lauantai 30. kesäkuuta 2018

Juhannuskuvauksia II

Tässä satsissa on ensimmäistä enemmän onnistumisia. Jee! Joitakin kuvia on käsiteltykin, kun niitä on mallailtu juhannuskuvaksi. Suurin osa kuvista on kuitenkin tuttua "mitä ihmettä tässä tapahtuu" -laatua.

Näitä on taas sitten aika paljon.


Seppo on niin komea! Ja varastaa koko shown, ei ole hyvä tämä.

Hyvä kuva, nätisti lähekkäin! Paitsi Kassista ei voisi vähempää kiinnostaa ja Sepon varpaat katkeavat.

Kiinnostus ei ainakaan lisäänny.

Näitä kuvia otettaessa tuli huomattua, että Seppo ei osaa silitystä istuessaan Kassisen vasemmalla puolella. Hän ei nosta tassuaan tarpeeksi korkealle eikä osu oikeaan kohtaan. Onneksi Kassinen sentään laski päätään että tuli tällainen poskensivelykuva. Olisi söpöä jos siveltävä ei näyttäisi noin tyytymättömältä. 

Oikealla puolella istuessa temppu onnistuu. Tässä kuvaaja olisi voinut olla vähän kauempana, että herrasväen pään päälle olisi jäänyt enemmän ilmatilaa.

Tässä Seppo on liian kaukana takana, taas kerran.

Tämäkin olisi ollut hyvä, vähän erilaiset asennot. Valitettavasti tarkennus on jossain seinässä ja kuva, josta rajataan pois tuolin päällä roikkuva paita, on aika epäselvä.

Kassinen etuilee.

Seppo etuilee.

Kassinen yrittää saaa herkkuja kököttämällä. Hänellä on loistava ilme mutta Seppo ei katso kameraan.

Maha ja kieli! Maailman paras kuva. Tai olisi, jos Seppoa kiinnostaisi edes pikkiriikkisen.

Tämä on se sarja, josta lopullinen juhannuskuva napattiin. Ensimmäisissä kuvissa varpaat katkeavat taas mutta onneksi kuvaaja tajusi peruuttaa. 

Sarjan viimeisissä kuvissa silittelytilanne on jo ohi, mutta onneksi on kieli. 

torstai 28. kesäkuuta 2018

Juhannuskuvauksia I

Hyvää juhannustoivotusotosta metsästäessä tuli taas napattua aika monta kuvaa. Henkilökunta ei halua tehdä turhaa työtä ja laittaa niitäkin siis näytille, vaikka suurimmassa osassa on joku vika. Joissakin sentään esitellään mahaa tai kieltä! 

Kuvia ei tietenkään jaksettu tähän mitenkään muokata, rajailla tai suoristella... 



Onko pakko olla näissä kuvissa jos ei tahota?


On. Kannattaa kattoo kameraan niin menee nopeemmin ohi.

Monta kuvaa meni ö-mappiin sen takia, että henkilökunta ei osaa kuvata. 

Kiva kaverikuva! Jos vain Kassinenkin olisi kuvassa kokonaisena.

Miksi piti juuri nyt kääntää kamera pystyyn?

Kannatti opettaa Sepolle kaverin silittelyä: siitä saa hyviä kuvia aina silloin, kun kaveri ei harhaudu liian kauaksi.

Vähän parempi siinä suhteessa. Seppo vain näyttää kovin kiihtyneeltä ja Kassinen saa liikaa aurinkoa.

Kuvauksista maksetaan palkkaa herkkuina ja herrasväki yrittää välillä ansaita niitä myös kököttämällä takajaloillaan tai ihan vain kurkottelemalla kohti.


Seppo ojentuu niin pitkäksi ettei mahdu kuvaan.

Tämä voisi olla hyvä, jos vain kuva jatkuisi hieman pidemmälle alaspäin. Tässä olisi pitänyt kääntää se kamera!

Kassinenkin tahtoo herkun.

Tahtoo!

Kaipa sitä on myös Seppoa palkattava joskus.

Kaikkein hankalinta kuvauksissa on silloin, kun herkku putoaa lattialle. Seppo haluaisi hypätä pudonneen herkun perään vaikka hänelle kuinka näyttäisi, että niitä on lisääkin, ja tarjoilisi niitä nenän eteen. Ei auta, hänen on pakko päästä juuri sitä yhtä etsimään ja sekös kuvaajaa ärsyttää.

Tuolla alhaalla se on!!!

Tämän satsin viimeinen kuvatrio: Seppo edustaa ja Kassista ei enää kiinnosta.

Söpö kieli.

Tässä sarjassa oli vielä neljäskin kuva, ja siitä siis tuli Sepon synttärikuva. Kassis-rukka rajattiin siitä pois tunnelmaa masentamasta. 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kassiitit ja seppiitit

Suoraan Wikipediasta lainattua: "Kassiitit oli alkuperältään tuntematon kansa, joka hyökkäsi 1595 eaa. Persian Zagros-vuorilta ja valtasi Babylonian perustaen sinne oman dynastiansa vuoteen 1160 eaa. saakka. Hammurabin perustama Vanha Babylonia kaatui. Kassiitit pyrkivät säilyttämään Babylonian kulttuurin, ja tämän takia babylonialaiset suhtautuivat heihin välinpitämättömästi. Kassiitteja on sanottu myös kassilaisiksi ja kossealaisiksi."

Muinaisen kassiittien kansan jälkeläinen Kassinen ei enää hallitse Babyloniaa tai edes Zagros-vuoria, vaan ainoastaan kerrostaloasuntoa Joensuussa. Asiat eivät kuitenkaan ole huonosti, sillä Kassisella on uskollisia alamaisia/palvelijoita/henkilökuntaa, jotka tarjoavat hänelle ruokaa ja huolehtivat muistakin hänen tarpeistaan. On kivaa olla Kassinen.

Seppo puolestaan ei polveudu mistään muinaisesta kansasta. Ei ole olemassa seppiittejä tai seppolaisia. Tämä ei kuitenkaan estä häntä yrittämästä kukistaa Kassisen valistunutta itsevaltiutta: aina silloin tällöin Seppo härkkii häntä ilkeästi. Kaikki vallankaappausyritykset päättyvät kuitenkin aina Sepon surkeaan tappioon.

"Mokomakin nousukas", ajattelee Kassinen. "Hänen äänensä on vain kärpäsen surinaa minun korvissani."


Kassilaista ärsyttää kun seppolainen tunkee samaan rajalliseen tilaan.

Parempi olla päätymättä yhteiskuvaan.

Tämä juttu muuten lähti siitä, kun henkilökunta katsoi parinkymmenen minuutin videon Maailmanhistoria vuosi vuodelta, jossa kassiitit valloittelivat vaikka ja mitä. Kannattaa katsoa hidastettuna.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Ällöttävyyden multihuipentuma

Seuraavassa jutussa käytetään aiheiden ällöttävyyden vuoksi vain kuvituskuvia. Kuvien kissa kuitenkin liittyy tapauksiin. 

Tai siis toinen kuvan kissoista liittyy tapaukseen.

Olipa kerran Seppo, joka kävi hiekkalaatikolla. Ihan normaalisti kävi ja tuli pois. Kaksi metriä hiekkalaatikon ulkopuolella hän huomasi, että kakka on taas seurannut, ja yritti irrottaa sen vetelemällä takapuoltaan pitkin lattiaa. Eipä siinä mitään, henkilökunta huomasi tilanteen ja meni auttamaan.

Sepon tultua pelastetuksi hänen oli aika siistiytyä. Jostain syystä hän ei kuitenkaan siirtynyt sivummalle pesemään takapuoltaan, kuten yleensä, vaan hän alkoi nuolla lattiaa puhtaaksi. Ihan ymmärrettävä erehdys. Tai sitten ei.

Henkilökunta katseli hetken epäuskoisesti ja sitten yritti lopettaa hänen touhunsa, sillä yleisen hygienian nimissä olisi varmaan hyvä käyttää jotain oikeaa pesuainetta eikä vain nuolla kakkaa pois. Vaikeaa oli, sillä Seppo käyttäytyi niin kuin häntä olisi yritetty estää pesemästä itseään eikä meinannut millään lopettaa. Hän meni pois vasta sitten, kun kakkarantujen päälle suihkutettiin pesuainetta. Mikä lie väliaikainen aivohäiriö ollut.

Sitten toinen tarina. 

Edelleenkin vain toinen kuvan kissoista liittyy tapaukseen.

Olipa kerran Seppo, joka saa joskus herkkuna kuivattuja broilerinsydämiä. Hän pitää niistä kovasti mutta saa nakerrella niitä vain henkilökunnan kädestä (tai saksilla pienittyinä), ettei hän yritä ahneuksissaan nielaista kokonaista sydäntä. Liian isot palasetkin tuntuvat ärsyttävän nielua matkallaan alas mutta Seppo ei kuitenkaan aina jaksa pureskella niitä tarpeeksi, sillä hänellä on kamala kiire saada herkut mahaan.

No, yhden kerran Seppo söi sydämen ja toisenkin. Viimeistä palaa hän ei jaksanut hienontaa kunnolla ja vähän sitten kakoi sen kanssa. Ihan normaalia vaikkakin inhottavaa sekä hänelle että henkilökunnalle, joka pelkää hänen tukehtuvan.

Kakomisen seurauksena Seppo puklasi ylös syömänsä sydämenpalat ja söi ne sitten välittömästi uudelleen.

Kolmatta ällöttävää tarinaa ei vielä onneksi ole.


Kuvan kissa tulee varmasti liittymään siihenkin tapaukseen.

Ja lopuksi vielä Seppo hei, neuvo ihan vastaisuuden varalle: jos henkilökunta joskus heikkoina hetkinä miettiikin, että koira voisi olla kiva, niin se ei tarkoita, että koirien ällöttävimpiä ominaisuuksia täytyy matkia. Ja eivät kaikki niistä välttämättä edes syö kakkaa ja oksennusta! Eiväthän?

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kissaystävällisempi kesäsisustus

Olohuoneen ikkunasta ei näe nyt ulos lainkaan, joten Kassiselta ja Sepolta hävisi tärkeä ajanviete. Henkilökunta yritti tarjota heille mahdollisuuden korvaavaan maisemaan (joka on valitettavasti sama kuin keittiössä) muuttamalla makuuhuoneen sisustusta. Talvella tämä järjestely ei toimi, koska sänky on patteria vasten, mutta onneksi remontin pitäisi loppua ennen sään kylmenemistä.


Karvainen herrasväki hyväksyi muutokset heti. 

Lipasto on juuri sopivaa Kassiskokoa ja siitä näkee ulos helposti, jos vain jaksaa kääntyä toisin päin.

Tyynyiltäkin näkee maailmaa. Kurkottelemalla, jos ei muuten.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tajuntaa laajentavaa postia

Kassinen ja Seppo saivat viikolla yllätyskirjeen, joka sisälsi kaikenlaisia ihanuuksia!

Kirjeen olivat lähettäneet Ame ja Tuike Emäntineen. Mitä täällä on tehty, että ollaan saatu tuollaisia ystäviä? Ei mitään, ei yhtään mitään. Ollaan kai vaan onnekkaita.

Kirjeestä paljastui ensiksi rapisevia karvatollosia hienoisella kissanminttulisällä. Kiinnostaa!

Sitten löytyi pilli! Sepon suosikki!

Ja toinenkin pilli! Sepon toinen suosikki! Mustaa ja valkoista, ne on selvästi valittu häntä ajatellen.

Kassinenkin testaa pilliä...

Henkilökunta lukee heille kirjeen ja kortin, sillä he eivät vielä siihen kykene. Selviää, että tässä on Kassisen myöhäinen ja Sepon aikainen synttärilahja. 

Kirjeessä selvitetään myös, että postin oleellisin sisältö on kaksi puutikkua ja lelut ja herkut ovat vain oheistuotteita. Mitä ihmettä?

Puutikut ovat matatabia eli mantsurianlaikkuköynnöstä, joka vaikuttaa kissoihin kissanmintun tavoin. Seppo ei oikein ymmärrä mintun päälle eikä hän varsinkaan ymmärrä mitään tästä tikusta.

Kassinen kyllä ymmärtää!

Hän vajoaa hetkessä muihin maailmoihin.

Seppoa touhu epäilytti niin paljon, että hän lähti karkuun.

Onpahan Kassisella enemmän tilaa pyöriä ja kiemurrella.

Ja molemmat tikut ovat vain hänelle!

Hyvä lahja. Kassis-täti voi nauttia huumeista ja Seppo voi leikkiä pilleillä.

Henkilökunnan napattua matatabin pois otettiin vielä yhteiskuva lahjoista ja lahjansaajista. Seppoa ei saatu paikalle joten häntä edustaa loistava Lihava Seponnäköinen Kissa Laatikossa -aiheinen kortti.

Kiitos vielä kerran näistä hienoista lahjoista Amppa, Muikku ja Emäntä!