Kattilankansi

Henkilökunta on yrittänyt kehittää patenttiratkaisua sulamassa olevan ruoan suojaamiseen kissoilta. Jos aikaa ruokintaan on tarpeeksi monta tuntia, on toimivinta laittaa ruoka keittiön kaappiin. Karvanaama tosin yrittää aina kaapia kyseistä kaappia, mutta ei onneksi osaa avata ovea.  

Jos ruoka on otettu sulamaan liian myöhään on se laitettava lämminvesihauteeseen. Tällöin se on alttiina kaikenlaisille vaaroille ja yritteliäät kissat saavatkin usein varastettua kohmeisia paloja. Uusin viritelmä on laittaa iso kattilankansi ruoan päälle. Kissat saavat kannen kyllä liikkumaan, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole työntäneet sitä kokonaan pois päältä.

Nauta-sikajauheliha ja sian sisäelinseos.

Täällä odotellaan.

Aina kannattaa yrittää.

Talviaurinko

Naama nauttii auringosta.

Ja maisemista.

Tai ainakin nautti kunnes typerä Kassinen ilmestyi paikalle.

Pöytäliina

Karvanaama ja Kassinen sotkevat jonkin verran syödessään. Henkilökunnalle vinkattiin, että kannattaa laittaa pala vahapintaista pöytäliinaa lautasten alle, sillä se on lattiaa helpompi pyyhkiä.

Nyt he näyttävät olevan aina eväsretkellä.

Kassinen pyydysti hiiren

Eilen illalla henkilökunta yritti käyttää tietokoneen hiirtä. Ei toiminut. Syy selvisi lähes välittömästi: hiiren johto oli pureskeltu päivän aikana lähes poikki. Syyllistä ei tarvinnut hakea kaukaa.

Rousk rousk.

En minä mitään ole tehnyt.

Tähän talouteen hankitaan tästä lähtien vain langattomia hiiriä.

Lehtilaatikko

Ensimmäisessä zooplussan tilauksessa tullut pahvilaatikko on saanut jo kolmannen käyttötarkoituksensa. Nukkumispaikkana se ei ollut kovin suosittu, joten siitä päätettiin tehdä kissoille touhulaatikko. Laatikkoon laitettiin rutisteltuja sanomalehden sivuja ja sekaan piilotettiin muutama raksu.

Laatikon pääkäyttäjä on Karvanaama, joka omii sen itselleen aina kun uusi raksusatsi menee sisään. Joskus kissat yrittävät mahtua laatikkoon myös yhtä aikaa, mutta yleensä Kassinen vain tyytyy istumaan ja katsomaan vierestä, sillä Karvanaama saattaa sähistä jos nenät osuvat laatikossa vastakkain. Piilotettava satsi ei ole iso, noin viisi raksua kerrallaan, joista löytämättä jää ehkä yksi. Sen saa Kassinen etsiä Karvanaaman poistuttua paikalta.

Jotain täällä on. Kuvasta näkee hyvin erot ruumiinrakenteessa: Karvanaama on lyhyt ja pyöreä, Kassinen pitkä ja neliömäinen.

Naama on vallannut laatikon.

Kassinen haluaisi muttei mahdu.

Herkut ovat helpommin saatavissa kun paperit työntää ulos.

Vaikeustaso nousee jos laatikko on kiinni.

Sisään mahtuu silti hyvin, ainakin jos toveri ei litistä kattoa päälle.

Etsinnän loputtua laatikossa on hyvä miettiä.

Kassinen tutkii taas

Kassinen investigoi rucolaa.

Om nom nom. 

Kassinen ei oikeastaan saisi ottaa itse maistiaisia, mutta henkilökunta ei ehtinyt estää kameran kanssa häärätessään. Toisen lehden Kassinen sai luvan kanssa lattialle ja hyvää näytti olevan.

Älykästä suunnittelua

Henkilökunta on alkanut opettaa Karvanaamalle ja Kassiselle temppuja. Sisäkissoille temppuilu on hyvää aivotyötä ja henkilökunnasta on mukava puuhailla kissojen kanssa. 

Karvanaama osoittaa selvästi enemmän kiinnostusta temppuiluun ja etenkin palkkioksi annettaviin raksuihin. Hän on aktiivinen ja nopea liikkeissään, joten hänen kanssaan henkilökunta käyttää naksutinta apuvälineenä. Kassistakin kiinnostavat raksut, mutta hänen suhtautumistapansa on noin yleisesti hieman flegmaattisempi eikä älykään tunnu leikkaavan ihan yhtä paljon kuin Karvanaamalla. Parempi palkkio voisi auttaa nopeuden suhteen, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt. Älyn suhteen ei varmaan auta mikään. Kassista opetetaan ilman naksutinta.

Karvanaaman tarjotin, naksutin ja herkut. Apuna käytetään mainiota kirjaa Kissan aktivointi (Väyrynen & Nyström 2012), joka henkilökunnalla on ollut jo kauan ennen kissojen hankkimista.

Molempien kanssa aloitettiin marraskuussa varsin perinteisesti: istumisella pyydettäessä. Karvanaaman suoritus on pitkällisen harjoittelun jälkeen melko varma ja hän aivan selvästi tajuaa jutun juonen. Kassisen kanssa istuminen sujuu myös hyvin, mutta hämäräksi jää, totteleeko Kassinen pyyntöä vai onko hän vain tottunut istuutumaan herkkua odotellessaan.

Karvanaamalle seuraavaksi opetettava temppu on tarjottimelle meneminen. On muuten vaikeampaa kuin näin kerrottuna kuulostaa. Naksuttimen avulla temppua ryhdyttiin rakentamaan pala palalta niin, että ensin Karvanaama palkittaisiin tarjottimen katsomisesta, sitten yhden tassun laittamisesta sen päälle ja niin edelleen, kunnes suorituksena olisi koko kissan päätyminen tarjottimelle. 

Aluksi Karvanaamaa ei kiinnostanut koko tarjotin, hän ei edes vilkaissut siihen päin ja tuijotti vain henkilökuntaa, jolla tiesi olevan raksuja. Lopulta henkilökunnan edustaja istui lattialle ja asetti tarjottimen Karvanaaman ja itsensä väliin. Karvanaama yritti kiertää moisen typerän tarjottimen, jolloin hänen oli pakko katsoa sitä ettei vahingossakaan laittaisi tassujaan sille, ja näin henkilökunta sai aloitettua palkkaamisen tarjottimen katsomisesta.

Katsomisen jälkeen treenattiin sitä, että Karvanaama laittaa yhden etukäpälän tarjottimelle. Tämän taidon täysin hallitsemiseen kului kolme viikkoa. Seuraavaksi Naama palkittiin siitä, että hän laittoi molemmat etukäpälät tarjottimelle, mikä sujuu tätä kirjoittaessa hyvin. Seuraava pieni askel kissalle, mutta suuri henkilökunnalle, on myös molempien takakäpälien mukaan ottaminen. Tässä on vielä vähän opettelemista.

Kassisen seuraava temppu on hyppääminen, jossa hänen pitäisi pyydettäessä hypätä lattialta tuolille tai muulle osoitetulle tasolle. Tempun opettelu aloitettiin tänään ja henkilökunnalla ei ole suuria toiveita aikataulun suhteen Kassisen älynlahjojen ollessa mitä ovat, mutta olisi kiva, jos temppu olisi hallussa ennen juhannusta.

Oma-aloitteisuus jatkuu

Kohta henkilökunnan ei tarvitse ruokkia Karvanaamaa ollenkaan, sillä hän hankkii jo herkkunsakin itse.

Vielä kun oppisi avaamaan pussin oikeasta päästä.

Yhteiskuva

Hyvä yhteiskuvatilaisuus tuli tänään, kun kissat asettuivat odottamaan päiväruokaa. Henkilökunta sulatti pakastettuja broilerin sydämiä ja haju houkutteli Karvanaaman ja Kassisen paikalle etuajassa.

Hellan kellon mukaan on vielä puoli tuntia päiväruokaan ja täällä jo odotellaan.

Sydämet olivat sulamassa kuumavesihauteessa lavuaarissa olevassa kulhossa, jonka päälle oli laitettu lämpimällä vedellä kasteltu tiskirätti prosessia nopeuttamaan. Karvanaamalla on ollut tapana mennä rämpyttämään muovipussissa sulavaa ruokaa, mutta tällainen järjestely on aiemmin toiminut hyvin ja ruoka on saanut olla rauhassa. Kissat siis jätettiin keskenään keittiöön hyvillä mielin.

Oudot äänet saivat kuitenkin henkilökunnan palaamaan pian. Karvanaama oli jo varastanut yhden sydämen ja söi sitä keskellä lattiaa, ja Kassinen oli epätoivoisena kaivamassa omaa palaa esille. Ruoka jaettiin suosiolla kissojen omille lautasille, vaikka olisihan omatoiminen hankkiminen tietysti ollut hyvää aktivointia. Joskus myöhemmin sitten.

Feliway

Joulukuun puolivälissä seinään laitettu Feliway-feromonivalmiste loppui pari päivää sitten. Henkilökunnasta tuntuu, että se kesti pari päivää luvattua vähemmän, mikä ei haittaa, sillä mitään oleellista vaikutusta ei huomattu.

Feliwayn toivottiin vähentävän Karvanaaman äksyilyä. Hän käyttäytyi ja käyttäytyy välillä todella rumasti Kassista kohtaan, sähisee ja lyö tassulla, etenkin ollessaan nälkäinen tai muuten ärsyyntynyt. Koska Feliway ei auttanut yhtään, on varmaan hyväksyttävä, että äksyily on vain osa Karvanaaman perusluonnetta.

Karvanaaman aloittaessa äksyilyn Kassinen yleensä väistää tai ei välitä siitä, mutta joskus hän pysyy paikallaan ja antaa takaisin. Tämä on uutta, ja tällöin tapahtuvassa yhteenotossa Kassinen tuntuu aina voittavan, onhan hän kilon Karvanaamaa painavampi. Henkilökunnan mielestä kyseessä ei ole leikkitappelu, mutta ei toisaalta mitään tappomeininkikään. 

Keskeyttämään yritetään mennä aina, jos tappelun äänimaailma alkaa kuulostaa pahalta, etteivät kissat riko välejään. Väliintulossa toinen tappelupukari kannetaan muualle tai otetaan syliin rauhoittumaan, tai molempia häiritään viereen heitellyillä leluilla tai herkkupurkin ravistelulla keittiössä.

Jostain kumman syystä onnistuneita yhteiskuvia on kovin vähän.

Suurimman osan ajasta kissat tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Karvoja lennättävän yhteenotonkin jälkeen he rientävät nopeasti odottamaan herkkuja melkein vierekkäin istuen, mikä on aina huojentavaa nähdä. Erityisen hyvin heillä menee koiravieraiden kyläilyn aikana tai sen jälkeen: yhteinen vihollinen yhdistää.

Kassinen tutkii

Blogissa alkaa uusi sarja, jossa kissat (pääasiassa Kassinen) tutkivat asioita (pääasiassa ruokaa).

Kassinen investigoi tofua.

Karvanaama ja Kassinen saavat usein tulla seuraamaan henkilökunnan ruoanlaittoa lähietäisyydeltä, sillä onhan sekin sisäkissoille kallisarvoista virikettä. Saa haistella ja joskus myös maistella. Ainoastaan silloin, kun työn alla on jotain erityisesti vieraille tarjottavaa, ei pöydällä hengaaminen ole suotavaa. Myöskään mitään kissoille haitallista ei heidän anneta tulla näplimään.

Kiipeilyteline

Karvanaama ja Kassinen saivat tänä jouluna lahjaksi uuden kiipeilyteline-raapimispuun. Teline tilattiin Zooplussasta ennen joulua ja se saapui perille vasta toissapäivänä, mutta kyllä se voidaan silti joululahjaksi laskea. Hökötys tuli useassa osassa, mutta oli varsin helppo kasata ja se sijoitettiin olohuoneeseen.

Kiipelyteline on 197 cm korkea ja siinä on useita tasoja, kaksi pesäkoloa lattianrajassa ja nukkumispesä aivan ylhäällä. Kaksi lelua roikkuu eri tasoilla narun päässä, saa nähdä kauanko ne kestävät.

Kassinen otti telineen heti omakseen. Hän käyskenteli ensin muutamalla tasolla, tutki kaikki paikat (vähän raksuilla houkuteltuna) ja leikki leluilla. Lopulta hän hoksasi myös nukkumispesän aivan katonrajassa ja livahti sinne nukkumaan. Siitä lähtien Kassinen on päivisin ja öisin nukkunut siellä. Vaikka nukkumispesä on aika korkealla, sinne pääsee helposti viereisen kirjahyllyn päältä, jossa Kassinen on ennenkin aikaansa viettänyt.

Karvanaama tarkkailee.

Karvanaamaa ei kiinnosta ääliöinti.

Häntälelu-lisäosa.

My hovercraft is full of eels.

Karvanaamaa ei teline paljoa kiinnostanut. Hän seurasi sen rakentamisprosessia ja kävi sitä nuuskimassa pystytyksen jälkeen, mutta ei myöhemmin ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tämä oli ehkä odotettavissa, sillä teline sijoitettiin olohuoneeseen, josta on muodostunut enemmän Kassisen valtakuntaa. Karvanaama tykkää nukkua ja oleskella keittiössä ja makuuhuoneessa.

Lisää koiravieraita

Karvanaaman ja Kassisen luona on säännöllisen epäsäännöllisesti vieraillut dalmatialainen nuoriherra Pablo. Pablo haluaisi aina tutustua kissoihin, mutta kissat eivät koskaan halua tutustua häneen. Yleensä Karvanaama ja Kassinen menevät piiloon Pablon tullessa, Karvanaama keittiön hyllyn päälle ja Kassinen olohuoneen sohvan alle, ja näistä paikoista he sitten kyyläävät vierasta epäluuloisesti.

Pablon viime vierailulla muutama päivä sitten sattui kuitenkin niin, että Karvanaama kieltäytyi piiloutumasta. Hän kokeili uutta strategiaa, puolusti asemiaan keittiössä ja hyökkäsi Pablo-raukan kimppuun. Verta ei onneksi vuodatettu sillä Pablo pelästyi ja väisti, Karvanaama kiidätettiin olohuoneeseen Kassisen seuraksi ja ovi laitettiin kiinni. Olohuoneen ovi on suurimmaksi osaksi lasia, jonka läpi Karvanaama tuijotti Pabloa pahasti loppuvierailun ajan.

Eilen Karvanaamalla ja Kassisella kävi uusi koiravieras, ranskanbulldoggi Aischa (älypelin oikea omistaja). Hän on tottunut kissoihin, mutta kissat laitettiin silti varmuuden vuoksi heti olohuoneeseen oven taakse, ettei Karvanaama revi vieraalta nenää poskelle. Parin vierailutunnin aikana Karvanaama tuijotti vähän väliä lasin läpi, ja Aischa tuijotti takaisin. Välillä ovea raotettiin.

Aluksi turvallinen välimatka.

Kaksi laseroijaa.

Aischa käyttäytyi koko ajan nätisti ja Karvanaama antoi hänen tulla todella lähelle. Lopulta Aischa istuutui aivan oven viereen.

Karvanaama katselee jo keittiön suuntaan, alkaisi olla ruoka-aika. Jos tuo kummallinen tyyppi nyt vain lähtisi.

Yllättäen Karvanaama kyllästyi katselemiseen ja hiippaili pois olohuoneesta aivan vieraan nenän edestä. Aischa hillitsi itsensä, odotteli hetken ja käveli sitten kiitettävän hitaasti perässä. Lopulta Karvanaama päätyi keittiön ikkunalaudalle ja Aischa sen alle. Jostain syystä Karvanaamaa näytti hirvittävän tämä sijoittelu enemmän kuin yhdessä lattiatasossa oleminen.

Pakko pörhistellä nyt.

Kassinen ei ottanut vieraaseen mitään kontaktia, mutta eipä hän koko aikaa aivan piilossakaan ollut. Karvanaama puolestaan yllätti positiivisesti rohkeudellaan (ja väkivallattomuudellaan).

Kaiken kaikkiaan vierailu oli henkilökunnan mielestä menestys! Uusintaa odottaen.


Kuvista taas kiitos Marille. :)

Lunta tupaan

Ennen joulua Joensuussa oli mukavasti lunta muutaman päivän ajan. Henkilökunta toi sitä pienessä vadissa kissoillekin ihmeteltäväksi, mutta heitä ei kiinnostanut lainkaan. Hankeen upotettiin sitten raksuja, jolloin kiinnostus kohosi ja kissoille saatiin parinkymmentä minuuttia aktivointia.

Jossakin on jotakin.

Välillä voi yrittää tassulla.

Välillä voi yrittää nuolemalla.

Tätä kokeillaan myöhemminkin, kunhan lunta tulee lisää.