Pelaaja

Kassisella on taas muutaman päivän ajan vieras. Vieras toi hänelle herkkuja, kuten aiemminkin, mutta mukana tuli myös jotain uutta. Nimittäin tabletti täynnä kissapelejä! 

Henkilökunta oli melkein varma, ettei Kassinen tajuaisi tabletista pelimielessä mitään. Hän kuitenkin selvästi katseli ruutua, kun perhonen lepatteli siinä edestakaisin.

Leppäkerttulaumassa riitti enemmän tarkkailtavaa, mutta eivät nekään aiheuttaneet saalistusyrityksiä.

Piipittävä hiirulainen oli edellisiä jännittävämpi ja sai Kassisen kiertämään ympäri tablettia... 

...ja jopa hyökkäämään! Hui!

Lopulta Kassisen suosikkipeliksi selviytyi pieni toukka, joka näkyy allaolevalla videolla. Sitä hän tiukasti tarkkailee, täppäilee tassullaan ja yrittää napata suuhunsa. Keskittymiskykyä hänellä riittää ainakin muutamaksi minuutiksi, mutta ajan kuluessa hän alkaa selvästi turhautua saaliin ollessa olematon. Henkilökunnan on silloin aika antaa tabletti takaisin vieraalle ja leikittää Kassista jonkin oikeasti olemassaolevan lelun kanssa.

Tabletista on myös tyynyksi, vaikka siinä kierteleekin klak-klak-ääntä pitävä skorpioni. Kassinen toivoisikin tablettia joululahjaksi, onhan sillä niin paljon käyttöä!

Tuhoeläin Kassinen (ja Naama)

Kissat voivat saada kodissa paljon tuhoa aikaan, kiitos terävien kynsiensä, kiipeilykykynsä ja kummallisten päähänpistojensa. Kassinen (tai edesmennyt Naama) ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erityisen tuhoavainen, mistä henkilökunta on kieltämättä kiitollinen.

Kissat ovat kuitenkin joskus saaneet aikaiseksi vahinkoa. Aikaisemmin on kerrottu Kassisen järsimistä kännykän latureista (2 kpl), hiiren johdosta ja persiljasta, mutta muutakin on hän saanut aikaan. Tämä blogiteksti on omistettu tähänastisille maallisen omaisuuden menetyksille ja muille haitoille.

Kassinen on mielestään hyvin akrobaattinen ja taiteilee mielellään ikkunalaudoilla, vaikka niillä olisikin paljon tavaraa. Valitettavasti todellisuus ei aina vastaa hänen kuvitelmiaan ja vahinkoja on sattunut. Yksi kissojen ruokalautanen hajosi jo viime talvena, kun Kassinen pudotti sen keittiön ikkunalaudalta, johon se oli nostettu siivousta varten. Onneksi henkilökunta löysi täsmälleen samanlaisen lautasen kirpputorilta (hinta 30 snt), joten loppujen lopuksi mitään vahinkoa ei tapahtunut. 

Toisella kertaa, alkukesästä, Kassinen tiputti samaiselta ikkunalaudalta pienen kukkaruukun, joka ei tätä ehjänä kestänyt. Alla sattui olemaan lasinen juomakuppi, joka hajosi myös. Sirpaleet lensivät ruokalautasille, joihon oli juuri annosteltu lounasta. Lopputulos: kukkaruukku roskiin, juomakuppi roskiin ja hyvät ruoat biojätteeseen. Kassinen joutui kuuntelemaan pitkän valitus-moittimis-sättimisvirren, mistä hän ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan. Naamakin varmasti paheksui (toisaalta hänellä oli tapana paheksua kaikkia Kassisen tekemisiä).

Tästä on jo ehditty isoimmat lasinsirpaleet raivata, kiitos henkilökunnan työnjaon: toinen hoitaa katastrofitilanteet ja toinen kuvaa.

Molemmat kissat ovat osallistuneet olohuoneen ison maton aktiiviseen tuhoamiseen. Kodissa on erikseen sekä pieni raapimisteline että kiipeilypuu, jossa on olevinaan paljon hyvää raapimispinta-alaa. Näistä huolimatta 90 % kaikesta kynsimisestä on kohdistunut tähän mattoon, joka on jo aika nukkavierun näköinen. Kenties vaakatasossa oleva alusta olisi parempi? Olisiko oikea raapimismatto pelastanut ison maton?

Mattomaailmojen tuhoaja työssään.

No, olohuoneen matto on jo vanha ja henkilökunta on ottanut jälleenmyyntiarvon rajun putoamisen pienenä hintana siitä, ettei esimerkiksi päiväpeittoja tai koristetyynyjä ole kynsitty riekaleiksi. Vaakatasoinen raapimisalusta pitänee hankkia sitten, kun talouteen joskus tulee uusi ja suojelun arvoinen matto.

Naama aikoinaan kynsi myös pientä eteismattoa sekä niitä tuoleja, joissa on kankaisia osia. Hän ei kuitenkaan ehtinyt aiheuttaa näkyvää vahinkoa, ellei kyseisiä mööpeleitä tarkkaile liian läheltä.

Pikkumatossa muutama lanka irvistelee.

Istuinosassa näkyy vähän käytön jälkiä.

Joskus Kassinen aiheuttaa myös ympäristöhaittoja hiekkalaatikko-osastolla. Henkilökunta on kyllä tottunut siihen, että toimituksen jälkeisessä peittämisoperaatiossa hiekkaa lentelee vähän sinne tänne. Ei haittaa mitään, rikkalapio on keksitty. Mutta joskus (kolme, neljä kertaa tähän mennessä) Kassinen lähtee ison hädän jälkeen laatikosta vähän liian vauhdikkaasti ja tuotoksia tippuu hiekkalaatikon viereen tai pidemmällekin matkan varrelle. Ällöttävää, Kassinen!

Tosin on sanottava, että muutoin Kassinen on ollut (ja Naama oli) erittäin siisti näissä hiekkalaatikon käyttöasioissa. Kaikki jätökset on hädän sattuessa käyty poikkeuksetta tekemässä sinne minne pitääkin. Kunpa eräs sankari vain malttaisi hoitaa toimituksen aina loppuun asti.

Aika vähin vahingoin on selvitty. Saa nähdä, miten käy ensi kuussa, kun pentuikäinen kissa-asukas saapuu taloon. Se on tietenkin oma tarinansa se.

Kirjanen

Kassinen sivistää itseään.

Ruokapöydän käyttötarkoituksia

Kassinen viettää paljon aikaa keittiön pöydällä. Hän saa hengata sillä (melkein) milloin tahansa ja käyttää oikeuttaan ahkerasti. Pöydällä saa silityksiä, temppuhetkiä ja nykyään myös hampaitten pesua. Kassinen pitää niistä kaikista!

Kassista pyydetään nousemaan pöydälle.

Ensin tehdään jokin tuttu temppu, josta ansaitsee helposti raksun.

Sitten alkaa harjaus: vasemmalla kädellä tartutaan päästä ja oikeassa pidetään harjaa. Viimeistään tässä vaiheessa Kassisen olisi suotavaa istahtaa. 

Hammastahnaa on nyt käytössä pikkiriikkinen nokare. Kassista se ei enää haittaa, kunhan sitä ei tartu suupielikarvoihin, ja hän tuntuu myös pitävän sen mausta. Edistystä on tapahtunut myös siinä, että naksuttimen käyttö on jäänyt pois hänen tottuessaan operaatioon. 

Hänellä on niin hauskoja ilmeitä.

Luulisi viiksien rutistelun olevan inhottavaa, mutta Kassinen sietää sitä kärsivällisesti raksupalkan toivossa. Välillä hän kyllä perääntyy harjaajan ulottuvilta mutta palaa mielellään takaisin tekemään ylävitosta tai antamaan tassua, ja tempun jälkeen harjaus saa jatkua.

Kuinka kaunis hymy.

Suu auki.

Pöytä on kuitenkin pääasiassa henkilökunnan ateriointia varten ja Kassinen saa oman ruokansa lattialla. Hänenhän on todettu moneen kertaan olevan todella sotkuinen syöjä, sillä sekä ruoka-alusta että lattia ovat usein aivan mönjäiset hänen jäljiltään. 

Eräänä iltana henkilökunnan laittaessa Kassiselle pientä tarjottavaa oli hän niin nälkäinen, että kurkotti lautasen perässä pöydälle, mikä hänelle vaihtelun vuoksi sallittiin. Kenties sivistynyt ateriointitapa toi esille Kassisen käytöstavat ja hän jättikin jälkeensä putipuhtaan pöydän.

Ei yhtään nokaretta lautasen ympärillä. Selvästi Kassisen täytyisi ruokailla näin useammin.

Valintoja

Mahdollisuus valintoihin lisää eläimen hyvinvointia. Tässä Kassinen on suuressa viisaudessaan päättänyt, että lattia on pumpulitäytteistä pesää tai ikkunalautavilttiä huomattavasti parempi päiväunipaikka.

' 

Henkilökunnan mielestä on hyvä, että Kassinen ei ole päävastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Raukka varmaan päätyisi lopulta asumaan johonkin koirankoppiin.  

Kantokoppaharjoituksia

Kassinen ei oikein tiedä, miten suhtautua kantokoppaan. Koppa on aina esillä olohuoneessa, ovi auki ja pehmeä alusta sisällä. Muutaman kerran Kassinen on käynyt sisällä nukkumassa, mutta noin yleisesti hän ei ole kiinnostunut siitä. 

Matkustusmielessä koppa oli Kassiselle alun perin oikea kauhujen talo. Sinne joutuminen esimerkiksi eläinlääkärireissua varten aiheutti järjettömän paniikin, johon kuului riehumista, surkeaa miukumista, kynsien repimistä verille ja lopulta koppaan kakkimista (autossa). Ilmeisesti hän ei ole juuri matkustellut ensimmäisen omistajansa kanssa. Henkilökunnan mielestä kopassa oleminen voisi mennä paremminkin ja sitä on harjoiteltu nyt yli kaksi kuukautta. 

Vai tuonne pitäis mennä? Epäilyttävää.

Treenit aloitettiin herkullisen raksun heittämisellä koppaan. Aluksi Kassinen oli hyvin epäileväinen ja nappasi vain aivan oviaukolla olevan raksun, että sai itse pysyteltyä ulkopuolella. Sitten hän alkoi pikaisesti käväisemään kopassa hakemassa takaosaan laitetun raksun ja peruutti heti ulos sitä syömään. Hän jatkoi raksun syömisellä kopassa ja välittömällä poistumisella nielaisun jälkeen, mikä muuttui pian kopassa kököttämiseksi uuden raksun toivossa. Tässä vaiheessa ovea alettiin rämpyttämään kiinni-auki ja kiinnioloaikaa vähitellen pidennettiin Kassisen pysyessä rauhallisena. 

Hienosti uskallan!

Niin urhea vanki.

Nyt tilanne on se, että kantokopan voi nostaa ilmaan ja viedä huoneesta toiseen Kassisen ollessa tyytyväinen matkustaja, niin kauan kuin raksuja pudotetaan koppaan jatkuvalla syötöllä. Rappukäytävässä oman kodin oven edessäkin voi ehkä viettää hetkisen, jos käytävä on hiljainen ja rauhallinen ja tarjoilu jatkuu. Kassista on myös kahdesti viety portaita alas kakkoskerrokseen: ensimmäinen kerta meni hyvin mutta toisella kuului kaikenlaisia pelottavia ääniä ja hän panikoi. Kolmas yritys kuivui kokoon kun hän pelkäsi jo omalla tasanteellakin, kenties muistaessaan aiemmat äänet. Hän on niin herkkä!

Koppa siirtyi jotenkin maagisesti eteiseen muttei pelota vieläkään. Ainakaan jos ulko-ovi ei aukea. 

Neljänteen rappukäytäväkokeiluun pidetään nyt pidempää taukoa, jos Kassinen vaikka onnistuisi unohtamaan aiemmat kokemukset. Milloinkahan tätä harjoittelisi, että kanssaihmiset eivät varmasti mökyä? Öisin?

Ennennäkemätön eläin

Sensaatio! Tämä upouusi eliölaji sotkee syö toisella päällä ja juo toisella!

Kissanpentua katsastamassa

Henkilökunta on jatkanut uuden kissa-asukin etsimistä talouteen. Erilaisia kissanpentuja on silmäilty niin eläinsuojeluyhdistysten sivuilta kuin muista ilmoituksista. Parhaimmat kandidaatit löytyivät kuitenkin jälleen Öllölän kissatalosta, josta myös Karvanaama ja Kassinen noudettiin aikanaan. Kesäkuun loppupuolella oli kissatalolla syntynyt kaksi pentuetta, joita henkilökunta lähti porukalla tarkastamaan. 

Pennut olivat iältään 7-8 viikkoa eli aika pieniä rääpäleitä. Luonteenpiirteistäkään ei voinut paljoa puhua, mutta yleistä aktiivisuutta ja sosiaalisuutta voitiin jo tarkkailla. Pennun pitäisi olla reipas ja leikkisä, mutta ei kuitenkaan liian raju ja raisu, jotta Kassinen ei joutuisi heti kättelyssä alakynteen ja muutenkin tottuisi paremmin uuteen asukkaaseen. Ja ei nyt henkilökuntakaan mitään kauheaa rasavilliä toivo.

Työnimellä Suttu (s. 24.6.) kulkeva nuoriherra kiinnitti lopulta henkilökunnan huomion. Hän vaikutti leikkisältä ja uteliaalta muttei liian hurjalta. Suttu varattiin ja hänen on tarkoitus saapua kotiin syyskuun puolivälin jälkeen luovutusikäiseksi ehdittyään.

Tällaisesta mustavalkeasta pikkuotuksesta olevinaan kasvaa oikea kissa.

Suttu seikkailee ulkotarhaan mamman perässä.

Henkilökunta odottaa malttamattomana uutta perheenjäsentä ja miettii nimeä. Miltä kuulostaisi Seppo? Herra Seppo? Herra Sepponen?

Kassinen odottaa malttamattomana mahdollisuutta päästä maistelemaan ylähyllyn penturuokia ja miettii, miksi niitä on enemmän kuin hänen eväitään alahyllyllä. Yritetäänkö Kassis-raukkaa näännyttää olemattomiin? 

Kiitos pentukuvista Sanna. :)

Uusi koiratuttavuus

Kassisella kävi viime viikolla uusi vieras: espanjanvesikoira Aada. Ovikellon soidessa Kassinen laitettiin ensiksi lasioven taakse olohuoneeseen, vaikka hän olisi selvästi halunnut olla eteisen puolella katsomassa sisääntulijoita. Yksi vilkaisu lasin läpi sai hänet kuitenkin tulemaan siihen tulokseen, ettei hän haluakaan lähikontaktiin, ja kiipeämään kirjahyllyn päälle.

Ihanan pehmeä kuin lammas!

Enimmän aikaa Aada ei edes huomannut hyllyn päällä kököttävää kissaa, vaan vietti aikaa ihmisten kanssa ja muun muassa tutkiskeli lelulaatikkoa. Kassinen havaittiin vasta, kun häntä mentiin silittämään, ja silloinkin Aadan reaktio oli vain hillityä tuijotusta. Lienee kovasti miettinyt, mikä tuo epämääräisen muotoinen karvahattu yrittää olla. Kassisen kuitenkin pysyessä ulottumattomissa Aada menetti kiinnostuksensa eikä pyrkinyt tekemään lähempää tuttavuutta. Erinomainen vieras!

Kassinen arvostaa vieraan hillittyä suhtautumista mutta haluaisi tehdä tiettäväksi, ettei ole mikään hattu. Eikä epämääräisen muotoinen! Miksi täällä muuten edes käy tuollaisia vieraita? Eikö Kassisessa ole pehmoisuutta kylliksi?

Kassinen tutkii X

Kassinen investigoi herkkutatteja, kantarelleja ja vaaleaorakkaita.

Uudet valjaat

Viime viikolla Kassinen auttoi valjastilauksen tekemisessä. Tilausta varten tarvittiin tieto painosta (4,7 kg) ja rinnanympäryksestä (38 cm). 

Ihanat vaaleanpunaiset valjaat saapuivat alle viikossa. Ne ovat kovin pienen näköiset mutta istuvat oikein hyvin. Hihna puolestaan on Oliver-villakoiran entinen. Kyllä tällä varustuksella kelpaa ulkoilla!

Henkilökunnan toiveet kävivät toteen ja nämä valjaat ovat paljon edellisiä paremmat. Ensimmäisellä kokeilukerralla Kassinen käveli noin kolme metriä ennen kuin romahti, ja myöhemmin matka on pidentynytkin. Kävelytyyli on paljon normaalimpi kuin muilla valjailla ja Kassinen ei ole yrittänyt pureskella niitä kertaakaan tai peruuttaa niistä pois. 

Parvekeulkoilua odottamassa.

Edesmenneessä mansikassa kasvaa pari rikkaruohoa, joita Kassinen on mielellään käynyt pureskelemassa.

Muunkinlainen näpliminen on mukavaa. Kassinen näyttää melkein unohtaneen päällään olevat valjaat.

En ole unohtanut, valjaat on typerät, irti haluaisin olla.

Kaappisen siivousapu

Kassinen auttaa vaatekaapin siivouksessa.

Kaapista käsin työhön on aivan eri näkökulma kuin ulkopuolelta. 

Makutuomari Kassinen ei kelpuuta näitä jatkoon.

Tilaus ja tulevaisuuden näkymiä

Kassiselle on tilattu jälleen uudet valjaat. Tällä kertaa ne ovat Arja Vänttisen mittatilaustyönä valmistamat nahkavaljaat, joten niiden pitäisi olla todella mukavat käyttää. Toivottavasti ne myös vähentäisivät valjashalvauksia, joista Kassinen on kärsinyt aikaisemmin kokeilluilla naru- ja verkkovaljailla. Kauniin vaaleanpunaisten valjaiden pitäisi saapua tällä viikolla.

Sitten jännitävämpiin uutisiin.

Henkilökunta on kypsynyt kesän aikana siihen, että talouteen hankitaan toinen kissa, sillä Karvanaaman poismeno jätti elämään yhden kissan mentävän aukon. Mukavaa olisi etenkin se, että Kassisella olisi kissakaveri, sillä hän ei ole koskaan ennen elänyt ainoana kissana ja voisi pitää lajitoverin seurasta. Uuden kissan on tarkoitus olla luovutusikäinen pentu ja sukupuoleltaan mieluusti poika, sillä niin Kassisen tottuminen uuteen tulokkaaseen olisi helpointa ja sopuisa yhteiselo todennäköisintä. Henkilökunta uskaltaa myös toivoa, että pentu ei ainakaan pompota Kassista, kuten Naama-vainaalla oli tapana.

Sopivaa kissanpentua ei ole vielä löytynyt ja etsintä jatkuu. Paikallisia eläinsuojeluyhdistyksiä on tarkkailtu jo jonkin aikaa, mutta juuri oikeaa pentua ei ole ollut kotia etsimässä. Kissanpennun ruokaa on kuitenkin jo tilattava valmiiksi siltä varalta, että uusi perheenjäsen saapuukin nopealla aikataululla.

Despootti Cassius Typerys Maximus ei vielä tiedäkään, että hänen yksinvaltiutensa päivät ovat luetut.

Pyyhe-eläin

Eräänä päivänä keittion lattialla hengasi olio, joka muistutti jonkinlaista valtavaa syvyyksistä noussutta merietanaa.

Mystinen eliö paljastui Kassiseksi kylpypyyhkeen alla. Mikä yllätys!

Hetkeä myöhemmin Kassinen päätti, että valeasuna niin huonosti toimineen pyyhkeen on kuoltava.

Loppuunsaatetun tapon jälkeen voittaja voi levätä kietoutuneena vastustajan särkyneeseen ruhoon.

Kassinen tutkii IX

Kassinen investigoi viinimarjoja.

Kiipeilyiloa

Siirretyn kiipeilypuun uudesta, suuresta suosiosta voisi päätellä, että eräs hieman yksinkertainen karvahenkilö kuvittelee saaneensa upouuden huonekalun. Aivan ylimpään pesään Kassinen ei ole ainakaan vielä onnistunut kiipeämään, mutta muut tasot ovat olleet kovassa käytössä sekä nukkumis- että riehumispaikkoina.

Kassinen haluaisi ilmoittaa, että hän on erittäin moninkertainen.

Kiipeilypuun käytön lisäksi Kassinen on osoittanut atleettisia kykyjään hyppäämällä toisen kirjahyllyn päälle suoraan lattialta! Hän ei (onneksi) edes käyttänyt kirjanselkämyksiä kiipimismateriaalina vaan meni huipulle hyllyn laitapuolelta. Suoritusta todistanut henkilökunta haukkoi henkeään ihastuksesta.

Korkeutta hyllyllä on noin 180 cm.

Näissä kuvissa Kassinen tekee kovasti töitä yrittäessään syödä hyllyyn aktivointimielessä sijoiteltuja raksuja.  

Liikkumattomankin saaliin pyydystys voi olla vauhdikasta.