Kungfu-Seppo

Puoli kuudelta meininki oli rajua. Seppo olisi halunnut leikkiä Kassisen kanssa mutta säikähti, kun Kassinen vähän innostuikin ja liikehti suuremmin hänen suuntaansa. 

Säikähtämistä seurasi käsittämätön uhitteluleikkiesitys, joka onneksi(?) saatiin taltioitua.

Kuten videoilta voi arvata, puolet henkilökunnasta on yhä nukkunut Sepon kanssa olohuoneessa. Nyt luotto kissojen onnistuvaan yhteiseloon on kuitenkin niin suuri, että heitä ei enää ensi yöksi eroteta, ja allekirjoittanut muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Jes.

Lähikuvassa Seppo

Seppo (Seppous minisculus idioticus) voi näyttää hyvinkin söpöltä tietyistä kuvakulmista.

Pehmeät pienet anturat.

Mustaa, valkoista ja vaaleanpunaista.

Hieman kiharaiset viikset.

Laihassa rotanhännässä joitakin valkoisia karvoja. 

Tietyistä muista kuvakulmista Seppo taas muistuttaa lähinnä Nero Wolfea ajatustyössä. (Sepon hampaanjäljet muuten koristavat nyt yhden Rox Stoutin kirjan kantta, ei kerrota kirjastolle.)

Kassinen nuolaisi tänään Sepon päätä!

Tässäpä tämä tärkein uutinen. Toivottavasti nuolaisu oli tyyliä "toveri" eikä tyyliä "kelpaatkohan syötäväksi."

Kuvia yhteisestä leikkihetkestä eilisaamulta.

Seppo leikkii ja Kassinen tarkkailee.

Hetken katselun jälkeen Kassinen rentoutuu, vaikka Seppo riehuu vieressä.

Seppo riehuu muihin maisemiin ja Kassinen saa itse tilaisuuden metsästää huiskaa maton alta.

Pennun palatessa Kassinen joutuu tyytymään taas katselijan rooliin.

Kassinen on siis kohtuullisen hyvin jo tottunut Seppoon! Joskus hän kyllä väistää kun Seppo tulee liian iholle. Lisäksi, mikäli Seppo intoutuu ajamaan häntä takaa, Kassinen pakenee perääntyy korkeammalle tasolle ja saattaa jopa sähähtää. Tuleekohan Kassiselle silloin liiaksi Karvanaama-vainaan äksyilyt mieleen?

Henkilökunta muuten soitteli taas eläinlääkärille, eri paikkaan kuin viime viikolla. Saa kuulemma tulla näytille jos siltä tuntuu (no shit), mutta ei vaikuta tarpeelliselta tässä tilanteessa. Sieltä suositeltiin pääasiassa kokeilemaan Royal Caninin Gastro Intestinal -ruokaa, ennen kuin hätäilee giardiatestien tai muun sellaisen kanssa. Jos maha on vain herkkä ja ärtynyt, niin kuin on kaikkein todennäköisintä, pitäisi löysyyden loppua uuden ruokavalion myötä.

Seppo siis pääsee kokeilemaan tuota ruokaa, ei siitä mitään haittaakaan luulisi olevan. Royal Canin ei noin yleisesti ole henkilökunnan mielestä mikään laatumerkki, eikä sitä eläinkaupasta meille osteta, mutta kokeillaan nyt kuitenkin, olisiko veterinary-sarja oikeasti hyvä.

Sepolta leikattiin kynnet ensimmäisen kerran. Operaatio meni hyvin, hän lepäili henkilökunnan toisen puoliskon sylissä ja toinen nipsutteli. Kaikki saatiin kerralla, Seppo tajusi tuskin mitään.

Kassisella on ollut tapana auttaa henkilökuntaa dataamaan tulemalla makaamaan ihmisen ja tietokoneen väliin. Tapa alkoi Naaman kuoleman jälkeen ja jäi pois Sepon saapuessa, mutta onneksi ei pitkäksi aikaa!

PS. Kuten tarkkaavaisimmat ovat varmasti huomanneet, blogin nimeksi on vaihtunut Kassinen ja Seppo, mikä luonnollisesti kuvaa paremmin nykytilannetta! :)

Viikko Seppoa - yhteenveto

On kulunut jo yli viikko siitä, kun Seppo saapui uuteen kotiinsa. Sopeutuminen oli alussa aika vaikeaa ja henkilökunta kävi muutamana ensimmäisenä päivänä epätoivon partaalla. Mutta niin vain ainakin osa ongelmista ratkesi kuin itsestään ja eiköhän niistä lopuistakin selvitä. Tässä yhteenveto viikosta siltä varalta, että joku yhtä ongelmainen kissanpennunhankkija kertomuksesta hyötyisi.

Seppo oli ensimmäisenä sunnuntaina kauhuissaan eikä syönyt ollenkaan. Kuitenkin jo seuraavana päivänä hän söi ravintotahnaa ja vähän muussattua penturuokaa (Latzia, jota oli kissataloonkin lahjoituksena tullut). Seuraavina päivinä muussattu ruoka vaihtui vain hieman paloiteltuun (Feringaan), ja nyt Seppo syö jo ihan normaalisti.

Vaikka ruoka ei olekaan laadukasta niin kivan leikkitunnelin siitä sai.

Seppo nukkui ensimmäisinä päivinä tuskin ollenkaan, mikä osaltaan stressasi häntä lisää ja varmasti vaikutti huutoinnokkuuteen. Muutamaa päivää myöhemmin unirytmi kuitenkin palautui normaaliksi ja nyt hän nukkuu kaksi kolmasosaa päivästä kiipeilypuun yläpesässä. Loppuosan hän sitten leikkii, riehuu ja syö.

Kassisen ja Sepon tutustuttaminen toisiinsa on edennyt hyvin. Alkupäivinä Sepon jatkuva huutaminen ja rääkyminen pelottivat Kassista, eikä hän suostunut menemään lähellekään pentua tai edes olohuonetta. Kun Seppo sitten lopetti liiallisen ääntelynsä, Seppoa ja Kassista pystyttiin tutustuttamaan toisiinsa ovenraossa leikittämällä ja muilla helposti hallittavilla tavoilla. Nyt kissat ovat tehneet jo useamman kerran päivässä läheistä tuttavuutta toisiaan nuuhkimalla, ja vaikka lievää epävarmuutta on vielä ilmassa ja Kassinen torjuu liian päällekäyvät tutustumiset sähisemällä tai perääntymällä, parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa.

Lähentely arveluttaa. Kassinen itse haluaa aina tulla olohuoneeseen katsomaan Seppoa muttei pidä siitä, että Seppo sitten haluaa tulla hänen luokseen. Hänen mielestään Sepon pitäisi asua akvaariossa, että pennun kaikkia puuhia voisi tarkkailla turvallisesti lasin takaa.

Hiekkalaatikkokäyttäytyminen oli myös alkupäivinä vähän hakusessa. Pissat päätyivät mihin pitikin, mutta kakoilla Seppo onnistui likaamaan yhden koristetyynyn sekä peiton. Hän ei varmaankaan ehtinyt hiekkalaatikolle, sillä hänen mahansa oli aivan sekaisin. Nyt kaikki jätökset menevät sisälle hiekkalaatikkoon mutta pienenä ongelmana on Sepon olematon koordinaatio jätteiden peittelyssä, mikä saa hänet siivotessaan lähes aina astumaan omaan kakkaansa. Henkilökunnan pitää olla aina valppaana Sepon touhutessa hiekkalaatikolla ja suuremmat vahingot onkin saatu estettyä.

Suurin ongelma on tällä hetkellä Sepon yhä edelleen sekaisin oleva ruoansulatus. Kakka on ollut koko viikon ajan hyvin löysää ja sitä tulee monen monituista kertaa päivässä. Vaikka alussa tämä on voinut johtua stressistä, henkilökunta epäilee nyt syynä olevan kenties jonkin muunkin, sillä ei kai se näin kauan kestäisi. Sepolle on annettu maitohappobakteereita ilman toivottua tulosta, ja nyt on menossa uuden probiootin kokeilu. Lisäksi sekä Kassinen että Seppo käyvät läpi matokuuria, koska Öllölän kissatalossa on löytynyt matoja viereisessä huoneessa verkko-oven takana eläneeltä pennulta. Molemmat kokeilut ovat tällä hetkellä kesken mutta jos ne eivät auta, suuntaamme fyysisesti eläinlääkäriin emmekä vain soittele sinne. Onko kellään lukijalla muuten kokemusta esim. giardian pikatestistä?

Lopuksi henkilökunta ilmoittaa vielä, että Seppo on punnittu. Vaaka näytti 1,6 kg, eli herra Sepon elopaino on noin kolmasosa rotevarakenteisen Kassisen painosta. Paljon on siis uudella tulokkaalla kirittävää.

Kassinen yrittää myös kerätä lisää elopainoa käymällä Sepon ruoka-annoksella.

Tutustuminen jatkuu

Kassinen ja Seppo ovat olleet taas entistä läheisemmässä kontaktissa.

Kassista leikitetään eteisessä ja Seppo koettaa havainnoida tilannetta.

He ovat jo monta kertaa haistelleet toisiaan olohuoneen ovenraossa. Ensimmäisillä kerroilla, eilen, Kassinen sähisi aluksi, jolloin Seppo vähän perääntyi, mutta sitten tilanne asettui rauhalliseksi haisteluksi. Seppo ei kuitenkaan yrittänyt mennä Kassisen puolelle, varmaan häntä vähän jännitti.

Eilen Seppoa myös leikitettiin eteisen puolella olohuoneen oven edessä, ja Kassinen katseli leikitystä puolentoista metrin päästä. Hän oli ihan tyytyväinen niin kauan, kuin Seppo leikki suhteellisen rauhallisesti ja keskittyi leluun. Sepon riehaantuessa juoksemaan hän ryntäsi metrin päässä Kassisen ohi, jolloin Kassinen murisi ja Seppo iskettiin takaisin olohuoneeseen.

Tämänpäiväisissä ovenrakotutustumisissa Kassinen on jättänyt sähinät väliin ja Seppo on alkanut yritteliäästi tunkea hänen luokseen. Ovea on myös pidetty isommin auki Sepon keskittyessä leikkimiseen tai nukkuessa lattiatasossa henkilökunnan sylissä, jolloin Kassinen usein etsiytyy katselemaan häntä.

Nenäkkäin.

Seppoa sylitellään ja Kassinen räpyttelee hitaasti silmiään. Kivasti tutustutaan!

Seppoa ei päästetä menemään Kassisen luokse, sillä Kassinen on niin herkkä, että tutustuminen voisi ottaa takapakkia päälleryntäilystä. Kassisen kuitenkin sallitaan lähestyä Seppoa, ja kerran Kassinen on uskaltautunutkin tulemaan olohuoneeseen Sepon torkkuessa sylissä, ja he haistelivat toisiaan rauhallisesti.

Tutustuminen tuntuu jatkuvan siis oikein hyvin.

Kissavyöhykkeitä

Henkilökunnan, Kassisen ja Sepon asuintila on nykyään jakautunut vyöhykkeisiin. Rajat ovat häilyvät, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat vielä pysyneet pystyssä. Lähitulevaisuudessa tämä toivottavasti muuttuu.

Seppo-vyöhykettä on olohuone. Siellä hän nukkuu, syö, leikkii, riehuu, käy hiekkalaatikolla ja harrastaa muitakin pentumaisia asioita. Muualle hänet päästetään vain harvoin. Eteisessä ja keittiössä hän käy pari-kolme kertaa päivässä nuuskimassa paikat. Lyhyen seikkailun (joka jää todella, todella lyhyeksi, jos hän alkaa huutamaan) jälkeen hänet viedään takaisin omalle vyöhykkeelleen. 

Seposta on kuoriutumassa sylikissa, joka onnellisesti nuohoutuu henkilökuntaa vasten, kehrää ja vornistelee. Tämä on pieni yllätys, sillä kissatalossa hän ei ollut oikein käsiteltävä. Hän sieti ihmistä ja leikki leikitettäessä, mutta arasteli, väisteli kosketusta eikä pysynyt sylissä.

Seppo venyttäytyy pitkäksi ja on silti naurettavan pieni. Hänellä on kummallisia raitoja turkissaan, selkeimmin ne näkyvät etujaloissa, kyljissä, niskassa ja hännän alapuolella. Ovatkohan ne kasvaessa katoavia haamuraitoja vai savua?

Kassinen on suljettu Sepon keittiövierailujen ajan makuuhuoneeseen, jonne Seppoa ei päästetä. Toistaiseksi Kassisella täytyy olla edes joku turvapaikka moiselta pikkuotukselta, ja makuuhuoneeseen hän on hyvin kotiutunutkin eikä tunnu enää sen suuremmin stressaavan. Siellä hän nukkuu, käy hiekkalaatikolla ja siellä häntä myös yleensä leikitetään ja aktivoidaan. Aktivointilelutkin ovat nyt alkaneet tyhjentymään, kun ne ensimmäiset Seppo-päivät saivat maata nurkassa täysinä Kassisen jonkinasteisen stressin merkkinä.

Sepon ollessa suljettuna omaan yksiöönsä on Kassisella avoimet ovet muuhun asuntoon. Keittiössä hän käy syömässä ja joskus häntä leikitetään sielläkin. 

Eteisessä Kassinen piipahtaa joskus. Hän tuijottaa lasin läpi olohuoneeseen Seppo-vyöhykkeelle. Jos Seppo alkaa ilmaista itseään kovaäänisesti syystä tai toisesta, Kassinen häipyy nopeasti takaisin makuuhuoneeseen. Ei hän sellaista jaksa kuunnella.

Kassinen on myös vieraillut olohuoneessa muutaman kerran, sillä ovea pyritään pitämään auki Sepon ollessa nukkumassa (hajujen vaihtoa). Kassinen on tutkinut vallattua vyöhykettä varovasti jonkin aikaa ja tassutellut sitten ikkunalaudalle. Sieltä hän on tarkkaillut maailman menoa. Jonkin ajan kuluttua, yleensä Sepon alkaessa äännellä, Kassinen livahtaa pois. Tutkimus on silloin jo suoritettu. Vaikka hajut ovat outoja, on olohuone sentään vielä paikoillaan, Kassinen on helpotuksekseen huomannut.

Mikä sotku. En minä vaan koskaan tällaista elämää vietä. Taitaa Seppo olla aika typerä, kun tähän kuntoon jättää paikat.

Ensimmäinen yhteiskuva! Sepon korvannipukka pilkistää kiipeilypuun yläpesästä.

Ihmeolennot, jotka tunnetaan henkilökuntana, sukkuloivat sujuvasti huoneesta toiseen ja vyöhykkeeltä toiselle. Yön henkilökunnan toinen puolisko nukkuu olohuoneessa Sepon kanssa, ja toinen puolisko makuuhuoneessa Kassisen kanssa. Tämä järjestely jatkunee, kunnes kissat voidaan saattaa yhteen.

Radio on päällä öisin, jos ihmisäänet vaikka rauhoittaisivat. Yle Puheelta tulee muuten laatuohjelmaa, esimerkiksi toissayönä kolmen jälkeen uusittiin kansantalouskuunnelma vuodelta 1992. Harri Holkeri on aina ajankohtainen!

P.S. Seppo on alkanut hiljentyä! Hän ei ensimmäisinä päivinä nukkunut kunnolla, ja ehkä yliväsymys ja kiihtymys aiheuttivat osaltaan huutamista. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun Seppo oikeasti nukkui ne toivotut 16 tuntia ja huusi vähemmän, ja sitä myötä ensimmäinen päivä, kun Seppoa ei haluttu postittaa Timbuktuun.

Kassinen ja nyhtökaura

Vaikka Seppo on vallannut nuorella, pienellä ja äänekkäällä olemuksellaan tämän blogin ja henkilökunnan asuinsijan, palataan välillä perusteisiin. Kassisen blogihan tämä alunperin oli. Kassis-raukka on joutunut vähän sivuraiteille, mutta kyllä häntä on mahdollisuuksien mukaan huomioitu ja leikitetty, ja ruokatarjoilukin on aina pelannut. Mitä nyt Seppo pääsi kerran vikkelänä keittiöön syömään Kassisen ruoat tämän lautaselta, kun henkilökunnan silmä vähän vältti.

Viime lauantaina, ennen Sepon saapumista, henkilökunta osti hyvin varustetusta ruokakaupasta paljon kehuttua ja mainostettua nyhtökauraa. Tämä ruoka-aines käristettiin alkuviikosta pannulla ja syötiin peruna-lanttu-porkkanamuusin kera, ja hyvin maistui. Ja tottahan toki Kassiseltakin kysyttiin samalla mielipidettä uudesta ravintohyödykkeestä.

Kassinen on suuresti pettynyt, kun ruoka ei ollutkaan hänelle. Jokin ällöttävä rehu vain.

Ai täältä voi kuitenkin ansaita raksuja jos on kuvassa nätisti?

Olen kaunis ja tyylikäs! 

Raksutarjoilu loppui ja Kassinen palaa arki-ilmeeseensä.

Seppo Kiljukaula

Seppo haluaa jakaa kauniin äänensä kanssanne. Ensimmäisellä videolla hän huutaa miettiessään, leikkisikö vai peseytyisikö vai mitä tekisi, ja toisella videolla hän huutaa syödessään (syö itse!).

Seppo siis oikeasti tuntuu huutavan ainakin 85 % valveillaoloajastaan. Joskus hiljaisesti, joskus jutustellen, joskus volyymit kaakossa. Hän tuntuu hätääntyvän yksinolosta, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan hän ennen elänyt muiden kissojen ympäröimänä. Koti-ikäväkin on varmasti vielä valtaisa. Onneksi sentään arkuus on häipynyt ja henkilökunta kelpaa seuraksi ja leikittäjäksi. 

Tarkoitus onkin nyt leikittää Seppoa hyvin intensiivisesti, jotta hänen ylenmääräinen energiansa suuntautuisi huutamisen sijasta leikkimistoimintoihin. Vieraita aiotaan kutsua paljon, ja käyttää heitä leikittämiseen. Henkilökunta saisi näin vähän hengähdystaukoa ja Kassistakin voitaisiin huomioida paremmin. Lisäksi myös Feliway-suihketta on ostettu ja käytetään lievittämään Seppo-paran stressiä.

Toivottavasti huutointo aikanaan loppuu, kunhan Seppo kasvaa isommaksi ja tottuu nykyisiin elinoloihinsa.

Seppo sopeutuu

Seppo on alkanut pikkuhiljaa toipua suuresta muuttojärkytyksestään. Hän oli yli vuorokauden pelosta lähes halvaantunut, kyyhötti vain hiljaa piilossa, eikä syönytkään käytännössä mitään. Eilen illalla Sepolle saatiin syötettyä vähän Nutri plus cat -ravintotahnaa ja muussattua penturuokaa (taisi sinne yksi raksukin mennä), ja siitä hän hiljalleen aktivoitui.

Viime yönä hän alkoi liikkua hieman, ja äännellä, ja sama on jatkunut tänään. Ääntä kyllä herra Seposta lähtee! Maukumista kuuluu lähes koko ajan. Sitä tulee liikkuessa, piilossa kyhjöttäessä, leikkiessä, syödessä, hiekkalaatikolla ja peseytyessä. Oli henkilökuntaa paikalla olohuoneessa tai ei. Seppo-rukka taitaa siis vielä etsiä emoaan tai olla stressaantunut, mutta ei sentään yhtä kauhuissaan kuin aikaisemmin.

Moi olen Seppo ja asun kirjahyllyssä.

Ruokaa on mennyt tänään suht' hyvin, mutta vain tyrkytettäessä. Jos lautanen on lattialla ei Seppo jostain syystä osaa mennä syömään, mutta jos sama lautanen nostetaan aivan nenän eteen ruoka kyllä kelpaa. Toivottavasti hän alkaa oppia itsenäiseen ruokailuunkin. Sitä odotellessa olohuoneen lattialla aikansa odotelleet penturuoat päätyvät keittiöön Kassisen ateriaksi. 

Mössöä nam.

Sepolla on yhä maha vähän löysänä. Yöllä yksi lasti osui hiekkalaatikkoon mutta toinen oli vierassängyn lakanalla ja täkillä, jotka päätyivät pesuun. Aamulla Seppo sai maitohappobakteereita, jotta ruoansulatus vähän rauhoittuisi. Pellettejä sisältänyt hiekkalaatikko myös siirrettiin sängyn päälle ja astiaan vaihdettiin savihiekka. Siinä Seppo kävikin juuri äsken asioimassa ja tuotos ei ollutkaan yhtä löysä kuin aiemmin.

Naamani on melko söpö mutta ääneni on saatanasta.

Kassinen stressaa Seppoa jonkin verran. Hän liikkuu eteisessä ja keittiössä entistä vähemmän ja viettää enimmän aikansa makuuhuoneessa, kauimpana Seposta. Jos hän sattuu olemaan eteisessä Sepon aloittaessa huutokonserttinsa, siirtyy hän nopeasti makuuhuoneeseen. Kassisen hiekkalaatikkokin siirrettiin sinne. 

Kassinen on törmännyt Seppoon nenäkkäin kerran, tänä aamuna. Pentu päästettin luvan kanssa olohuoneen ulkopuolelle, kun hän niin kovasti sinne halusi. Makuuhuoneen ovella Kassinen oli juuri tulossa ulos. Kassinen luonnollisesti oudoksui ja väisti moista uutta otusta ja sähisi tälle. Seppo-typerys puolestaan käveli Kassisen ohi sen suuremmin häntä huomioimatta, paitsi ehkä vähän puski ohittaessaan. Kassinen pakeni Seppoa keittiön pöydälle, ja Seppo meni jonkin ajan kuluttua perästä. Kassinen sähisi taas ja aloitti sitten pahankuuloisen ulinan, jolloin henkilökunta siirsi Sepon takaisin olohuoneeseen. Hän olisi nimittäin muita pentuina mennyt uuden ystävänsä luokse.

Aamuisen törmäyksen jälkeen Kassinen säilyi onneksi ennallaan. Ruoka maistui ja uni maittoi, hän myös leikkii ja torkkuu henkilökunnan kanssa ja kehrää. Toivottavasti hän ei ala stressaamaan enempää, kunhan Seppoa päästetään liikkumaan asunnossa useammin.

Kassinen miettii, miksi henkilökunnan puolikas on olohuoneessa jonkin inhottavan olion kanssa.

Tätä kirjoittaessa Seppo on kovaa vauhtia nukahtamassa syliin.

Seppo on laskeutunut

Seppo muutti kotiin eilen päivällä. Henkilökunta vietti kissatalolla noin tunnin, ja Seppo leikki koko ajan ja kävi hiekkalaatikollakin ennen lähtöä. Silittely-yrityksiä hän väisti, kuten muutkin pennut, eikä pitänyt nostelusta, mutta hänet saatiin huijattua koppaan lelun avulla ja matka saattoi alkaa. Autossa Seppo lähinnä nukkui, mikä oli mukavaa vaihtelua Kassisen kauhulta. 

Matkustaja.

Ensimmäinen päivä kotona ei mennyt kauhean hyvin. Seppo kökötti kopassaan monta tuntia ja lähti liikkeelle vasta hämärän tullen. Ihmisen tullessa huoneeseen hän piiloutui koppaan tai johonkin naurettavan pieneen rakoon, esimerkiksi kiipeilypuun ja seinän väliin. Ruoka ei maistunut lainkaan ja hiekkalaatikollakaan ei tarvinnut käydä.

Tällainen pääruokatarjoilu, lisäksi raksuja. Ei voinut syödä, liian pelottava uusi paikka. Kassiselle kelpasi.

Yöksi Seppo jätettiin omaan rauhaansa olohuoneeseen. Hän kuului vähän miukuvan, oli käynyt pissimässä laatikolla ja ripuloinut yhdelle vierassängyn koristetyynylle. Voi Seppo-raukka! Nyt sentään tiedetään, että hän oli käynyt sängyn päälläkin eikä vain piilotellut sen alla. Ruoka ei ollut silmämääräisesti vähentynyt lautasilta, joten Kassinen sai loputkin eilisen vaihtoehdosta ja Sepolle tarjottiin uutta ruokaa. Toivottavasti hän alkaa pian syömään.

Kassinen bongasi Sepon yöllä. Hän katseli lasin läpi, sähisi ja vähän murahteli ovella ja oli hämmentynyt moisesta tunkeilijasta. Henkilökunta nousi rauhoittelemaan häntä ja otti yöksi makuuhuoneeseen, jossa hän nukkuikin aivan tyytyväisenä.

Ei saa kuvata eikä katsella menkää pois.

Järjestelyjä ja valmistautumista

Herra Seppo saapuu tänään!

Henkilökunta valmistautuu tapahtumaan sekä fyysisesti että henkisesti. Tarkoituksena on kotiuttaa uusi asukas mahdollisimman pienellä stressillä sekä Kassiselle että itse Sepolle. Oletuksena on, että Seppo on vähän arka ympäristönsä suhteen, sillä hän elänyt koko elämänsä kissatalossa, jossa hänellä on ollut käytössään yksi huone ja pieni ulkotarha. Kissaseuraa ei Sepolta ole kuitekaan puuttunut, joten toivottavasti hän olisi rohkea tavatessaan Kassisen. 

Meillä on paljon suunnitelmia.

Kun Seppo saapuu, hänet viedään ensimmäiseksi olohuoneeseen, ja samalla olohuoneen ja eteisen väliset lasiovet (pitäisikö näkyvyys peittää lakanalla?) laitetaan kiinni. Olohuoneessa hän saa elellä pari ensimmäistä päivää omassa rauhassaan, tutustua uuteen henkilökuntaansa ja kotiinsa omilla ehdoillaan ja haluamallaan nopeudella. Seppoa on tarkoitus tutustuttaa eteiseen ja keittiöön ensi viikon alussa (ilman Kassisen läsnäoloa, hän joutuu silloin hetkelliseen arestiin makuuhuoneeseen). 

Kassinen saa tyytyä siis elämään eteisessä, keittiössä ja makuuhuoneessa, mikä tuskin on hänelle kauhean hankalaa. Hölmöintä hänen mielestään lienee se, että kiipeilypuu jää Sepolle, vierassängylle ei pääse nukkumaan ja iltarallilenkki lyhentyy suuresti. 

Nukutaan sitten tässä eteisen laatoilla. Voivatpahan vieraat kauhistella heti heti tullessaan, miten huonosti minua pidetään. 

Sepolle viedään ruoat aluksi olohuoneeseen, jotta molemmat kissat saavat syödä ilman pelkoa tunkeilijasta. Kenties heitä kuitenkin pitäisi lahjoa herkuilla ja leikittää yht'aikaisesti lähekkäin, oven eri puolilla, jotta tuntemattoman vahvimpaan hajuun yhdistyy kivoja asioita?  

Päähiekkalaatikko on ollut aina eteisessä, mutta olohuoneessa on pidetty pienempää kakkoshiekkalaatikkoa. Kassinen on nyt kesällä yksin elellessään käyttänyt sitä tasan kerran, kun päähiekkalaatikko sattui olemaan pestävänä hädän yllättäessä. Tästä päivästä lähtien se on varattu kokonaan Sepolle. Seppo on kuitenkin tottunut käyttämään pellettiä eikä meillä olevaa savipohjaista hiekkaa, joten ehkä hänelle pitäisi aluksi tarjota toinenkin laatikko, puupohjaisella hiekalla täytetty, ettei satu vahinkoja?

Henkilökunnan ja asunnon lisäksi Sepon täytyy tutustua Kassiseenkin, aluksi vain ovenraosta ja tarkasti valvotusti. Mitään kiirettä ei aiota pitää, henkilökunta etenee varovasti ja kissojen sanelemalla tahdilla. Ei-niin-salaisena toiveena tietenkin on, että tutustuminen menisi nopeasti ja hyvin.

Ja hei te rakkaat lukijat, jotka olette joskus tutustuttaneet kissoja toisiinsa: miten teitte sen? Lisäneuvoja otetaan mielellään vastaan. :)

Kassinen valmistautuu veriseen kaksintaisteluun imemällä tietoa kirjasta viettää jo nyt mielellään aikaa makuuhuoneessa, joten hetkellisistä eristyksistä ei pitäisi olla haittaa.

Käsittämätön päähänpisto

Rappukäytävä merkitsee Kassiselle lähinnä pelottavia ääniä ja se on kertakaikkiaan inhottava paikka. Käynnit noin kolmen metrin päässä asunnosta koppaan vangittuna ovat vielä ookoo, mutta sylissä pidettynä jo parinkymmenen sentin etäisyys ulko-oveen on liian jännittävää ja pyristely alkaa. Omilla jaloilla ulos ei ainakaan kävellä, mikä on kätevää, sillä ovea voi pitää auki vaikka kuinka pitkään ilman pelkoa hänen karkaamisestaan.

Tai noin ainakin oli ennen. 

Muutaman viime päivän aikana Kassinen on kuitenkin alkanut osoittaa kiinnostusta käytävään. Ensimmäisen kerran hän astui ulos ovesta viimeisimmän vieraan houkutellessa (ilman valjaita...) ja tutkaili ympäristöään kiinnostuneena. Hän tuli kuitenkin sisään heti, kun henkilökunta pyysi. Toisen kerran hän suorastaan juoksi ulos ovesta yllättäen sisääntulijan, mutta silloin hänet napattiin kiinni, sillä ei tuollainen rynniminen ole kovin kivaa ja olisihan ne valjaat hyvä olla päällä.

Kolmas kerta tapahtui toissailtana. Kassinen mieluili oven luona, hänelle puettiin valjaat, ovi avattiin ja hän meni ulos. Niin yksinkertaista ja niin käsittämätöntä.

Häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja! Täällä ylemmässä kerroksessa on varmaan jotain.
Pahoittelemme kuvien laatua, ne on napattu epä-älyllisellä kännykällä hämärässä käytävässä.

Matka loppui. Ehkä vähän tylsä paikka mutta tulipahan käytyä.

Ainakin täällä retkeillessä saa paljon silityksiä ja kehuja. Silti voitais mennä jo alas ja kotiin.

Retki ullakkokerrokseen oli lyhyt mutta jännittävä. Kotiinkin Kassinen tuli mielellään. Hän tosin halvaantui heti eteisen matolle makaamaan, sillä valjaissa on tunnetusti mahdotonta kävellä.

Onnistunut käytäväulkoilu rohkaisi henkilökuntaa yrittämään uudelleen eilen illalla. Kassiselle puettiin valjaat, ovi avattiin, ja hän ei suostunut tulemaan ulos. Anteeksi mitä? Herkuilla lahjominen sai hänet kävelemään noin metrin päähän ovesta, mutta sitten hän kääntyi ja kiiruhti taas takaisin sisään. Ja oksensi herkut eteiseen, sillä ilmeisesti tuo kamalan pelottava rappukäytävä pakotti Kassisen hotkimaan ne kiireessä kokonaisina.

Että näin meillä.

Hyvät heijastimet. Ei jäädä autojen alle. Ovat todella tarpeelliset täällä ullakolla.

Muita uutisia: Herra Sepppo haetaan huomenna kotiin!

Henkilökohtainen viihdyttäjä

Taloudessa on viikon ajan ollut vieras pohjoisesta. Vieras on ehtinyt parannella henkilökunnan tietokoneita, öljytä ulko-oven lukon, korjata imurin uloskelautumattoman johdon ja puuhata paljon muuta. 

Vieraan tärkeimpänä, ympärivuorokautisena puuhana on kuitenkin ollut Kassisen viihdyttäminen. Kassisen kanssa leikitään monta monituista kertaa päivässä, hänelle heilutellaan huiskia ja heitellään palloja. Hän saa silityksiä ja rapsutuksia joka tilanteessa. Hän saa ulkoilla parvekkeella melkein aina sinne halutessaan. Hänen kaikkia puuhiaan ihmetellään ja ihaillaan suureen ääneen. Parasta ikinä!

Vieras lähtee tänään kotiin ja henkilökunta vahtii tiukasti, ettei Kassinen pakkaudu mukaan.

Leikitään leikitään leikitään!

Hammaspesua uudella kokoonpanolla

Kassisen hampaitten pesun on tähän asti hoitanut henkilökunnan allekirjoittanut puolisko. Olisi kuitenkin hyvä, että operaatio sujuisi molemmilta ihmisiltä, ja siksi sitä on nyt harjoitellut toinenkin puoli. 

Alku aina hankalaa. Raksuja kului valtavasti. Alla ensimmäisten harjoitusten kuvamateriaalia, mikä on vähintäänkin mielenkiintoista. 

E: "Ekaks nyt teetätät jonkun tempun."
M: "Kassinen, vitonen, Kassinen, vitonen, Kassinen..."

Kassinen vain ilmeilee ja häslää.

E: "Se haluu vaan leikkiä nyt, yritä olla rauhallisesti. Kädet alas."
M koettaa olla rauhallisesti.

Kassinen haluaa käpälöidä harjaansa.

E: "No nyt se istu. Ota päästä kiinni."
M yrittää ottaa päästä kiinni.

Kassinen ei halua, mutta kukapa toisaalta haluaisi, että kaksi kertaa oman pään kokoinen koura tarraa kiinni aivoista.

E: "Ei noin, ota kiinni päälaelta eikä niskasta. Ja puhu sille koko ajan, kehu!"
M: "..."

Kassinen istuu mahdollisimman kaukana pöydän toisella laidalla.

E: "No nyt on hyvä ote. Kehu!"
M: "... hienosti ..."

Kassinen alkaa alistua kohtaloonsa, kun kallosta otetaan viimein oikeaoppisesti kiinni.

Harja suussa! LOISTAVAA! VOITTO!!!

M: "Meni sinne samalla vähän hammastahnaakin."
E: "Ja sitä ennen miljoona raksua."
M: "Pöh."

Kassinen ihmettelee tätä säätöä ja miettii, saako jostain uutta henkilökuntaa.

Jatkoa edelliseen

Päävaatturi Kassinen auttaa paitojen ja housujen paikkauksessa. Hän todella helpottaa henkilökunnan työtä.

Seuraavana iltana järjestetään yläkaappia ja Kassinen seuraa ja antaa neuvoja.

Saahan sitä jäätelöä syödä, mutta onko pakko säästää joka ikinen pakkaus? Ei ihmekään, että kaappi pursuilee rasioita. Typerää!

Kassinen on hyvä ja lopettaa arvostelun tai tekee tämän ensi kerralla itse.