Kulmakarvat

Kassisella on otsassaan muutama ohut, hento, suora kulmakarvaviiksi.

Poskiviikset ovat lyhyet ja erottuvat karvan seasta vain juuri ja juuri.

Seppo puolestaan omaa kulmakarvat, jotka olisivat kunniaksi hullulle professorillekin.

Niitä on paljon, osa sojottaa kohti korkeuksia ja osa kaartuu silmien päälle.

Poskiviiksiosastolla hänellä olisi parannettavaa: toisella poskella niitä on kaksi ja toisella vain yksi.

Hurina-Seppo

Sepolla on tapana kehrätä kovalla äänellä, kun hän näkee jotain, mistä hän pitää tai mitä hän haluaa. Hän hurisee omalle ruoalleen, Kassisen ruoalle ja henkilökunnan ruoalle. Hän hurisee Kassisen silittämiselle ja sille, kun henkilökunnan toinen puoli kampaa toisen puolen hiuksia. Tilanteesta riippuen hän tulee joko aivan viereen tai istuu kauempana, katsellen ja huristen.

Seuraavaan lyhytelokuvaan (1 min 30 s) on saatu taltioitua Sepon hurinaa, kun hän katselee keitettyjen perunoiden kuorimista. Hän saa tutustua ensin perunaan ja sitten perunan kuoreen, joka ei valitettavasti vastannutkaan kuvitelmia.

Henkilökunta pahoittelee videon ääniraitaa: äänen kannattaa olla aika kovalla videon alkupuolella, että hurina kuuluisi hyvin, mutta neljänkymmenen sekunnin kohdalla kuuluu puhetta ja kattiloiden kolinaa. Kääntäkää volyymit vähän pienemmälle sitä ennen.

Roskaeläin

Seppo osaa avata kaapinovia. Hän harrastaa availua nykyään pääosin henkilökunnan siunauksella, sillä onhan kaapeissa vietetty aika poissa vakavammasta tuhmailusta. Esimerkiksi keittiön kissanruokakaapissa hän käy vain lyhyillä tutkimusretkillä, mistä ei ole mitään haittaa, ja satunnaiset vaatekaapista ulos lentävät paidat eivät nekään ole katastrofi.  

Valitettavasti Sepon uusin villitys on roskakaappi.

Ette voi pakottaa ulos.

Ette voi!

Henkilökunta ei pidä roskakaappiretkeilyä aivan yhtä hyvänä harrastuksena kuin muita kaappeja. Mistähän johtuu.

Sen verran hyvää tässä roskakaappijutussa on, että Seppoa ei tarvitse pakottaa ulos kaapista: hän tulee itse, jos oikein nätisti pyytää. (Ulkona hän ei tosin kauaa pysy vaan menee takaisin kaappiin melkein heti, jos jokin tärkeä puuha jäi kesken.) 

Kassinen arvostaa Sepon availuharrastusta. Hän ei itse tunnu osaavan avaustekniikkaa, mutta nyt hänkin pääsee arvioimaan ruokatilannetta ja nukkumaan pehmeissä vaatekasoissa. Jotain hyötyä Sepostakin!

Narnia kutsuu Kassista.

Elintilaa

Kassinen ja Seppo ovat ottaneet uuden huonekalun omakseen.

He mahtuvat ylätasolle oikein mukavasti omiin lokeroihinsa, siinä missä pahvilaatikon päällä piti kököttää ahtaasti kylki kyljessä.

Se altisti kaikenlaisille typeryyksillä, tönimisille ja pureskeluille.

Lisääntyneestä tilasta huolimatta on ensimmäiset kiistat tälläkin tasolla nähty ja aiheena oli se tavallinen, eli Kassisen häntä. Saako sitä härkkiä?  

Onneksi heidän kiistansa eivät koske sen vakavampia asioita.

Uusi huonekalu

Ikkunalautojen välttämättömyys kissojen elämänlaadulle on mainittu jo aiemmin tässä blogissa. Kyllähän kissoille pitää ikkunalaudat olla, jotta niillä istuessa voi tiirailla ulkomaailmaa, mulkoilla ohikulkijoita ja käkättää pikkulinnuille. Valitettavasti uudessa kodissa ei ole ikkunalautoja kuin olohuoneessa, josta Kassinen ja Seppo joutuvat siis tuijottamaan päivät pitkät tylsää parveketta tai sisäpihan puiden latvustoja (joissa joskus on kyllä käynyt lintuja).

Keittiön ikkunan äärellä on muutosta lähtien pidetty paria pahvilaatikkoa ikkunalaudan vastineena. Niistä päästiin eroon eilen, kun henkilökunta viimeinkin sai aikaiseksi uuden huonekalun hankinnan.

Joku tee-se-itse-mies oli askarrellut tällaisen Ikean pöydistä. Korkeus on yli metrin; kelpaa siinä nyt Kassisen ja Sepon istua. 

Myyjä esitteli, että tässä on hänellä ollut vahvistimet, kaiuttimet ja mitälie, on kestänyt hyvin ja naarmuja ei ole. Henkilökunta sanoi, että tämä tulee kissalle istuinpaikaksi. Myyjä ei sanonut enää mitään.

Kassinen ja Seppo olivat hyllystä hyvin kiinnostuneita ja tutkivat sitä rohkeasti, mutta kuvaustilanteessa piti laittaa ruokalautanen hyllyn päälle, että saatiin rekvisiitaksi edes yksi kissa.

Paikalle tuli tietenkin Seppo, joka oli muuten käsittämättömän rasittava, ärsyttävä ja typerä viime yönä. 

Toivottavasti se oli vain uuden huonekalun aiheuttaman jännityksen purkautumista. Jollei meininki järkevöidy, hänet lahjoitetaan seuraavalle ovikelloa soittavalle henkilölle. SEPPO TÄMÄ ON ENSIMMÄINEN VAROITUS

Onneksi myös Kassinen, tuo fiksu, hiljainen, yöllä nukkuva Kassinen, tuli kuviin.

Kaikilla tasoilla voi nyt mukavasti oleskella. Saa nähdä, miten kauan ne pysyvät tyhjinä, sillä henkilökuntakin haluaisi ehkä käyttää niitä omien tavaroidensa säilytyksessä.

Kas, täällä on ruokaa.

Pitänee imuroida se pois.

Illalla Kassinen totesi hyllyn niin turvalliseksi, että siinä voi tuuletella mahaa.

Yllättävää! Hän ei yleensä makaile selällään.

Syytä kyllä olisi, onhan hän todella söpö näin ylösalaisena.

Kassinen ja naksutin

Kassisen kanssa kokeiltiin naksuttelua pian Karvanaaman kuoleman jälkeen. Hän ei kuitenkaan millään päässyt mukaan juttuun ja naksausten merkitys pysyi hänelle salattuna. Ehkä Kassinen on vain typerä erityinen, henkilökunta ajatteli, kun jopa iäkäs Naama ehti hoksata naksuttelun lyhyenä aikanaan henkilökunnan huomassa.

Naksutinkoulutus on ollut Sepon kanssa toimiva menetelmä. Hän oppi naksuttelun jujun nopeasti ja on oppinut tarjoamaan erilaisia käytöksiä. Hänen kanssaan on mukavaa opetella uusia asioita.

Sepon menestyksen myötä henkilökunta käänsi taas katseensa Kassiseen. Pitäisikö hänen kanssaan kokeilla kuitenkin vielä kerran?

Pitäisi. Ei kuitenkaan Sepon naksuttimella, ettei kumpikaan kissa vain vahingossakaan mene sekaisin millään tavalla. Kassisen naksuttimeksi valikoitui pilttipurkin kansi, jota joku suositteli hyvänä vaihtoehtona. Kansi on pieni, käteen mahtuva, ja siitä lähtee hieman erilainen naksaus.

Korkealaatuista teknologiaa.

Kassiselle alettiin ehdollistamaan pilttipurkkinaksausta. Naksherkku-naksherkku-naksherkku-naksherkku-naksherkku. Hän oli hyvin tyytyväinen saadessaan herkkuja ilmaiseksi, temppuja tekemättä, kunhan vain kuunteli naksuttelua.

Naksherkkua jatkettiin aika kauan. Syy-seuraussuhteen ymmärtämistä testattiin välillä naksauttamalla Kassisen selän takana ja seuraamalla, kääntyykö hän mielimään herkkua. Lopulta hän kääntyi ja henkilökunta päätteli hänen oppineen ainakin jotakin. 

Kassinen suosittelee.

Aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Naksuttimen kanssa pitäisi olla helppoa opettaa eläin tarjoamaan toimintoja. Usein se tehdään ns. laatikkoleikillä, eli annetaan eläimelle pahvilaatikko ja palkataan kaikesta mahdollisesta laatikkoon liittyvästä toiminnasta. Leikin pitäisi opettaa aktiivisuutta ja oma-aloitteellisuutta, joita Kassinen kovasti tarvitsisi: hänellehän opetettu paljon temppuja houkuttelemalla ja hän jää yleensä odottamaan jotain vihjettä toiminnalle sen sijaan, että tarjoaisi jotain itse.

Kassinen ei saanut pahvilaatikkoa, vaan näköispatsaan. Kyllä senkin kanssa voisi tehdä vaikka mitä.

Seuraavassa videossa (n. 2 min) Kassisen kanssa leikitään patsasleikkiä. Videossa on neljä osaa: ensimmäisessä osassa on alkuhankaluuksia ja Seppo, toisessa palkataan patsaan hännän haistelusta ja kolmannessa patsaan hännän ja korvien haistelusta. Neljännessä osassa hän saa herkun kohottaessan käpälää kohti patsasta.

Kassinen keksi leikin idean jopa yllättävänkin nopeasti, joten hän ei ehkä olekaan typerä erityinen. Mitähän yllätyksiä hänellä vielä henkilökunnalle onkaan?

Kassisen leikin loputtua Seppo tuli ihmettelemään patsasta, naksutinta ja herkkumurenia.

Kokeneena  härkkijänä hän tarjosi heti patsaan taputttelua saadakseen viimeiset raksut.

Ällöruoan paluu

Mac's Cat nauta-kanansydäntä on tarjottu nyt toinen tölkillinen. Maku ei Sepon mielestä vieläkään ollut täysi kymppi, mutta ruoka maistui silti huomattavasti ensimmäistä kertaa paremmin. 

Purkki avattiin tiistaina illalla. Seppo ei syönyt. Ällöööööö.

Keskiviikkona aamupalalla Seppo ei syönyt. Tai söihän hän kymmenen raksua, jotka sai palkkana kymmenen etutassukyntensä leikkaamisesta, ja muutaman ruokahalun herättäjänä annetun raksun. Valitettavasti itse pääruoka jäi tässä vaiheessa vielä lautaselle. Ruokaa tarjottiin kuitenkin vielä kakkosaamiainen, jolloin Seppo söi puolet annoksesta, kun kovasti houkuteltiin. Oli varmaan nälkäinen, raukka.

Jännitysnäytelmä: maistuuko vai eikö.

Keskiviikkona iltapäivätarjoilun aikaan Seppo söi taas jonkin verran, houkuttelun jälkeen.

Iltaruoalla Seppo söi suurimman osan annoksestaan ja syömisen aloittaminen vaati vain minimaalista houkuttelua. Iltapala ei kelvannut, maha oli kai täynnä.

Nälkä olis, niin kokeillaan kai sitten.

Torstaina aamupala vaati taas vain vähäisen houkuttelun, ja ruoka katosi käytännössä kokonaan!

Ei oo mitenkään erityisen hyvää mut ehkä tähän ei kuole vaikka söis.

Tölkillisestä ruokaa melkein puolet upposi tällä kertaa Seppoon, mikä on valtava parannus edellisen kerran kymmenesosaan. Oikeastiko hän aikoo alkaa syömään tätä ruokaa? Onko se muka näin helppoa? 

Ja kyllä, Kassinen ja Seppo syövät yleensä neljästä viiteen kertaa päivässä, hieman vaihtelevina aikoina henkilökunnan menojen mukaan.

Päiväunionni

Kassisen ja Sepon luona kävi taannoin yövieras, eli olohuoneen sohva muuttui sängyksi.

Oma sänky siis vain Kassiselle! Hän oli niin onnellinen.

Ainoana murheena olivat päiväunia häiritsevä paparazzi ja epäilys siitä, että sängylle on ehkä muitakin tulijoita. Sellaisia, jotka tulevat ensin viereen muka nätisti ja sitten alkavat pureskella.

Pureskelua harrastava tunkeilija oli onneksi herkkähipiäinen ja asettui soveliaan etäisyyden päähän upottavan pehmeälle peitolle. 

P.S. Blogikissakalenterin tekeminen on loppusuoralla. Jos joku lukijoista haluaa katsella kaikenlaisia karvaisia, kauniita ja komeita kissoja koko ensi vuoden, voi kalenterin tilata itselleen täältä tämän viikon sunnuntaihin 19.11. mennessä. Kassinen ja Seppo löytyvät tietenkin kalenterin lopusta, tekemässä joulukuusta, öö, jouluisen.

Joulukuu 2018, harjoitus IV

Harjoiteltiinpa taas kerran joulukalenterikuvauksia.

Jostain syystä pöydällä pysymisen kanssa oli suuria vaikeuksia.

kiitti mulle riitti tv seppo

Kassisenkaan mielipide kuvauksista ei ollut mitenkään mairitteleva.

Ja kamerakin tarkensi seinään. Ei tästä taida tulla mitään.

Ulkona on lintuja, ooh.

Linnut on parasta.

 

Kuvaukset eivät nyt oikein kiinnostaisi, ei vaikka henkilökunta heiluttelee sulkalelua ihan hulluna.

Muutama lisäkuva kuitenkin vielä otettiin, vaikka etenkin Kassinen alkoi väsymään puuhaan.

Raksuja näkyvissä ohoi.

Raksujen ja sulan voimin saatiin Seposta irti vielä muutama hyvä ilme.

Valitettavasti Kassinen näyttää vihaiselta rupikonnalta.

Satsin onnistunein otos on tässä. Kalenterikuva on löytynyt!

Eikun hetkinen, kalenteriin sai laittaa monta kuvaa. Miten olisi lisäkuva Sepon selästä?

Tahi Kassisen takapuolesta? 

P.S. Miltä blogin uusi ulkoasu näyttää? Henkilökunta kulutti siihen noin viisi tuntia ja miettii että miksi oi miksi ollaan osallistumassa kalenteriin kun kerran melko yksinkertainenkin visuaalinen suunnittelu on niin vaikeaa.