Naapurisovun ylläpitoa

Tämä on Seppo.

Hän huomasi, että aamuöisin, jos on tylsää, voi pureskella olohuoneen patterin metallisia vesijohtoja. Vesijohdot kulkevat seinällä ikkunalaudan vieressä, olohuoneen kauimmaisessa nurkassa. Niiden pureskelusta kuuluu hieno ääni ja se on hauskaa ajanvietettä. Ennemmin tai myöhemmin tulee ihminen kieltämään eli huomio on taattu.

Pureskelua ehti jatkua joidenkin päivien ajan, satunnaisesti, kunnes henkilökunta tajusi, että ääni varmasti kantautuu patteria pitkin muihin asuntoihin. Yläkertaan on kyllä muuttanut melko äänekäs lapsiperhe, jonka äänet välillä jännittävät Seppoa, mutta ei Sepon silti tarvitse kiusata heitä takaisin.

Hätäensiavuksi naapurisovun tähden putkiin siveltiin pureskelua estävää ainetta.

Oivallinen tuote, henkilökunta suosittelee! Sopii sekä asioihin, joita ihmiset haluavat syödä (esimerkiksi tofu) että asioihin, joita kissan ei haluta syövän (esimerkiksi metalliset putket seinällä).

Seppo ei suosittele, mutta hänen mielipidettään ei tässä asiassa kysytäkään.

Kaikki on aivan tavallista

Kassinen katselee alas puusta. Ihan normaalia.

Kassinen tarkkailee kirjahyllyn päältä. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Seppo kyyläilee pahvilaatikon takaa. Normimeininki.

Koira ratkoo aktivointipeliä. Ei ehkä ihan jokapäiväistä arkea...

...mutta voisi olla!

Tässä kuvassa on jokin perspektiivivirhe ja Seppo näyttää valtavalta, mikä onkin ainoa kummallinen asia tässä kuvassa. Kaikki muu on ihan tavallista ja normaalia ja seesteistä.

Niin, tämä postaus on henkilökunnan allekirjoittaneen puoliskon yritys vakuuttaa henkilökunnan toiselle puoliskolle, että ihan hyvin täällä menisi omakin 30 kg ruskeatäpläkoira.

Seppo tuijottaa -teossarja

Herra Pablo kävi ystävällisesti lenkittämässä Kassisen ja Sepon henkilökuntaa. Lenkin jälkeen vetäydyttiin päivätorkuille. Tai ainakin yritettiin.

Seppo tuijottaa herra Pabloa makuuhuoneen ovisuusta.

Seppo tuijottaa herra Pabloa sängyn vierestä.

Herra Pabloa alkoi ahdistaa moinen tapittaminen ja hän halusi vaihtaa paikkaa. Mentiin olohuoneen sohvalle kokeilemaan torkkuja.

Seppo tuijottaa herra Pabloa sohvan vierestä.

Seppo tuijottaa herra Pabloa hyllyn päältä.

Onneksi Seppo vain tuijotti eikä lyönyt tai yrittänyt yllätyshyökkäyksellä kimppuun, kuten joskus ennen. Ehkä hän on muuttunut kiltimmäksi?

Kassinen ei yleensä välitä herra Pablosta niin paljoa, että jaksaisi seurata tätä paikasta toiseen. Hän elää omaa elämäänsä, joskus samassa ja joskus eri huoneessa, mitä nyt kassisasiat milloinkin vaativat. Tällä kertaa hän kuitenkin yllätti tulemalla itse makuuhuoneeseen.

Kassinen tuli, oksensi ja lähti pois. Toivottavasti hän vain halusi eroon syömistään huonekasvinpalasista eikä tullut varta vasten kertomaan mielipidettään herra Pablosta.

Herra Pablo tuijottaa Kassista sängyltä.

Onneksi herra Pablo osasi pysyä hyvin sängyllä ("paikka paikka hyvä ei tule paikka hienosti paikka vautsi paikka") eikä yrittänyt tulla auttamaan siivoamisessa. Kätevä taito tuollainen paikallaanolo. Miksei kukaan ole opettanut sitä Kassiselle ja Sepolle?

Paluu puuhun

Kassinen on muuttanut takaisin tähän puuhun.

Parvekkeella ei voi kylmyyden vuoksi enää nukkua, joten hän päätyi tähän puuhun, jossa hän nukkui usein viime talvenakin. Mukavaa, että puu on käytössä edes puolet vuodesta.

Viimeisiä viedään

Sää kylmenee ja ohutkarva-Seppo ulkoilee viimeisiä kertoja. Se on kyllä hieman sääli, sillä hän uskaltautuu kerta kerralta pidemmmälle. Pitäisiköhän hänelle neuloa villapaita, että harrastusta voisi jatkaa talvellakin?

Siis mitä ihmettä tuolla on?

Näättekö tekin?

Tässä kuvasarjassa Seppo havaitsi elämänsä ensimmäiset sienet luonnollisessa ympäristössään. On vähän ikävää, jos hän jää koko talveksi vaille tällaisia kokemuksia, kun hän on nyt päässyt niiden makuun.

Syksyn merkkejä

Pihan pihlajat ovat täynnä marjoja ja rastaita. Kassinen ja Seppo hengaavatkin nyt mielellään parvekkeella katselemassa syömämeininkejä.

Kassinen kuuntelee puista kantautuvaa mekkalaa ja murjottaa: Tiedättekö sen tunteen, kun teistä otetaan kuvat kännykällä ja mekkaloijista otetaan kuvat kunnollisella kameralla?

No mutta kun eihän näitä näe kännykällä otetuissa kuvissa.

Siellä hän syö herkullista marjaa.

Parvekkeeltä näkyy eniten räkätti- ja punakylkirastaita. Ne saattavat kiinnostaa kissoja mutta henkilökunta innostuu eniten keittiön ikkunasta näkyvästä valkoposkihanhimuutosta.

Seppo ei ymmärrä hanhien päälle, sillä ne menevät yleensä liian korkealla niin, ettei hän oikein näe niitä. Hän kuitenkin pitää uskollisesti seuraa.  

Kolme vuotta Seppoa

Taas on vuosipäivä. Täsmälleen kolme vuotta sitten Seppo nimittäin saapui Kassisen kaveriksi.

Hetkinen. Kolme vuotta! Ihan vastahan Seppo saapui, ihan vastahan hän oli pieni pentu... No, kun henkilökunta asiaa tarkemmin ajattelee ja kalenteria katsoo, on siitä tosiaan jo tasan kolme vuotta, eikä Seppo ole ollut pentu enää pitkään aikaan. Näin se aika rientää.

Rakas hermoja koetteleva, rasittava, ärsyttävyyden huipentuma, tuhmin kaikista, älytön eläin Seppo-kulta.

Ja bonuksena herttainen ryhmäkuva ajalta, jolloin Seppo pentuili vielä Öllölän kissatalossa. Kuva otettu joskus elokuussa 2016, eli herra Seppuli oli suunnilleen kahden kuukauden ikäinen. Vauhti tuntuu olevan jo päällä.

Ylärivissä vasemmalla Sepon emo Minni, keskellä itse Seppo ja oikealla Sepon sisko Malla. Alarivissä Välkky ja Mörkki (työnimiä vielä tässä vaiheessa), jotka ovat Minnin siskon Missin jälkikasvua, eli Sepon ja Mallan serkkuja.

Sepon emosta ja siskosta voi lukea lisää vuoden takaisesta postauksesta.

Kiitos pentukuvasta (ja Seposta ja Kassisesta) Leenalle, Ristolle ja Öllölän kissatalolle.

Hissiääni

Karvainen herrasväki on oppinut tunnistamaan hissin äänen. Otolliseen aikaan iltapäivästä he alkavat parveilla ovisuussa sen kuullessaan, jos kotona on henkilökuntavajausta.

Joskus he odottavat turhaan: hissimatkustaja meneekin johonkin muuhun asuntoon.  

Tyrmistys on suuri.

Uutuus

Henkilökunta osti uuden keittiönpöydän! Tai no, uuden ja uuden. Pöytä on peräisin suoraan 1970-luvulta, mutta se on kuitenkin maailman hienoin pöytä.

Pöydänhankintaa juhlittiin Sepon suosiollisella avustuksella. Seppo itse ei juhlinut, sillä hän ei pidä kermavaahdosta tai muista tarjolla olleista asioista. 

Kassisen mielestä uusi pöytä on huono: iltaralleissa hänellä oli vaikeuksia hypätä pöydälle, sillä hän ei osannut arvioida sen korkeutta. Mutta kyllä hänkin varmaan vielä oppii.

Aamupalan odottaminen pöydällä sujui kuitenkin suht' normaaliin tapaan, eli toivoa on.

Salaattihärkki

Keittiön salaattiamppeli on ripustettu niin, että Seppo ei siihen yllä. Joskus hänellä kuitenkin käy tuuri ja salaatit itse suorastaan kurottavat hänen puoleensa. Silloinhan niitä on sallittua härkkiä, eikö vain?

Kehitystä (huonompaan?)

Kassisen ja Sepon serkku kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Hän kävi viikonloppuna kylässä ja oli hyvin kiinnostunut kissoista, selvästi älyten niiden päälle taas hieman enemmän kuin edelliskerralla. Kissatkin olivat kiinnostuneita hänestä ja hänen lähellään auliisti annostelluista herkuista.

Kassinen loisti tapaamisessa älynlahjoillaan. Serkku osoittelee mielellään asioita etusormellaan, jonka Kassinen tulkitsi temppumielessä kohteeksi: hän alkoi tarjota tuollaista serkun sormen koskettamista.  

Sormitemppua tehtiin muutaman toiston verran, kunnes serkku innostui liikaa ja alkoi huitoa käsillään kuin olisi lentoon lähdössä. Kassinen sai läimäyksen naamaansa ja läheinen seuranpito loppui siihen. Voi raukkaa! Serkulla on vielä opittavaa.

Seppokin sai osansa serkun yli-innostuksesta: häntä läimäytettiin takapuolelle ja jahdattiin takaa horjuvalla kaksijalkaiskäynnillä.

Ufo

Lähes vuosi sitten kerrottiin tämän ufon käytöstä ruoka-aktivoinnissa ja siitä, että Sepon tuntuu olevan hankala nuolla märkäruokaa tuosta kapeasta välistä.

Ufo on ollut sittemmin tauolla varsinaisista ruokailuista ja käytössä vain raksu-aktivoinnissa, sillä kuivaherkut tulevat siitä ulos juuri sopivalla tahdilla, kun sitä vähän tassulla lyö.

Nyt vekotinta kuitenkin kokeiltin taas lounasaikaan ja se täytettiin raa'oilla broilerinsydämillä.

Tilanne oli valitettavasti sama kuin viimeksikin: Seppo yritti jonkin aikaa mutta liha ei oikein irronnut väliköstä, ja häneltä jäi osa syömättä. Voi harmi, että tämä laite on niin hankala. Nälkä meinaa jäädä.

Tyyny

Kassinen hei, haluaisin sen kirjan. Kassinen, nouse ylös, kuuletko?

Kassinen haloo! 

Vesikoirat

Aada ja Donna vierailivat Kassisen ja Sepon luona muutama päivä sitten.

Aadan mielestä kissat olivat erittäin kiinnostavia mutta myös valtavan epäilyttäviä olentoja, joita oli parempi pitää silmällä koko ajan. Donna tuntui muistavan kissat pentuaikojensa käynniltä ja löysi muita mielenkiinnon kohteita. Hän on kasvanut kovasti eikä enää pelännyt moisia otuksia.

Donna sai nameja Aadan pitäessä tuijotuskilpailua Sepon kanssa.

Tai no, sai hänkin välillä jotain hyvää, kun tyytyi tuollaiseen kohteliaaseen ja rauhalliseen katseluun. Olisihan se nimittäin ollut ihan ymmärrettävää, jos hän olisi halunnut päästää Sepon päiviltä tämän tullessa välillä lähietäisyydelle. Tuijottamaan. Tapittamaan silmät selällään. Epäilyttävästi.

Aada ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän Sepon aivoituksia. Ei sillä että Seppo paljon mitään ajattelisi.

Kassinen pakeni vieraita parvekkeelle. Kaksi koiraa oli hänelle vähän liikaa: vieraiden tullessa lähelle hän pörhisteli kaksinkertaisena ja ölisi hyvin pahalla äänellä.

Kassinen kuitenkin selvisi vierailusta ilman traumoja, joten Aada ja Donna ovat tervetulleita tulemaan uudelleen. Seppo, tietenkin, toivoo heidän tulevan mahdollisimman pian. Hän pitää koirien katselusta ja vierailun jälkeen hän oli mukavan väsynyt.