Oman lautasen tunnistaminen

Ruokailuhetkien ärsytyksenaiheista avautuminen jatkuu Kassisasioilla. Kassinen ei ole nirso, mikä säästää henkilökunnan epätoivoon taipuvaisia mieliä, mutta hänellä on muita avuja tällä saralla.

Kassisella on suuria vaikeuksia tunnistaa oma lautasensa. Hänen ruokapaikkansa on ollut jo pari vuotta keittiön kissahuonekalun päällä. Hän osaa hypätä sinne tuijottamaan henkilökuntaa aina, kun hänellä on nälkä. Hän osaa mennä ruokapaikalleen myös silloin, kun Seppo on jo syönyt oman annoksensa ja ruokaa on vain hänen lautasellaan.

Kassinen ei löydä omalle lautaselleen, jos Sepon lautasella on ruokaa. Se on aivan mahdoton tehtävä, vaikka hän onkin syönyt kissahuonekalun päällä aika monta kertaa kaksi vuotta viisi kertaa päivässä, eli noin kolmetuhattakuusisataaviisikymmentä kertaa!

Kassinen ajautuu aina Sepon lautaselle, vaikka siinä olisikin jo yksi Seppo ruokailemassa. Ja jos Seppo nirsoilee ja on lähtenyt lautaseltaan pois, on ruoka Kassisen mielestä vielä vapaampaa riistaa. Tietenkin.

Henkilökunta yrittää parhaansa mukaan vahtia tilannetta ja nostaa Kassisen omalle paikalleen. Hän on aina hyvin hämmentynyt että aijaa, täälläkin on ruokaa!

Ai Kassisellako on huonoja tapoja? Vaikea uskoa.

Vaikka eihän toisten lautasilta syöminen ole huono tapa.

Se on silkkaa selviytymisvaistoa ja järkevyyttä, että syö ensin toisten ruoat ja säästää oman myöhemmäksi.

Sepon syömiset

Seppo nirsoilee säännöllisen epäsäännöllisesti. On aina tehnyt niin. Henkilökunta epäilee, että hänellä on jonkinlainen salainen kirjanpito ja kaava, jolla tehdä ruokkijat hulluksi. Ruoka X, jota on Zooplussalta ostettu 24 purkkia, on hyvää kahdeksan kertaa, sitten se on pahaa viisi kertaa, sitten hyvää neljä, sitten pahaa neljä, sitten hyvää kolme kertaa. 

Henkilökunta jää sitten miettimään, että kannattaako tällaista ruokaa laittaa seuraavaan tilaukseen vai eikö. Vähän ollaan plussan puolella, mutta suurena vaarana on, että Sepon kirjanpito pyörähtää seuraavan satsin myötä enemmän sinne pahaa-yäk-en-syö-puolelle.

Otetaanko riski?

Herkkuruokia jos tilaatte niin niitä syön aina.

Paitsi joskus en.

Tassunen

Kassinen, otettaisko tassuista kuvia? Blogiin pyydettiin.

Öö, kiitos. Tämä on ihan hyvä.

 

Tassuesittely-yritys

Blogiin pyydettiin Sepon tassuesittelyä. Tässä henkilökunnan toinen puoli esittelee hänen tassuaan samalla kun toinen uhkailee häntä sormipyssyllä: nyt on oltava nätisti ja annettava kuvata kaikki varpaat tai muuten!

Seppo ei lainkaan ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. 

Kassinen tutkii XXIV

Kassinen investigoi suppilovahveroita.

Työkoirat

Henkilökuntaan iski äkillinen kissakuvien puute, joten on käytettävä joitain muita otoksia. Toivottavasti lukijakunta ei hirveästi pety (ja Kassinen ja Seppo eivät pahastu).

Teemaksi valikoitui työkoirat, kun pari aiheeseen sopivaa kuvaa löytyi. Kissoillakin pitäisi olla jokin työ, että henkilökunta voisi keksiä kuvattavaa!

Ensimmäiseksi pistetään tähän tietenkin herra Pablo, josta henkilökunnalla riittää vaikka minkälaisia kuvia, sillä hän tekee monenlaisia töitä.

Tänä viikonloppuna hän kuitenkin erityisesti kunnostautui hakemalla lehden.

Tässä puolestaan on uudempi tuttavuus, herra Hero Hermeliini, jolla on maailman silkkisin karva ja hienoimmat kiharaiset lurppakorvat. 

Hän on englanninspringerspanieli, ja Kassiselle ja Sepolle hän on pikkuserkku. Sukunäköä löytyy! 

Herra Hermeliini on vielä nuori mutta tulevaisuudessa hänestä tulee ehkä sienikoira, eli siis sellainen, joka näyttää ihmisille sienten paikat. Nyt hän osaa jo talloa ja litistellä ja murskata parhaat suppilovahverot, eli lisäkoulutusta tarvitaan vain hitunen!

Neljä vuotta Seppoa

Tänään on taas eräänlainen merkkipäivä.

Seppo on nukkunut, syönyt, kakkinut, tuhmaillut, huutanut, söpöillyt, leikkinyt, kiusannut ja ties mitä henkilökunnan nurkissa jo neljä vuotta. Neljä! Siis tasan neljä vuotta maailman tuhminta eläintä! Mikä ilo ja etuoikeus!

Henkilökunnan pitäisi saada tästä hyvästä mitali. Tai ainakin jonkinlainen diplomi seinälle.

Päivän päähenkilö nauttii aamiaisensa ruokapöydässä kuten muutkin sivistyneet ihmiset.

Syntymäpäivillä

Herra Pablo puettiin hienoksi, kun viime viikonloppuna juhlittiin Kassisen ja Sepon serkun kaksivuotissyntymäpäivää.

 

Juhlat olivat pienet, mutta onhan sitä silti hyvä olla nättinä.

Mukana juhlissa oli myös eräs ihastuttava, matala ja karvainen pitkänenäeläin!

Tämä on neiti Aino. Hän asuu jossain aika kaukana ja häntä tapaa vain serkun juhlissa.

Henkilökunta on aivan hurmaantunut hänen nenäänsä! Niin pitkä ja niin ohut. Parasta.

Niin ihastuttava! Voi jos tällainen nenä vaikka herättäisi joka aamu.

Juhlan kunniaksi herra Pablo sai oman herkkuluun. 

Aino ei saanut luuta, mutta hän sai imuroida murenia pöydän alta. Hyvä diili.

Herra Pablo meni piilottamaan herkkunsa puutarhaan myöhempää nautiskelua varten. Tontille on ilmeisesti haudattu aikamoinen kasa aarteita.

Hän tarkistaa, näkikö kukaan.

Seuraavaksi herra Pablo halusi tietenkin takaisin sisälle, vaikka hänellä oli multainen naama ja likaiset tassut ja hän oli märkä, sillä ulkona sataa tihuutti vettä.

Hän joutui odottamaan hetkisen samaan aikaan, kun sisällä juhlat jatkuivat ja ilo oli ylimmillään.

Hänen mielipiteensä odottelusta ei ollut kauhean mairitteleva.

Vaihdetaan

Tarjotaan vaihdossa yksi kappale maailman tuhmimpia Seppoja. Hieman erikoisen näköinen, neljävuotias, jokseenkin rasittava. Osaa olla nätisti muttei useinkaan halua. Kaipaa koko ajan tekemistä. Hyvin nirso.

Kykenee esittämään söpöä.

Videolla on kuvattu tämän maailman tuhmimman Sepon haikailua amppelissa roikkuvan salaatin perään (video n. 1 min). Prosessiin kuuluu esimerkiksi yritys kiipiä verhoja pitkin, vienoa huutelua ja patteriputkien pureskelua. Valitettavasti videon äänimaailma ei onnistu toistamaan kahta viimeistä.

Vaihdossa voidaan ottaa vastaan jotain suunnilleen samanarvoista, esimerkiksi yksi nauris, hammaslankaa tai hyvin sileä kivi. Tarjoa!

Pahvilaatikkopeti

Henkilökunta askarteli pedin mennen siitä mistä aita on matalin, eli laittoi tyynyn pahvilaatikkoon ja kutsui sitä pediksi. 

Peti ei ole ollut mikään hitti: noin puolentoista kuukauden aikana Seppo on maannut siellä kolmesti.

Kassinen on harhautunut petiin kerran. Hänellä on selvästi kalliimpi maku!

Aamu-uninen

 

Kassinen on tyrmistynyt siitä, että häntä yritettiin kuvata kesken yöunien ja että näin epäedustava kuva päätyi kaikkien katseltavaksi!

Taustan tapahtuma

Seppo tarkkailee uljaasti ja älykkäästi.

Voi ei! Joku kävelee pilaamaan hänen kuvansa!

Serkkuruokinnassa

Kassisen ja Sepon serkku vieraili taas eilen heidän luonaan.

Seppo oli hyvin tyytyväinen avokätiseen herkkutarjoiluun.

Seposta oli myös mukavaa katsella, kuinka serkku leikki hänen leluillaan. Leikin lopuksi serkku vielä keräsi kaikki tavarat takaisin koriin. Hän on selvästi kehittynyt!

Kassinen ei aina ole tavattavissa serkun vieraillessa, mutta eilen hän seurusteli hetken aikaa.

Herkkutarjoilukin kelpasi.

Lääpittäväksi Kassinen ei kuitenkaan suostunut.

Näin vauhdikkaassa ohituksessa serkku ei onneksi pysy mukana.

Kehuttu

Eräs paikallinen Seppo ulkoili viikonloppuna.

Viereisessä talossa asuva mummo kehui häntä nätiksi. 

Yö ulkona 2020

Viime viikonloppuna oli Nuku yö ulkona -tempaus. Henkilökunta nukkui viime vuoden tapaan parvekkeella.

Kassinen ja Seppo esittivät kohteliaasti olevansa kiinnostuneita.

Kassinen taisi kyllä lähinnä miettiä, miksei henkilökunta nuku matolla, sillä se kelpaahan se hänellekin. Jotain epäreilua tässä järjestelyssä on.

Seppo asettautui viereen alkuyöksi muttei kauaa ollut, sillä sää oli hänelle hieman liian viileä. Henkilökunnan palellessa parvekkeella...

....karvainen herrasväki valtasi sängyn kokonaan itselleen. He varmaan toivoisivat nukkumisjärjestelyjen olevan aina tällaiset.