Maissinen

Ensimmäinen maissiviljelmä laidunnettiin taannoin kuoliaaksi ja henkilökunta joutui aloittamaan viherpurtavan kasvatuksen uudestaan. Kassinen on ollut alusta asti innokkaasti mukana projektissa:  hän yritti syödä maissinversoja jo sentin mittaisina murtautuen läpi niiden suojana olleesta kelmusta. Viljelmä täytyikin siirtää kasvamaan turvaan keittiön hyllykön ylätasolle, että se ei kuolisi heti alkuunsa. Kassinen tietää kyllä, missä maissin turvapaikka on, ja hän viettääkin suuren osan päivästä keittiön pöydällä istuen ja ylöspäin toiveikkaasti tuijotellen.

Kassinen tahtoo maissin!

Toive toteutui.

Nam nam.

Om nom.

Maissin kasvua odotellessa Kassisen huomio kiinnittyi henkilökunnan itselleen tarkoittamaan rucolaan, joka vietti aikaa ikkunalaudalla basilikan, rosmariinin ja italianolkikukan kanssa. Kolme viimeistä yrttiä eivät Kassiselle kelpaa, mutta rucolan vahva ominaismaku ei häntä häiritse. Kassinen söikin onnellisena muutaman lehden ennen kuin rucolakin pääsi asumaan ylähyllylle.

Mikäs täällä takana on?

"Jotakin syötäväksi kelpaavaa, tämä on varmasti minulle." 
Kassisen takana muovirasioissa on kasvamassa basilikaa, timjamia ja minttua, jotka ovat ainakin tähän asti saaneet olla rauhassa. Saa nähdä miten käy myöhemmin.

Karvanaama ei ole lainkaan kiinnostunut maissista eikä yrteistä. Kassisen päivystäessä pöydällä Naama kaapii ruokakaappia herkkujen toivossa. Aivan videon lopussa kuuluu Naaman kaunis ääni.

Piilossa II

Kaltaistensa joukossa.

Nukkunaama

Katso kuvat! Karvanaama paljastaa upeat muotonsa paparazzeille!

Tasapainoinen pin-up kuva vaatii narun vastapainoksi.

Kassinen 6 v.

Kassisen rokotuskorttiin on merkitty hänen syntymäpäiväkseen 28.4.2010. Henkilökunta koetti juhlistaa Kassisen kuusivuotista taivalta hieman etukäteen antamalla hänelle uusia herkkuja, joiden toivoi miellyttävän. 

Ostoteknisistä syistä johtuen varsinaiseksi lahjaksi aiottu herkku, hiirenpinkki, tarjoiltiin jo perjantaina. Niin herkullisen näköinen, että henkilökuntakin voisi syödä. Karvanaamalle oli tietenkin varattu oma.

Mikä tää on oikeestiko pitäs syödä en syö.

Henkilökunta koetti herättää Kassisen ruokahalun laittamalle lautaselle maitonapin. Nappi hävisi ja pinkki jäi.

Naamaakin piti rohkaista hieman, mutta lopulta hän söi sekä omansa että Kassisen lahjan. Toinen pinkki oli hieman toista pienempi ja sitä ei tarvinnut edes pureskella, se meni alas yhdellä nielaisulla! Isompaa sai kerran rouskaista.

Lauantaina tarjottiin erityisherkkuna laktoositonta kermaa. Kassiselle ei oikein maistunut sekään ja Naama lipitti suurimman osan. Häneltä jäänyttä kermaa ei kuitenkaan heti heitetty pois ja lopulta Kassinen kelpuuttikin herkun sen ensin seisottua lautasella pari tuntia. Makuja on monia...

Lopulta henkilökunta älysi antaa Kassiselle lahjaksi kanasuikaleita, hyväksi todettua herkkua, uusien kokeilujen sijaan. Thriven kana-kananmaksapurkki tuli Kassista juhlimaan tulleilta ihmisvierailta ja sitä varmasti arvostetaan, kiitos!

Henkilökunta leipoi syntymäpäiväkahveille karjalanpiirakoita ja keltaisen siilikakun. Hyvää oli, mutta ehkä ei vielä kannata haaveilla kondiittorin urasta.

Juhlistamisen kohteena oleminen väsyttää.

Piilossa

Aamulla Kassinen keksi uuden piilopaikan. Henkilökunnalla oli hieman vaikeuksia paikantaa hänet, kunnes sängystä löytyi epäilyttävä muhkura. 

Jotain ylimääräistä.

Kassinen on aivan littana.

Kenties sängyn voi sijata tulevaisuudessa hieman nopeammalla aikataululla.

Viikonloppuvieras

Henkilökunnalla Karvanaamalla ja Kassisella kävi viikonloppuna vieras. Vieras toi kissoille herkkuja, piti hyvänä ja leikitti. Oikein hyvä vieras!

Lahjontaa: maitonapit maistuivat molemmille, mutta lihaherkut vain Naamalle.

Kuvaustilaisuutta täytyy valvoa tarkasti.

Karvanaama testaa lahjaa, joka todetaan herkulliseksi.

Ovela yritys saada henkilökunnan sormista lisäravintoa herkun mukana.

Lahjonta ei pelastanut vierasraukkaa hyväksikäytöltä nukkumisalustana.

Kassinen kuumotteli iltamyöhällä, uskalla siinä nyt sitten nukkua. Kiitos Tiina kuvasta!

Henkilökunta toivoo, ettei meininki traumatisoinut vierasta!

Kahden kerroksen väkeä

Karvanaama on, ainakin omasta mielestään, suurin pomo tässä taloudessa. Hän antaa sen näkyä ja kuulua sekä Kassiselle että joskus myös henkilökunnalle. Harvemmin tämä majesteettinen kissamainen karisma kuitenkaan on säteillyt ympäristöön samalla tavalla kuin silloin, kun Naama pääsi kiipeämään yhdelle vaatekaapin ylähyllyistä.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa Karvanaama I korkealla vaatekaapin ylähyllyllä.

"Kassinen voi palvoa minua sieltä alhaalta. "

Kassinen ei kuitenkaan halua, koska hänkin mielisi ylähyllylle.

Sinne ei kuitenkaan ole pääsyä, koska Karvanaama vie koko rajallisen tilan. Kassinen tyytyy mulkoilemaan kateellisena lattiatasolta.

Naaman halllituskausi loppui pian tylysti, kun henkilökunta nosti hänet pois vaatekaapista ja samalle tasolle Kassisen kanssa. Katoavaista on mainen kunnia, tuhahti Karvanaama ja köpötteli muualle nukkumaan.

Imurointia

Kahden kissan taloudessa tullaan erittäin tutuiksi irtonaisten kissankarvojen kanssa. Niitä kertyy lattioille ja käytännössä kaikkiin muihinkin paikkoihin hyvinkin paljon. Henkilökunta on sen vuoksi ottanut tavaksi imuroida kahdesti viikossa, minkä onkin huomattu olevan ehdoton minimi. 

Karvanaama ja Kassinen eivät luonnollisesti pidä näistä imurointioperaatioista. Henkilökunta ei kuitenkaan anna armoa. Pölynimuri, tuo kovaääninen hirviö, kaivetaan esiin aina maanantaisin ja torstaisin ja silloin kissat ennemmin tai myöhemmin pakenevat.

Karvanaama pitää yllättäen imurista kaikkein vähiten. Vaikka yleensä, esimerkiksi vieraiden käydessä, hän on näistä kahdesta kissaeläimestä rohkeampi, jo pelkkä imurin esiinnostaminen vaatekomerosta tai huonekalujen järjestely sujuvampaa imurointia ajatellen saa Naaman häipymään takavasemmalle. Suosituin piilo on makuuhuoneen vaatekaappi, mutta ellei sinne ehdi tai hoksaa välittömästi paeta, muutkin piilopaikat käyvät.

Kiipeilypuun alimmainen osasto kelpaa piilotteluun vaikkei siellä muuten käydä.

Pelottaa.

Kassinen on vähän rohkeampi. Imuria, jota ei vielä ole laitettu päälle, voi käydä jopa investigoimassa. 

Vielä vähän nuuhkitaan, mutta kohta kaikotaan kauemmaksi.

Kun imuri sitten käynnistetään, Kassinenkin häipyy, ei välttämättä kuitenkaan kauaksi. Samassa huoneessakin voi olla ja mulkoilla, ja varsinkin korkealla kiipeilypuussa tuntuu turvalliselta oleskella. Huutava demoni tulee kuitenkin väistämättä jossain vaiheessa Kassisen piilopaikan viereen, ja silloin hänkin katsoo parhaimmaksi paeta viereiseen huoneeseen, tai jopa samaan makuuhuoneen vaatekaappiin, missä Naama jo piilottelee. Rajansa rohkeudellakin.

Kun siivoaminen on suoritettu ja imuri taas turvallisesti vaatekomerossa, voi hiippailla takaisin. Kassinen ensin, ja Karvanaama jonkin ajan kuluttua sen jälkeen. Elämä palaa normaaliksi ja valtakunnassa kaikki hyvin. 

Ainakin pari seuraavaa päivää.

Puoli vuotta kotona

Karvanaama on tuonut talouteen tulista temperamenttia ja tekemisen meininkiä.

Kassinen on tuonut pehmeyttä, suloisuutta ja ihmeellisiä älynväläyksiä.

Aamu pian pilalla

Pahaa-aavistamaton Kassinen peseytyy sohvapöydällä Karvanaaman odottaessa sopivaa hetkeä hyökätä hänen kimppuunsa.

Kaappinen

Kassinen on nyt jossain jännässä paikassa, ooh.

Eteiskaapissa, tosi kivaa kun voi vakoilla näin ohikulkijoita.

Naama huomaa Kassisen ja on pian sitä mieltä, että typerällä Kassisella ei oikeastaan ole mitään asiaa kaappiin. Hän alkaa sohia tassulla ja ovenraossa nujakoidaan. Kassis-raukka ei saisi koskaan tehdä mitään mukavaa.

Valjaat

Henkilökunnalla on koko ajan ollut mielessä, että Karvanaama ja Kassinen, niin sisäkissoja kuin nykyään ovatkin, pääsisivät jossain vaiheessa vierailemaan ulkosalla. Kun kissat pääsivät viime syksynä uuteen kotiinsa, päätettiin kuitenkin ensin totuttaa heidät uuteen ympäristöönsä. Pari kuukautta kului, sitten tuli talvi ja kovat pakkaset, ja henkilökunta päätti edelleen odottaa kevättä ja lumien sulamista. Naama ja Kassinen eivät kinunneet pääsyä ulos: Ikkunasta oli tietenkin hyvä tarkkailla talvista kaupunkimaisemaa ja epäilyttäviä ohikulkijoita, ja asunnon ulko-ovi oli joskus herkeämättömän mielenkiinnon kohteena, kun ihmisiä ramppasi siitä sisään ja ulos, mutta sisäelämä tarjosi heille ihan tarpeeksi virikkeitä. Nyt, kun kevät alkaa tehdä tuloaan, on kuitenkin aika varautua tulevaan.

Kissat saivat lahjoituksena valjaat. Kyseiset valjaat ovat ennen olleet kanien käytössä ja niitä on vähän pureskeltu, mutta muuten ne ovat hyvässä kunnossa ja pienille kissoille sopivat. 

Kaksi eripituista vihreää kaulahihnaa, kaksi punaista mahahihnaa ja yksi yhdyskappale. Ja Kassinen.

Naama ja Kassinen totutetaan valjaisiin pukemalla ne kissojen päälle säännöllisesti, noin kerran päivässä. Karvanaama tottui valjaisiin välittömästi ja pukemisen aiheuttaman ensihämmennyksen jälkeen hän näyttää aina unohtavan, että valjaat ylipäänsä ovat päällä.

Ensikuvat. Kaulassakin on mahahihna, koska henkilökunta ajatteli, että väljempi olisi alussa helpompi.

Valjaat sivulta.

Kassista valjaat ärsyttävät. Hän kieltäytyy kävelemästä, kaatuilee, pureskelee ja nuolee valjaita. Toivottavasti hänkin tottuu niihin pian.

Kassinen vain lahnailee.

Hän liikkuu pääasiassa kierähtelemällä kyljeltä toiselle.

Pöydällä pukeminen ei muuta tilannetta.

Kärsimystä.

Järkyttävää draamaa, valjaat melkein saivat Kassisen suistumaan pois pöydältä. 

Kissoilla on vielä pitkä tie ulkoiluun. Valjaitten päälläpidon jälkeen on opeteltava menemään pyynnöstä kuljetuskoppaan, oltava rauhallisesti siinä kannettaessa ja olemaan talutettavana. Ulos pääsenemme joskus juhannuksen jälkeen. Tai Kassinen ei ehkä sittenkään. 


Kiitos valjaista Inka ja puput!

Hiiritestausta

Karvanaama ja Kassinen saivat noin kuukausi sitten ilmaisen lelunäytteen, kaksi suloista hiirulaista, joita voi tilata Amazonin kautta. Hiiret otettiin ilolla vastaan ja niitä testattiin ahkerasti. Tässä kuvia ensikosketuksesta.

Kuvaushetki kiipeilypuussa, Kassinen tuli heti tutkimaan. Hiirillä on hauskat ilmeet ja huopakorvat, molemmilla vaaleanpunainen maha. Pilkkuhiiren häntä on jonkinlaista keinokuitunarua, ruutuhiirellä häntänä on kaksi yhteenkiedottua luonnonnarusäiettä. Sisällä pitäisi olla villaa ja kissanminttua.

Kiinnostaa kovasti.

Kassinen haisteli hiiriä tarkasti, hänhän on herkkä kissanmintulle. Minttua lienee kuitenkin aika vähän, sillä hiiret eivät saa aikaan samanlaista nuolemis-repismis-päälläpyörimisreaktiota kuin itsetehty kissanminttusukkalelu.

Yllättäen hännät tuntuvat olevan näissä hiirissä kaikkein kiinnostavinta!

Keinokuituhäntä todetaan ihan mielenkiintoiseksi.

Sitten pitää haistella vähän lisää.

Luonnonnaruhäntä osoittautui tutkimisen jälkeen paremmaksi.

Välittömästi ensitutkimusten jälkeen Kassinen aloittikin naruhännän säälimättömän repimisen. Hän piti hiirtä kynsissään ja pureskeli ja kiskoi hännästä.

Naama tarkkaili Kassisen puuhia kauempaa.

Hän kiinnostui hiiristä vasta kun henkilökunta niitä tarpeeksi heilutteli, tylsästi paikallaan olevat eivät innostaneet mihinkään. 

Viikset tanassa.

Hännät ovat Naamastakin ehkä se paras osa.

Hiirillä leikittiin aluksi melko paljon, kuten uusilla leluilla yleensäkin. Karvanaama piti keinokuituhännästä ehkä liikaakin: hän näytti haluavan pureskella sen poikki ja syödä, samaan tapaan hän käyttäytyi joululahjanarun kanssa. Siksi lelulla leikittiin ensimmäiset pari päivää valvotusti, kunnes omituinen syömisinto lakkasi. Hiiren tultua tutuksi leluksi kiinnostus siihen myös väheni, mikä olikin odotettavissa. 

Kassinen puolestaan rakasti luonnonnaruhäntää mutta ei myöskään voinut pysyä kohtuudessa. Ahkeran repimismisleikin seurauksena hännästä katkesi ensin toinen säie, sitten se harsuuntui ja lopulta se oli yhtenä yönä revitty kokonaan irti. Kassisen suuri kiinnostus hiireen loppui siihen. Kassinen toivoisi seuraavilta hiiriltä enemmän minttusisältöä ja ainakin seitsemää häntää. 

Nyt hiiret näyttävät tältä. Ne ovat kestäneet erittäin hyvin, jos hännän irtoamista ei lasketa. Yhtään reikää ei ole, vaikka muutamasta kohdasta onkin lanka törröttämässä. Myöskään hännän irtoamiskohtaan ei tullut reikää, pisteet siitä.

Karvanaama ja Kassinen suosittelevat!