Kassisen uusi arki

Henkilökunta koettaa sopeutua Karvanaaman poismenoon. Kassinen ei onneksi tunnu Naamaa kaipaavan: hän tuntuu olevan lähinnä iloinen siitä, että saa kaiken huomion, silitykset ja kehut, saa hyppiä ja riehua ilman, että kukaan moista paheksuva ajaa takaa ja lopettaa touhut väkivalloin, ja saa nukkua ikkunalaudan vilttipedillä, jonka Naama oli aiemmin varannut vain itselleen.

Naama ja Kassinen eivät olleet ns. kavereita, he eivät kokeneet kuuluvansa samaan sosiaaliseen ryhmään. He elivät sovussa lähinnä olosuhteiden pakosta, ja ystävällisimpiä eleitä olivat satunnaiset nenäkkäin nuuhkimiset ja harvinaiset nuolaisut. Pääasiassa he eivät leikkineet keskenään, pesseet toisiaan tai nukkuneet vierekkäin, joten Kassiselta ei pitäisi puuttua mitään näistä. Kassista on silti leikitetty, aktivoitu ja hellitty nyt tavallista enemmän siltä varalta, jos hän kuitenkin kokisi jonkin puuttuvan elämästään.

Kassinen nukkuu yhä myös vanhalla paikallaan, joka lienee viileämpi kuin ikkunalautaviltti.

Oma jalka paras tyyny. Hyllytila on valitettavasti aika kapea, ja eilen Kassinen kierähtikin tästä maahan kesken uniensa, säikähti putoamista ja meni vierassängyn alle piiloon. Onneksi ei ollut korkea pudotus!

Oliko pakko kertoa tuokin tarina?