Akne-eläin lääkärissä

Kassinen kävi eilen esittelemässä akneaan eläinlääkärille. Hänellä on viimeisen kahden viikon aikana ollut monta finniä, joista on vuotanut vertakin, ja leuassa on myös karvattomia kohtia. Henkilökuntaa näky vähän hirvittää. Lisäksi Kassinen on hieman laihtunut viimeisen kuukauden aikana (200 g)  ja maha on välillä ollut löysällä, vaikka ruokavalio ja ruoan määrä ovat pysyneet aivan samoina. 

Akne-eläin evästää.

Ei ollut hyvä reissu.

Lähtö onnistui mainiosti, Kassinen meni koppaan nätisti ja jäi sinne tyynesti odottelemaan vaikka ovi meni kiinni. Kyyti saatiin herra Pablon emännältä ja lennossa tehtiin vaihto: Kassinen ja allekirjoittanut menivät emännän kanssa lääkäriin, jolloin Pablo jäi Sepon ja henkilökunnan toisen puoliskon seuraan. Jännitystä elämään kaikilla rintamilla.

Kassinen kakki koppaan heti autolle kävellessä. Aiemmin on sentään päästy autoon asti. 

Eläinlääkärille esiteltiin akneleukaa ja selvitettiin Kassisen tulon syytä. Lääkäri kuunteli sydämen ja kopeloi, katsoi korviin ja silmiin ja suuhun. Katkenneista yläkulmahampaista totesi saman kuin kaupungineläinlääkäri aikoinaan, että otetaan pois jos tulehtuvat, mutta nyt saavat olla suussa.

Aknea lääkäri ei pitänyt pahana! Iho on kuitenkin siisti eikä tulehtunut ja Kassinen ei raavi leukaansa, akne ei siis tunnu haittaavan häntä. Henkilökunta kyseli antibioottikuurista tai ihmislääkkeiden käytöstä, mutta antibiootti ei lääkärin mielestä akneen tehoa ja ei-eläinlääkkeiden käytössä voi olla riskejä. Hän lupasi kuitenkin selvittää, voisiko jotain kokeilla.

Pieni laihtuminen ja satunnaisesti löysä maha eivät lääkäristä myöskään kuulostaneet vakavilta, mutta verikokeet otettin henkilökunnan mieliksi. Kassista ei onneksi tarvinnut rauhoittaa verikokeiden ottoa varten, sillä hän pysyi hyvin paikoillaan henkilökunnan tiukassa otteessa. Ensi viikolla sitten kuullaan, miltä hänen kilpirauhas- ja munuaisarvonsa näyttävät. Parempi ottaa kaikki mahdolliset kokeet heti ja selvitä yhdellä reissulla, kuin mahdollisesti joutua ensi kuussa uudelleen lääkäriin.

Tulomatkalla Kassinen kakki taas koppaan ja pissi sinne. Hän panikoi menomatkaa enemmän, repi ovea ja hajotti ainakin kaksi kynttä. Oviristikko oli veressä. Taas kerran tulimme eläinlääkäristä suuremmin vammoin, kuin mitä sinne lähtiessä oli.

Kaljuja laikkuja leuassa ja kalju kohta oikeassa etujalassa, josta verikoe otettiin. Toivottavasti hän ei kaljuunnu enempää.

Kotona Kassinen palautui onneksi nopeasti. Hän pääsi olohuoneeseen toipumaan koettelemuksistaan ja eikä piiloutunut katseilta, vaikka herra Pablokin häntä eteisestä tuijotti. Yksi koira ei taida tuntua missään automatkan jälkeen.

Onneksi akne-eläimetkin voivat nauttia elämästä, kalastuksesta...

ja aurinkokylvyistä.