Noutaminen I

Seppo harrastaa noutamisen kaltaista toimintaa ihan luonnostaan. Hän juoksee heitetyn lelun perään ja noukkii sen suuhunsa ja juoksee takaisin kohti heittäjää. Lelu kuitenkin tippuu jonnekin matkalle, joskus lähemmäs ja joskus kauemmas, jolloin henkilökunnan on käytävä poimimassa se uudelleenheittoa varten. Tämä on vähän ärsyttävää, sillä henkilökunta haluaisi tietenkin vain lahnailla paikoillaan.

Sepolle siis on tässä lopputalven aikana naksuteltu noutamista, eli esineen, "noutokapulan", hakemista ja tuomista takaisin ihmiselle asti. Toiveissa on, että hän oppii sen temppuna, jonka käytännöt siirtyvät leikkihetkiin. Kapulana toimii pieni pehmeä lelupatukka.

Ai mitä tälle pitäis tehdä?

Noutamista opetellaan taas kerran monessa pienessä, suunnilleen tällaisessa osassa:

- noutokapulaan päin katsominen
- kapulan haistaminen
- kapulan puraiseminen
- kapulan nostaminen maasta (ja pudottaminen maahan). Tähän sisältyy useita vaiheita, kapulan pitäisi nousta maasta ensin millin ja sitten kaksi ja lopulta  ylös asti
- kapulan antaminen käteen

Edistys oli alussa nopeaa. Kapulaan päin katsomista naksuteltiin vain yhden treenikerran ajan, sillä Seppo alkoi heti tarjota myös haistamista. Nenä kiinni kapulaan -harjoittelua tehtiin kolmella kerralla ja sitten olikin aika nostaa kriteeriä Sepon tajutessa jutun juonen täydellisesti.

Kapulan ottaminen suuhun oli vähän hankalaa. Kun haistamisesta ei saanutkaan enää naksautusta, Seppo tarjosi muita käytöksiä. Hän pyöri ympäri, käpälöi kapulaa ja nousi kädet ylös -asentoon kököttämään, muttei keksinyt avata suutaan kapulan lähellä. Ehkä koirat tarjoavat jonkinlaista mutustelua helpommin?

Seppoa autettiin ottamalla kapula kauniiseen käteen ja heiluttelemalla sitä mahdollisimman ärsyttävästi hänen naamansa edessä. Ensin hän tarjosi tassukosketusta ja läimi kapulaa tai yritti antautua sillä osoitettuna, mutta lopulta hän vähän avasi suutaan, kun kapulalla kutiteltiin suupieliä. Äkkiä naksautus ja herkku! Muutaman tyrkytyksen jälkeen hän ei enää odottanut kapulan työntämistä naamalle vaan kurottui itse vähän puraisemaan kulmasta. Seuraavaksi kapula laitettiin lattialle ja pieni puraisu kulmasta muuttui aivan itsestään isommaksi puraisuksi kapulan keskeltä, mitä noudossa oikeastaan haetaan. 

Joo pure just sitä hyvä jee!

Seuraavalla puolentoista minuutin videolla nähdään näitä ensimmäisiä vaiheita. Kun kaikki meni vielä hyvin, ah. 

Puraisun oppimisen jälkeen harjoittelu nimittäin jumittui taas. Seppo kyllä puraisi kapulaa, muttei nostanut sitä ilmaan. Ei sitten millään. Muutaman palkattoman pikkupuraisun jälkeen hän alkoi tarjota jotain muuta tai lähti pois. Todella turhauttavaa, kaikkien mielestä.

Tästä stopista auttoi eteenpäin lelupalkan ottaminen käyttöön. Ehkä sulkaleikki sai Sepon niin kiihdyksiin, että kapulaakin kohtaan voi kokeilla leikkiotteita, purra ja nostaa sitä ainakin hippusen. Muutama toisto onnistui näin, mutta sitten Seppo alkoi tarjota jotain uutta ja ennennäkemätöntä.

Makaamista! 

Toiminto piti äkkiä siepata ja aloittaa vahvistaminen, sitä kun on odoteltu. Makaaminen lähtikin sulan kanssa onnistumaan nopeasti, mutta valitettavasti Seppo lopetti samalla kaikki kapulaan kohdistuvat liikkeet. Hän vain löhöilee ja korkeintaan tökkii kapulaa tassulla, jos se on esillä. Se siitä sitten.

Noutoharjoitukset jäävät siis tauolle ja täällä treenataan epämääräistä lorvintaa. Noutoa pitänee kokeilla kesällä uudelleen, kunhan kaikki osapuolet ovat unohtaneet nämä epäonnistumiset ja turhautumiset. Ehkä pitää kokeilla myös kapulan sijasta jotain muuta esinettä ja aloittaa harjoittelu alusta sen kanssa.