Jäniksenkorva

Henkilökunta kävi elokuun puolivälin paikkeilla Elo-Karelia-koiranäyttelyssä vähän ihmettelemässä, ihastelemassa ja ikkunashoppailemassa. Kassisen ja Sepon onneksi koiria ei tarttunut mukaan (liian iso, liian pieni, liian karvainen, liian kalju, liian lättänä naama, liian ohuet tikkujalat, liian höpsö trimmaus), mutta yksi oikea tuliainen kylläkin.

Kissoille tuotiin kuivattu, karvainen jäniksenkorva! Sen arveltiin olevan hyvä virike ja innostava leikkikalu.

Seppo on erittäin kiinnostunut.

Sekä Kassinen että Seppo ihmettelivät korvaa kovasti. Sitä haisteltiin ja vähän ravisteltiin ja hippusen käpälöitiin, mutta siihen Kassisen kiinnostus jäikin. Hän olisi varmaan pitänyt enemmän tuoreesta tavarasta.

Seppoakaan ei korva leikkimielessä kiinnostanut. Hän keksi, että se kelpaa syötäväksi. 

Alku oli hieman hankala.

Järsiminen todettiin helpoimmaksi, kun henkilökunta piteli korvaa.

Syöminen on tekniikkalaji.

Kyllähän siitä näköjään jonkin verran hävisi.

Kassinen ihmettelee Sepon iljettäviä mielihaluja. Järsiä nyt kuivaa korvaa!