Lentämällä maailmalle

Kassinen on aina tutkinut mielellään avoimia ikkunoita ja ovia, jos sellaisia johonkin ilmestyy. Eri asia tietenkin on, uskaltaako hän koskaan lähteä niiden kautta minnekään. Mutta jos jossain joku luukku avautuu tai edes raottuu, Kassinen ottaa kyllä tilaisuudesta vaarin. 

Uudessa kodissa on ikkunalauta vain olohuoneessa, mutta ikkunoiden eteen on muualla pyritty asettelemaan huonekaluja (tai oikeastaan tässä vaiheessa pahvilaatikoita...) jotta kissat pystyisivät niistä katselemaan ulos. Vaaralla sijaitsevan talon neljännestä kerroksesta näkee kiitettävän kauas.

Maailma!

Avara maailma varmasti vain Kassisia varten. 

Tuolla iloisena lentelisin, nousisin siivilleni ja liitäisin lintujen perässä.

Jos vain keksisin reitin ulos.

Tuuletusikkunat saa säädettyä avautumaan vain niin pienelle raolle, että kissat eivät niistä mahdu tunkemaan ulos. Valitettavasti säätö on tehtävä jokaisella avauskerralla erikseen, kun edellisessä kodissa se pysyi vakiona. Jokaisessa tuuletusikkunassa on onneksi verkot, jotteivat kaiken maailman ötökät pääsisi sisään tai kissat ulos. Paitsi keittiössä. Keittiössä ei ole verkkoa.

Näettekö jo, minne tämä johtaa? 

Eräänä päivänä henkilökunta laittoi ruokaa ja paistinpannulla kärysi. Henkilökunta leväytti kiireissään tuuletusikkunan apposen auki ja keskittyi pelastamaan ruokaa. 

 Avointen ikkunoiden päivät.

Kassinen hiippaili paikalle. 

Hän hyppäsi pahvilaatikon päälle ja alkoi kuikuilla tuuletusikkunasta. 

Hän oli jo puoliksi ulkona, kun henkilökunta huomasi hänet ja kiskaisi hännästä takaisin sisään.

Kassinen ei voi ymmärtää, miksi häntä niin kaltoin kohdeltiin.

Hänhän halusi vain lentää.