Itku-Seppo

Seppo itkee, kun hänellä on tylsää. Hänellä on tylsää melko usein. Henkilökunta pitää itkuääntä pääasiassa huvittavana, mutta suurina annoksina kuultuna se on hieman ärsyttävä.

Henkilökunta vastaa usein Sepon itkuun juttelulla. Joskus se hiljentää hänet, mutta joskus hän vastaa vähän. Olisi hauskaa, jos hän oppisi vielä keskustelemaan pidemmän kaavan mukaan. 

Seuraavalle videolle saatiin salakuvattua Sepon (epätavallisen lyhytkestoista) itkua, kun hän yrittää etsiä keittiöstä jotain mielenkiintoista härkittävää. Valitettavasti allekirjoittanut ei osannut pitää suutaan kiinni: katselijat älkää säikähtäkö puhetta.

Itkuvieras

Hieno herra Pablo vieraili eilen ensimmäistä kertaa Kassisen ja Sepon uudessa kodissa. Hän tuli todella iloiseksi tavatessaan allekirjoittaneen ja henkilökunnan toisen puoliskon.

Valitettavasti hän ei pitänyt Sepon tapaamisesta, sillä Seppo kiusasi häntä koko ajan. Suurimman osan vierailusta herra Pablo itkeskelikin eteisessä sydäntä- ja korviasärkevästi.

Tuhma Seppo joutui lopulta suljetuksi makuuhuoneeseen miettimään, mikä meni vikaan.

Tuleeko meille vieraita varta vasten kiusattavaksi vai eikö? 

Kassinen piileskeli olohuoneessa.

Välillä hän kuitenkin nousi ihmettelemään vieraan nyyhkytystä. Ei se ennen ole ollut noin surullinen!

Sivutuote

Kassinen osaa pyydettäessä mennä sisään avoimeen kantokoppaan. Temppua harjoiteltiin hänen kanssaan pitkään ja hartaasti ja siitä on ollut ainakin vähäsen hyötyä niinä hetkinä, kun hänet täytyy tositilanteessa saada kuljetettavaksi.

Seponkin saa koppaan, kunhan sinne vain ensin heittää raksun. Henkilökunta haluaa siirtyä tästä kiristysmallista palkkamalliin, ja Sepon kanssa onkin nyt harjoiteltu tempunomaista "suorita ensin ja herkku sitten" -sisäänmenoa. 

Harjoittelun takia toinen kantokoppa on ollut keittiössä kuukauden päivät. Treenien sivutuotteena Seppo on keksinyt, että kopan yhteydessä tapahtuu mukavia asioita ja ehkä siellä kannattaa aina silloin tällöin käydä hengaamassa. Saattaa vaikka tippua herkkuja. 

Herkkuja?

Herkkuja Sepolle nyt!

Sepon koppaanmenosta on tulossa video jossain vaiheessa syksyä, kunhan tempun kaikki osat saadaan toimimaan. Hänelle haluttiin nimittäin tarjota haastetta, ja temppu on kolmiosainen: Sepon pitäisi avata kopan ovi, mennä sisälle ja vetää ovi taas kiinni! 

Yön olento

Kassinen on viime aikoina ollut jotenkin aiempaa aktiivisempi. Hän leikkii, villikoi, ilakoi ja höpelehtii; Sepon kanssa, henkilökunnan kanssa ja jopa yksinään. Johtuukohan se ympäristön muutoksesta vai ilmojen viilenemisestä syksyn tullen?

(Eräs ystävä ehdotti syyksi, että kenties vasta nyt, muuton myötä, Kassinen voi olla varma, ettei Karvanaama enää ilmesty mistään ja tule rankaisemaan häntä liiasta ilonpidosta.)

Kuvituksena epäaktiivinen kenkälaatikko-Kassinen.

Lisääntynyt aktiivisuus on pääasiassa ajoittunut henkilökunnan hereilläoloaikoihin, mutta onpa Kassinen sydänyölläkin kunnostautunut. Allekirjoittanut havahtui alkuviikosta merkilliseen ölinään ja säikähti, pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi olohuoneeseen. Jotain on varmasti pahasti vialla, jos yleensä niin hiljaisesta Kassisesta lähtee moinen mekkala!

No, jotainhan oli vialla. Kassisella oli akuutti tylsyyskohtaus. Lelukori oli unohtunut imuroinnin jäljiltä työpöydän päälle ja yhtään hiirulaista ei ollut saatavilla, ja Seppokin oli nukkumassa. Kamalaa. Ihmehän se olisi, jos ei tuollaisessa tilanteessa huutoa irtoaisi.

Yöeläin.

Muutamana muuna yönä Kassisella on ollut myös toisenlaista vaivaa, nimittäin hellyydenkipeyskohtauksia. Hän on hiipinyt sänkyyyn ja kiivennyt allekirjoittaneen päälle, hurissut hiljaa ja leiponut. Hän pysyy silitettävänä jonkin aikaa, muttei asetu viereen nukkumaan vaan poistuu taas saatuaan tarpeekseen. Söpöä. Jos johonkin pitää yöllä herätä, niin mieluummin tähän kuin mekkalointiin.

Yön elämöivä eläjä.

Pullamies

Kissojen luona kävi alkuviikosta sellainen vieras, joka vauhdikkaalla sisääntuloesityksellään sai Seponkin pakenemaan kaksinkertaiseksi pörhistyneenä.

Ranskanbulldoggi Aischa! Edellisestä vierailusta olikin kulunut yli puoli vuotta. 
Aischa on edelleen yllättävän nopealiikkeinen tyyppi.

Seppokin on nopea, ja harvoista napatuista yhteiskuvista ei tullut mitenkään juhlittavia, kun aina on joku sumeana. Huoh.

Aischa oli kiinnostunut Seposta ja Seppo oli kiinnostunut hänestä, vaikka yrittikin välillä esittää muuta.

Valitettavasti Seppo ilmaisi kiinnostustaan uhittelemalla, mutta onneksi vieras ei pahastunut pienistä lyöntiyrityksistä.

Rauhaan jätettynä Aischa poseerasi nätisti tassunannon merkeissä. 

Samaan aikaan Seppo keskittyi olennaiseen...

Kassinen suhtautuu pieniin koiriin hieman paremmin kuin isoihin: hän ei missään vaiheessa mennyt piiloon, vaan linnoittautui kenkälaatikkoon keskelle olohuoneen lattiaa. Siellä hän puoliksi mökötti ja puoliksi torkkui vierailun ajan, mitä nyt välillä sanoi rumia sanoja liian läheistä tuttavuutta yrittävälle Aischalle. 

Paras paikka

Muuton jälkeen Kassinen on alkanut nukkua mielellään sohvalla. 

Edellisessä asunnossa hän ei maannut siinä juuri koskaan, vaan vietti aikaa mieluummin esimerkiksi lattialla sohvan vieressä.

Miksi tämä muutos? Tutkimattomia ovat Kassisten ajatukset.

Ja missä Kassinen, siellä Seppo. Tässä henkilökunta oikeastaan yritti kuvata söpösti vierekkäin nukkuvia kissoja, mutta sitten Seppo alkoi potkia Kassista päähän ja hän lähti pois.

Seppo ei vieläkään ymmärrä, miksi Kassinen ei aina arvosta hänen seuraansa.

Vuosi Seppoa

Tänään on jälleen vuosipäivä. Seppo on ollut henkilökunnan ja Kassisen riesana ilona tasan vuoden!

Henkilökunta tuumi, että tähän on turha kirjoittaa mitään pitkää saagaa Seposta ja kuluneesta vuodesta. Kuvathan kertovat tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Ja niitähän Sepon kuviahan on blogissa paljon!

Alla siis kuvalkavalkaadi. Kaikki kuvat ovat aiemmin julkaistuja, mutta yhdessä niistä muodostuu kehityskaari ja kiteytyy jotain Sepon syvimmästä olemuksesta.

Ehkä.

Seppo 3 kk, saapumispäivänä.
En tykkää teistä enkä tästä paikasta, menkää pois.

Seppo n. 4 kk.
Sylieläin söpöilee. Kai tänne sitten vois kotiutua.

Seppo n. 5 kk.
Tää Kassinen on oikeastaan ihan kiva.

Seppo n. 6 kk.
Täällä korkealla on tosi jännää! Ai miten niin henkilökunta sydän syrjällään?

Seppo n. 7 kk.
Joskus on mukavaa vaan tuhota kaikki.

Seppo n. 8 kk.
Henkilökunnasta on monenlaista huvia ja hyötyä.

Seppo n. 9 k.
Tää on täällä ihan varmasti vain minua varten!

Seppo n. 10 kk.
Joskus Kassisen kanssa voi olla ihan nätisti.

Seppo n. 11 kk.
Ja joskus taas ei. Let's get ready to RRRUMMBBBLLLE!

Seppo tasan 1 v.
Olen kohta jo aikuinen!

Seppo n. 13 kk.
Leikin hurmaa.

Seppo n. 14 kk.
Työnjohtajan tehtävä on minun erityisalaani. Muutossa varsinkin henkilökunta olisi pulassa ilman minua!

Seppo n. 15 kk.
Kaikki tuhmailu ja riehuminen on oikeastaan aika väsyttävää. Silloin pitää ladata akkuja.

Ei mitään kiinnostavaa

Jonkinlaiset lonkerohirviöt vaikuttavat tavoittelevan tunnelissa piilottelevaa Seppoa.

Kassinen kauhistelee tragediaa.

Ilmeestä päätellen lonkeroiset veivät kaiken älyn. 

Lamppusilmä

Viimeisiä kuvia edellisestä asunnosta: Seppo makoilemassa lattialla silmät suurina.

Aurinkoisella säällä punainen matto saa hänen silmänsä näyttämään kullankarvaisilta.

Hohtavan efektin takia tämä postaus sai melkein otsikon "Silmä on ruumiin lamppu."

Mutta sitten henkilökunta muisti, että sillä taitaakin olla jotain tekemistä jonkin uskonnon kanssa.

Ei se sitten sovi otsikoksi, sillä raamatunlauseiden merkityksiä googlailevat rippikoululaiset eivät ole blogin kohderyhmää. Pettyisivät tänne tullessaan, raukat.

Kuvakulma

Henkilökunta yrittää pitää blogia mielenkiintoisena vaihtelevalla valokuvauksella. Kuva ajalta em., ennen muuttoa.

Lihashotti, maailman huonoin idea

Kassinen ja Seppo joutuvat silloin tällöin kärsimään ruokailun vaikeutuksesta. Murkina ei tipukaan lautaselle vaan on hankalasti jossain typerässä labyrintissä, josta se on työllä ja tuskalla ongittava. Henkilökunnan mielestä tällaista aktivointia pitäisi harjoittaa mahdollisimman usein, ainakin tähänastista useammin.

Taloudessa on kuitenkin vain yksi aktivoiva ruokakuppi, tai ahmimisenestokuppi, ja kahden kissan ruokkiminen siitä on välillä vaikeaa. Seppo nimittäin ei enää tungekaan syömään omaa osuuttaan samalla tarmolla kuin pienempänä, vaan vetäytyy taka-alalle Kassisen ahtaessa ruokaa naamaansa. Hän saattaa jopa jäädä kokonaan ilman, jos henkilökunta ei vahdi heidän syömisiään.

Uutena ideana kokeiltiin pienen broilerinsydänannoksen jakamista kahtia: toiselle ruoka aktivointikupista, toiselle shottilaseista. Ne ovat pieniä ja kapeita, paksulasisia ja käpälöintiä kestäviä sekä tarpeeksi korkeita, että lihaa ei voi vain onkia kielellä ylös. Lisäksi laseilla ei ole ollut muutakaan käyttöä...

Kylläpä laseista tarjoiltu osuus näyttää houkuttelevalta!

Kassinen valitsi tutumman ruokakupin.

Hän teki fiksun valinnan ja pääsi heti syömään. Seppo jäi tuijottamaan hänen ruokailuaan eikä edes yritä mitään omien minikuppiensa kanssa.

Kassisen jo lopetettua syömisen alkoi Sepon työ. Hän ei osannut ollenkaan suhtautua shottilaseihin, joten häntä rohkaistiin raksuilla tekemään edes jotakin.

Lihan onkiminen pystyssä olevasta lasista ei tuntunut onnistuvan, joten ne kaadettiin kumoon.

Se ei auttanut.

Entä olisiko ylösalaisin oleva lasi jollain tavalla helpompi kohde?

No ei ollut. Seppo työnteli lasia nenällään ja nuoli lihan jättämän nestevanan. Surkeaa!

Lopulta henkilökunta heltyi ja tarjoili Sepolle lihat lattialta. Hän oli siitä hyvin iloinen.

Lihashotti oli siis odottamattoman hankala pulma! Ehkä kokeilemme joskus uudelleen. Tai ehkä viemme shottilasit kierrätyskeskukseen ja unohdamme koko jutun.