Yön olento

Kassinen on viime aikoina ollut jotenkin aiempaa aktiivisempi. Hän leikkii, villikoi, ilakoi ja höpelehtii; Sepon kanssa, henkilökunnan kanssa ja jopa yksinään. Johtuukohan se ympäristön muutoksesta vai ilmojen viilenemisestä syksyn tullen?

(Eräs ystävä ehdotti syyksi, että kenties vasta nyt, muuton myötä, Kassinen voi olla varma, ettei Karvanaama enää ilmesty mistään ja tule rankaisemaan häntä liiasta ilonpidosta.)

Kuvituksena epäaktiivinen kenkälaatikko-Kassinen.

Lisääntynyt aktiivisuus on pääasiassa ajoittunut henkilökunnan hereilläoloaikoihin, mutta onpa Kassinen sydänyölläkin kunnostautunut. Allekirjoittanut havahtui alkuviikosta merkilliseen ölinään ja säikähti, pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi olohuoneeseen. Jotain on varmasti pahasti vialla, jos yleensä niin hiljaisesta Kassisesta lähtee moinen mekkala!

No, jotainhan oli vialla. Kassisella oli akuutti tylsyyskohtaus. Lelukori oli unohtunut imuroinnin jäljiltä työpöydän päälle ja yhtään hiirulaista ei ollut saatavilla, ja Seppokin oli nukkumassa. Kamalaa. Ihmehän se olisi, jos ei tuollaisessa tilanteessa huutoa irtoaisi.

Yöeläin.

Muutamana muuna yönä Kassisella on ollut myös toisenlaista vaivaa, nimittäin hellyydenkipeyskohtauksia. Hän on hiipinyt sänkyyyn ja kiivennyt allekirjoittaneen päälle, hurissut hiljaa ja leiponut. Hän pysyy silitettävänä jonkin aikaa, muttei asetu viereen nukkumaan vaan poistuu taas saatuaan tarpeekseen. Söpöä. Jos johonkin pitää yöllä herätä, niin mieluummin tähän kuin mekkalointiin.

Yön elämöivä eläjä.