Seppo oli pentuaikanaan kovin innokas syliintunkija ja sylissänukkuja, ja kyllähän se henkilökunnalle kelpasi! Mikäs onkaan parempaa ja kotoisampaa kuin sylissä nukkuva ja kehräävä kissaeläin.
Mutta voi! Vuoden ikään ehdittyään hän alkoi valitettavasti oppia pois tästä tavasta. Ei tunkenut Seppo enää syliin kiehnäämään vaan hänellä oli ihan muut kuviot ja nukkumapaikat. Henkilökunta oli harmissaan. Näinkö tämäkin syliolio kasvoi aikuiseksi ja sylittelyt saivat jäädä? Pahalta näytti, juhannuksen jälkeen hän ei lähennellyt henkilökuntaa enää kertaakaan koko kesänä ja samanlainen oli tilanne seuraavana syksynäkin!
Talven pakkasten saapuessa koettiin kuitenkin iloinen yllätys: Seppo on jälleen yrittämässä säännöllisesti henkilökunnan syliin torkkumaan. Ei hän sitä enää yhtä usein tee kuin pentuna, mutta aina silloin tällöin. Ilmeisesti kylmä talvisää ja normaalia viileämpi sisäilma ajoivat porsaan takaisin kotiin ja ihmiseliön syli kelpuutetaan taas unipaikaksi. Ja saattoihan se olla, että sylistä pois oppiminen johtui alunperinkin lämpimistä kesäsäistä eikä mistään mystisestä aikuiseksi kasvamisesta.
Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko on Sepon mielestä parempi makuualusta.
Paljon parempi; enemmän tilaa ja kestää kaikenlaista roikkumista.
Toinen puolisko kelpuutetaan vain hätätapauksissa, akuutissa halipulassa.
Seppoko? Aikuinen? Henkilökunnan mielestä hän on edelleen iso pentu.
Moi olen Seppo ja aion nyt asettua tähän Kassisen viereen.
Varovasti.
Liikahti vähän muttei lähtenyt pois.
Enkö olekin kiltti? Seuraavaksi aion pestä Kassisen, koska rakastan Kassista niin kovasti!
Henkilökunnan välihuomautus: ensimmäisellä videolla (20 s) Seppo nuolee Kassista oikein kiltisti ja suloisesti ja toisella (20 s) Kassinen nuolee epämääräisen aggressiivisesti takaisin. Miksi näin, miksi aina näin?
Joo meni ehkä vähän puremiseksi mutta tällä kertaa ei ollut Sepon vika!
Kolme ruukkua herneitä, tulossa siis toivottavasti paljon ihania herneenversoja. Niistä olisi pitänyt riittää pientä purtavaa kaikille asunnon eliöille.
Henkilökunnan hernehaaveiden kannalta oli kuitenkin valitettavaa, että tämä oli ainoa järkevä sijoituspaikka.
Kasvuntarkkailija Kassinen seurasi tilannetta päivittäin.
Nuorempi kollega Seppo avusti tietenkin innokkaasti.
"Joo-o, kyllä sieltä herneitä tulee", lausuivat nämä oman elämänsä asiantuntijat.
Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen kasvustosta tuli sopivan pitkää Kassisen syömistarpeisiin, mikä näkyi kauniin vihreinä oksennuksina eteisen matolla.
Nykyään hänen hernenautintojaan rajoitetaan, eli hänet nostetaan pois ruukuilta viidestä kahteenkymmeneenviiteen kertaan päivässä.
Seppo ei onneksi puklaile. Syömisen sijaan hän nauttii herneistä härkkimällä niitä...
...ja nyhtämällä niitä ylös yksi kerrallaan.
Edesmenneitä herneraukkoja löytyy välillä eteisestä asti.
Tämän pidemmäksi herneet eivät taida päästä koskaan kasvamaan. Seuraavalla kerralla henkilökunta on viisaampi ja laittaa omansa jonkinlaiseen amppeliviritelmään.
Kassisen ja Sepon kanssa yritetään leikkiä aina silloin tällöin laatikkoleikkiä, joko laatikon tai jonkin muun esineen kanssa. Ideanahan tosiaan on, että kissa tarjoaa mitä tahansa käytöstä ja henkilökunta palkkaa siitä, että tarjoamisen opitaan olevan kannattavaa. Ei ole paineita kummallakaan osapuolella, että jonkin tietyn tempun pitäisi onnistua jollain tietyllä tavalla. Voi vain puuhailla: henkilökunta voi ihmetellä kissan aivoituksia ja kissa voi syödä herkkuja.
Nykytilannehan on se, että Seppo tuntuu ymmärtävän jutun juonen ja Kassinen ehkä vielä vähän opettelee.
Laatikko auki ja hommiin.
Tassun nosto kohti laatikkoa. Seppo olisi oikeastaan heti menossa laatikkoon sisään, mutta naksuteltiin pari kertaa tästäkin.
Etujalat laatikossa.
Koko Seppo laatikossa, paitsi häntä on unohtunut matkalle.
Huomio laatikon kannessa, tästäkin voi naksuttaa.
Palkan saa sitten kannen suunnalta, jos se vaikka rohkaisi käpälöimään kantta.
Seppo kuitenkin päätti, että laatikossa kökötys saa riittää ja nousi ylös. Hän katseli pari kertaa kannen alle ja henkilökunta yritti saada häntä työntämään päänsä sinne.
Alapuoli oli kai vähän tylsä, sillä Seppo nousi katselemaan kantta ylhäältäpäin. Kelpaa, naksutus.
Kannen katselu muuttui hetikohta sen käpälöimiseksi.
Seuraavalla videolla (1 min 30 s) esitellään Sepon laatikkohetken loppupuolta: laatikosta nousemista, paria kannen alle vilkaisua ja kannen paukutusta.
Kassiselle laatikko käännettiin ylösalaisin, sillä hän oli aiemmin jo leikkinyt tätä leikkiä avoimen laatikon kanssa. Ylösalaisessa versiossa hänen oli entistä vaikeampi keksiä mitään tekemistä, mutta joitain ehdotuksia tuli.
...ja seisoi kolmella jalalla kannen päällä. Valitettavasti kansi ei kestänyt neljättä tassua ja lyyhistyi kokoon.
Kassinen ei kuitenkaan lyyhistymistä säikähtänyt vaan pysytteli etutassut kannella, kosketellen laatikon pohjaa. Hänestä on tullut taitava käpälöimään/koskettelemaan/täppäilemään asioita ja se onkin usein ensimmäinen ja ainoa juttu, jota hän tarjoaa.
Sitten Kassinen päätti lopettaa laatikkohommat ja asettui vain tuijottamaan henkilökuntaa. Kyllä hän itse tietää, milloin ajatustyötä on tehty riittävästi.
Blogiin ei ole pitkään aikaan (lue: yli vuoteen) päivitelty kissojen ruokatieteellisiä tutkimuksia. Niitä on totta kai tehty koko ajan, mutta kamera ei ole joko ollut saatavilla tai kyseisiä ruoka-aineksia on jo investigoitu tutkimussarjan aikaisemmissa osissa.
Nyt on henkilökunta päättänyt viimein jatkaa tätä suosittua (?) kokkiohjelmaa. Estraadille astuu nuorempi sukupolvi, jota Kassinen on vuoden ajan kouluttanut investigoinnin jaloon taitoon. Seppo, take it away!
Seppo investigoi jääsalaattia.
Rouskuu kivasti.
Myös toisenlaisia merkkejä on kokeiltu, hyvää oli tämäkin.
Seppo on ollut todella innoissaan salaateista. Hän on aina maistellut useita paloja, kun on tarjottu, ja tilaisuuden tullen maistelee ilman tarjoamistakin, henkilökunnan selän takana. Hän söisi vaikka kuinka paljon!