Seppo Syliolion paluu

Seppo oli pentuaikanaan kovin innokas syliintunkija ja sylissänukkuja, ja kyllähän se henkilökunnalle kelpasi! Mikäs onkaan parempaa ja kotoisampaa kuin sylissä nukkuva ja kehräävä kissaeläin.

Mutta voi! Vuoden ikään ehdittyään hän alkoi valitettavasti oppia pois tästä tavasta. Ei tunkenut Seppo enää syliin kiehnäämään vaan hänellä oli ihan muut kuviot ja nukkumapaikat. Henkilökunta oli harmissaan. Näinkö tämäkin syliolio kasvoi aikuiseksi ja sylittelyt saivat jäädä? Pahalta näytti, juhannuksen jälkeen hän ei lähennellyt henkilökuntaa enää kertaakaan koko kesänä ja samanlainen oli tilanne seuraavana syksynäkin!

Talven pakkasten saapuessa koettiin kuitenkin iloinen yllätys: Seppo on jälleen yrittämässä säännöllisesti henkilökunnan syliin torkkumaan. Ei hän sitä enää yhtä usein tee kuin pentuna, mutta aina silloin tällöin. Ilmeisesti kylmä talvisää ja normaalia viileämpi sisäilma ajoivat porsaan takaisin kotiin ja ihmiseliön syli kelpuutetaan taas unipaikaksi. Ja saattoihan se olla, että sylistä pois oppiminen johtui alunperinkin lämpimistä kesäsäistä eikä mistään mystisestä aikuiseksi kasvamisesta.

Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko on Sepon mielestä parempi makuualusta.

Paljon parempi; enemmän tilaa ja kestää kaikenlaista roikkumista.

Toinen puolisko kelpuutetaan vain hätätapauksissa, akuutissa halipulassa.

Seppoko? Aikuinen? Henkilökunnan mielestä hän on edelleen iso pentu.

Sylivauva.