Sepon pilli

Kissoille ostetaan yleensä aktivointia varten kaikenlaisia leluja. Se, pitävätkö kissat niistä ja leikkivätkö niillä, on tietenkin eri juttu. Se on ainakin tässä taloudessa nimittäin huomattu, ettei lelun kalleus/halpuus yhtään korreloi sen kanssa, kuinka suosittu lelu on.

Seppo käy hyvästä esimerkistä. Kaikenlaisia leluja on ostettu tai saatu lahjaksi näiden vuosien aikana. On hiiriä, palloja, sulkakeppejä, ja niin edelleen. Harvemmin Seppo niillä kuitenkaan leikkii. Joskus keppejä tai jotain satunnaista hiirtä kannellaan huoneesta toiseen. Henkilökunta niitä sitten heittelee Sepon huviksi. Joskus Seppo noutaa lelun, joskus vain tuijottaa hölmönä, että mikä idea tuossa nyt oli. Toin sinulla hiiren ja viskasit sen jonnekin suuntaan X.

Poikkeuksia tietenkin on olemassa. Esimerkiksi ne ankannokkahärpäkkeet ja sitten se Virosta tuotu murinalelu. Niistä Seppo on tykännyt/tykkää edelleen. Joskus vähän liikaakin. Murinalelu on siksi edelleen visusti piilossa keittiön yläkaapissa ja Seppo saa sen pureskeltavaksi vain silloin tällöin.

Mutta mikä on se lelu, josta on ollut Sepolle eniten iloa, ja jolla hän saa leikkiä jatkuvasti, jos niin haluaa?

Seppo tahtoo.

Muovipilli.

Aivan.

Siinä se nyt on!

Seppo saalistaa.

Halpa lelu jos mikä. Niitä saa eurolla sata kappaletta tai jotain sinne päin. Pillejä Seppo kanniskelee myös paikasta toiseen, höpelöi itsekseen niiden kanssa joko makuuasennossa tai istuallaan, sekä tuo niita henkilökunnalle heiteltäväksi. Seppoa ei haittaa, vaikka pillin aerodynaamiset ominaisuudet ovat aika surkeat eikä se lennä kauas. Pääasia että se lentää, sitähän voi saalistaa vaikka ilmasta, ja tuoda takaisin heittäjälle ja vaikka kynsiä heittäjän jalkoja, jos tämä ei tajua kohtuullisessa ajassa heittää uudelleen.

Painia pillin kanssa: Seppo voittaa aina.

Parasta on voittaminen.

Sepolla on niin halvat huvit.

Joskus Kassinenkin innostuu pillistä.

Hän osaa olla hyvinkin raivokas.