Temppu: kaverin silitys

Kassinen ja Seppo pitävät tempuista ja pitävät toisistaan. Tästä lähtötilanteesta oli helppoa lähteä opettamaan sellaista söpöä silitä kaveria -temppua, jollainen löytyy ainakin Kissan aktivointi -kirjasta ja Pikkupetojen blogista. 

Pidetään toisistamme joo. Tai ehkä oikeammin Kassinen pitää Seposta ainakin 75 % ajasta ja Seppo rakastaa Kassista sataprosenttisesti koko ajan. Pientä tunteiden epäsuhtaa havaittavissa.

Temppua voi alkaa opettaa houkuttelemalla kissaa numero yksi nostamaan tassua kissan numero kaksi läheisyydessä vaikkapa oman käden malliliikkeellä tai herkun tavoittelun varjolla. Täällä kuitenkin lähdettiin eri reittiä kohti samaa päämäärää ja kokeiltiin, saisiko tempun toimimaan ihan muilla periaatteilla. Koska miksipä ei, aikaa on ja ehkä matkalla keksitään muita kivoja juttuja, kun hiljalleen edetään.

Kassisen ja Sepon kanssa on vuoden alusta alkaen hömpöttelytemppuiltu erilaisten asioitten koskemisilla. Se on heistä mukavaa ja he tietävät jo, että kun henkilökunta istuu herkkupurkin kanssa lattialle ja esittää heille jonkin uuden esineen, niin sitä kannattaa mennä tökkimään. Se on heistä niin mukavaa, että toiminto jää päälle: jos esineen nostaa piiloon niin he edelleenkin kohottelevat tassujaan, harovat ilmaa tai henkilökuntaa. Tai joskus, hyvin harvoin, vahingossa, toisiaan.

Tästä se siis lähti: annetaan kissoille jokin esine, vahvistetaan siihen koskemista, otetaan esine pois ja vahvistetaan tassunnostoliikkeen jatkamista ilman esinettä. Pikkuhiljaa sitten vahvistetaan enemmän kaverin suuntaan osuvia liikkeitä eikä palkata enää henkilökunnan haromisesta tai muusta. Tässä vaiheessa kissojen välille syntyi ero: Kassinen ei oikein ymmärtänyt, että hän sai palkkaa Sepon suunnasta, kun hänelle ei sitä kädenliikkeellä tms. osoitettu, mutta Seppo ymmärsi, että hänelle palkkaa tuli Kassisen suunnasta. Seposta tuli siis silittäjä ja Kassista alettiin palkata lähinnä paikoillaan pysymisestä. 

Temppua harjoiteltiin aina silloin tällöin, aloittaen aina jollain satunnaisella esineellä muutaman toiston ajan. Lopulta Seppo alkoi esineen kadottua kosketella Kassista selvästi tarkoituksenmukaisesti. Seuraava video (n. 1 min) taitaa olla ensimmäinen tällainen treeni, joissa hän on selvästi hoksannut idean. 

Sanallista pyyntöä tässä tempussa ei vielä ole, sillä kosketus on vain pikainen tökkäisy eikä pitkällinen silitys. Katsellaan, saako silitykseen kestoa, jos vain odotellaan. Onhan tässä aikaa. Ja jos sattuu odotellessa käymään niin, että Kassinen haroo Seppoa takaisin, niin aletaan sheippailla kahden kissan yläviitosta.

Oliko tätä temppua kokeiltu muissa blogeissa? Jäikö henkilökunnalta joku huomaamatta?