Sivut

▼

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Karvanaama yhä mukana

Muutama viikko sitten (tarkalleen sanottuna 20.6.) Karvanaaman kuolemasta tuli kuluneeksi kolme vuotta. Naama tuhkattiin poismenonsa jälkeen ja tuhkat toimitettiin henkilökunnalle pienessä pahvilaatikossa, jotta ne voitaisiin jonain sopivana ajankohtana sirotella johonkin sopivaan paikkaan.

Naama-vainaa varastamassa ruokaa.

Naama-vainaa varastamassa ruokaa. Taas. Hän oli hyvin innokas sellaisissa hyvää ruokaa koskevissa asioissa.

Naaman tuhkat ovat edelleen tallessa eteisen yläkaapissa. Muutossakin ne kulkivat mukana kaiken muun tavaran seassa. Johtuneeko henkilökunnan järjestelykyvyn tai mielikuvituksen puutteesta, laiskuudesta vai jopa tunnearvosta, kun ei sopivaa aikaa ja paikkaa tuhkien sirottelulle ole löytynyt. 

 No, säilyyhän se Karvanaaman muisto tällä tavalla hyvin konkreettisesti henkilökunnan mielessä.
Naama-vainaa hengaamassa niskassa samaan tapaan kuin Seppo tekee nykyään.

Seppo, joka ei tiedäkään, että hänen edeltäjänsä löytyy tuolta.

Eiku tiedän nyt kun kerroitte. Joudunko minäkin sitten joskus laatikossa kaappiin?

Et joudu, sinut täytetään ja asetetaan sohvapöydälle keskustelunaiheeksi.

Vitsi vitsi! Pitää nauraa jottei itketä.

klo

9 kommenttia:

  1. Ana6. heinäkuuta 2019 klo 9.11

    Ei ne tarkoita tuota, Sepe. Kissathan tykkää olla laatikossa.
    Muistot kyllä säilyy sitten kun tuhkakin on poissa. Ei hätiä siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli7. heinäkuuta 2019 klo 4.55

      Joo, ehkä Naama tosiaan tykkää olla laatikossa. Ja ei se kuulemma unohdu vaikka sattuisivat yrittämään. Oli Persoona. - Seppo

      Poista
  2. Kaisun6. heinäkuuta 2019 klo 13.27

    Tunnearvo on herkkä asia. Täällä ollaan etsitty jo mieleinen uurna seniorin poismenoa ennalta surren. Luonto ei vaan anna periksi hankkia uurnaa valmiiksi..

    Naama on ollut kaunis kilppari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli7. heinäkuuta 2019 klo 4.56

      Jos sitä hankkisi itsekin uurnan, niin ehkä sitten saisi tuhkat ainakin pois pahvilaatikosta. Naaman arvolle sopivaa uurnaa voi vain olla vaikea löytää! Pitäisi olla kultaa ja timantteja.

      Poista
  3. IlonaK7. heinäkuuta 2019 klo 8.44

    Oiskohan kansalaisopistossa kulta-timantti-uurnien tekokursseja? Miettii piika, joka eläköidyttyään meinaa mennä arkuntekokurssille.

    Hmpf, tuhkailu-uhkailuja. Kyllä nyt pitäisi kutsua joku paikalle. Ensin ötököitä, sitten tuhkailuja ja vielä täyttämisiä. Vaikka oishan se aika hienon näköinen, jos ois sillain sfinksi-asennossa. Tai Anubis tai Bastet. Anubis ois aika kova juttu. Sanoo Viiru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisun7. heinäkuuta 2019 klo 13.09

      Sfinksipä hyvinkin.. ;)

      Poista
    2. Elli8. heinäkuuta 2019 klo 6.29

      Ehkä arkuntekokurssilla voisi tehdä lisäksi pienen laatikon ja silata sen lehtikullalla ja upottaa siihen jaloja kiviä? Siinä kelpaisi hienompikin kissa laskea lepoon. Tosin kädentaitojen pitäisi sitten olla huippuluokkaa, ei mitään vinoja reunoja tai törröttäviä nauloja.

      Sfinksi voisin olla! Näyttäisin kuulemma älykkäältä toisin kuin elämässä. Tästä nyt kyllä tiedän, että kiusaavat vain, kun kyllähän näytän älykkäältä muutenkin - Seppo

      Poista
  4. Taru14. heinäkuuta 2019 klo 15.18

    Nisu sanoi, että hän tahtoo kunnon mauseleimin itselleen.... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli15. heinäkuuta 2019 klo 5.31

      Nilssonille pyramidi ja sen eteen pari sfinksiä ja hänen suurtekojaan esittävät patsaat!

      Poista