Pihalla

Seppo kävi eilen ulkona.

Ihan ulkona-ulkona, eikä vain rappukäytävässä-ulkona.

Reissua voi sanoa hänen ulkoiluennätyksekseen, kun etenemä oli yli kaksi metriä ovelta.

Kylläpä naapureilla on hienoja polkupyöriä hän näyttää pieneltä.

Viimeinen askel ulos vaatii uskallusta.

Kameran kanssa odotteleva henkilökunta taitaa vähän auttaa.

Hienosti ulkona! Joskin tässä hän on ollut ennenkin.

Ja tässäkin.

Henkilökunta riisui kenkänsä, sillä Seppo tuntui jännittävän takaansa kuuluvia askelten ääniä asfaltilla. Yleensä rappukäytäväulkoiluissa ollaan sukkasillaan.

Nyt löytyi käymätön korpimaa.

Ja kuului vähän jotain pelottavia ääniä.

Henkilökunta lohduttaa ja tukee, ettei tule hätä.

Ei tule. Seppo hoksaa, että tässä ei ole mitään pelättävää.

Ulkona on jännää, mutta ei liian jännää.

Voi vaikka pistää maate.

Ihmetellä perhosia ja sen sellaista.

Vakoilla ohikulkijoita.