Rokotusreissulla eläinlääkärille esiteltiin hänen harvakarvaisia etujalkojaan. Koska syy käyntiin ei ollut niissä ja henkilökunta arveli pärjäävänsä tilanteen kanssa (esimerkiksi iho ei mene rikki), lääkäri ei juurikaan asiaan puuttunut. Hän sanoi, että stressiin voi kokeilla erilaisia haihduttimia tai esimerkiksi rauhoittavaa ruokavaliota eli Royal Caninin Calm -sarjaa.
Feliway-haihdutin tosiaan on käytössä ja henkilökunta jäi pohtimaan rauhoittavaa ruokaa. Sepon ruokavaliota ei kuitenkaan haluta tässä vaiheessa muuttaa ihan täysin (Calmia pitäisi syödä ainoana ruokana), joten muut vaihtoehdot saivat mahdollisuuden. Calm-ruoan pääasiallinen vaikuttava aine on ilmeisesti kaseiini, jota saa myös sellaisenaan tablettimuotoisena Zylkene-valmisteena. Henkilökunta selvitteli kaseiinin toimivuutta (tähän koirablogiin on hienosti koottu tutkimuksia aiheesta) ja soitteli eläinlääkärille muutama päivä käynnin jälkeen kysellen, että voisiko sitä kokeilla. Lääkärin mukaan ei Zylkenestä haittaakaan ole ja käski jatkaa kokeilua vähintään pari viikkoa, sillä mahdollinen vaikutus ei muutamassa päivässä näkyisi.
Seuraavaksi Sepolle siis metsästettiin 30 tablettia Zylkeneä. Hän saa yhden päivässä ruokaan sekoitettuna.
 |
| Tätä etsittiin kolmesta apteekista ja kahdesta eläinlääkäristä, joista toisesta se lopulta löytyi. |
 |
| Kapselit ovat todella isoja mutta onneksi niitä ei ole tarkoitus ahtaa kissaan kokonaisena. |
 |
| Kapselin sisältä saadaan jauhe, joka sekoitetaan herkkuruokaan. Sepon mielestä tämä on maailman paras uusi aamurutiini! |
 |
| Hän on aina innokkaana syömässä rauhoittavansa. |
Tabletin lisäksi Sepon stressiä pyritään vähentämään myös tarjoamalla mahdollisimman paljon erilaista aktivointia, mitä seurataan kolmenkymmenen päivän kalenterilla. Tähän mennessä oletettavasti mukavaa tekemistä on tullut jokaiselle päivälle.
 |
| Keittiön seinälle kirjataan Sepon kanssa puuhailtuja juttuja. Kassinen ei nyt saanu omaa kirjanpitoa, vaikka hän on tietenkin ollut mukana suurimmassa osassa. |
 |
| Lisätekemisiä saa ehdottaa. |
Mutta mitäs sitten tehdään, jos kuukauden päästä karvatilanteessa ei ole mitään muutosta? No mennään eläinlääkärille miettimään vaihtoehtoisia selityksiä. Otetaan muuten mielellään vastaan suosituksia Joensuun alueen klinikoista, jotka voisivat erityisesti tässä asiassa auttaa.
Tähän mennessä henkilökunta on esimerkiksi arvellut, että karvakadossa ei ole kyse allergiasta, sillä luulisi allergisen, kutiavan tai kivuliaan eläimen hoitavan itseään kellon ympäri, pakonomaisesti tai maanisesti (tai näin ainakin kaikki henkilökunnan kohtaamat allergiset koirat ovat tehneet: tassujen nuolentaa tai korvien raavintaa ei voi olla näkemättä!). Seppo ei moista tee vaan karvat vain katoavat henkilökunnan ollessa poissa kotoa, mutta voisiko kyse silti olla allergisesta oireilusta tai yliherkkyydestä jollekin. Jaa-a, sen kun tietäisi.
Terkkuja muuten Muikku-kullalle ja kiitos hänen emännälleen tuesta, kun nyt samanlaisissa "tää eläin vaan kaljuuntuu"-tilanteissa kerran ollaan.
Jaa-a, on sulla kuiteskin, Sepe, kissanpäivät, kun harrastukset ja huvitukset on allakoitu. Ei vaan meillä, ei. Lopeta nyt se nuoleskelu. Tai sillain lopeta ettei kaljuja kohtia tuu. Senkin ansarikukka! Toivoo Viiru.
VastaaPoistaJuohtui mieleen edesmennyt kummikoirani Bellman, jolla oli joku ihojuttu. Sillä oli homeopaattieläinlääkäri, joka suositteli Efamol-helokkikapseleita. Ihottuma hävisi. Mitähän kissa sanoo helokkiöljystä?? Miettii piika.
Mut nuoleskelu on kiva harrastus kun ketään ei oo kotona ja jos on tylsää ja jos kuuluu jotain pelottavia ääniä jostain. Yläkerrassa huudetaan ja juostaan ja itketään nykyään aika paljon, en tykkää siitä yhtään. Siekin voisit alkaa nuoleskella jos elämän epäkohdat harmittaa, esim piian töissäkäynti, sehän on ihan turhaa varmasti. - Seppo
PoistaBellman-vainaalla on ollut hieno nimi! Muistetaan öljyjuttu, kiitos, mutta tää ei taida olla sellainen ihottumaongelma vaan päänsisäinen ongelma. :/ Ehkä Sepon pitäis käydä potilaana siellä teillä, missä kuvansakin on jo vihkon kannessa?
Jooo! Tuu vaan käymään miun luona siellä albumipaikassa! Olisi hauskaa nähdä livenä ja luulenpa, että muutkin työmyräläiset siellä ilahtuisivat tavatessaan sinut! Ja joo, Bellman oli hieno pieni svensktalande tax. Toivoo piika.
PoistaElä sinä niitä yläkertalaisia pelkää, ei ne teille tuu (onneksi). Minun alakerrassa asuu kans sellasia mölytoosia ja ne paukuttaa jotain ja vaikka mitä. Ja sit siellä on se tyhmäkoira, joka haukkuu. Mut piika sano, että eivät tuu meille. Ja oon niitä kahtonu ikkunasta. En rupee nuolemaan liikja, kun ihan peruspesuilla tulee karvaoksupalloja. Piika sano, että pitää käydä tienestissä, että saapi mulle kaikkee ruokaa ja herkkua. Toivoo Viiru.
Olin jo tulossa käymään mut henkilökunta väitti että ei varmastikaan saa eläimet tulla sinne. Miks teillä syrjitään Seppoja? En oo varmastikaan ees yhtään allerginen. Ja hei Viiru, ei voi tietää yläkertalaisista, ne saattaa joskus tippuu katon läpi, tai siltä ainakin kuulostaa. - Seppo
PoistaOotko kokeillut Seppo jo nippusiteellä leikkimistä? En oo kyl varma auttaisiko se syn karvoihin, mutta ei sen pitäisi ainakaan pahentaa - Max
VastaaPoistaEilen mulle hankittiin sellainen, kiitti kun muistutit. Ja se on maailman paras lelu!!!! - Seppo
PoistaKaljukerho united! -Tuike
VastaaPoistaToivottavasti Seppo sulla zylkene auttaa! -Emäntä
Ulkoinen kaljuus on sisäistä kauneutta! - Seppo
PoistaJoo toivottavasti, kiitti! On siitä muuten ollut muutakin hyvää kuin karvojenkasvu isoon laikkuun, en vaan hoksannut sanoa puhelimessa. Eli Seppo säikähtelee yhä (Kassista/yläkerran lasten juoksuaitkuahuutoaparkua/rappukäytävän kolinaa/yms) mutta palautuu niistä nopeemmin. On paljon normaalimpi sen suhteen, samanlainen kuin ennen. Niin ehkä tää kokonaiskarvatilannekin tästä paranee. :D
Voi että noita turkinnäpräysaktivisteja! :-o Ei muuta kuin Seppo ja Muikku vierekkäin psykologin sohvalle tilannetta analysoimaan. Toivottavasti kaljukerholaiset keksivät pian muuta ajanvietettä niin, että turkki pysyy esittelykunnossa. Vaikka söpöjähän he ovat laikukkainakin. <3 Mut silti.
VastaaPoistaJoo, mokomat ihmeelliset kaljueläimet, sietäisivät päästä psykologin sohvalle ja siitä sitten jonkinlaiseen pakkopaitaan, ettei nuoleminen ja pureskelu onnistuisi! >:(
PoistaEn voi kuin allekirjoittaa. Unna on allerginen n. koko maailmalle ja ehkä vielä vähän ottanut tavaksi itsensä jauhamisen sen lisäksi. Kyllä ohutkin harso karvoja on silkkaa voittoo :)
VastaaPoistaKiitos, voitto se on pienikin voitto! Nyt karvatilanne on kyllä selvästi plussalla verrattuna tämän postauksen aikoihin, vaikka välillä on takapakkiakin tullut ja normaalitilanne vielä kaukana. Onneksi itse harvakarvaisuudesta ei ole haittaa näille otuksille, kun ovat sisällä lämpimässä.
PoistaToivottavasti Unnalle kuuluu hyvää, jauhamisista ja muista huolimatta. <3