Ulkona

Seppo pääsi eilen ulos ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Takapihalla oli ihanan lämmintä ja ruohokin kasvaa jo.

Henkilökunta oli varautunut siihen, että häntä pitäisi kovasti houkutella ja rohkaista etenemään, mutta hän muistikin homman jujun ja tuli ulos nopeasti.

Pieniä mietintätaukoja piti kuitenkin pitää. Minne seuraavaksi?

 

Seppo muisti nopeasti nurmikon olemassaolon ja sen vaarattomuuden ja siirtyi luonnonmukaiselle alustalle laiduntamaan.

Loppulenkki kuluikin syömisen merkeissä.

On tietenkin todella mukavaa, että Seppo on tarpeeksi rento syömään...

...vaikka henkilökunnasta pelkkä paikallaan pönöttäminen ja ruohonleikkuroinnin katselu käy jossain vaiheessa tylsäksi.

Näitä ulkoilukuvia on melkein sata kappaletta.

Toivottavasti kaikki te lukijat tykkäätte Seppo syö ruohoa -kuvista, lisäpostausta nimittäin pukkaa.

Tällä kertaa tämä oli Sepon pisin ulkoiluetäisyys. Ovi sisälle, käytävän turvaan, oli koko ajan hyvin lähellä. Ehkä ensi kerralla hän uskaltautuu taas hieman kauemmaksi.

Ulkoilun pelottavimpiin asioihin kuuluivat ohi pyöräillyt pikkulapsi sekä naapuritalon pihalla käyneet taksi ja ruokalähetti. Kahden ensimmäisen kanssa meni hyvin mutta ruokalähetti jätti autonsa käyntiin mennessään sisään taloon, ja Seppoa jännitti se niin paljon, että hän halusi takaisin kotiin. Onneksi hän osaa pelätessään suunnistaa ovelle ja sisään eikä yritä singota horisonttiin!