Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko näkee joskus unia samassa taloudessa asuvista kissoista. Yleensä kyseinen unissa seikkaileva karvahaalari on Kassinen. Vain muutaman kerran unia on nähty Seposta, ja niissäkään ei ole ollut jälkipolville sen kummemmin kerrottavaa (Lue: Seppo vain on paikalla tai tuijottelee typeränä).
Yleensä edellä mainitut unet käsittelevät Kassisen katoamista, pakenemista tai jotain muuta vastaavaa tilannetta, jossa Kassista ei vaan löydy mistään. Kerran Kassista kuljetettiin bussissa eläinlääkäriin (tjsp), ja kesken matkan tämä päätti karata autoja vilisevään kaupungin keskustaan, ja lähti pinkomaan ajoneuvojen seassa. Henkilökunnan jäsen tietenkin järkyttyneenä perässä. Lopulta karkulainen löytyi puutalokortteliin rakennetusta kanahäkistä(?) ja kuljetettiin turvaan.
Toisen kerran taas Seppoa vietiin ulkoilemaan rappukäytävään, kun Kassinen päätti pinkaista samalla vapauteen. Tällä kertaa henkilökunta joutui ravaamaan portaita alas, ja kerrostalon kellarikerros olikin muuttunut valtavaksi käytäväsokkeloksi ja labyrinttimaiseksi katakombiksi, josta Kassista ei enää kyetty löytämään. Eräästä käytävästä avautui pääsy ylisuurelle futuristiselle yliopistokampukselle, ja tällöin viimeistään joutui henkilökunta nostamaan kädet pystyyn. Kuinka ihmeessä pieni kissa voisi löytyä rakennuskompleksista, jonka käytävät ovat 100 metrin levyisiä ja eteisaula keskikokoisen kaupungin kokoinen?
Tarinalla oli taas onnellinen loppu: Tässä tapauksessa Kassinen oli jumputellut ihan omin avuin takaisin kotiin. vähän ihmeissään siitä, että eikö häntä ollut kukaan vaivautunut noutamaan takaisin?
Kolmannen kerran Kassinen oli taas kadonnut lähimetsään, ja hänet oli löydetty pitkällisten etsintöjen jälkeen puunkolosta. Ja niin edelleen.
Kuten huomata saattaa, kaikissa näissä unissa on sama kaava: Kassinen katoaa tai pakenee, henkilökunta etsii häntä paniikissa, ja lopulta Kassinen löytyy jostain tai palaa itse takaisin kotiin. Uni loppuu, ja henkilökunta on herättyään yhtä aikaa helpottunut ja ärsyyntynyt. Hyvä, että Kassinen on turvassa, mutta miksi ihmeessä henkilökunnan täytyy toistuvasti nähdä tällaisia painajaisia?
Kassisen vika on tämä jotenkin.
Hah, se on henkilökunnan HUONO OMATUNTO, mikä painajaiseksi unissa pistää. Enemmäm herkkuja ja kaikkee ja parempaa palvelua, ni loppuu moiset yön kauhut. Kassista (ja Tzepee kans) on kohdeltava kuin ansarikukkasta kämmenellä. Nih. Toivoo Viiru (joka puri piikaa jalkaan aamuyöstä, kun ei piika noussu ottaan pissimöykkyä boxista pois).
VastaaPoistaOikee syy löyty heti. Sortajat nähkööt painajaisia. Ja hyvin purtu Viiru! - Kassinen ja Seppo
PoistaMielenkiintoista sanoisi varmaan kissapsykologi. Kassinen onnistuu vaikuttamaan ihmisen uniin! No on meilläkin välillä unessa karattu, mutta harvemmin ja mielestäni molemmat ovat siinä onnistuneet. Tosin itse tunnistan että Max karkaamista enemmän pelkään, sillä hänellä ei olisi samanlaista selviytymisvaistoa suuressa maailmassa kuin Pepsillä.
VastaaPoistaTäällä taas tuntuu siltä, että Kassinen selviäisi oikeassa elämässä, mutta Seppo olisi helisemässä. Miksi siis Kassis-unia? :/ Kassinen on tietenkin niin pehmeä ja kiltti, ettei hänelle soisi sattuvan mitään pahaa...
PoistaHö, Ei oo Kassisen vika jos hlö-kunnan alitajunta purkaa paineet hänen kauttaan unissa! Ennemmin Kassista pitäsi kiittää luvasta öisiin uniseikkailuihin! ; )
VastaaPoistaKassinen todellakin tarjoaa yöllisiä seikkailuja ja jännitystä, vaikka vähän liiankin kanssa. :D
PoistaNyt osuit hermoon. Täälläkin eletään tyypillisesti ahdistuksen ja paniikin täyttämää unielämää kissan kanssa. Kissa on unissa usein loukkaantunut kammottavasti (kolari: kissalta kaikki luut murtuneet ja täynnä lasinsirpaleita) ja/tai huomaan jonkin kammottavan epäkohdan kissassa (esim. kissa on niin laiha, että kylkiluiden väleistä näkyy läpi tai kissalla on jättimäinen matoinen paise). Jos kissoille ei ole sattunut mitään tapaturmaa, joudun itse tekemään kissoille jotain kamalaa (laittamaan mikroon, silpomaan), jonkun auktoriteettitahon pakottamana.
VastaaPoistaKerran näin unta, että Ransu oli meillä hoidossa. Jostain syystä Ransu piti käyttää eläinlääkärissä. Eläinlääkäri käski hoitona leikata Ransulta pään irti. Kissa eli ja oli tyytyväisen oloinen tästä huolimatta, mutta muistan miettineeni unessa, että tästä tulee kyllä ongelmia, varmaan Saaripalstan lukijat huomaavat, ettei Ransulla ole enää päätä!
Huhhui, todella toivon, että joku irrottaa nämä kommentit asiayhteydestä :DD
Ahaa, henkilökunta ei siis ole ainoat kärsijät vaan kissat piinaavat muuallakin! Ja siellä vielä pahemmin, voi surkeus!
PoistaRansu eläinlääkärissä ja lukijoiden miettiminen :D
Aina ovat niin karseita ja aivan mahdollisimman övereitä, että hereillä yleensä naurattaa, kun ymmärtää esimerkiksi Ransu-unen absurdiuden :D
PoistaOsittain syytän kuvastosta Googlen kuvahakua, joka tekee parhaansa, että aina kun googlaan kissa-aihetta tuloksissa on useampi "entä naamaton kissa?" "mutta entä kissa jolla on massiivisia paiseita?". Olen ehkä googlaillut aika paljon kissojen sairauksia... :/
Oma suosikkini/kauhukkini on kaksinaamainen kissanpentu. Brrrrr! Sairauksia on myös googleteltu mutta onneksi eivät ole tulleet uniin, vielä. Tai ehkä ne heti ensi yönä. D:
PoistaBlogin taso on pudonnut - nimittäin alitajunnan tasolle! Mitä seuraavaksi? Vipattaako Kassisen menojalkaa jälleen? Tekeekö Seppo yllätysvierailun uniin? Löytyykö ratkaisu kanafileestä?
VastaaPoistaRatkaisu EI löydy kanafileestä. - henkilökunta
PoistaOlisi ainakin halvempi ratkaisu kuin psykoanalyytikolla ramppaaminen... :)
PoistaMutta kalliimpi kuin ratkaisun kysyminen blogin lukijoilta! :D
PoistaKylläpäs uni-Kassinen on karkailevaa sorttia! Meillä ei ole ollut katoamisunia, mutta muutama yö sitten näin unta, jossa Roope hyppäsi alas pöydältä ja satutti jalkansa :/
VastaaPoistaKassinen on unissa hyvin tuhma!
PoistaVoi Roope, toivottavasti henkilökunta ei harrasta siellä enneunia. Nuo kyllä joskus jäävät ahdistamaan.
Tuttuja mullekin tuollaiset katoamisunet! :-o Näin tässä vähän aikaa sitten unta, että asuimme jossain vanhassa omakotitalossa, jonka ovet olivat ihan auki, ja Nuppu ja Juitsi juoksentelivat miten sattuu pihalle (minä perässään) ja pelkäsin, että tulee kettu tai koira tai ne eksyvät tms. Joskus kun Nupulla oli se piinaava tassuvaiva, niin näin vähän väliä Nuppu-painajaisia. Välillä kannoin sitä sylissäni, ja se painoi ainakin sata kiloa - ja kerran istutin sen autoon lastenistuimeen! :-D Siitä taisin tehdä postauksenkin, joo, täällä: http://hupsuja.blogspot.com/2015/11/kissaunen-syvaanalyysi.html
VastaaPoistaTavallinen vaiva kissanomistajilla nuo katoamisunet! Kaikenlaisia painajaisia sitä pitääkin ihmisen kärsiä. :O
PoistaNaurattaa satakiloisuus ja lastenistuin. Se vasta olisikin hyvä tapa rahdata kissoja lääkäriin. :D