Käytiinpä sittenkin eläinlääkärissä

Seppo pääsi sitten kuitenkin iloiselle retkelle eläinlääkäriin. Henkilökunta alkoi epäillä, että hän oli torstai-perjantaiyönä nuollut varvastaan enemmän kuin viikolla aiemmin, ja kellon lähestyessä kahdeksaa hän nuoli sitä enemmän ja enemmän. Viikonloppu oli tulossa, joten eipä siinä auttanut muu, kuin alkaa soitella vastaanottoaikaa.

Perjantaiaamun varvaskuva: henkilökunnan silmään turvonneen ja punoittavan oloinen.

Ai onko joku lähdössä matkalle?

Olinkin minä ite. En olis ikinä arvannut. 

Yhden päivän varoitusajalla on hankala saada lääkäriaikaa, mutta onneksi Eläintohtori Kivuton antoi ajan klo 13.45. Tässä välissä henkilökunnan allekirjoittanut puoli haluaakin syvästi kiittää rakasta työkaveriaan Hanneletta, joka tarjosi kyydin eläinlääkäriin, ja superymmärtävää esihenkilöään Anna Liisaa, joka päästi kaksi ihmistä käymään omilla asioilla kesken päivän. Ei ihan joka paikassa olisi onnistunut. Kiitos, kiitos. Seppokin kiittää!

Eläinlääkärissä todettiin, että osa varpaan sarveiskynnestä on irronnut ja ydin on osittain paljaana, mutta ei tulehtunut, ja että kynsivalli on lievästi turvonnut ja punoittava. Eläinlääkäri leikkasi kynnen aivan tyngäksi ja puhdisti sen, ja antoi kotihoito-ohjeet: puhdistusta ja Vetramilia jatketaan ja muutamana päivänä annetaan tulehduskipulääkettä. Lisäksi Seppo sai antibioottireseptin, jonka voi hakea, jos kynnen tilanne näyttää pahenevan.

Seppo-rukka sai myös määräyksen pitää kauluria, kunnes kynsi paranee. Hänellä ei ole koskaan ennen ollut sellaista.

Potilaskertomus eläinlääkärin sanoin. Huomatkaa, että eläinlääkäri piti Seppoa kilttinä. Henkilökunta voi vain ihmetellä.

Surkea tötteröpää vastikään kotiutuneena.

Kotona Seppo käveli takaperin, törmäili ympäristöönsä ja yritti irrottaa kauluriaan. Hän kuitenkin suostui syömään herkkuja eikä vaikuttanut niin ahdistuneelta kuin henkilökunta pelkäsi. Lopulta hän oppi myös esimerkiksi hyppäämään pöydälle sen sijaan, että kolahtaisi sen reunaan.

Harmillisesti Seppo jotenkin traumatisoitui eläinlääkäristä ja oli eilen illalla selvästi hoitokielteisempi kuin aiemmin, eikä olisi antanut henkilökunnan putsata kynttä ollenkaan. Tänä aamuna meni onneksi jo vähän paremmin.

Yöpöydälle on päästy.

Ruokaa odotetaan normaalisti.

Ensimmäinen ateria tarjottiin avustavasti, mutta siitä seurasi akuutti tarve pestä tötterö.

Ruokailun ajan Seppo saa siis olla ihan alasti. Ruoan jälkeen hän on saanut myös vähän kauluritonta leikkiaikaa, mutta se loppuu lyhyeen heti, jos hän alkaa peseytyä.

Kaulurin irrottaminen syömistä varten tarkoittaa sitä, että se on laitettava takaisin. Joskus häntä on metsästettävä ympäri kämppää mutta useimmiten sen saa asennettua ihan nätisti. Nyt aamulla hän jopa ihan itse työnsi päänsä kaulurin läpi, kun häntä vähän lahjottiin herkulla. Aika hyvin otukselta, jonka ensikosketus moiseen kidutusvälineeseen oli alle vuorokausi sitten!  

Seppo toivoisi myös kauluritonta älypeliaikaa, kun näin on hankalaa.

Henkilökunta on hieman huolissaan tästä ilmiöstä: Seppo roikkuu ympäriinsä. Hän on aiemminkin tehnyt sitä, mutta eilen hän roikkui koko ajan eri paikoissa. Liekö kauluri näin aluksi epämukavan tuntuinen niskalle tai korville, jos päätä pitää pystyssä?

Illalla hän roikkui yöpöydän vieressä.

Nukkumaan meneminen tuntuu olevan vaikeaa, kun kauluri rajoittaa iltapesuja ja nukkumisasentoja. Eilen hän pyöri sängyllä aika pitkään, ennen kuin jäi viereen nukkumaan. Nyt hän torkkuu sohvalla karvaviltin päällä, hieman epänormaalissa asennossa, mutta kuitenkin. Hiekkalaatikolla hän on myös onnistunut käymään, vaikka se tavallista vaikeammalta näyttääkin. Onneksi ei ole katollisia laatikoita.

Kyllä tämä tästä. Henkilökunta haluaisi muuten mielellään kuulla kanssaihmistkissojen kaulurikokemuksia!

Hei tällä tötteröllä voi lapioida hiekkaa! Sain kannettuu sitä tuohon matolle ilman, että yhtään murua jäi välille. Näättekö? Eikö oo aika hyvin?