Sepon hammaskivenpoisto

Seppo Johannes Virolainen kävi tiistaina iltapäivällä elämänsä ensimmäisessä hammaskivenpoistossa. Koppa pehmusteineen laitettiin valmiiksi tarjolle eteiseen jo maanantaina. Seppo vieraili siellä ahkerasti ja Kassinen nukkui siellä yönsä. Mukavaa, kun he eivät muista edellisiä retkiään!

Maanantaina Seppo sai aamuruoaksi kanajauhelihaa. Hän söi ensimmäisen ison annoksen aamukolmelta ja toisen ison annoksen vähän ennen kuutta, jonka jälkeen jälkeen ravintola sulkeutui, sillä nukutusta varten piti paastota noin kahdeksan tuntia.

Ai mitenniin lähtö on vasta iltapäivällä? Oisin jo valmis.

Lähtöaikaan Seppo oli hyvin nälkäinen eikä oikein olisi halunnut mennä koppaansa. Henkilökunta oli ovelaa ja käytti temppua, joka toimi myös rokotukseen mennessä:

Laita kantokoppa sänkyyn ja verhoile se peitolla. Pahaa-aavistamaton pikkueläin menee tutkimaan jännittävää luolaa ja ovi on helppo sulkea!

Tähän väliin taas iso kiitos herra Pablon henkilökunnalle auton lainaamisesta. Kassinen ja Seppo haluaisivat lainata sitä mielellään myöhemminkin, mutta toivottavasti seuraavilla kerroilla ilman, että varashälytin huutaa parkkipaikalla lääkäriin lähdettäessä. Seppo-rukka melkein kuuroutui.

En ois lähteny jos oisin tienny.

Lääkärissä Seppoa punnittiin ja sydäntä kuunneltiin ja häneen annosteltiin rauhoittavia ja sitten henkilökunta jätti hänet operoitavaksi. Tunnin kuluttua vastassa oli pöpperöinen Seppo, jolta kiireellä poistettiin jalassa ollut tuppo, ettei hän ehtisi syödä sitä herättyään enemmän. 

Eläinlääkärillä oli huonoja uutisia Sepon purukalustosta. Hammaskiveä oli kertynyt toiselle puolelle selvästi enemmän kuin toiselle, mikä voi johtua siitä, että Seppo pureskelee ruokansa toispuoleisesti, mikä voi puolestaan johtua siitä, että toisen puolen hampaissa on esimerkiksi syöpymää. Mitään ei kuitenkaan silminnähden näkynyt ja Seppoa neuvottiin käymään hammasröntgenissä. 

Joensuussa on kaksi eläinlääkäriä, joilla on hammasröntgen, ja joihin molempiin on kuulemma kuukauden jono. Onkohan niissä eroa? Henkilökuntaa kiinnostaisi kovasti kokemukset, jos rakkaista lukijoista on käynyt Joensuussa kuvauttamassa jonkun eläimen hampaat! 

Kotona Seppo lähti heti hoipertelemaan ja suuntasi ensiksi ruokakupille. Mitään ei tietenkään vielä annettu.

En voi hyvin.

Sepon horjuessa eestaas henkilökunta huomasi, että hän jätti lattialle pissiä. Voi Seppo! Edellisen nukutuksen jälkipyykissä pentuna hän pissi henkilökunnan ei-allekirjoittaneen osapuolen syliin, mutta näköjään homma on hänelle ominaista.

Pissivät Sepot voisivat toipua kopassaan vielä vähän lisää.

Sepon kanssa ihmeteltiin koko ilta, milloin hän saa takaisin rakkonsa hallinnan. Hän nukkui kopassa kaltereiden takana, kunnes hän tarmokkaasti ilmoitti haluavansa liikkua, jolloin hänet vapautettiin viideksi minuutiksi, pehmusteet vaihdettiin, lattialta pestiin hänen jättämäänsä pissiä, hänen takapuoltaan pyyhittiin ja lopuksi hänet laitettiin takaisin vankilaan. Sama toistui neljä kertaa.

Yhdessä vapautusvälissä Seppo sai ruokaa, jonka jälkeen koppa siirrettiin sänkyyn peiton alle siinä toivossa, että hän luulisi olevansa normaalisti yöpuulla ja nukkuisi rauhassa muutaman tunnin. Turha luulo.

Eiii, haluun pois! Joku on pissinyt tänne koppaan!

Puoli kahdeksan aikaan henkilökunta luovutti ja arveli, että Seppo on pakko vapauttaa, kun hän oli jo niin hereillä ettei enää millään asettunut koppaansa. Hän vaelteli ympäriinsä ja henkilökunta pesi häntä välillä kostealla paperilla. Pissin valuminen loppui ilmeisesti vasta myöhään illalla. 

Voi miten surkea otus on Seppo. Pissi-Sipuli.

On keskiviikkoaamu ja oon normaali! Minne tästä muuten on hävinny se karvalankamatto?