Yhteiselo lääkärireissun jälkeen

Eläinlääkärin jälkeen Seppo ei taaskaan tuntenut tätiään. Ei, vaikka he olivat yhdessä lääkärissä ja matkustivat autossa kopat nenäkkäin. Kotiin tultua Seppo seurasi Kassisen perässä epäillen ja sitten hänet laitettiinkin joksikin aikaa makuuhuoneeseen rauhoittumaan ja toipumaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin Seppo päästettiin ulos ja hän kiitti siitä käymällä tätinsä kimppuun.

Kassisen tädille rakennettiin kodinhoitohuoneeseen yksiö kaikilla mukavuuksilla.

Siellä hän vietti kaikki ne ajat, kun Seppo ei ollut suljettuna omaan yksiöönsä makuuhuoneessa.

Lääkäristä tuli kotiin väärä täti! Se on tuolla!

Päästäkää, niin ajan sen pois.

Sepon halu hankkiutua eroon tuntemattomasta tädistä hälveni parissa-kolmessa päivässä, mutta uudelleentutustumista haittaa se, että Kassista pelottaa. Ketäpä ei pelottaisi, kun tuttu asuintoveri on käynyt yllättäen päälle eikä siinä paljon tötteröt haitanneet.

Nyt se uusi täti on tuolla makuuhuoneessa. Haluisin vähän haistella, avaa ovi.

Oho, siinä se on. Vähän jännittää...

Kodinhoitohuoneen ovea on pidetty usein pienesti raollaan hajujen vaihtamiseksi. Seppo haluaisi kovasti mennä sisään, mutta ei pääse, kun täti ei häntä juuri nyt kovin korkealle arvosta.

Kassinen miettii, uskaltaako tulla ulos ikinä vai kannattaisiko vain elellä omassa rauhassa.

Karvainen herrasväki on istunut vierekkäin aamiaispöydässä margariini- ja salaattitarjoilun merkeissä, mutta ilman ohjattua toimintaa heidän meininkinsä menee helposti toistensa tuijotteluksi ja siksi heitä ei keskenään valvomatta vielä jätetä. Valvonnan alla Seppo on jo kyllä omasta mielestään tutustunut uuteen tätiinsä ja on vähän nuollut tämän päätä, huudellut tätä leikkiin ja yrittänyt leikkielein juosta kohti. Täti on sietänyt, kuunnellut ja ei lähtenyt leikkijuoksua karkuun, mutta ei kyllä mennyt mukaankaan. 

Ehkä tämä tästä.