Jäniksenkorva

Henkilökunta kävi elokuun puolivälin paikkeilla Elo-Karelia-koiranäyttelyssä vähän ihmettelemässä, ihastelemassa ja ikkunashoppailemassa. Kassisen ja Sepon onneksi koiria ei tarttunut mukaan (liian iso, liian pieni, liian karvainen, liian kalju, liian lättänä naama, liian ohuet tikkujalat, liian höpsö trimmaus), mutta yksi oikea tuliainen kylläkin.

Kissoille tuotiin kuivattu, karvainen jäniksenkorva! Sen arveltiin olevan hyvä virike ja innostava leikkikalu.

Seppo on erittäin kiinnostunut.

Sekä Kassinen että Seppo ihmettelivät korvaa kovasti. Sitä haisteltiin ja vähän ravisteltiin ja hippusen käpälöitiin, mutta siihen Kassisen kiinnostus jäikin. Hän olisi varmaan pitänyt enemmän tuoreesta tavarasta.

Seppoakaan ei korva leikkimielessä kiinnostanut. Hän keksi, että se kelpaa syötäväksi. 

Alku oli hieman hankala.

Järsiminen todettiin helpoimmaksi, kun henkilökunta piteli korvaa.

Syöminen on tekniikkalaji.

Kyllähän siitä näköjään jonkin verran hävisi.

Kassinen ihmettelee Sepon iljettäviä mielihaluja. Järsiä nyt kuivaa korvaa!

Verhot

Uuteen kotiin on saatu laitettua verhot. Edellisessä asunnossa niitä ei koskaan ollut, koska siellä oli täydellisen toimivat sälekaihtimet ja verhot sisustusmielessä ovat asioita, joita tapahtuu muille ihmisille.

Seppo on siis elänyt koko elämänsä verhottomassa maailmassa ja henkilökunta vähän jännitti, miten hän niihin suhtautuu. Koettaisiko hän kiipiä niitä pitkin korkeuksiin?

Ai tällainen laitos on verho.

Kyllä, kyllä hän yrittää. Onneksi hänen kyntensä ovat lyhyet ja tylsät. Hän saa vain kaavittua ja heiluteltua verhoja, mutta näyttää saavan siitäkin sen verran iloa, että on tuskin lopettamassa hetkeen.

Sitä voi heilutella näin.

Ja kynsiä näin.

Ai mitenniin "ja nyt Seppo loppuu se verhojen härkkiminen" en kuule en ymmärrä laalaa.

Ainakin kynnenleikkuutiheys on helppo määrittää: sakset esille heti, kun verhoista alkaa saada otetta. 

Mitään en oo ikinä tehnyt.

Välillä henkilökunta salaisesti vähän toivoo, että myös Seppo kuuluisi niihin muille ihmisille tapahtuviin asioihin.

Uusi koti, vanhat nukkumapaikat

Muutto oli jännittävä tapahtuma paitsi henkilökunnalle myös Kassiselle ja Sepolle. Uusi koti oli, tottakai, uusi ja sen mukana tulivat uudet huoneet ja uudenlaiset hajut. Onneksi kuitenkin vanhat kunnon huonekalut seurasivat mukana. Ja nimenomaan ne vanhat kunnon nukkumapaikat.

Kassinen nukkuu edelleen korkean kirjahyllyn päällä. Sen saman hyllyn, mikä aikanaan tarjosi turvaa Karvanaaman äksyilyiltä ja pentu-Sepon riehunnalta.

Seppo puolestaan nukkuu (päivisin) edelleen kiipeilypuun yläpesässä, kuten edellisessä kodissakin. Yläpesässä hän on nukkunut heti toisesta pentupäivästään lähtien, ja ei kai nyt yksi muutto aiheuta mitään muutoksia näin vanhaan rutiiniin.

Huonekalujen järjestystä on uudessa residenssissä muutettu ja nyt molemmat nukkumapaikat sijaitsevat samalla puolella olohuonetta. Seppoa vähän ihmetyttää.

Kirjahyllyt, kiipeilypuu ja pieni lipasto uudelleen sijoittamalla on saatu aikaan korkealla sijaitseva kiipeily- ja hiippailutaso, jota pitkin voi kulkea huoneen päästä toiseen. Lipastolta pääsee edelleen ikkunalaudalle. Hurjaa!

Lentämällä maailmalle

Kassinen on aina tutkinut mielellään avoimia ikkunoita ja ovia, jos sellaisia johonkin ilmestyy. Eri asia tietenkin on, uskaltaako hän koskaan lähteä niiden kautta minnekään. Mutta jos jossain joku luukku avautuu tai edes raottuu, Kassinen ottaa kyllä tilaisuudesta vaarin. 

Uudessa kodissa on ikkunalauta vain olohuoneessa, mutta ikkunoiden eteen on muualla pyritty asettelemaan huonekaluja (tai oikeastaan tässä vaiheessa pahvilaatikoita...) jotta kissat pystyisivät niistä katselemaan ulos. Vaaralla sijaitsevan talon neljännestä kerroksesta näkee kiitettävän kauas.

Maailma!

Avara maailma varmasti vain Kassisia varten. 

Tuolla iloisena lentelisin, nousisin siivilleni ja liitäisin lintujen perässä.

Jos vain keksisin reitin ulos.

Tuuletusikkunat saa säädettyä avautumaan vain niin pienelle raolle, että kissat eivät niistä mahdu tunkemaan ulos. Valitettavasti säätö on tehtävä jokaisella avauskerralla erikseen, kun edellisessä kodissa se pysyi vakiona. Jokaisessa tuuletusikkunassa on onneksi verkot, jotteivat kaiken maailman ötökät pääsisi sisään tai kissat ulos. Paitsi keittiössä. Keittiössä ei ole verkkoa.

Näettekö jo, minne tämä johtaa? 

Eräänä päivänä henkilökunta laittoi ruokaa ja paistinpannulla kärysi. Henkilökunta leväytti kiireissään tuuletusikkunan apposen auki ja keskittyi pelastamaan ruokaa. 

 Avointen ikkunoiden päivät.

Kassinen hiippaili paikalle. 

Hän hyppäsi pahvilaatikon päälle ja alkoi kuikuilla tuuletusikkunasta. 

Hän oli jo puoliksi ulkona, kun henkilökunta huomasi hänet ja kiskaisi hännästä takaisin sisään.

Kassinen ei voi ymmärtää, miksi häntä niin kaltoin kohdeltiin.

Hänhän halusi vain lentää.

Auringon aivoton palvoja

Aurinkoisina päivinä on joskus liian kuuma nukkua kerällä korissa.

Onneksi korin vieressäkin on sopiva levittäytymistila ja vain pari raajaa roikkuu yli laidan.

  

Pää varjossa eivät herneaivotkaan ylikuumene.

Tai ehkä on jo liian myöhäistä ja kaikki on menetetty.

Henkilökunnalla on tapana kirjoittaa blogipostauksia varastoon silloin, kun on aikaa. Nyt julkaisujonossa on vielä muutamia tällaisia edellisessä asunnossa kuvattuja juttuja, jotka saavat toimittaa päivityksen virkaa uuden kodin ollessa niin sanotusti työn alla. 

Maahanmeno

Sepon kanssa harjoiteltiin lopputalvella ja alkukeväällä noutamista. Hän ei innostunut siitä ja noutotreenit ovatkin olleet määrittelemättömän pituisella tauolla, mutta tekemistä on silti riittänyt. Noutamisliikkeiden sijasta Seppo nimittäin tarjosi mielestään parempaa tekemistä, makaamista.

Maahanmenon, tai Sepon tapauksessa kyljelleen kellahtamisen, harjoitteluun onkin kulunut koko kesä. Temppua on työstetty hitaasti niin, että häntä ei houkuteltu eikä esimerkiksi autettu hellällä painamisella, vaan maahanmenon odoteltiin esiintyvän itsestään muiden temppujen, leikkimisen ja yleisen elämän lomassa. Maahanmenosta sai palkkaa, vaikka sitä tarjosikin jonkin toisen pyydetyn tempun sijasta (eli teki periaatteessa virheen) ja kehuja ja silityksiä, jos kylkimakuulle mentiin vaikkapa eteisessä henkilökunnan kotiintuloja tai -lähtöjä tuijottaessa.

Huhti-touko-kesäkuun satunnaisen sieppailun jälkeen Seppo keksi jutun juonen ja alkoi tarjota maahanmenoa yhä useammin. Heinäkuussa liikkeeseen yhdistettiin käsimerkki, lattian taputus, ja sanallinen pyyntö, ja temppu alkoi saada lopullista muotoaan.

Seuraavalla videolla (n. 50 s) Seppo esittelee maahanmenotaitojaan. Henkilökunta on niin ylpeä hänestä! 

Maahanmenotemppua jatkojalostetaan parhaillaan: tavoitteena on saada Seppo lopulta joko käymään selälleen tai kierähtämään ympäri! 

Kylkimakuulta selälleen ja siitä kierimiseen ei ole kovinkaan pitkä matka, joten ehkä sellaisen tempun opetteluun kuluu hieman vähemmän aikaa kuin tähän perusmakuuseen. Seppo myös hakee usein huomiota kellimällä selällään lattialla ja näyttämällä vastustamattoman suloiselta, mistä häntä yritetään kehua kovasti, sillä onhan se parempi vaihtoehto kuin huomion hakeminen huonekasveja härkkimällä. Tämä auttanee myös jatkotempun opettelussa.

Muuttopäivä

Kassinen ja Seppo (ja henkilökunta) muuttivat eilen onnistuneesti uuteen kotiin!

Aamu alkoi ruokatarjoilulla paperilautasilta.

Tosin eihän kumpikaan lautasilta syö. Olisi voinut vain lätkäistä ruoat lattialle ja lopputulos olisi ollut sama.

Miksi täällä on näin tyhjää?

Olohuoneessakin makaavat vain huonekalujen luurangot.

Kassinen miettii kovasti kaikkia outouksia mitä täällä on viime aikoina oikein tapahtunut. Ymmärrys ei kuitenkaan riitä.

Seppo on ahkerasti auttanut laatikoiden pakkaamisessa.

Ruokalaatikon kanssa voi Kassinenkin auttaa! Ainakin, jos Seppo laitetaan siihen samaan.

Kissoile on kuitenkin on varattuna erillinen kuljetus. Tosin ruokapurkkien kanssahan olisi turvallista matkustaa, ei ainakaan kuolisi nälkään uudessa osoitteessa.

H-hetki saapui keskipäivän jälkeen. Kassinen ja Seppo suljettiin olohuoneeseen keittiön ja makuuhuoneen tavaroiden kantamisen ajaksi, etteivät he vain livahda ovesta rappukäytävään. Olohuoneen kantovuoron tullessa heidät vangittiin kantokoppiinsa. Voi surkeutta.

Kassinen ja Seppo tulivat uuteen kotiin viimeisinä (ja Kassinen ei kakkinut autossa, ihme!). Henkilökunnan hakiessa heitä olivat ihanat muuttoapulaiset laittaneet makuuhuoneen kuntoon mukavaksi ja turvalliseksi paikaksi, jossa kissat voisivat viettää muutaman tunnin ja sopeutua uuden asunnon hajuihin.

He jaksoivat olla makuuhuoneessa parikymmentä minuuttia ja vaativat sitten jo ulos. Ajatus oli hyvä!

Kassinen löysi onnekseen olohuoneesta jotenkin mystisesti tuttuja kirjahyllyjä, ja kiipesi nopeasti lempihyllynsä päälle torkkumaan. Seppo tuli perästä, tietenkin.

Mukavaa, kun nämä on tälleen vierekkäin nyt.

Voi roikotella mahaa vapaasti.

Kassinen otti koko muuton todella rennosti. Hänelle suurin kauhun paikka oli automatka, mutta uudessa kodissa hän tutkiskeli tyytyväisenä ympäristöään eikä oikeastaan arastellut yhtään. Parin tunnin päästä hän vaikutti jo siltä, että oli unohtanut koskaan asuneensa missään muualla. 

Seppo suhtautui koko hommaan yllättäen vähän epäileväisemmin, kävellen matalana ympäriinsä ja mulkoillen muuttoapulaisia. Iltaa kohden hän kuitenkin tasaantui ja yöllä hän tuli tavalliseen tapaansa nukkumaan henkilökunnan sänkyyn. 

Ja mikä tärkeintä: ruokaa on syöty ja hiekkalaatikoilla käyty. Kaikki kunnossa!

Sisilisko

Jos Kassinen on varaani, niin Seppo on sisilisko.

Pieni ja sievä, joka paikkaan ehtivä vilistelijä.

Mutta oikeat sisiliskot eivät ole näin tuhmia!

Ai eivätkö?

Minä olenkin Seppolisko, kaikkien tuhmien lordi ja kuningas ja keisari ja arkkipaavi.

Taistelu korkeuksissa

Kassinen hyppää mielellään kirjahyllyn päälle nukkumaan, sillä siellä saa useimmiten uinua rauhassa. Valitettavasti joskus hän herää sielläkin kiinteään tuijotukseen.

Typerä Seppo.

Mitä? Minäkin tulin tänne nukkumaan!

Ja ehkä vähän pitämään Kassisen häntää hyvänä.

Kuvio on Kassiselle valitettavasti erittäin tuttu.

Hännällä leikkiminen kehittyy aina täysimittaiseksi härkkimiseksi.

Kassisen on vastattava tuleen tulella.

Hän kyllä peittoaa yhden naurettavan, typerän Sepon.

Lopputuloksena Kassista ärsyttää unien keskeytyminen ja Seppoa ärsyttää häviäminen.

Kassinen muuten juhli eilen (kissojen nimipäiväkalenterin mukaista) nimipäiväänsä! 

Tai ei oikeastaan juhlinut, vaan vietti sen hieman surkeissa merkeissä: tämän taisteluepisodin jälkeen Seppo nimittäin ymmärsi hyllyn päällä nukkumisen ihanuuden ja alkoi myös käyttää tasoa. Kassis-rukka menetti pakopaikkansa!