Hammaskivenpoistoretki

Kassisen hammaskivenpoistoa varten oli varattu aika eiliselle iltapäivälle klo 15. Tämä tarkoitti sitä, että sekä Kassinen ja Seppo saivat olla ilman ruokaa aamukuudesta lähtien. Huonosta tarjoilusta huomautettiin henkilökuntaa iltapäivällä useaan otteeseen kiehnäämisten ja maukumisten kera, mutta ilman mitään vaikutusta. Nälässä saivat raukat olla.

H-hetken lopulta lähestyessä Kassinen laitettiin kantokoppaan. Tai pitäisikö sanoa, että tungettiin, kun hän ei olisi millään halunnut lähteä minnekään. Tai edes mennä sinne koppaan.

Kassinen vankina. Nälkäisenä vankina! Ei ole hyvä tämä.

Seppo jäi henkilökunnan toisen puoliskon kanssa kotiin. Hän ihmetteli hetken lähtövalmisteluja ja Kassista kopassa, ja jäi tuijottamaan ulko-ovea joksikin aikaa. Sitten hänelle annettiin ruokaa ja Kassinen unohtui. Siis unohtui. Ihan kokonaan.

Ruokailun jälkeen Seppo sai leikkiä tovin murinalelulla. Nyt kun Kassinen ei ollut paikalla laittamassa nuorempaansa ruotuun, hän sai riehua lelunsa kanssa halunsa mukaan. Lelua kanniskeltiinkin huoneesta toiseen, muristiin ja sähistiin henkilökunnalle/murinalelulle/olemattomille möröille ja härpäkkeellä jopa leikittiin, jos se suusta vähäksi aikaa irtosi. Lopulta, 15-20 minuutin kuluttua, lelun viehätys katosi ja Seppo jätti sen lojumaan eteisen lattialle. Sieltä henkilökunta noukki sen talteen.

Sillä aikaa Kassinen matkusti autossa yllättävä hyvin: huusi mutta ei kakkinut koppaan. Eläinlääkärillä hammaskiveä todettiin erityisesti yläposkihampaissa ja se poistettiin nopeasti. Operaation jälkeen hänelle annettiin vielä herätyspiikki, ensimmäistä kertaa ikinä. Henkilökunta oli ensin kieltäytymässä mutta arveli, että kokeillaan nyt kerrankin.

Kassinen on juuri saapunut takaisin kotiin. Seppo investigoi hämmentyneenä, pelosta pörhistyneen hännän kanssa.

Joku liikkui siellä!

Seppoa pelotti ihan kamalasti ja hän pakeni nurkkaan. Mikä on tämä outo otus, joka palasi Kassisen sijasta kotiin?

Kassinen hoiperteli ulos kopasta ja hänet pyydystettiin ja laitettiin nukkumaan pehmeälle pedille olohuoneen maton päälle.

Ketään ei tunnu olevan kotona, vaikka herätysaine saakin hänessä aikaan joitakin toimintoja.

Kuka tuo on EN TUNNE PELOTTAA!?!

Seppo tutkii outoa tyyppiä lähempää. Kassinen osoittaa joitain elonmerkkejä,...

...jotka pelottavat Seppoa,...

...mutta järki on kyllä valitettavasti edelleen jossain etelänlomalla. Kataloniassa on kuulemma lämmintä tähän aikaan vuodesta.

Melko pian Kassinen nousee ylös ja haahuilee ympäri kämppää. Ei ole kyllä vieläkään ketään kotona. Hienomotoriikkakin on hakusessa ja hän kaatuilee koko ajan.

Kuka tämä on SEPPO EI YMMÄRRÄ?!?

Ylemmälle tasolle yritetään hypätä, mutta ei se huumetokkuroissa niin vain onnistu.

Herätyspiikki tuntui olevan enemmän haitallinen kuin hyödyllinen; kroppa heräsi, pää ei. Kassinen zombeili yli kolme tuntia eikä rauhoittunut makaamaan mihinkään kuin lyhyiksi hetkiksi, eli henkilökunta seurasi häntä koko illan joka paikkaan. Plussaa herätyksessä oli se, että hän onnistui horjumaan hiekkalaatikolle, miinusta kaikki muu. Myös Sepon arastelut, jotka johtunevat osaltaan oudosta käytöksestä ja osaltaan oudoista hajuista. 

Aiemmin kokonaan nukkuvana kotiin tuodut kissat ovat nukkuneet aikansa ja sitten heränneet, haahuiluvaihetta on ollut huomattavasti vähemmän. Henkilökunnasta tuntuu, että kokonaisselviäminen, aivojen herääminen mukaan toimintaan, tapahtuu silloin helpommin. Seuraavalla kerralla taidetaan taas välttää herätyspiikkiä.

Seppo oli hyvin peloissaan koko illan. Jos Kassista ei näkynyt, hän hiippaili varovasti ympäriinsä, ja mikäli näkyi, hyppäsi ylemmälle tasolle ja tuijotteli ex-toveria intensiivisesti. Ruokakaan ei maistunut, kun oli niin outoa toisen käytös.

Tää ei ole Kassinen. TÄÄ ON JOKU MUU!

Ihan ihmeellinen ilta molemmille! Näitä reissuja yritetään nyt ihan urakalla välttää ja hampaiden peseminen palaa oleelliseksi osaksi Kassisen elämää. Eläinlääkäri neuvoi, että pesu neljä kertaa viikossa pitäisi riittää ja myi henkilökunnalle uudenlaisen hammastahnan.

Tällainen. Tätä voisi ilmeisesti käyttää harjauksessa vaikka joka toinen kerta.

Aamun lisäys: Kassinen tuntuu normalisoituneen, Seppo pelkää yhä. Hän liikkuu matalana ja hitaasti, ei oikein suostu syömään tai tekemään mitään muutakaan, ainakaan lattiatasolla, jossa tuo tuntematon tyyppi voisi yllättää. Hän myös pörhistelee. Heikkopäinen Seppo-rukka!

Tuolla se outo tyyppi nukkuu Kassisen paikalla!

Kissat saivat vuoden alussa lahjaksi tällaista Latzin tyyppistä ruokaa, jota on annettu silloin tällöin mm. temppupalkkana. Tänä aamuna henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli istui lattialla ja syötti tätä käsin Kassiselle ja Sepolle, ja Seppo jopa suostui syömään, vaikka Kassinen istui kolmenkymmenen sentin päässä. Eiköhän tämä yhteiselo tästä vielä normalisoidu.

Kiitos eläinlääkärikyydistä äiti ja isi!