Leikataan kynsiä, ei leikata kynsiä - omaehtoisuus käsittelyssä

Kassiselta ja Sepolta leikataan kynnet melko säännöllisesti. Joskus henkilökunta onnistuu leikkaamaan kynnet ennen henkilövahinkoja, mutta yleensä leikkaamisen tarpeen huomaa siitä, että niskaan kiipeävä Seppo riipii hartioille verinaarmuja tai leikkivä Kassinen jättää piikitysjäljet sormille. 

Leikkausta on tehty aiemmin pääasiassa kahdella eri metodilla: 

- kynsien leikkaus "salaa", silittelyn lomassa kissan torkkuessa 
- kynsien leikkaus niin, että kissa istuu leikkaajan edessä ja tassu otetaan käteen, kynsi tai pari nipsaistaan lyhyemmäksi ja herkkupalkka annostellaan suoraan suuhun

Metodi kaksi toimi viimeisen vuoden ajan molemmille melko hyvin (sitä on esitelty tarkemmin tässä postauksessa, myös videomuodossa). Kassisen kynnet sai leikattua paremmin kuin Sepon, sillä hän istui paikallaan ihan nätisti herkkuja himoitessaan. Seppo nyki enemmän tassuaan pois, peruutti kauemmas ja oli hankalampi houkutella taas leikkausetäisyydelle. Kaikkia kynsiä ei saanut leikattua kerralla, kun kohde päättikin poistua paikalta, mutta se ei haitannut. Jatkettiin myöhemmin.

Miksi täällä sitten koetetaan siirtyä omaehtoiseen kynsienleikkaukseen, jos aiempikin menetelmä kerran toimi? No siksi, että

- nähtäisiin, mitä mieltä kissat oikeasti ovat kynsienleikkauksesta  
- nähtäisiin, onnistuuko omaehtoisuuden konseptin käsittäminen molemmilta  (Kassinen tuntuu ymmärtävän sen harjaamisessa mutta entä Seppo)
- omaehtoisuuden lisääminen lisää hyvinvointia

Otettiin muuten käyttöön tällainen alusta (pöytäliina...) lisävihjeeksi siitä, että kohta tapahtuu jotain hoitotoimenpiteitä. 

Kynsienleikkaus toimii samalla tavalla kuin harjaaminen: kissalle näytetään samaan aikaan sekä tyhjää kättä että kynsisaksia, jolloin sillä on tilaisuus suorittaa neljä toimintoa

1) koskettaa kättä ja saada herkku, ei leikkausta
2) koskettaa saksia, saada herkku ja samalla yksi kynsi leikataan
3) tehdä jokin muu temppu ja saada herkku
4) lähteä pois tai ei tehdä mitään, ei herkkua

Tässä on sakset, saat leikata. Mutta alustalle en nyt tällä kertaa ihan kokonaan tule!

Nyt voisin ottaa pelkän herkun kiitos vaan.

Kassinen tajusi jutun juonen heti. Valitettavasti samalla kävi ilmi, että kynsien leikkaus on hänestä todella inhottavaa. Jos henkilökunnalla on varattuna vaikkapa kymmenen herkkua ja valintaa tarjotaan kymmenen kertaa, valitsee Kassinen yhdeksän kertaa pelkän herkun. Se yksi kerta, kun hän koskettaa saksia, tuntuu olevan aina kokeilu tyyliin "vieläkö tämä tarkoittaa leikkausta, ai tarkoittaa, no enpä sitten enää valitse sitä vaan mieluummin vain syön herkut sellaisenaan."

Surullista. Vanhalla metodilla leikkaus onnistui niin hyvin, ja sitten paljastuukin, että Kassinen onkin voinut huonosti koko ajan. Tai no, kyllähän tuossa ensimmäisen linkin postauksessa olevassa kynsienleikkausvideossa näkyy, että hän ei aivan tyytyväinen ole, mutta ei hän nyt ihan hirveästi näytä kärsivänkään. Ei näytä ei.

Hiljaisesti kärsivä Kassinen miettii ja miettii.

Pelkkä herkku kiitos.

Tässä omaehtoisuuspelissähän ei ole väärää vaihtoehtoa, kun pointtina on juuri se, että kaikki valinnat ovat yhtä oikein ja niitä on kunnioitettava. Kassisen valinnat ovat kyllä henkilökunnan mielestä silti ihan vääriä. Hänen kanssaan pitänee aloittaa koko homma taas alusta ja pieninä osina niin, että sakset ovat mukavat ja tassujen käsittely on mukavaa ja niiden yhdistäminen olisi vielä mukavampaa. Tästä pitää varmaan tehdä ihan oma postauksensa.

Entä sitten Seppo? Hankala, nopealiikkeinen, venkuloiva, omapäinen Seppo, joka nykii tassuaan ja peruuttaa ja ahdistuu kun varpaita litistellään ja niistä pidetään kiinni. Miten hän sitten suhtautuu tähän uuteen menetelmään, tai tajusiko hän sitä edes?

Tajusi. Hänellä oli pieniä alkuhankaluuksia ja jonkin aikaa hän suhtautui hommaan epäileväisesti, ilmeisesti edellisestä metodista traumatisoituneena hän on niin herkkä, mutta nyt hän oikeasti pitää kynsihuoltohetkistä. Hän on alkanut usein hurista toimituksen ajan, eikä edes mitenkään ahdistuneesti "rauhoittelen itseäni kehräämällä" -tyylisesti. Hän tykkää ja kehrää ja tuntuu olevan onnellinen huomiosta ja herkuista ja päätäntävallasta. Muutos entiseen on valtava!

Videolla (2 min) esitellään Sepon kynsienleikkausta. Hän valitsee pari kertaa pelkän herkun, mutta pääasiassa antaa leikata kynnen toisensa jälkeen. Etutassut leikataan hänen istuessaan ja niiden hoiduttua hänet pyydetään kyljelleen makaamaan, että takatassutkin saisi leikattua.

P.S. Tuolla videolla Seppo ei muuten ole niin innoissaan kuin yleensä, jonka näkee heti ainakin siitä, että hän ei tosiaan tullut alustalle asti.  Kuvaamisprojektin epäilyttävät valmistelyt (eli pöydän siivoaminen lehtipinoista ja kahvikupeista ja kameran virittely ja Kassisen hoitaminen pois paikalta häiritsemästä sekä henkilökunnan jännitys, että onnistuuko kuvaaminen ja ärtymys, jos ei onnistukaan, jos Kassinen vaeltaa taas paikalle) saivat hänet tavallista varovaisemmaksi. Hän on hyvin häiriöherkkä ja helposti ahdistuva.

Tässä muuten Sepon seuraava projekti.

Opetellaan päästä kiinni pitämistä ja suuhun katsomista.