Kolmen kerroksen väkeä

Kassinen on nukkunut yläpesässä jo viikkoja mutta nyt opportunistinen Seppo valtasi sen. Kassis-rukka joutui tyytymään alatasoon. 

Opportunisunen? Tarkoittaako se tuhmaa? 

Häirikkö tanssilattialla

Kassinen odottaa leikin alkua.

Huiskan heilahtaessa hän on valmiina, viikset tanassa.

Tuolla se menee!

Ja tuolla!

Ja taas tuossa!

 

Henkilökunnan harmiksi Kassinen ei lähde tälläkään kertaa huiskan perään hyppimään.

Kenties hänen strategiansa on olla paikoillaan möllöttävä, matalaksi maastoutunut saalistaja, joka kärsivällisesti odottaa saaliin erehtymistä liian lähelle.

Strategia toiminee joskus, mutta nyt sillä kyllä ei saavuttanut mitään.

Peli menetetty, huiska on jo jonkun muun suussa.

Tanssinen

Kassista yritettiin tanssittaa.

Leluna on Sepon murinalelu, joka on onneksi jo menettänyt viehätystään hänen silmissään niin, että Kassinenkin voi sillä leikkiä.

Kassisen tanssi oli tällä kertaa hieman, öh, staattista.

Hän ei millään lähtenyt liikkeelle palloradan keskustan asemapaikastaan.

Kurkottelua sentään saatiin taltioitua.

KIINNI JÄI!

Äkkiä suuhun. Kassinen tappaa.

Valitettavasti tasapaino petti kriittisellä hetkellä.

Kakkajuttu

Lauantaina aamukahvia juova henkilökunta ihmetteli, kun Seppo juoksi keittiöön jonkinlaisen lits läts -äänen saattelemana. Lähempi tarkastelu osoitti, että ääni tuli siitä, että hän nuoleskeli huuliaan lähes hysteerisesti. 

Vielä lähempi tarkastelu osoitti, että hänen nenänsä oli kuorrutettu kakalla.

Joo-o. Kyllä fiksuuspisteet taas laskivat.

Kakkanenä-Seppo paintilla taiteiltuna.

Henkilökunta pyyhki Sepon nenän (ja takapuolen), mistä hän tuntui olevan kiitollinen. Onneksi hän tuli hakemaan apua eikä mennyt hieromaan naamaansa sohvaan/mattoon/Kassiseen.

Nälkää ja kärsimystä

Kas, porukka on taas leiriytynyt ruokapaikalle.

Päiväruoka tarjoiltiin noin kolme tuntia sitten, mutta Kassinen on hyvää vauhtia raatoutumassa ja Seppo miltei kriittisessä tilassa. Pitäisiköhän heidät ruokkia kuitenkin uudelleen?

Myöhäistä! Seppo nuupahti jo.

Uusi, paheksuttava ajanviete

Seppo, tuo älytön eläin, on purkanut olohuoneen rottinkiarkkua.

Hän on ennenkin järsinyt kahvoja ja repinyt irti yksittäisiä lyhyitä pätkiä sieltä sun täältä, mutta nyt puuha on selvästi suunnitelmallista.

Kaipa hän pitää tätä hienona ja mielekkäänä harrastuksena. 

Ei puuhiekkaa kiitos

Tammikuussa aloitettu kokeilu puupohjaisen kissanhiekan käyttöönotosta loppui kaikessa hiljaisuudessa. 

Plussat
- ekologinen
- paakkuuntuva
- riittoisa
- miellyttävä puuntuoksu
- hyvä hajunsitomiskyky
- kevyt kantaa kotiin

Miinukset
- Kassinen ja Seppo eivät pitäneet hiekasta

Joo ei tykätty.

Tammikuussa puuhiekkaa oli yhdessä laatikossa kolmesta ja sen käyttö oli minimaalista: molemmat käyttivät hiekkaa mutta käyntitiheys oli noin kerran kolmessa päivässä. Sitten toiseen laatikkoon tehtiin puuhiekka-mikrohiekka-seos, jota käytettiin selvästi paremmalla prosentilla. Henkilökunta ilostui tästä näennäisestä hyväksynnästä ja helmikuussa, hetken aikaa, kaksi laatikkoa oli puhtaalla puulla ja yksi mikrohiekalla. Hetken aikaa vain siksi, että mikrohiekkaan kohdistui kuitenkin enemmän tarpeiden tekoa kuin kahteen muuhun laatikkoon yhteensä.

Henkilökunta taipui käyttäjien tahtoon ja osti lisää tuttua ja turvallista Tigerino Canadaa.

Säädettävä lepotuoli

Seppo kiipesi henkilökunnan niskaan, pyöri ympyrää ja talloi nikamia kunnes kohde taipui rähnöttämään pöydän päälle. Miten helppoa mukavan torkkupaikan säätäminen voikaan olla!

Upouusi tuttavuus

Kassisella ja Sepolla kävi viime viikolla uusi vieras, espanjanvesikoiranpentu Donna. Donna oli noin yksitoistaviikkoinen eli juuri siinä iässä, jolloin hänen pitäisi kokea paljon uusia, erilaisia, outoja asioita osatakseen suhtautua niihin kivasti sitten aikuisena. 

Henkilökunta tarjoaa mielellään Kassista ja Seppoa tällaisiin koiranpentujen sosiaalistumistarkoituksiin, sillä he jos mitkä ovat outoja asioita. Lisäksi tällä tavalla henkilökunta itse pääsee viettämään aikaa koiranpentujen kanssa. Parasta.

Siis katsokaa miten söpö karvapörröeläin! Miten mukavalta tuo turkki tuntuukaan!

Hän pesi ystävällisesti lattian kissojen jättämistä ruokamolekyyleistä.

Ruoka kiinnosti ihan kiitettävästi, vaikka eräät muut asiat tuntuivat häntä vähän pelottavan.

Esimerkiksi sellaiset kissa-asiat.

Donna jännitti vähän uutta paikkaa, ihmisiä ja täältä löytyneitä ennennäkemättömiä eläimiä, jotka tuijottivat häntä valtavilla silmillään. Kukapa ei jännittäisi. Jännittäessään hän äänteli laajalla valikoimalla, joka kattoi pientä tuhahtelua, murmetusta, haukahtelua ja räksytystä. 

Seppo on kiinnostunut koirista noin yleensä ja tämäkin tyyppi oli hänestä mielenkiintoinen olento, johon hän halusi tutustua lähemmin. Valitettavasti hän itse säikähtää aina niistä lähteviä ääniä, joten esitys "Seppo lähestyy, Donna jännittää ja haukkuu, Seppo kääntyy ja pakenee, Donna lähtee perään" nähtiin pariin otteeseen. 

Lajienvälisen kanssakäymisen riemuvoittoja.

Lopulta Seppo älysi kiivetä vähän korkeammalle, josta hänen oli hyvä tarkkailla pahaa-aavistamatonta karvapörröeläintä.

Hui, tuolla se taas on!

Paras perääntyä.

Mamman tuolin alla on hyvä turvapaikka.

Seppo on tyytyväinen itseensä osoitettuaan henkistä ylemmyyttään taas kerran.

No entäs Kassinen sitten? Hän tapasi vieraan ensimmäisen kerran tämän tullessa sisään, jonka jälkeen hän vetäytyi makuuhuoneeseen omaan rauhaansa. Vierailun aikana hän osui Donnan kanssa vielä pari kertaa nenäkkäin, mutta ilman sen suurempia konflikteja. Kassinen ei tunnu niinkään pelkäävän, ei edes haukuntaa, vaan hän vain ei ole kiinnostunut. 

Kassinen on täydellisen tyytyväinen nykyiseen tuttavapiiriinsä eikä hän halua laajentaa sitä satunnaisten koiranpentujen suuntaan.

Pennun lähdettyä Kassinen ja Seppo palasivat normaaliin elämäänsä välittömästi ja siirtyivät ruokakupille. He ovat siitä mukavia, että jännittävät tilanteet ja tuttavuudet eivät jää liiaksi vaivaamaan. 

Kiitos siis käynnistä ja tervetuloa uudelleen Donna!

Ruokakriitikko

Mitä typeryyttä! Henkilökunta kokeili uutta ruokalajia, pehmeitä, outoja, keltaisia kuutioita, ja jätti ne leivinliinan alle kuivumaan. Joku oli tietenkin katsonut asiakseen talloa niitä.

Syyllinen löytyy kuvasta.

P.S. Pehmeät, oudot, keltaiset kuutiot ovat kikhernejauhoista valmistettua "tofua", tehty tätä ohjetta seuraillen.

Kassisen koston kulisseissa

Kyllä, näitäkin kuvia on lisää.

Henkilökunta on ylpeä sanoessaan, että Kassinen keksi tämän homman ihan itse.

Hän kärsi aikansa Sepon lääppimisistä, nautti lääppimistä seuraavista herkuista ja varmaan teki kovasti ajatustyötä.

Jos Seppo kerran silittelee häntä ja siitä saa palkkaa...

...niin eikö hänkin voi silloin silitellä Seppoa ja siitäkin saisi palkkaa? Tämä taitaa olla sitä mallioppimista. 

Kassinen tekee myös kokeiluja molemmilla tassuillaan.

Poskenhivelystäkin sai palkkaa.

Erityisen hauskaa on nähdä, miten Seppo suhtautuu tähän.

Hän ei ole lähellekään yhtä kärsivällinen lääpintäkohde kuin Kassinen itse oli.

Hän kierähtää nopeasti pois tassun alta.

Mikä ilme! Ehkä tämä kokemus saa hänet lopultakin miettimään, miten epäkiltisti hän Kassista kohtaan aina käyttäytyy.

Tai no, ehkei sittenkään. Hän taitaa olla kykenemätön asettumaan toisen asemaan.