Sepon virike

Viimeisessä Mati-postauksessa eräs lukija ehdotti, että Sepolle pitää hankkia virikekoira.

Valitettavasti Seppo ei tähän hätään voinut saada omaa koiraa, mutta henkilökunta kuitenkin sai järjestettyä sellaisen vierailulle.

Tämä on Nata, yksi Alvan kuusikosta.

Hän on niin ihana, että henkilökunnalta lähtee järki.

Ei hän tänne muuten pelkästään Sepon virikkeeksi tullu. Tämä vierailu oli järjestetty jo aikoja sitten, sillä hän on siinä iässä, jossa koiranpentujen pitää päästä käymään kaikissa maailman paikoissa kaikenlaisten otusten luona.

Nata oli ehtinyt jo nähdä muutaman kissan, joten hän ei kauheasti niistä välittänyt. Kassista hän pääsi haistelemaan heti sisääntultuaan, jonka jälkeen Kassinen siirtyi parvekkeelle nukkumaan. Seppo pyöri lähituntumassa, tietenkin.

Nata oli kuitenkin liian touhukas kohde Sepon kiusausta varten. Hän ei huomannu tuijotusta, sillä hänellä oli liian kiire syödä herkkuja, tappaa kaikki kissojen lelut, pelata palloradalla, ihmetellä (ja ratkoa!) älypelejä, kulkea läpi tunnelista ja yrittää tappaa sitä.

Hän ehti myös vähän kaivella kissanhiekkalaatikkoa.

Fiksuna tyttönä hän ei kuitenkaan yrittänyt asioida kissanvessoissa vaan tunnisti kyllä oman sanomalehtensä. Vierailu meni siis oikein hyvin.

Seppo pysytteli pääosin lattiatasoa korkeammalla, sillä Nata yritti leikkiä hänen kanssaan, jos hän oli liian lähellä. Leikkiinkutsu koostui kummallisista, äkkinäisistä liikkeistä, joita Seppo ei alkuunkaan ymmärtänyt ja joita hän lähti karkuun. Nata tietenkin juoksi perässä. Kuvio toistui muutaman kerran, kunnes Seppo teki jahtaukselle stopin pysähtymällä, pörhistymällä suureksi ja lyömällä pentua nenään.

Voi pieni kultaraukka! Hän ulisi vähäsen, vaikka häneen ei tullut naarmuakaan. Seppo onneksi taisi tajuta pitää kyntensä piilossa pennun kanssa tekemisissä ollessaan. Ehkä hänellä on piilotettua sosiaalista älykkyyttä.

Nata lienee vähän viisaampi seuraavalla kerralla. Toivottavasti hän tulee taas pian käymään, sillä hän on mitä ihanaisin karvapörröeläin. Pusi pusi.