Ötököitä

Täällä on viime aikoina törmätty erilaisiin ötököihin. Noin yleisesti ottaen useimmat niistä ovat ihan mukavia ja jännittäviä seurattavia ja henkilökuntaa surettaa, jos kissat päästävät päiviltä jonkin hienon ötön. Jotkin ötökkäkohtaamiset taas ovat niin ällöttäviä, että vieläkin riipii sielua.

Aloitetaan siitä pahimmasta.

Henkilökunta löysi pakastimen alta herkkutikun. Niitä oli täällä joskus talvella mutta kissat eivät halunneet syödä niitä. Ilmeisesti tikut kuitenkin kelpasivat leikkimiseen, kun sellainen kerran oli pakatimen alle pelattu. 

Yhden tikun häviäminen jäi huomiotta eikä sitä osattu kaivata. Nyt tikku kuitenkin löytyi sopivasti Matin täälläoloaikaan ja se ajateltiin syöttää hänelle.

Ajatuksen tasolle jäi, kun avattaessa pakkauksesta pöllähti kasa toukkia.

Ällöttävyyden huippu. Rei'itetty tikku, toukannahkoja ja liikkuvia toukkia. Todennäköisesti, toivottavasti, ne ovat päässeet tikkuun vasta sen jouduttua jääkaapin alle eivätkä ole asuneet siellä alusta asti. Ehkä Seppo on tehnyt pakkaukseen hampaanpiston tai jotain, ja sitä kautta joku onnekas koppakuoriaisrouva on löytänyt tien parhaaseen lastenkamariin.

On täällä onneksi ollut mukaviakin ötökkäkohtaamisia. Kassinen ja Seppo seurasivat eilen tarkasti jonkin lyhytsiipisen matkaa olohuoneen lattialla mutta onneksi eivät koittaneet syödä sitä, ilmeisesti sen pahanhajuisuuden vuoksi. Seppo kyllä yritti talloa ötökkää, mutta henkilökunta pelasti sen ja toimitti ulos.

Tuossa se on näättekö tuossa se on.

Kohta tallaan sen tallaan ja litistän kun pitäähän se nyt jotenkin hengiltä saada.

Viimeiseksi kaikkein paras: iso karvamato, jota henkilökunnalla on jo vähän ehkä ikävä.

En ole mato olen Mati tykkään rapsutuksista.

Saa kyllä sanoa että mato jos vaan samalla rapsuttaa.