Mati täällä viimeistä päivää

Matin aika Kassisen ja Sepon kanssa lähenee loppuaan.

Hoitojakso on mennyt pääasiassa hyvin. Näihin neljään päivään valmistauduttiin niin, että Mati kävi edeltävänä viikkona kaksi kertaa kylässä oman mammansa kanssa, noin puolitoista tuntia kerrallaan. Hän tutustui paikkoihin ja henkilökunnan ei-allekirjoittaneeseen puoliskoon, jota ei ollut aiemmin tavannut. Ja kissoihin tietysti.

Koira-asteikolla mitattuna Mati on ollut melko vaivaton hoitolainen. Hän ei oikeastaan enää leiki eikä kaipaa pitkiä lenkkejä, mikä on hyvä asia, sillä hänen vauhdillaan köpöttely korttelin ympäri vie puoli tuntia. 

Elely kissojen kanssa on mennyt hyvin. Henkilökunnalla ne suurimmat ongelmat on olleet, sillä Mati nukkuu makuuhuoneessa, tai siis ei nuku. Hän tepastelee ympäriinsä.

Kahtena ensimmäisenä yönä Mati tuli nukkumaan jo allekirjoittaneen kanssa kahdeksan aikaan ja makuuhuoneen ovi laitettiin kiinni, ettei henkilökunnan hereilläolevan puoliskon tarvitsisi yksin vahtia kolmen otuksen puuhia. Lisäksi kissoille haluttiin tarjota muutama koiraton lisätunti. Matista olisi kuitenkin ollut mukavampaa olla oven toisella puolella ja hän ei asettunutkaan nukkumaan ennen puoltayötä.

No, tämä viimeinen yö meni jo vähän paremmin, kun Matin arveltiin olevan kissojen kanssa jo tarpeeksi tuttu. Hän sai olla olohuoneessa ja keittiössä koko illan ja tuli nukkumaan vasta kahdentoista jälkeen.

Mati on tosiaan haistellut sekä Sepon että Kassisen kanssa ihan nenäkkäin. Kassisen kanssa ei ole edelleenkään ollut mitään ongelmia, ja Seponkin kanssa ne vähenevät koko ajan. Jos Mati olisi täällä viikon, niin ne varmaan loppuisivat kokonaan.

Mati on perso herkuille ja häntä palkataankin koko ajan, kun hän käyttäytyy nätisti kissojen seurassa. Onneksi hoitojakso on lyhyt, ettei hänestä tule lihavaa palloa. Nätti käytös käsittää lähinnä henkilökunnan vieressä hengaamisen ja sen, että kissat saavat ohittaa hänet läheltä ja katsella häntä ohimennessään. Lisäksi hän saa palkkaa, jos kissat tekevät jotain mielenkiintoista mutta hän ei mene katsomaan (Seppo leikkii, joku käy hiekkalaatikolla) ja tietenkin herkkuja heruu, jos hän huomaa Sepon tuijottelevan mutta sietää sen eikä nosta kierroksia.

Henkilökunta tosiaan siis arveli, että on helpompi opettaa mummokoira kestämään tuijotusta kuin opettaa Seppo olemaan tuijottamatta. Hyvä valinta: tällä tavalla tuloksia on jo tullut siinä missä Sepon kanssa oltaisiin vielä lähtöpisteessä.

Matin hoidossaolo vaati tietysti lisäjärjestelyjä myös ruoka-aikojen suhteen. Mati syö ruokansa kylpyhuoneessa suljetun oven takana, sillä hän saattaisi suuttua, jos joku tunkisi hänen kupilleen. Kassinen syö keittiön kissahuonekalun päällä ja Seppo syö keittiön pöydällä.

Seppo on iloinen saadessaan syödä pöydässä kuten henkilökuntakin. Hän on aina tiennyt olevansa ihminen.