Liima-Seppo

Henkilökunnan silmän välttäessä Seppo käy nuolemassa esille unohtuneet kirjekuoret, pakettitarrat, teipit ja kaikki, missä on liimaa.

Ällöttävää! Mutta kaipa elämän epäkohdat unohtuvat näissä huuruissa...

Hulluuden vuorilla

Seponviihdytysyritys numero miljoona: mahdollisuus yläkaappien tutkimiseen.

Melko hyvin viihtyy, ehkä siirtää seuraavan karvojenkalvamiskerran vähän tuonnemmaksi. Merkitään muistiin tämäkin juttu. Mitäpä sitä muuta ihminen tekisi kuin tilastoisi kissansa harrastuksia?

Kassinenkin pääsi korkeuksiin.

Hän on varmaan nauttinut Sepon ongelmista, koska saa ratkaisuyrityksistä usein osansa. Nyt he molemmat lienevät tyytyväisiä.

ÄÄÄÄäää Seppo tahtoo uudelleen!!!

Pimeässä

Kassisen ja Sepon edellisen asuinkerrostalon rappukäytävässä oli sellaiset valot, jotka syttyivät liiketunnistimella ja paloivat niin kauan kun joku liikkui käytävässä. Tässä talossa valot on laitettava itse päälle, eli lopulta ne myös sammuvat. 

Seppo haluaa aina jäädä kököttämään kerrosten välille niin, että valojen sammuessa ollaan yleensä keskellä portaita ja henkilökunta joutuu tunnustelemaan tiensä valokatkaisijalle pilkkopimeässä.

Eilen käytävään lähdettiin omalla valolla varustautuneena ja kas, retken turvallisuusuhat katosivat! Enää ei ole vaaraa astua ohi portaan tai Sepon päälle.

Naapureita ei nähty. Seppoa varmasti harmitti mutta henkilökunta oli tyytyväinen. Onhan se ihan eri asia olla "ne jotka istuu portaissa kissan kanssa" kuin "ne jotka istuu portaissa kissan kanssa pilkkopimeässä otsalampun kanssa."

Kassisen kepeää elämää

Blogissa on viime aikoina esitelty runsaasti Seppoa ja Sepon ongelmia, joten nyt lienee aika kertoa Kassisen ikiomia kuulumisia.

Hänellä ei ole ollut aikaa tähdittää blogia, sillä asuu nykyään omillaan, tällaisen pienen kerrostalon yläkerrassa.

Talostaan hän tulee ulos vaatimaan ruokaa...

...ja kuluttamaan mediaa.

Millä leikittäis?

Seppoa aktivoitaessa ja leikitettäessä on vaikeaa tietää, mikä häntä milloinkin kiinnostaa. Jos hän huutaa olohuoneessa ja henkilökunta menee tarjoamaan leikkiä lelulla a, hän haluaa varmasti lelun b, c tai d. Jos lelu ei vaihdu mieleiseksi tarpeeksi nopeasti, hän menettää mielenkiintonsa ja lähtee pois, mutta on tietenkin taas hetken päästä huutamassa jossain.

Kuukausi sitten henkilökunta siirsi kaikki huiskalelut kylpyhuoneeseen. Ajatuksena oli, että sitten olisi helppo nähdä, milloin Seppo haluaa leikkiä huiskalla: hän menisi istumaan oven eteen. Täsmäleikitystä tarjolla, oikea lelu oikeaan aikaan!

Haluun leikkiiiii!

Suunnitelma on toiminut hyvin. Valitettavasti Seppo istuu ovella noin puolet hereilläoloajastaan, eli henkilökunta ei kuitenkaan jaksa leikittää häntä aina kun hän haluaisi. Mutta silloin kun jaksaa, lelu on oikea!

Täsmäleikitysideasta huolimatta Seppo on jatkanut myös huutelua. Pitäisi keksiä muitakin keinoja, miten hän voisi kertoa, mitä milloinkin haluaa. Seposta ei voi olla kivaa, että häntä ei ymmärretä, ja tietenkin myös henkilökunnan hermot ovat koetuksella. 

Yhtenä ratkaisuna mielessä ovat käyneet ne sellaiset kysymyskortit. Olisiko muita ehdotuksia?

Leikitään jooko yhyy.

P.S. Huutelu ei aina liity tylsyyteen. Esimerkiksi tätä kirjoittaessa Seppo huutaa, narisee ja nurisee; hän pureskeli patteria ja hammasteli keittiön pöydällä kirjekuoria, kyniä ja muita esineitä. Hänellä on selvästi nälkä. Aamuruoka annettiin kyllä jo melkein tunti sitten, mutta se onkin näköjään pahaa eikä sitä voi syödä. (Kassinen auttoi ja söi Seponkin annoksen. Onneksi joku edes arvostaa tarjoiluja.) 

Miksi Seppo olet noin onneton otus?

Nukkumisjärjestelyt muuttuivat (taas)

Sepon karvakatoa kitkettäessä henkilökunta teki muutoksia nukkumisjärjestelyihin. Edellisen vuoden ajan kissat eivät saaneet olla yöllä makuuhuoneessa, koska Seppo kolisteli, raaviskeli, mekkaloi ja huusi niin, että henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli ei nukkunut. Nyt Sepolle kuitenkin annettiin uusi mahdollisuus makuuhuoneessa nukkumiseen siinä toivossa, että sekin parantaisi karvatilannetta. Läheisriippuvaisen pitää antaa olla lähellä, vaikka se huonontaisikin henkilökunnan unta.

Miten yöt sitten ovat menneet? No yllättävän hyvin!

Seppo nukkuu alkuyön sängyssä allekirjoittaneen vieressä, ja henkilökunnan toisen puoliskon tullessa varastamaan Sepon paikan vaatimaan oman paikkansa hän siirtyy tuolille päiväpeiton päälle. Siinä hän nukkuu melko rauhallisesti ja heräilee yleensä kolmen ja neljän välillä, ja herättyään venytysraapii tuolin selkänojaa. Todella hyvä herätyskelloääni muuten tuo tuollainen tuolin raastaminen. Siihen kun kerran herää niin ei enää nukuta.

Eipä siinä mitään, kyllähän kello kolme on jo ihan järkevä aika nousta keittämään aamukahvia. 

Nämä kuvat on otettu 16.11. klo 02.45. Seppo oli vielä nukkumassa mutta allekirjoittanut havahtui itse ja ajatteli herättää Seponkin uuteen ihanaan lauantaiaamuun. Hähää Seppo, siitäs sait! Miltäs tuntuu tulla herätetyksi liian aikaisin? Ei tunnu kivalta, niiiiih!

Kassinenkin muuten yöpyy joskus makuuhuoneessa nyt, kun se on mahdollista. Hän nukkuu lattialla aamutossujen ja sekalaisten päivävaatteiden päällä. Vaatteiden paikka olisi oikeastaan tuossa tuolilla, mutta se halutaan jättää tyhjäksi Seppoa varten. Taas yksi uhraus hänen hyvinvointinsa eteen!

Kaljukerholaisen kuulumisia

Seppo on syönyt Zylkeneä nyt yhden kuukauden ajan. Hän saa rauhoittavansa joka aamu seitsemän maissa herkkuruokaan piilotettuna, ja hän on edelleenkin syönyt sen aina innokkaasti.

Ensimmäisen noin viikon jälkeen Zylkenen vaikutukset olivat osin nähtävissä ja osin eivät: olemassa olevat karvattomat laikut tuntuivat kasvattaneen muutaman hahtuvan lisää, mutta samaan aikaan Seppoon ilmestyi uusia harvakarvaisia kohtia (oikeasta polvesta kerrottiinkin jo aiemmin, mutta lisäksi pieni laikku tuli oikeaan kylkeen/vatsaan ja vähän isompi alue häntään). Sama plusmiinustrendi jatkui toisella viikolla, mutta kolmannella ja neljännellä tuntui näkyvän muutosta parempaan. Vanhoihin kaljuihin kohtiin ei selvästi enää ole koskettu ja uudet laikut eivät ole suurentuneet.

Suurin laikku näyttää tällä hetkellä tältä. Aiemmin se oli hohtavan valkoinen, kun jäljellä oli vain todella lyhyttä valkeaa pohjavillaa, mutta nyt se on harmaa tumman päällyskarvan palaillessa pikkuhiljaa.

Paras tulos pitäisi tulla Zylkenen ja käyttäytymisterapian yhdistelmästä (neuvotaan täällä). Seppo ei ole päässyt terapeutille mutta hänen kanssaan on puuhasteltu mahdollisimman paljon, ja henkilökunta uskookin, että se on vaikuttanut osaltaan huomattavasti karvatilanteen paranemiseen.

Kuukauden aikana Sepolle tarjotun aktivoinnin määrää on seurattu keittiön seinällä olevalla karvakalenterilla, johon pyritään kirjaamaan kaikki hänen kanssaan tehdyt asiat ja tarjotut virikkeet. Kalenterista on helppo seurata, mitä on viime aikoina tehty ja mitä voisi tehdä, ja se myös pakottaakannustaa henkilökuntaa tekemään enemmän ja enemmän.

Hienosti on jaksettu joka päivä tehdä juttuja ja täyttää kalenteria! Henkilökunta tulee palkitsemaan itseään kakulla.

Huonoimpina päivinä Sepon kanssa on jaksettu puuhastella vain kolme tai neljä kertaa ja parhaimpina kuusi, seitsemän tai jopa kahdeksan. Puuhastelukerraksi lasketaan sellaiset jutut, joissa Seppo on oikeasti mukana, osallistuu ja keskittyy vähänkään pidempikestoisemmin, mielellään useamman minuutin ajan. (Tässä Zylkene muuten auttaa myös: ennen sen aloitusta Sepolta esimerkiksi jäi usein leikki kesken, kun hän säikähti Kassista/yläkerran lasten ääniä/jotain tuntematonta. Nyt hän kyllä edelleenkin hätkähtää, mutta palautuu paremmin ja kykenee useimmiten jatkamaan leikkiä.)

Sepon keskimääräiseen päivään kuuluu huiskaleikki tai pari, tai leikkiä hiuslenkillä tai nippusiteellä. Lisäksi hänelle heitellään raksuja, joiden perässä hän juoksee täysillä huoneesta toiseen, ja hänen kanssaan tehdään temppuja. Useimmiten hän saa myös raksuja aktivointilaitteista ja -peleistä. Harvinaisempaa puuhaa ovat ulkoilut, kissanminttu, aktivointi raa'alla lihalla tai vesialtaalla.

Toissapäivänä 15.11. Sepon kanssa on puuhailtu kahdeksan erillistä kertaa: on temppuiltu, leikitty huiskalla, sulalla ja taas huiskalla, hänelle on heitelty raksuja, annettu kissanminttua, leikitty nippusiteellä ja illalla hän pääsi vielä parvekkeellekin. Huh. Kuulostaa jotenkin hullulta. Onneksi henkilökuntaa on kaksi kappaletta.

Zylkeneä saa syödä kuukautta pidempäänkin, ja hyvien tulosten vuoksi Sepolle tilattiin uusi satsi. Valitettavasti tilaus tehtiin Zooplussalta postipakettina, joka on nyt viettänyt matkalla hieman tavanomaista kauemmin ja Sepolle tulee ainakin parin päivän tauko hermolääkkeensäherkkunsa annostelussa. Toivottavasti hänen mielensä ei kuitenkaan ehdi järkkyä liikaa.

Katsokaa, siellä se leikkii.

Se on niin onnellinen ja toivottavasti jokaisena päivänä vähän edellistä karvaisempi.

Paitsi että varmastihan se on heti huomenna kauttaaltaan kalju, kun tässä näin tuloksia kehutaan.

Epätarkkuuseläin

Henkilökunta ei enää tiedä, mitä tässä on yritetty kuvata, mutta ainakin Kassinen on ollut jokseenkin tyytymätön siihen.

Uhkarohkeutta

Seppo kuule, onko pakko nukkua siellä alla? Saatat litistyä ja voipi olla hengenlähtö lähellä.

Blogi 4 vuotta

Kyllä, tätä blogia on taas pidetty tasavuosia vastaava määrä. Neljä vuotta tuli täyteen tarkalleen sanottuna eilen. Aika hurjaa!

Kyseisenä ajanjaksona Kassisen ja Sepon (ja Karvanaama-vainaan) elämää on esitelty monelta eri kantilta. Seuraavassa 11 hauskaa ja suhteellisen sattumanvaraista postausta vuosien varrelta.

Karvanaaman upeat viikset (joulukuu 2015)

Kassinen ääliöi, Naama paheksuu (toukokuu 2016)

Kassinen ja pörriäinen (heinäkuu 2016)

Sepon ensimmäinen viikko (syyskuu 2016)

Seppo uhittelee Kassiselle (syyskuu 2016)

Kassinen kylvetetään (toukokuu 2017)

Hyppivä aaloe (toukokuu 2017)

Nahistelevaa yhteiseloa (kesäkuu 2017)

Seppo, EI!!! (toukokuu 2018)

Seppo Kääriäinen (syyskuu 2018)

Nälän monet kasvot, feat. Kassinen (marraskuu 2018)

Neljän vuoden perusmeininki kiteytettynä yhteen kuvaan: yksi murtautuu kaappiin ja toinen tarkkailee lähietäisyydeltä.

Kassinen tutkii XIX

Kassinen investigoi kasvilihapullia.

Seppo liittyy seuraan innokkaasti ja se on mukavaa.

Paitsi että Seppo hei, nenä on nyt liian lähellä! Eikö muka olla sovittu, että kasviliha-asiat on henkilökunnalle ja lihaliha-asiat on teille?

Sepon syysulkoilut

Seppo on ulkoillut satunnaisesti nyt syksylläkin, vaikka säätila on ollut jatkuvasti viilenemään päin. Lokakuussa takapihalla vierailu oli vielä ihan mukavaa ja villapaita piti hänet varmaan lämpimänä.

Lehdet lensivät ja oli jännittävää.

Syksy tuoksuu varmasti erilaiselta kuin kesä.

Viimeisimmällä ulkoiluretkellä tuuli kovaa ja kylmästi. Seppoa ei kiinnostanut lähteä yhtään ulkokynnystä kauemmaksi, varsinkin kun alkoi sataa vielä luntakin. Enimmäkseen tällä reissulla tutkittiinkin sitten lämpimiä sisätiloja.

Talvi tuoksuu siltä, että tämän pidemmälle ei mennä.

Onneksi taloyhtiön käytävissä riittää mukavaa katseltavaa Sepolle, joka on melko yksinkertainen eikä valtavia huvituksia vaadi. 

Mahdottomuus

Oisko mitenkään mahdollista katsoo kameraan hei haloo? Tai no ihan sama, kyllä näille takapuolikuvillekin on tykkääjänsä.

Kiristys

Ruokaa ei tuu vaikka on ootettu jo vaikka kuinka pitkään. Tai no jotain pahaa ruokaa tuli mut ei nyt haluta syödä sitä.

Silittelen tätiä tässä aikani kuluksi. Se ei oikein tykkää mut silittelen silti. Silittelen kunnes saadaan hyvää ruokaa, niin että on muuten teidän vika, kun se nyt tässä kärsii. Haluutteko oikeesti että se kärsii?

Seppo osallistuu

Seppo kuule, me kaikki kuoltiin just ja se on varmasti jollain tasolla sinun syytä. Mitäs jos et makais keskellä peliä?