lauantai 16. helmikuuta 2019

Itsepalvelu

Anna Sepolle herne!

Anna tai otan ite.

Näin.

Jos oikein kurkotan...

...niin nuo on minun.

Sain otteen! Mitäs nyt?

No sitä että henkilökunta irrotti Sepon amppelista ja siirsi huonekalun ihan kiinni seinään, ettei itsepalvelu enää pelaisi.

Hyvästä yrityksestä piti kuitenkin antaa vähän hernettä Sepon iloksi.

Hyvää on.

Kovasti ilostaa.

torstai 14. helmikuuta 2019

Sydämen asialla

Moi oon Seppo.

Tuikkulainen sanoi, että Kassiselle pitää etsiä seuraa, niin tässä sitä ollaan. En kyllä tajuu miks se tarvii seuraa kun onhan sillä jo minut, Seppo. Oon parasta seuraa.

No siis tuossa se nyt on jos jotakuta kiinnostaa, miltä se näyttää. Tää on kyllä aika sellanen normi.

On se ihan hyvä täti, vähän vanha ehkä vaan. 

Mut hyvin säilyny. Hehkee.

Mitähän muuta... Se tykkää syömisestä ja nukkumisesta ja riehumisesta.

Eiku eiku eiku meinas tärkein unohtua, sori.

Se tykkää tuosta huumepuolesta aika paljon. Ois varmaan hyvä, jos seuranhakuilmotukseen vastaaja ei tykkäis, niin Kassinen sais kaikki. Ettei tulis heti tappelu.

Eli siis tarjolla hyvä täti: ei oo liian vanha tahi ruma, eikä oo pahansisuinen jos vaan saa välillä vähän tajuntaa laajentavia. Jos kiinnostuit niin laita viestiä! Ei koirat sit huom., koirista se ei tykkää. Mut kaikki muut saa laittaa, ei voi olla liian ronkeli.

Ja kattokaa hei vielä, tässä se pesee minun korvaa. Se on parasta koko maailmassa! Paitsi että tuon jälkeen yritti puraista mut kerkisin lähtee karkuun, kun osasin jo oottaa sitä. Sen oppii kyllä, ei tarvii pelätä. Eikä pure niin kovaa että henki lähtis.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Odottamisen taito

Kassisesta ja Seposta saa taas mukavia yhteiskuvia.

On se aika vuodesta, kun henkilökunta yrittää kasvattaa jotain vihreää...

...josta he vaativat osansa.

Tuolla olisi jotain meille ihan selvästi.

Oikein ja väärin. Henkilökunnan herneet ovat hyvässä vauhdissa mutta Kassisen ja Sepon ohra ei vielä edes idä. Odottavan aika on pitkä.

Loppukevennys: Sepon varpaat.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Ammattikarvaajat

Moi oon Seppo ja autan ihan oleellisesti. On kilttiä auttaa, kun eikös tää kuitenkin oo tarkoitettu Sepolle? On seponkokoinen. 

Joo ei. Kaikki seponkokoinen ei edelleenkään ole Sepon.

Eikä Kassisen.

Henkilökunta ei myöskään ole ihan varma, onko ylenmääräinen karvaus kauhean hyvä juttu lahjan vastaanottajaa ajatellen.

Vastaanottajan pitäisi kuulemma olla tavattavissa maaliskuussa ja olisi kauheaa, jos hänen ensikokemuksensa maailmasta olisi seponkarva nenässä!

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Vieras ja lahjonta

Kassisella ja Sepolla oli oikea toimintaviikonloppu: kahden yövieraan lisäksi jännitystä elämään toi yksi päivävieras, jota oli jo kauan odotettu. Nyt, lopultakin, Ame ja Tuike suostuivat luopumaan emännästään hetkeksi.

 Vieras toi pussillisen lahjoja! Ame ja Tuike ovat onnekkaita, kun heillä on niin antelias emäntä: he varmaan kierivät lahjoissa ja herkuissa päivittäin! 

Seppo sai pari pilliä, sellaisia oikeita kissoille tarkoitettuja. 

Hän totesi ne erittäin hyviksi.

Kassinen sai sadepilviä! Ensimmäisessä oli lampaanvillaa ja alpakkaa, ja se tuoksui hyvin mielenkiintoiselta.

Villapilvi kuitenkin unohtui, kun kuvioihin tuli minttupilvi.

Kas ihmettä.

Seppo oli evakossa Kassisen minttupöllyjen ajan, sillä hän tietää, että saattaa muutoin päätyä sivulliseksi uhriksi.

Varovaista ihmettelyä kuvaajien ristitulessa.

Uudenlainen hiirilelu sentään vähän kiinnosti - väärällä tavalla. Hiirtä mielenkiintoisempi oli se osa, jolla lelu kiinnitettiin ovenkarmiin. Se näytti kai jonkinlaiselta suurelta hämähäkiltä tai joltain. 

Lelujen lisäksi tuli näin paljon herkkuja! Nirso Seppo ei syö mitään muuta kuin noita kastikkeita.

Hänelle olikin varattu aivan oma lahja: Tuike oli karistanut karvojaan häntä ajatellen. Niin kilttiä, ystävällistä ja söpöä!

Tunnenko tämä tyypin, miettii Seppo. Mikä kiittämätön olento.

Kiitos Tiuke käynnistä ja tervetuloa uudelleen!