maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kissaystävällisempi kesäsisustus

Olohuoneen ikkunasta ei näe nyt ulos lainkaan, joten Kassiselta ja Sepolta hävisi tärkeä ajanviete. Henkilökunta yritti tarjota heille mahdollisuuden korvaavaan maisemaan (joka on valitettavasti sama kuin keittiössä) muuttamalla makuuhuoneen sisustusta. Talvella tämä järjestely ei toimi, koska sänky on patteria vasten, mutta onneksi remontin pitäisi loppua ennen sään kylmenemistä.


Karvainen herrasväki hyväksyi muutokset heti. 

Lipasto on juuri sopivaa Kassiskokoa ja siitä näkee ulos helposti, jos vain jaksaa kääntyä toisin päin.

Tyynyiltäkin näkee maailmaa. Kurkottelemalla, jos ei muuten.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tajuntaa laajentavaa postia

Kassinen ja Seppo saivat viikolla yllätyskirjeen, joka sisälsi kaikenlaisia ihanuuksia!

Kirjeen olivat lähettäneet Ame ja Tuike Emäntineen. Mitä täällä on tehty, että ollaan saatu tuollaisia ystäviä? Ei mitään, ei yhtään mitään. Ollaan kai vaan onnekkaita.

Kirjeestä paljastui ensiksi rapisevia karvatollosia hienoisella kissanminttulisällä. Kiinnostaa!

Sitten löytyi pilli! Sepon suosikki!

Ja toinenkin pilli! Sepon toinen suosikki! Mustaa ja valkoista, ne on selvästi valittu häntä ajatellen.

Kassinenkin testaa pilliä...

Henkilökunta lukee heille kirjeen ja kortin, sillä he eivät vielä siihen kykene. Selviää, että tässä on Kassisen myöhäinen ja Sepon aikainen synttärilahja. 

Kirjeessä selvitetään myös, että postin oleellisin sisältö on kaksi puutikkua ja lelut ja herkut ovat vain oheistuotteita. Mitä ihmettä?

Puutikut ovat matatabia eli mantsurianlaikkuköynnöstä, joka vaikuttaa kissoihin kissanmintun tavoin. Seppo ei oikein ymmärrä mintun päälle eikä hän varsinkaan ymmärrä mitään tästä tikusta.

Kassinen kyllä ymmärtää!

Hän vajoaa hetkessä muihin maailmoihin.

Seppoa touhu epäilytti niin paljon, että hän lähti karkuun.
 
Onpahan Kassisella enemmän tilaa pyöriä ja kiemurrella.

Ja molemmat tikut ovat vain hänelle!

Hyvä lahja. Kassis-täti voi nauttia huumeista ja Seppo voi leikkiä pilleillä.

Henkilökunnan napattua matatabin pois otettiin vielä yhteiskuva lahjoista ja lahjansaajista. Seppoa ei saatu paikalle joten häntä edustaa loistava Lihava Seponnäköinen Kissa Laatikossa -aiheinen kortti.

Kiitos vielä kerran näistä hienoista lahjoista Amppa, Muikku ja Emäntä!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Suuret metsästäjät

Kissat ovat aikoinaan olleet ihmisen selviämiselle välttämättömiä hyötyeläimiä. Ne ovat metsästäneet pieniä jyrsijöitä, jotka muuten söisivät ihmisen ruokia tai pilaisivat viljavarastot.

Nykyään suurin osa ihmisistä ei enää elä maaseudulla tai agraaritaloudessa. Ei ole hiiriä ja muita jyrsijäeläimiä kerrostalojen nurkissa, ja omakotitalojenkaan pihoilla ne eivät ole uhka ihmisen ruokavarannoille. Kissoistakin on tullut enemmän seuraeläimiä. Metsästysviettiään ne saavat tyydyttää leluja pyydystämällä. Tai toisiaan jahtaamalla. Tai peiton alta pilkistäviä varpaita näykkimällä.


Räjähtävät saalistustuokiot vaativat veronsa.


Toisin on kuitenkin Kassisen ja Sepon taloudessa. Tai no, tietenkin he enimmäkseen seuraeläimiä ovat. Mutta ainakin kesäisin he ovat myös suureksi hyödyksi henkilökunnalle! He nimittäin metsästävät kaiken maailman ärsyttävät kärpäset ja hyttyset ja muut pikkuitikat, jotka tulevat sisälle tuuletusikkunan raoista ja surisevat ja inisevät nurkissa. Ja imevät myös verta, jos se kuuluu niiden luontoon, mikä on ekstraärsyttävää.

Jos totta puhutaan, Sepolla on vielä metsästystekniikka vähän hakusessa. Ja vaikka hän saisikin ötökän kiinni, hän jää välillä ihmettelemään, mitä nyt pitäisi tehdä. Seppo Nirsolaiselle on ehkä sätkivän itikan syöminen liian ällöttävää.



Seppo koettaa paikata vaatimattomia metsästystaitojaan muilla avuilla.

Hän yrittää näyttää söpöltä mahdollisimman paljon, että konkreettisia tuloksia vaativa kvartaalitalous ei heitä häntä ulos kesän surkean saalisssaldon havaitessaan.


Kassinen, toisaalta, on suuri peto ja metsästäjä. Jos hän jossain hyönteisen näkee, hän yrittää parhaansa sen kiinni saamiseksi. Jos ötökkä lentelee vasten seinää tai lattiaa, sen päälle on toki helppo talloa tassulla. Ilmassa lentelevän selkärangattoman kiinni saaminen on haastavampaa, mutta Kassisella on siihenkin keinonsa. Monta kertaa henkilökunta on saanut ihailla kahden tassun yhteenlyönnin tekniikkaa. Pökertynyt itikka voidaan syödä välittömästi sen jälkeen. 


Hämäävän lempeä.


Sisälle eksyvien hyönteisten metsästäminen on pääosin sallittua ja kannustettua toimintaa, sillä niin kissat saavat hieman liikuntaa, aktiviteettia ja bonukseksi jopa proteiinirikasta ravintoa (0,02 g kerrallaan). Henkilökunta saa puolestaan viettää päivänsä ja yönsä rauhassa ilman ylimääräisiä surisijoita.



Loppukevennys: Kassisen hyttyssaalistusta hienoimmillaan ei ole koskaan onnistuttu taltioimaan videolle, joten henkilökunta joutui piirtämään siitä havainnollistavan kuvasarjan. Kassinen odottaa kärsivällisesti, kunnes inisijä lentää suoraan hänen eteensä. Sitten hän nostaa etutassunsa ja lyö ne yhteen, litistäen saaliin. Hyttysen heitettyä henkensä Kassinen tuo molemmat tassut suulleen ja lipoo sen kielellä varvasväleistä.


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kassinen tutkii XV

Kassinen investigoi kuhaa.

Herrasväki olisi mielellään maistellut mutta valitettavasti kala oli suoraan järvestä ja piti jättää antamatta. Yritetään välttää matosia.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

24/7

Sepon kioskista nyt tuhmuuksia ja typeryyksiä ympärivuorokautisesti. 

Kioskin omistaja juhlii tänään nimipäiväänsä. 

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Rentonen ja jännittyneisyyseläin

Kassista talon ulkopuolelta kuuluvat äänet eivät juuri hetkauta. Hän voi nukkua vaikka minkälaisessa metelissä (mutta ei kuvauksen kohteena).

Seppo puolestaan ei oikein osaa aina rentoutua, sillä hänen on valvottava remontin valmistumista. 

Myös rakennustyöihmiset ovat huomanneet hänet ja välillä virnistelevät hänen herkeämättömälle tarkkailulleen. 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Ruokakuppi

Viimeisimmän Zooplus-tilauksen mukana Kassinen ja Seppo saivat ruoan lisäksi uuden ruokakupin. Hirveän pitkällä nimellä paiskattua "Karlie Flamingo Northmate ® Catch" -aktivointikuppia näyttää löytyvän muistakin kissablogeista, joten henkilökunta arveli sen olevan hyvä ostos tännekin. Siitä voisi tarjota sekä lihaa että raksuja, ja se ilmeisesti olisi helppo pestä.


Kyseessä on siis tämä tällainen violetti piikkikuppi.

Kuppi tuntuu ensimmäisten käyttökertojen perusteella ihan hyvältä. Ruoan saamisessa siitä on sopivasti haastetta niin, että murkina ei Seponkaan kohdalla vain katoa silmänräpäyksessä, mutta se on kuitenkin tarpeeksi helppoa, että porukka ei vain luovuta. Pesemisen helppoudesta voidaan olla montaa mieltä: astianpesukoneeseen tämä menisi mutta kun astioita pestään ihmisvoimalla on noiden piikkien putsaus aika työlästä.

Kupin piikit todellakin estävät suoranaisen hotkimisen, kun naama ei mahdu niiden väliin. 

Sepon siro tassu on on kuitenkin niin pieni, että broilerinsydämet nousevat nopeasti piikkien välistä.

Kassisella on vaikeampaa.

Hänen tassunsa ovat suuremmat eivätkä yhtä näppärät ja ruoan eteen joutuu tekemään enemmän töitä. Selvää isotassuisten syrjintää!

Jaa ai miksikö Kassiselle ja Sepolle piti hankkia uusi aktivointikuppi, kun taloudessa oli sellainen ennestäänkin, ja hyvä kuppi olikin. 

No siksi että allekirjoittanut tallasi vanhan kupin päälle. 

 Pohja ei ihan kestänyt.