Nordic Noir

Tässä jaksossa rikostutkijat Kassinen ja Seppo selvittävät, kuka kumma on yöllä riehunut ja kaatanut pyykkitelineet. Kovin tuhmaa. 

Tutkimuksen loppupuolella Seppo saa älynväläyksen: "Hetkinen! Se taisinkin olla minä."

P.S. Kiinnostaako blogikissakalenteriin osallistuminen? Ame ja Tuike infoavat lisää, vielä ehtii mukaan. 

Oven sulkeminen II

Kassinen on jatkanut oven sulkemisen opettelua keittiön ruokakaapin kanssa. Edellisessä postauksessahan hän ehti päästä oveen teipatun kohteen, pahvineliön, koskettamiseen asti. Seuraavassa vaiheessa pahvi häivytettiin pois ja paljaasta, avoimesta ovesta tuli hänelle uusi kohde, ja sanakin muutettiin (koske -> kiinni). Lopulta häneltä alettiin vaatia vähän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkoi liikkua.

Tällä hetkellä oven sulkeminen sujuu joskus hyvin, joskus melko hyvin, joskus ei mitenkään. Jonkinlaista logiikkaa onnistumisista ja epäonnistumisista kuitenkin löytyy.

Näin tää menee! Ehkä...

Kassinen osaa sulkea oven erinomaisesti, jos temputtaja istuu maassa oven vieressä käänteenä kaapiston puoleen niin, että Kassinen on sivulla, tavallaan yksin oman kaapinovensa kanssa. Silloin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koettaa ansaita palkkaa tekemällä ovelle jotain.

Temppu on heti vaikeampi, jos ihminen istuu maassa ja on kääntyneenä Kassisen puoleen. Silloin hän yrittää tiuhaan kaikenlaisia ihmiseen kohdistuvia liikkeitä, kaapimisia ja tassutökkäyksiä. Loogista joo, eihän ovi häntä ruoki. Lopulta hän kuitenkin aina kääntyy viimeisenä oljenkortenaan oven puoleen.

Jos ihminen seisoo oven vieressä, Kassinen lähinnä työntää päätään kaappiin tai kiehnää jaloissa. Hän ei ole oppinut, että temppuja voi tehdä seisoen. Mitä se sellainen muka on?

Seuraavalla videolla (1 min 40 s) esitellään melko onnistuneita suorituksia. Ovi sulkeutuu kahdella tai kolmella tökkäyksellä, ja palkkaa tulee pääsääntöisesti oven onnistuneesta liikuttamisesta. Välillä Kassinen myös huitoo ilmaa, hivuttautuu kohti henkilökuntaa ja tuntuu joko olevan ihan pihalla tai haluavan tehdä jotain muuta. Tällaisten sekoiluepisodien jälkeen hän saa raksun helpommalla, pelkästä oven hienoisesta koskemisesta. Muutoin hän nimittäin joko jatkaa ihan muiden asioiden tekemistä tai tympiintyy ja lähtee pois.

Anopinhammaslääkärin paluu

Anopinhammas asustaa nykyään ruokapöydällä, jossa siihen ei kohdistu yhtä innokasta puutarhurointia kuin aiemmin ikkunalaudalla.

Jalka kyllä menee ruukkuun joskus ihan vahingossa.

Ja hampaita alkaa kutittaa lehtien lähellä.

Ne etsiytyvät suuhun ihan itsestään.

Voi voi, taas on uusi reikä lehdessä.

Nopeaa etenemistä

Sepon luona vieraili taas se loputonta viihdykettä tarjoava täpläystävä.

Mutta nyt herra Pablo ei itkenytkään yksin eteisessä ja alistunut kiusattavaksi, vaan oli pirteämmällä mielellä. Ehkä alkeellista leikkiäkin oli havaittavissa!

Ainakin hän tyhjenteli kissojen aktivointilelut ammattilaisen ottein...

...ja järsiskeli vähän pingviiniä.

Mutta mikä on tuo pehmeä hahmo pahvilaatikkomeren takana?

Sehän on Kassinen! Hän jäi ensimmäistä kertaa kunnolla näkyville Pablon tullen, onpa hän urhea! Hehän ovat tunteneet vasta kaksi vuotta.

Tehosterokotus

Seppo kävi eilen tehosterokotuksella. Edellisen kerranhan hän kävi Kassisen kanssa yhteisellä rokotusreissulla viime vuoden lokakuussa, joten nyt koitti Sepolle seuraavan piikittelyn aika. Kassinen jäi tällä kertaa kotiin, hänen seuraava tehosterokotuksensa on vasta kahden vuoden päästä.

Rokotusreissu oli helppo ja nopea. Tällä kertaa ei käyty kaupungineläinlääkärillä, vaan yksityisellä eläinasemalla, ja koko ekskursio oli ohi puolessa tunnissa. Vähemmänkin aikaa olisi kulunut, ellei henkilökunta olisi ollut hyvissä ajoin paikalla.

Seppo ei matkasta sen kummemmin traumatisoitunut. Yllättyi vain. Pian takaisin saavuttuaan hän leikki leluhiirellä kesken jäänyttä leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Raksuilla minut houkuteltiin tänne koppaan ja nyt ollaan ulkona! Ihme meininkiä!

Jännää täällä kyllä on.

Mutta vähän liian kylmä. Takaisin sisälle, Jeeves!

Sannalle kiitos kyydistä ja kuvista!

Kaksi vuotta Kassista

Kassisen ja Sepon taloudessa on useampi juhlapäivä näin syksyn tullen. Syyskuussa oli Sepon saapumisen vuosipäivä ja tällä kertaa on Kassisen vuoro juhlia. Hänen saapumisestaan tuli eilen kuluneeksi tasan kaksi vuotta!

Vuosipäivää juhlistettiin aamiaisella kanankaulatarjoilulla ja päivällä puklaamalla karvapallo-kaularustokombo suoraan sängyn valkoisen päiväpeitteen päälle. 

Kiitos Kassinen näistä kauniista hetkistä!

Juhlallinen yhteispotretti. 

Kassinen katuu elämänvalintojaan: "Olisinpa muuttanut muualle."

Kauneutta ja päärynää

Täti Kassinen ihailee kuvajaistaan ikkunasta.

Hän on Seppoa kauniimpi, joskaan ei enää suurempi.

Seppo on päärynänmuotoinen.

Hän ei kauneudella juhli, mutta onneksi hänen ei tarvitsekaan. Huvittavuutta riittää.