sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Sepon pilli

Kissoille ostetaan yleensä aktivointia varten kaikenlaisia leluja. Se, pitävätkö kissat niistä ja leikkivätkö niillä, on tietenkin eri juttu. Se on ainakin tässä taloudessa nimittäin huomattu, ettei lelun kalleus/halpuus yhtään korreloi sen kanssa, kuinka suosittu lelu on.

Seppo käy hyvästä esimerkistä. Kaikenlaisia leluja on ostettu tai saatu lahjaksi näiden vuosien aikana. On hiiriä, palloja, sulkakeppejä, ja niin edelleen. Harvemmin Seppo niillä kuitenkaan leikkii. Joskus keppejä tai jotain satunnaista hiirtä kannellaan huoneesta toiseen. Henkilökunta niitä sitten heittelee Sepon huviksi. Joskus Seppo noutaa lelun, joskus vain tuijottaa hölmönä, että mikä idea tuossa nyt oli. Toin sinulla hiiren ja viskasit sen jonnekin suuntaan X.

Poikkeuksia tietenkin on olemassa. Esimerkiksi ne ankannokkahärpäkkeet ja sitten se Virosta tuotu murinalelu. Niistä Seppo on tykännyt/tykkää edelleen. Joskus vähän liikaakin. Murinalelu on siksi edelleen visusti piilossa keittiön yläkaapissa ja Seppo saa sen pureskeltavaksi vain silloin tällöin.

Mutta mikä on se lelu, josta on ollut Sepolle eniten iloa, ja jolla hän saa leikkiä jatkuvasti, jos niin haluaa?

Seppo tahtoo.


Muovipilli.

Aivan.

Siinä se nyt on!

Seppo saalistaa.


Halpa lelu jos mikä. Niitä saa eurolla sata kappaletta tai jotain sinne päin. Pillejä Seppo kanniskelee myös paikasta toiseen, höpelöi itsekseen niiden kanssa joko makuuasennossa tai istuallaan, sekä tuo niita henkilökunnalle heiteltäväksi. Seppoa ei haittaa, vaikka pillin aerodynaamiset ominaisuudet ovat aika surkeat eikä se lennä kauas. Pääasia että se lentää, sitähän voi saalistaa vaikka ilmasta, ja tuoda takaisin heittäjälle ja vaikka kynsiä heittäjän jalkoja, jos tämä ei tajua kohtuullisessa ajassa heittää uudelleen.


Painia pillin kanssa: Seppo voittaa aina.

Parasta on voittaminen.

Sepolla on niin halvat huvit.


Joskus Kassinenkin innostuu pillistä.

Hän osaa olla hyvinkin raivokas.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Pettymyksiä

Kauniiden säiden myötä Kassis-rukka on alkanut haluta parvekkeelle. Hän päästelee sellaisia surullisia, murtuneita miu-ääniä ja odottelee ovella tai ikkunalaudalla. Henkilökunnan sydän särkyy, kun häntä ei voi sinne päästää niin kuin hän haluaisi.


Kassinen menisi nyt ulos.

Kuulenko valjaiden kilinää?

En meekään. Avaapa tuo tuuletusikkuna niin istun siinä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tyyny

Oon Seppo ja oon söpö ja nätti ja kiltti. Tykkään nukkua tässä korissa näin.

Paitsi että oho, tässä on Kassinen.

Kassinen on parempi.

Kassinen on pehmee.

Näättehän nyt kaikki, miten lepuutan päätä Kassisen kyljellä.

Onpas mukavaa.

Kassinen on parasta Sepon elämässä. Paras ystävä. Paras.

Kassinenkin ajattelee Seposta varmasti vain kauniita ajatuksia.


maanantai 21. toukokuuta 2018

Yövartija

Kassinen on nyt monena iltana tullut yöpöydälle istumaan allekirjoittaneen laittaessa nukkumaan. Hän toivottaa hyvää yötä ja kauniita unia. Kuinka ystävällistä!

Rauhallista hetkeä häiriköivän Sepon hän toivottaa hiiteen.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Pilvilinna joka romahti

Ikkuna on auki ja Kassinen ja Seppo ovat kerääntyneet nauttimaan siitä.

Mikä ihana aamu!

Seppo venyttelee.

Hän painautuu parhaan ja ainoan ystävänsä kylkeen.

Kassinen pesee häntä ja hetken ajan kaikki on täydellistä.

Sitten Kassisen ilme muuttuu.

KASSISTA EI TYYNYNÄ KÄYTETÄ

KASSINEN HALUSI OLLA RAUHASSA

KASSINEN RANKAISEE

Voi Seppo-raukkaa.

Hän vääntelehtii vaikka kuinka mutta Kassinen vain roikkuu kiinni hänen niskassaan.

Hän huutaa, kun ei pääse irti ja puremaan takaisin.

Heti tämän kuvan jälkeen yksipuolinen nujakka loppui, kun Seppo putosi huonekalulta ja meni olohuoneeseen itkemään.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Hyvää seuraa

Herra Pablo kaipasi viime viikonloppuna hoitajaa ja henkilökunnan allekirjoittanut puolisko valittiin kunniatehtävään. 

Plussat
- paljon ulkoilua
- yöuniseuraa
- päiväuniseuraa
- hyvä meininki noin ylipäätään 99 % ajasta

Miinukset
- herra Pablo syö joskus kakkaa eli hyvin huono meininki 1 % ajasta

Aamu(yö)lenkillä.

Aurinko nousee heti neljän jälkeen ja silloin on paras aika olla ulkona. Rauhallista, viileää, ei vastaantulijoita ja paljon lintuja.

Ei kilpailua kepeistä.

Päivälenkeillä oli kuuma kuin helvetissä, mutta onneksi koiranuittamispaikkoja löytyi.



Joen vedenpinta on korkealla ja vesi nousee rantapuistoihin. Aivan nenän ulottuvilla olisi tarjolla jos jonkinlaista puolisukeltajaa, mutta onneksi herra Pablo ei ollut kiinnostunut niistä.

Lenkin jälkeen hän nautti omaa versiotaa jäätelöstä, eli imeskeli jäädytettyä aktivointilelua. (Allekirjoittanut löysi pakastimesta myös mansikoita ja söi ne. Sori! Toivottavasti eivät olleet säästössä johonkin tärkeään...)

Herra Pablo nukkuisi mielellään ulkona, mutta nyt oli siihen liian kuuma. Surkeaa!

Hän joutui tulemaan sisälle ja maksimoi kurjuutensa nukkumalla lattialla nurkassa pedin vieressä.

Iltalenkillä oli onneksi taas hieman viileämpää.

Yönsä herra Pablo nukkui (edelleenkin) keskellä sänkyä. Onneksi hän ymmärsi tehdä tilaa kun tarpeeksi töni.

Loppuselfie: oli kivaa!