keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kimpale

Onnenpäivä! Suuri pala sikaa on mennyt heittämään henkensä vain päätyäkseen Kassisen aamiaiseksi.

Ensin kimpaletta nuoltiin, sitten sillä vähän leikittiin, ja lopulta se päätyi suuhun asti. Oikein monikäyttöinen ruoka.

Sepolla oli oma palansa.

Hän hivuttautui vähä vähältä pois ruokailualustan päältä. Varmaankin ihan vain työllistääkseen henkilökuntaa - hänhän ei itse ole lattioita pesevää tyyppiä.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Itsepalvelu

Anna Sepolle herne!

Anna tai otan ite.

Näin.

Jos oikein kurkotan...

...niin nuo on minun.

Sain otteen! Mitäs nyt?

No sitä että henkilökunta irrotti Sepon amppelista ja siirsi huonekalun ihan kiinni seinään, ettei itsepalvelu enää pelaisi.

Hyvästä yrityksestä piti kuitenkin antaa vähän hernettä Sepon iloksi.

Hyvää on.

Kovasti ilostaa.

torstai 14. helmikuuta 2019

Sydämen asialla

Moi oon Seppo.

Tuikkulainen sanoi, että Kassiselle pitää etsiä seuraa, niin tässä sitä ollaan. En kyllä tajuu miks se tarvii seuraa kun onhan sillä jo minut, Seppo. Oon parasta seuraa.

No siis tuossa se nyt on jos jotakuta kiinnostaa, miltä se näyttää. Tää on kyllä aika sellanen normi.

On se ihan hyvä täti, vähän vanha ehkä vaan. 

Mut hyvin säilyny. Hehkee.

Mitähän muuta... Se tykkää syömisestä ja nukkumisesta ja riehumisesta.

Eiku eiku eiku meinas tärkein unohtua, sori.

Se tykkää tuosta huumepuolesta aika paljon. Ois varmaan hyvä, jos seuranhakuilmotukseen vastaaja ei tykkäis, niin Kassinen sais kaikki. Ettei tulis heti tappelu.

Eli siis tarjolla hyvä täti: ei oo liian vanha tahi ruma, eikä oo pahansisuinen jos vaan saa välillä vähän tajuntaa laajentavia. Jos kiinnostuit niin laita viestiä! Ei koirat sit huom., koirista se ei tykkää. Mut kaikki muut saa laittaa, ei voi olla liian ronkeli.

Ja kattokaa hei vielä, tässä se pesee minun korvaa. Se on parasta koko maailmassa! Paitsi että tuon jälkeen yritti puraista mut kerkisin lähtee karkuun, kun osasin jo oottaa sitä. Sen oppii kyllä, ei tarvii pelätä. Eikä pure niin kovaa että henki lähtis.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Odottamisen taito

Kassisesta ja Seposta saa taas mukavia yhteiskuvia.

On se aika vuodesta, kun henkilökunta yrittää kasvattaa jotain vihreää...

...josta he vaativat osansa.

Tuolla olisi jotain meille ihan selvästi.

Oikein ja väärin. Henkilökunnan herneet ovat hyvässä vauhdissa mutta Kassisen ja Sepon ohra ei vielä edes idä. Odottavan aika on pitkä.

Loppukevennys: Sepon varpaat.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Ammattikarvaajat

Moi oon Seppo ja autan ihan oleellisesti. On kilttiä auttaa, kun eikös tää kuitenkin oo tarkoitettu Sepolle? On seponkokoinen. 

Joo ei. Kaikki seponkokoinen ei edelleenkään ole Sepon.

Eikä Kassisen.

Henkilökunta ei myöskään ole ihan varma, onko ylenmääräinen karvaus kauhean hyvä juttu lahjan vastaanottajaa ajatellen.

Vastaanottajan pitäisi kuulemma olla tavattavissa maaliskuussa ja olisi kauheaa, jos hänen ensikokemuksensa maailmasta olisi seponkarva nenässä!