perjantai 15. joulukuuta 2017

Kantapäät

Sepon kantapääkulumat ovat nyt paljon näkyvämmät kuin ne olivat toukokuussa.

Vaaleanpunainen iho paistaa selvästi. Eräs vieras on jo kysynyt, että tekeekö Seppo tämän itse, pureskeleeko karvaansa.

Mutta ei, ei hän pureskele, ei kalva eikä nuole. Hän vain istuu ja laiha karva kuluu pois. Pitäisiköhän hänelle neuloa jonkinlaiset villasukat suojavarusteeksi? 

Nyt loppuu Sepon sorkkiminen!

Seppo poistuu.

Kassisenkin tiuhakarvaisissa kantapäissä on kulumaa, mutta efekti ei ole läheskään yhtä dramaattinen kuin Sepolla.

Karva on vain litistynyt ja ehkä hieman lyhentynyt.

Ei aihetta huoleen, ei tarvetta sukille.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ongella

Onnistuneeseen onkimiseen tarvitaan onki, syötti ja kalat. Syöttinä toimii vessapaperirulla, jossa on sisällä raksuja.

Tässä ongitaan Kassiskalaa.

Syötti voi liikkua sekä houkuttavasti että ärsyttävästi.

Molemmilla tavoilla voidaan edetä: nyt nykii jo.

Kassiskala tarttuu syöttiin! Päivälliseksi tarjoillaan siis Kassiskalakeittoa.

Seppokalat eivät kelpaa syötäväksi.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Nuoliainen

Heinäkuun 10 faktaa -haasteessa kerrottiin Kassisen joskus nuoleskelevan ympäristöään, kun hän odottaa ruokaa. Hän tekee sitä yhä ja se tuntuu vain lisääntyneen, sillä se on henkilökunnasta niin ärsyttävää, että nuolemalla saa ruokaa nopeammin kuin vain puskemalla tai tuijottamalla.

Yletön nuoleminenhan saattaa johtua närästyksestäkin, mutta Kassisen tapauksessa se ei tunnu todennäköiseltä. Korkeintaan se on jonkinlainen virhetoiminto ruokaa odotellessa. 

Eräänä aamuna Kassinen tuli taas keittiöön vaatimaa ruokaa. Yleensä kissojen aamiaisaika on viiden maissa, mutta nyt hän tuli heti neljän jälkeen. Tuijotti hetken allekirjoittanutta aamukahvilla ja meni sitten nuolemaan hellaa.

Jumalauta, ajatteli allekirjoittanut. Jos täällä kerran asuu tuollainen nuoliainen niin... 


Kaapissa oli tällaista ruokaa. Nuoliainen pitää siitä. Rasia on matala ja siihen ei tule teräviä reunoja avattaessa.

Nuoliainen saa nyt ihan luvan kanssa nuolla.

Nuoliainen teki kovasti töitä ja sai lopulta ravintopartikkeleita irtoamaan. Ruokailuun kului pitkä aika. Hyvä.

Nuoliainen tulee aina silloin tällöin saamaan ruokansa näin. Jos vaikka ympäristön nuoleskelu vähenisi. Ja vaikkei vähenisikään niin onpahan edes vähän aktivoivaa tämä ruokailu.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Lude

Seposta saa usein paljon parempia kuvia kuin Kassisesta.

Hän tuntuu suorastaan pitävän huomion keskipisteenä olemisesta ja keskeyttää vaikka päivätorkut voidakseen tuijotella kohti kameraa.

Hän on niin omituisen muhkurainen kuvauksellinen!

Kun häntä alkaa väsyttää, henkilökunta kääntyy Kassisen puoleen lisäkuvien toivossa.

Kassinen kehottaisi kuvaajaa suksimaan kuuseen.

torstai 7. joulukuuta 2017

Sepon uusi nukkumapaikka

Vähälle käytölle jäänyt pehmustettu rottinkikori on pysyvästi siirretty olohuoneesta keittiöön uuden pöydän päälle. Yllättäen Seppo on ottanut uuteen paikkaan sijoitetun korin omakseen. Hän ei enää nuku päivisin olohuoneessa kiipeilypuun yläpesässä, vaan keittiössä tässä pehmustetussa korissa. 

Ovelaa: ruokapaikka on yhden hyppäyksen päässä! Hän kuuli aikaisemminkin jääkaapin oven avauksen mistä tahansa päin asuntoa, mutta nyt ruokatarjoilua voi seurata puoliunessakin ja hypätä osingoille heti, kun lautanen lattiaa lähestyy.

Seppo korissa torkkumassa. Tai ainakin hän torkkuisi, jos ei paparazzi taas olisi siinä häiriköimässä.

Hus pois nyt siitä.

Ei, yhä lähemmäksi tunkee.

Jos näyttäisin vähän kynsiä, niin ymmärtäisikö häipyä.

Turha toivo.

Tuijottelenpa sitten kattoon. En kiusallanikaan katso kameraan.

Yöt Seppo nukkuu edelleen henkilökunnan kanssa, sängyn jalkopäässä. Ellei hän sitten yöllä häiriköi ja muuten tuhmaile, jolloin hän saa luvan häipyä ja makuuhuoneen ovi laitetaan kiinni. Silloin hän suuntaa aikansa tuhmuroituaan, rapisteltuaan ja huudeltuaan keittiöön ja kömpii rottinkikoriin nukkumaan. Kyllä se henkilökunta ennen pitkää aamulla taas herää ja tarjoilee ruokaa kuin mitään ei olisi yöllä tapahtunutkaan.

Näin helppoa ja mukavaa on Seppojen elämä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Vaihtelua arkeen

Allekirjoittaneella on taas suuri kunnia hoitaa herra Pabloa muutaman päivän ajan.

Pääasiassa hoitaminen tapahtuu herra Pablon kotona, ettei kenenkään tarvitse jännittää liikaa, mutta hän ei kuitenkaan täysin välttynyt Kassiselta ja Sepolta.

 Visiitillä koettiin iloinen yllätys superrohkean Kassisen muodossa! Tai no, henkilökunnalle se oli iloinen yllätys, Pablolle ei niinkään.

Kassinen oli hyvin kiinnostunut Pablosta ja isommista arkailuista ei ollut tietoakaan. On ollut hauska seurata, miten hänen mielipiteensä koiravieraasta on selvästi kohonnut tämän syksyn aikana. 

Valitettavasti herra Pablo ei todellakaan näe mitään hyvää tässä kehityksessä. Yksin Sepossakin on tarpeeksi kestämistä ja se nyt vielä puuttuisi, että Kassinenkin alkaisi häntä jotenkin lähennellä.

Huonoja puolia oli heti havaittavissa: Kassinen varasti hänen namejaan!