sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Viimeisiä viedään

Sää kylmenee ja ohutkarva-Seppo ulkoilee viimeisiä kertoja. Se on kyllä hieman sääli, sillä hän uskaltautuu kerta kerralta pidemmmälle. Pitäisiköhän hänelle neuloa villapaita, että harrastusta voisi jatkaa talvellakin?

Siis mitä ihmettä tuolla on?

Näättekö tekin?

Tässä kuvasarjassa Seppo havaitsi elämänsä ensimmäiset sienet luonnollisessa ympäristössään. On vähän ikävää, jos hän jää koko talveksi vaille tällaisia kokemuksia, kun hän on nyt päässyt niiden makuun.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Syksyn merkkejä

Pihan pihlajat ovat täynnä marjoja ja rastaita. Kassinen ja Seppo hengaavatkin nyt mielellään parvekkeella katselemassa syömämeininkejä.

Kassinen kuuntelee puista kantautuvaa mekkalaa ja murjottaa: Tiedättekö sen tunteen, kun teistä otetaan kuvat kännykällä ja mekkaloijista otetaan kuvat kunnollisella kameralla?

No mutta kun eihän näitä näe kännykällä otetuissa kuvissa.

Siellä hän syö herkullista marjaa.

Parvekkeeltä näkyy eniten räkätti- ja punakylkirastaita. Ne saattavat kiinnostaa kissoja mutta henkilökunta innostuu eniten keittiön ikkunasta näkyvästä valkoposkihanhimuutosta.

Seppo ei ymmärrä hanhien päälle, sillä ne menevät yleensä liian korkealla niin, ettei hän oikein näe niitä. Hän kuitenkin pitää uskollisesti seuraa.  

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Kolme vuotta Seppoa

Taas on vuosipäivä. Täsmälleen kolme vuotta sitten Seppo nimittäin saapui Kassisen kaveriksi.

Hetkinen. Kolme vuotta! Ihan vastahan Seppo saapui, ihan vastahan hän oli pieni pentu... No, kun henkilökunta asiaa tarkemmin ajattelee ja kalenteria katsoo, on siitä tosiaan jo tasan kolme vuotta, eikä Seppo ole ollut pentu enää pitkään aikaan. Näin se aika rientää.

Rakas hermoja koetteleva, rasittava, ärsyttävyyden huipentuma, tuhmin kaikista, älytön eläin Seppo-kulta.

Ja bonuksena herttainen ryhmäkuva ajalta, jolloin Seppo pentuili vielä Öllölän kissatalossa. Kuva otettu joskus elokuussa 2016, eli herra Seppuli oli suunnilleen kahden kuukauden ikäinen. Vauhti tuntuu olevan jo päällä.

Ylärivissä vasemmalla Sepon emo Minni, keskellä itse Seppo ja oikealla Sepon sisko Malla. Alarivissä Välkky ja Mörkki (työnimiä vielä tässä vaiheessa), jotka ovat Minnin siskon Missin jälkikasvua, eli Sepon ja Mallan serkkuja.

Sepon emosta ja siskosta voi lukea lisää vuoden takaisesta postauksesta.

Kiitos pentukuvasta (ja Seposta ja Kassisesta) Leenalle, Ristolle ja Öllölän kissatalolle.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Hissiääni

Karvainen herrasväki on oppinut tunnistamaan hissin äänen. Otolliseen aikaan iltapäivästä he alkavat parveilla ovisuussa sen kuullessaan, jos kotona on henkilökuntavajausta.

Joskus he odottavat turhaan: hissimatkustaja meneekin johonkin muuhun asuntoon.  

Tyrmistys on suuri.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Uutuus

Henkilökunta osti uuden keittiönpöydän! Tai no, uuden ja uuden. Pöytä on peräisin suoraan 1970-luvulta, mutta se on kuitenkin maailman hienoin pöytä.

Pöydänhankintaa juhlittiin Sepon suosiollisella avustuksella. Seppo itse ei juhlinut, sillä hän ei pidä kermavaahdosta tai muista tarjolla olleista asioista. 

Kassisen mielestä uusi pöytä on huono: iltaralleissa hänellä oli vaikeuksia hypätä pöydälle, sillä hän ei osannut arvioida sen korkeutta. Mutta kyllä hänkin varmaan vielä oppii.

Aamupalan odottaminen pöydällä sujui kuitenkin suht' normaaliin tapaan, eli toivoa on.

torstai 12. syyskuuta 2019

Salaattihärkki

Keittiön salaattiamppeli on ripustettu niin, että Seppo ei siihen yllä. Joskus hänellä kuitenkin käy tuuri ja salaatit itse suorastaan kurottavat hänen puoleensa. Silloinhan niitä on sallittua härkkiä, eikö vain?



tiistai 10. syyskuuta 2019

Kehitystä (huonompaan?)

Kassisen ja Sepon serkku kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Hän kävi viikonloppuna kylässä ja oli hyvin kiinnostunut kissoista, selvästi älyten niiden päälle taas hieman enemmän kuin edelliskerralla. Kissatkin olivat kiinnostuneita hänestä ja hänen lähellään auliisti annostelluista herkuista.

Kassinen loisti tapaamisessa älynlahjoillaan. Serkku osoittelee mielellään asioita etusormellaan, jonka Kassinen tulkitsi temppumielessä kohteeksi: hän alkoi tarjota tuollaista serkun sormen koskettamista.  

Sormitemppua tehtiin muutaman toiston verran, kunnes serkku innostui liikaa ja alkoi huitoa käsillään kuin olisi lentoon lähdössä. Kassinen sai läimäyksen naamaansa ja läheinen seuranpito loppui siihen. Voi raukkaa! Serkulla on vielä opittavaa.

Seppokin sai osansa serkun yli-innostuksesta: häntä läimäytettiin takapuolelle ja jahdattiin takaa horjuvalla kaksijalkaiskäynnillä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ufo

Lähes vuosi sitten kerrottiin tämän ufon käytöstä ruoka-aktivoinnissa ja siitä, että Sepon tuntuu olevan hankala nuolla märkäruokaa tuosta kapeasta välistä.

Ufo on ollut sittemmin tauolla varsinaisista ruokailuista ja käytössä vain raksu-aktivoinnissa, sillä kuivaherkut tulevat siitä ulos juuri sopivalla tahdilla, kun sitä vähän tassulla lyö.

Nyt vekotinta kuitenkin kokeiltin taas lounasaikaan ja se täytettiin raa'oilla broilerinsydämillä.

Tilanne oli valitettavasti sama kuin viimeksikin: Seppo yritti jonkin aikaa mutta liha ei oikein irronnut väliköstä, ja häneltä jäi osa syömättä. Voi harmi, että tämä laite on niin hankala. Nälkä meinaa jäädä.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Tyyny

Kassinen hei, haluaisin sen kirjan. Kassinen, nouse ylös, kuuletko?

Kassinen haloo! 

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Vesikoirat

Aada ja Donna vierailivat Kassisen ja Sepon luona muutama päivä sitten.

Aadan mielestä kissat olivat erittäin kiinnostavia mutta myös valtavan epäilyttäviä olentoja, joita oli parempi pitää silmällä koko ajan. Donna tuntui muistavan kissat pentuaikojensa käynniltä ja löysi muita mielenkiinnon kohteita. Hän on kasvanut kovasti eikä enää pelännyt moisia otuksia.

Donna sai nameja Aadan pitäessä tuijotuskilpailua Sepon kanssa.

Tai no, sai hänkin välillä jotain hyvää, kun tyytyi tuollaiseen kohteliaaseen ja rauhalliseen katseluun. Olisihan se nimittäin ollut ihan ymmärrettävää, jos hän olisi halunnut päästää Sepon päiviltä tämän tullessa välillä lähietäisyydelle. Tuijottamaan. Tapittamaan silmät selällään. Epäilyttävästi.

Aada ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän Sepon aivoituksia. Ei sillä että Seppo paljon mitään ajattelisi.

Kassinen pakeni vieraita parvekkeelle. Kaksi koiraa oli hänelle vähän liikaa: vieraiden tullessa lähelle hän pörhisteli kaksinkertaisena ja ölisi hyvin pahalla äänellä.

Kassinen kuitenkin selvisi vierailusta ilman traumoja, joten Aada ja Donna ovat tervetulleita tulemaan uudelleen. Seppo, tietenkin, toivoo heidän tulevan mahdollisimman pian. Hän pitää koirien katselusta ja vierailun jälkeen hän oli mukavan väsynyt. 

maanantai 2. syyskuuta 2019

Parvekenukkumista

Toissayönä oli Nuku yö ulkona -tempaus.

Teltan puutteessa henkilökunta otti osaa nukkumalla parvekkeella ja Kassinen ja Seppo olivat ihmeissään.

Seppo odotteli alkuillan makuuhuoneessa mutta älysi lopulta tulla parvekkeelle, kun kukaan ei tullutkaan hänen viereensä. Hän nukkui osan yöstä patjalla, osan parvekkeen kiipeilypuussa ja osan Kassisen kanssa.

Kumma kyllä Kassinen, jonka olisi luullut heti olevan mukana parvekenukkumisessa, ei astunut sinne jalallaankaan. Hän taisi nukkua suurimman osan yöstä sängyssä. Olipahan kerrankin tarpeeksi suuri peti, ja Seppokin tuli vaivoiksi vasta ihan lopussa.

lauantai 31. elokuuta 2019

Seppo testaa

Talvea silmälläpitäen vähäkarvaiselle Seppo-rukalle neulottiin sukat.

Joo nää on tosi hyvät kiitti.

On lämpimät ja hyvät, ehkä vähän isot vaan. Lopeta nyt hei se kuvaaminen että voin nauttii kun varpailla on mukavat olot.

Seppo piti sukkia ihan mielellään, mikä on vähän sääli, sillä oikeastihan ne ovat hänen serkulleen. 

Ai mitä?

torstai 29. elokuuta 2019

Sepolla oli suunnaton ikävä

Olit poissa vaikka miten monta päivää ja oli kauhee ikävä. Miks olit poissa? Miks olit niin ilkee ja olit poissa? Tein toiseen kyynärpäähän tämmöisen pienen laikun ootellessa.

Ja toiseen tein tämmöisen. Mut nyt kun tulit niin ei tarvii enää tehdä.

Nyt voidaan vaan leikkii ja nukkuu yhdessä ja oon onnellinen. On tuo toinenkin henkilökunnan puoli kiva kans, mut ei se yksin riitä. Ei riitä vaikka olis Kassinenkin. Tarviin kaks ihmistä. Tai jonku hermolääkityksen. 

tiistai 27. elokuuta 2019

Syntymäpäivävierailu

Onko tämä Seppo? No ei. Tämä tyyppi on paljon sievempi ja vähemmän naurettava!

 Tuike juhli kolmevuotissynttäreitään ja häntä sai mennä onnittelemaan ihan paikan päälle. Kassisen ja Sepon henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli siis pääsi käymään pääkaupunkiseudulla, kun sinne oli tällaista Erittäin Tärkeää Asiaa.

Suuret onnittelut vielä kerran tätäkin kautta, Muikku-kulta!

Kuvien ottaminen jäi aika vähiin, mutta tällä todistettakoon, että paikalla oli myös Ame. Hänet sai syliin heti ovesta sisään astuttaessa ja hän hyrisi onnellisena ja oli niin pieni ettei mitään rajaa. Niin söpö.  

Päivänsankari sai aikamoisen kokoelman kivoja lahjoja! Seppo olisi halunnut antaa kärpäsen lasipurkissa, mutta ötökänsuojelullisista syistä jouduttiin tyytymään purkilliseen sekalaisia raksuja ja herkkuja.

Juhlissa pääsi pelaamaan myös bingoa. Oli kyllä hyvä peli, ja hyvät juhlat!
10/10, voisi juhlia uudelleen.