lauantai 19. tammikuuta 2019

Kassinen ja suolitukos

Kolmisen viikkoa sitten Kassisella oli kummallinen yhden päivän oksennustauti. Hän söi aamulla broilerin jauhettua liha-luu-seosta eikä sen jälkeen enää mitään, oksenteli vain vaahtoa ja nesteitä. Hän kuitenkin nuoli margariinia henkilökunnan sormista ja piristyi myöhäisillalla, ollen aamulla taas oma itsensä. Henkilökunta oli hyvää vauhtia unohtamassa koko episodia. Samaa ruokaa on kuitenkin tarjoiltu koko hänen täällä asumisensa ajan, joten oksentelu oli ehkä sattumaa.

Keskiviikkona aamiainen oli samaa broilerimössöä samasta pussista. Kassinen söi hyvällä ruokahalulla, kuten on aina ennenkin syönyt. Päivällä alkoi oksentelu, mutta tällä kertaa piristyminen jäi tulematta. Hän oli onnettoman oloinen vielä seuraavanakin päivänä: ei syönyt eikä ollut kiinnostunut henkilökunnan tai Sepon tekemisistä, lähinnä hän makasi "limppuna" tassut mahan alla. Lisäksi hän kävi itse juomassa, mitä hän ei yleensä koskaan tee. Hänelle annettiin vähän margariinia ja pakkosyötettiin kissanmallasta. 


Keskiviikkoillan kipeä Kassinen.

Torstaina päivällä Kassinen oksensi taas, vaikkei ollut syönyt oikeaa ruokaa yli vuorokauteen. Soitettiin kunnaneläinlääkärille ja sieltä sanottiin, että pakkaa kissa autoon ja tule tänne.

Tähän väliin Jennille valtavan iso kiitos siitä, että lähdit viemään meitä lääkäriin ja että olit siellä meidän kanssamme kolme tuntia. Kesto ei johtunut niinkään Kassiselle tehdyistä toimenpiteistä vaan siitä, että tupa oli täynnä sekä ajan varanneita että akuutteja potilaita. Kunnaneläinlääkäri ottaa (onneksi) vastaan kaikki.

Kassinen nukutettiin ja hänestä otettiin röntgenkuva ja verikokeet. Verikokeissa ei ollut mitään syömättömyyden ja oksentelun selittävää, joskin tulehdusarvo oli vähän koholla. Röntgenissä näkyi luumassaa suolessa. Suolitukosepäily.

Hoito-ohjeeksi tuli juottaminen, kissanmallas ja ummetuslääke Levolac. Lisäksi Kassinen sai eläinlääkärissä antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä, joita tuli kotiinkin neljän päivän kuuri. Eläinlääkäri sanoi, että toivottavasti näillä tokenee, ettei tarvitse leikata auki. 

Kotona Kassisen annettiin vähän heräillä ja illan mittaan hänelle pakkosyötettiin kissanmallasta, Levolacia ja parafiiniöljyä sekä juotettiin vettä.


Seppo pörhisti taas häntänsä tullessaan katsomaan, kuka kumma tuli kotiin.

Rauhoituksesta tokeneminen vei aikansa.

Antibiootti ja pahoinvointilääke tulivat piikkinä. Piikitys ei sinällään tuntunut (henkilökunnasta) pahalta mutta pahoinvointilääkkeen varoitettiin kirvelevän ja sitä se tekikin. Kassinen huusi kuin syötävä kun se häneen laitettiin.

Perjantaiaamuna Kassinen oli pirteämpi: hän kehräsi ja puski, joi itse vettä ja söi noin teelusikallisen märkäruokaa, pari herkkuraksua ja vähän margariinia. Lisäksi hän jopa leikki sulkalelulla. Valitettavasti pirteys ei pysynyt ja hän muuttui apeammaksi päivän mittaan, ei syönyt tai pitänyt seuraa. Tämä tosin saattoi johtua myös osin siitä, että häntä pakkojuotettiin parin tunnin välein, hänelle syötettiin suolenliukastusaineita ja nutriplussaa ja vielä piikitettiinkin; kukapa sitä kiduttajiensa kanssa haluaisi hengata. 


Seuraavan juotto-syöttökerran lähestyessä Kassinen piilottelee sängyn alla.

Nenän edessä on superherkkuraksu mutta se ei maistu. Leuka on veden ja kissanmaltaan ja Levolacin sotkema.

Kassinen oli selvästi mahakipuinen koko episodin ajan, hän nukkui hyvin vähän ja kökötti limppuna. Hänen mahastaan kuului välillä joitain huonosti vetävää viemäriä muistuttavia kovia ääniä. Ruoka ei maistunut, hän ei edes tullut keittiöön vaan käveli olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Olohuoneeseen laitettiin pari ruokalautasta ja lisävesikuppeja, jos niistä vaikka vahingossa jotain menisi alas. Hän kävi pissillä normaaliin tapaan mutta kakkaa sai odotella. Neljäs hiekkalaatikko taiottiin pyöreästä pesuvadista (ikään kuin suolen toiminta nyt olisi puitteista kiinni).

Perjantaina yöllä yhdentoista jälkeen alkoi tapahtua. Kassinen tuotti pari pientä luupökälettä ja hirveästi ällöttävänhajuista, öljyistä, ruskeaa nestettä. Sitten hän juoksi olohuoneen poikki ja jätti jälkeensä vanan. Henkilökunta ei ole koskaan ollut näin iloinen ripulista matolla.

Kahdentoista jälkeen Kassisesta tuli vielä vähän öljynestekakkaa ja sitten hän rauhoittui unille.

Neljältä tänä aamuna hän tuli keittiöön hakemaan ruokaa! Hän söi ehkä ruokalusikallisen, mutta on se selvästi enemmän kuin kahtena edellisenä päivänä.


Ensimmäinen syöntikerta!

Kai tässä voi jo vähän huokaista helpotuksesta: tänä viikonloppuna ei taidetakaan viettää Kassisen avajaisia. Pitäkää peukkuja, että hyvä suunta jatkuu.


P.S. Kassisen syömässä broilerin jauhetussa liha-luu-seoksessa pitäisi olla 80 % lihaa ja 20 % luuta. Hänhän tosiaan on syönyt samaa mössöä aiemmin ilman ongelmia mutta ilmeisesti tässä kyseisessä erässä on luuta enemmän, mitä Kassinen ei nyt pystynytkään käsittelemään. Sepolle ei aiheutunut ongelmia mutta taitaa tämä mössö nyt kuitenkin jäädä pois molempien ruokavaliosta.

P.P.S. Sepolle aiheuttivat ongelmia ihan muut asiat: hän tosiaan ei taaskaan tunnistanut lääkäristä palaavaa Kassista ja pelkäsi seuraavan vuorokauden ajan kotiinsa ilmestynyttä tunkeilijaa. 

Heikkopäistä Seppo-rukkaa pelotti kamalasti.

torstai 17. tammikuuta 2019

Teeveen orja

Kaikki alkoi viattomalla seuranpidolla... 

...mutta pian Seppo jo vaati aitiopaikan ja kaikki Eläinsairaala-jaksot peräjälkeen esitettynä. 

tiistai 15. tammikuuta 2019

Puupohjainen kissanhiekka

Henkilökunta yritti tilata kissanhiekkaa vuodenvaihteen jälkeen. Valitettavasti molemmat täällä käytetyt hiekat eli Tigerino Canada (paras) ja Biocat's Micro (ihan ookoo) oli loppuunmyyty, tai ainakin niiden hajusteettomat versiot olivat. Henkilökunta ei ihan luota siihen, että Kassinen ja Seppo arvostaisivat sitruunaruohon tuoksuista vessamateriaalia, joten jotain piti keksiä.

Tilaukseen valikoitui Cat's Best Original, puupohjainen kissanhiekka. Raekoko on suurempi kuin tutuissa bentoniittisavimikrohiekoissa mutta paakkuuntumisominaisuuksia luvataan kuitenkin löytyvän. Myös muita hyviä puolia löytyy: hiekka on ihanan kevyttä, siinä on miellyttävä lievä puuntuoksu ja mikä parasta se on ekologinen vaihtoehto. Henkilökunta pitää hiekasta jo nyt!

Hiekkaa laitettiin yhteen laatikkoon kolmesta. Sittenpähän näkee selvästi, onko sillä käyttöä vai kohdistuuko asiointi kahteen muuhun laatikkoon ja niiden sisältämään Tigerinoon.

Kassinen on epäuskoinen.

Oikeastiko tätä täytyisi käyttää?

Hiekkaa on ollut tarjolla nyt yhden yön ja kukaan ei ole vielä ehtinyt siinä käymään. Toivottavasti Kassinen ja Seppo kuitenkin ovat sille myötämielisiä, kunhan tottuvat ajatukseen. 

Aikaisemmin kissanhiekkaa on ajateltu tässä postauksessa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Aamuisin

Huomenta Seppo. Mitäs oikein kuvittelet tekeväs siellä?

En tiijä vielä.

Ehkä meen tuohon kaappiin.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Loogista jatkoa edelliseen

Edellisessä postauksessa kerrottiin Sepon nerokkuutta ja ärsyttävyyttä ilmentävästä uudesta harrastuksesta eli keittiön yläkaappien availusta ja niissä olevien tavaroiden käpälöimisestä. No, nyt häntä ei näköjään voi jättää enää yksin keittiöön, kun sieltä saattaa silloin kuulua epäilyttäviä ääniä, ja henkilökunnan tullessa paikalle voi yksi kaapinovi olla raollaan ja sisältönä olla muutakin kuin astioita.


Sitten muita uutisia: tilattiin Zooplussasta pari pakettia Postin tuomina. Kahdesta paketista toinen tuli kotiin niin, että sitä oltiin vastaanottamassa. Toinen paketti tuli eri päivänä ja henkilökunta ei ollut kotona oikeaan aikaan. Postiluukusta oli pudotettu saapumisilmoitus ja Postin nettisivujen paketinseurannassa oli merkitty epäonnistunut kotiintuonti, jonka jälkeen paketti katosi.

Se oli kaksi päivää kadoksissa. Henkilökunta kävi Postissa (tai siis S-Marketin yhteydessä olevassa "Postissa") penäämässä pakettinsa perään, ensin saapumispäivänä tiistaina illalla ja uudelleen eilen torstaina, mutta eipä siellä osattu auttaa. Kun jäljet loppuvat niin ne loppuvat. Kiltti S-market-ihminen otti kuitenkin henkilökunnan puhelinnumeron ylös ja lupasi kaivella vielä ja soittaa, jos löytyy.

Pian sieltä soitettiinkin: paketti oli löytynyt! Se oli hyllytetty ulkomaisella seurantanumerolla.

Jaa-a, eipä tiedetty että niinkin voi käydä. Eipä mitään. Tärkeintä on, että se on jossain olemassa eikä vaikka pudonnut postiauton kyydistä.

Onneksi edes osa ruoasta tuli ajallaan, ettei Seppo-rukka päässyt kuolemaan nälkään!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Jos Kassinen ja Seppo olisivat

Ilonan ja Zetorin blogista lähti liikkeelle kiva ajatusleikki, johon on tietenkin liityttävä mukaan! Mitkä olisivat Kassisen ja Sepon nimet, jos heidät olisi nimetty...


Henkilökunnan lempijuomien mukaan?

Kassinen olisi raikasta ja vilvoittavaa vettä suoraan solisevasta vuoripurosta. 

Seppo olisi vettä, joka on nostettu kivikaivosta, jossa elää sammakoita ja vesiliskoja - hyvää myös, mutta saattaa sisältää ylimääräisiä ravinteita.

Henkilökunta pitää kyllä myös esimerkiksi kahvista ja teestä, mutta ne ovat nyt niminä hieman tylsiä. Kyllä Vuoripurovesi ja Kakkavesi ovat paremmat.


Kassinen aistii, että tässä taas nauretaan Sepon kustannuksella.

Henkilökunnan lempikarkkien mukaan?


Kassinen olisi Fazerin sininen. Mukava, tuttu ja aina yhtä herkullinen. 

Seppo olisi ehkä Metrilaku, joka on pitkä ja ohut kuten hänen häntänsäkin, ja josta ei aina oikein tiedä, maistuuko se nyt hyvältä vai eikö, ja joita syö helposti niin paljon että tulee paha olo.

Metrilaku on ihan jees.


Henkilökunnan lempisäveltäjän mukaan?

Kassinen olisi Vivaldi. Tietenkin. Onhan Vivaldi säveltänyt hänen teemamusiikkinsakin

Seppo olisi Mozart. Tämä on ilmiselvää, jos on sattunut näkemään elokuvan Amadeus, joka muuten voitti mm. parhaan elokuvan Oscarin v. 1985 (henkilökunta suosittelee myös). Elokuvassa Mozart kuvataan ärsyttävänä mutta samalla nerokkaana hahmona ja öö, tuota noin, kuulostaa ihan tuolta yhdeltä tyypiltä, joka täällä parhaillaan aukoo keittiön yläkaappien ovia ja yrittää vetää tavaroita alas.


Nerokkuuden huippu. 

Henkilökunnan lempisatuhahmon mukaan?

Kassinen olisi kapteeni Picard. 

Seppo olisi kapteeni Kirk.

Henkilökunta pitää Star Trekistä.


Tässä ei muuten edes naureta Sepolle. Seppo on aina hurmaava.

Henkilökunnan lempivärin mukaan?


Kassinen olisi Vihreä, kuten hänen silmänsäkin (ja Hulk, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään (tai liittyy ehkä niin, että Kassinen edelleenkin voittaa kaikki painiottelut tässä talossa)).

Seppo olisi Kulta, sillä hänen silmänsä hohtavat kultaisina auringonvalossa ja henkilökunta todellakin pitää siitä väristä. Kultahan on myös pehmeää ja heikkoa, kuten Seppokin.


Voittaja ja häviäjä. Yhdessä he muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Lisäksi listaan kuului vielä aihealue "lempibändin tai -artistin mukaan." Tähän henkilökunta ei keksinyt mitään kunnollista koska kärsii surkeasta luovuuden puutteesta ja skippaa kohdan surutta. Tilalle kehitettiin uusi kysymys:

Henkilökunnan lempielokuvien mukaan?

Kassinen olisi Les Miserables eli Kurjat. Se musikaaliversio vuodelta 2012. Hänen elämänsä on välillä kertakaikkisen hirveää, kun ruoka ei tule ajallaan tai muuta sellaista, ja hän kuitenkin kestää sen jalosti, nöyrästi ja ylevästi (toisin kuin eräät Sepot).

Seppo olisi Itse ilkimys. Piirretyn elokuvan pääosassa on superrikollinen Gru, joka... ja enempää ei varmaan tarvitsekaan sanoa.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Leikataan kynsiä, ei leikata kynsiä - omaehtoisuus käsittelyssä

Kassiselta ja Sepolta leikataan kynnet melko säännöllisesti. Joskus henkilökunta onnistuu leikkaamaan kynnet ennen henkilövahinkoja, mutta yleensä leikkaamisen tarpeen huomaa siitä, että niskaan kiipeävä Seppo riipii hartioille verinaarmuja tai leikkivä Kassinen jättää piikitysjäljet sormille. 

Leikkausta on tehty aiemmin pääasiassa kahdella eri metodilla: 

- kynsien leikkaus "salaa", silittelyn lomassa kissan torkkuessa 
- kynsien leikkaus niin, että kissa istuu leikkaajan edessä ja tassu otetaan käteen, kynsi tai pari nipsaistaan lyhyemmäksi ja herkkupalkka annostellaan suoraan suuhun

Metodi kaksi toimi viimeisen vuoden ajan molemmille melko hyvin (sitä on esitelty tarkemmin tässä postauksessa, myös videomuodossa). Kassisen kynnet sai leikattua paremmin kuin Sepon, sillä hän istui paikallaan ihan nätisti herkkuja himoitessaan. Seppo nyki enemmän tassuaan pois, peruutti kauemmas ja oli hankalampi houkutella taas leikkausetäisyydelle. Kaikkia kynsiä ei saanut leikattua kerralla, kun kohde päättikin poistua paikalta, mutta se ei haitannut. Jatkettiin myöhemmin.

Miksi täällä sitten koetetaan siirtyä omaehtoiseen kynsienleikkaukseen, jos aiempikin menetelmä kerran toimi? No siksi, että

- nähtäisiin, mitä mieltä kissat oikeasti ovat kynsienleikkauksesta  
- nähtäisiin, onnistuuko omaehtoisuuden konseptin käsittäminen molemmilta  (Kassinen tuntuu ymmärtävän sen harjaamisessa mutta entä Seppo)
- omaehtoisuuden lisääminen lisää hyvinvointia

Otettiin muuten käyttöön tällainen alusta (pöytäliina...) lisävihjeeksi siitä, että kohta tapahtuu jotain hoitotoimenpiteitä. 

Kynsienleikkaus toimii samalla tavalla kuin harjaaminen: kissalle näytetään samaan aikaan sekä tyhjää kättä että kynsisaksia, jolloin sillä on tilaisuus suorittaa neljä toimintoa

1) koskettaa kättä ja saada herkku, ei leikkausta
2) koskettaa saksia, saada herkku ja samalla yksi kynsi leikataan
3) tehdä jokin muu temppu ja saada herkku
4) lähteä pois tai ei tehdä mitään, ei herkkua

Tässä on sakset, saat leikata. Mutta alustalle en nyt tällä kertaa ihan kokonaan tule!

Nyt voisin ottaa pelkän herkun kiitos vaan.

Kassinen tajusi jutun juonen heti. Valitettavasti samalla kävi ilmi, että kynsien leikkaus on hänestä todella inhottavaa. Jos henkilökunnalla on varattuna vaikkapa kymmenen herkkua ja valintaa tarjotaan kymmenen kertaa, valitsee Kassinen yhdeksän kertaa pelkän herkun. Se yksi kerta, kun hän koskettaa saksia, tuntuu olevan aina kokeilu tyyliin "vieläkö tämä tarkoittaa leikkausta, ai tarkoittaa, no enpä sitten enää valitse sitä vaan mieluummin vain syön herkut sellaisenaan."

Surullista. Vanhalla metodilla leikkaus onnistui niin hyvin, ja sitten paljastuukin, että Kassinen onkin voinut huonosti koko ajan. Tai no, kyllähän tuossa ensimmäisen linkin postauksessa olevassa kynsienleikkausvideossa näkyy, että hän ei aivan tyytyväinen ole, mutta ei hän nyt ihan hirveästi näytä kärsivänkään. Ei näytä ei.

Hiljaisesti kärsivä Kassinen miettii ja miettii.

Pelkkä herkku kiitos.

Tässä omaehtoisuuspelissähän ei ole väärää vaihtoehtoa, kun pointtina on juuri se, että kaikki valinnat ovat yhtä oikein ja niitä on kunnioitettava. Kassisen valinnat ovat kyllä henkilökunnan mielestä silti ihan vääriä. Hänen kanssaan pitänee aloittaa koko homma taas alusta ja pieninä osina niin, että sakset ovat mukavat ja tassujen käsittely on mukavaa ja niiden yhdistäminen olisi vielä mukavampaa. Tästä pitää varmaan tehdä ihan oma postauksensa.


Entä sitten Seppo? Hankala, nopealiikkeinen, venkuloiva, omapäinen Seppo, joka nykii tassuaan ja peruuttaa ja ahdistuu kun varpaita litistellään ja niistä pidetään kiinni. Miten hän sitten suhtautuu tähän uuteen menetelmään, tai tajusiko hän sitä edes?

Tajusi. Hänellä oli pieniä alkuhankaluuksia ja jonkin aikaa hän suhtautui hommaan epäileväisesti, ilmeisesti edellisestä metodista traumatisoituneena hän on niin herkkä, mutta nyt hän oikeasti pitää kynsihuoltohetkistä. Hän on alkanut usein hurista toimituksen ajan, eikä edes mitenkään ahdistuneesti "rauhoittelen itseäni kehräämällä" -tyylisesti. Hän tykkää ja kehrää ja tuntuu olevan onnellinen huomiosta ja herkuista ja päätäntävallasta. Muutos entiseen on valtava!

Videolla (2 min) esitellään Sepon kynsienleikkausta. Hän valitsee pari kertaa pelkän herkun, mutta pääasiassa antaa leikata kynnen toisensa jälkeen. Etutassut leikataan hänen istuessaan ja niiden hoiduttua hänet pyydetään kyljelleen makaamaan, että takatassutkin saisi leikattua.



P.S. Tuolla videolla Seppo ei muuten ole niin innoissaan kuin yleensä, jonka näkee heti ainakin siitä, että hän ei tosiaan tullut alustalle asti.  Kuvaamisprojektin epäilyttävät valmistelyt (eli pöydän siivoaminen lehtipinoista ja kahvikupeista ja kameran virittely ja Kassisen hoitaminen pois paikalta häiritsemästä sekä henkilökunnan jännitys, että onnistuuko kuvaaminen ja ärtymys, jos ei onnistukaan, jos Kassinen vaeltaa taas paikallesaivat hänet tavallista varovaisemmaksi. Hän on hyvin häiriöherkkä ja helposti ahdistuva.

Tässä muuten Sepon seuraava projekti.

Opetellaan päästä kiinni pitämistä ja suuhun katsomista.

torstai 3. tammikuuta 2019

Puu-unia

Jos henkilökunnalta olisi ennen uuden kiipeilypuun hankintaa kysytty, että tarvitsevatko Kassinen ja Seppo oikeasti toista puuta, olisi vastaus ollut "eivät varmaan, eiväthän nuo juuri tuosta ekastakaan ole kiinnostuneita eivätkä ainakaan kilpaile siitä." Korkea puu oli hyvin vähällä käytöllä niin, että jos toinen halusi puussa olla, etenkin nukkua yläpesässä, sai siinä aina olla ihan rauhassa. 

Puun ollessa keittiössä Seppo sai omia yläpesän ihan itselleen, sillä sinne piti kiivetä ilman tukea ja Kassinen ei sitä osannut. Ei hänen taidettu koskaan nähdä sitä edes yrittävän, niin että hänkin vaikutti ihan tyytyväiseltä tilanteeseen. Seppo nukkui ylhäällä puussa, joskus, ja Kassinen nukkui muualla, aina.


Seppo. Yksin keittiön korkeuksissa. Ylimmäinen olento.

Kyllä yläpesän herrana kelpasi olla.

Joskus pesästä tosin kiemurteli myös jonkinlainen ällöttävä karvamato, joka kai kilpaili elintilasta.

Uuden kiipeilypuun hankinnan myötä iso puu siirrettiin takaisin olohuoneeseen, vanhalle paikalleen kirjahyllyn viereen, ja uusi puu asetettiin olohuoneen ovensuuhun. Ei ehkä mikään kätevin ratkaisu henkilökunnan kannalta, mutta siitä näkee melkein koko asunnon, joten Kassisen ja Sepon arveltiin arvostavan sitä.

Uusi puu on iso hitti, ja sen myötä myös vanha puu on kokenut suoranaisen toisen tulemisen. Molemmat ovat jatkuvassa, päivittäisessä käytössä.


Vanhan puun yläpesään pääsee nyt (taas) kirjahyllyä apuna käyttäen ja myös Kassinen on alkanut ahkerasti nukkua siellä.

Hän ei käyttänyt pesää varmaan kahteen vuoteen ennen uuden puun hankintaa. Mitähän ihmettä? Tuntemattomia ovat Kassisten aivoitukset. 

Seppokaan ei ole pesästä luopunut. Hän käyttää sitä aina silloin, kun Kassinen on uudessa puussa. 

Kyllä, Kassinen nukkuu myös tässä!

Hän on selvästi keksinyt pyörän puissa nukkumisen ilon uudelleen. 

Kaksi puuta on näille kahdelle kyllä ihan tarpeellinen määrä. Kun toinen nukkuu toisessa yläpesässä, toinen nukkuu toisessa. Harvassa ovat ne hetket, kun molemmat puut ovat tyhjiä.

Mainittiinko jo, että tästä olohuoneen ovensuusta on hyvät näkymät kaikkialle asuntoon? Se tarkoittaa myös sitä, että henkilökunnalla on hyvä näkymä siinä nukkuvaan ja siihen että Seppo jumalauta nyt heti tassu pois siitä tapetista sulla on kynnet esillä!

Väärin näit, en koskaan yrittäis mitään sellaista.

En koskaaaaaaaaan.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi ja joulunajan uutuudet

Hyvää uutta vuotta! 

Vuodenvaihde sujui rakettien paukkeessa, mutta onneksi Kassinen ja Seppo eivät niistä juurikaan välitä. Kassista pamaukset eivät tunnu häiritsevän lainkaan ja Seppo, joka järkyttyy alussa, rauhoittuu melko nopeasti hänestä mallia ottaessaan.


Kassinen torkkui ja vilautteli jopa vatsapuoltaan. Täh? Ilmeisesti hän pitää paukkeesta; hän varmaan tottui mekkalaan parvekeremontin aikana ja kaipasi äänimaailmaa uniensa siivittäjäksi.

Seppokin asettui lepäämään mutta oli selvästi Kassista rauhattomampi. 

Sitten muihin tärkeisiin asioihin: joululahjoihin. 

Kyllä, Kassinen ja Seppo saivat joululahjoja. Eivät henkilökunnalta, kuten eivät viimekään vuonna, mutta onneksi muut ihmiset aina muistavat heitä.

Kana ja ankka ovat oikeita hittejä: suuret kiitokset lahjan antajalle! Hiirihamsterimarsumikälie on vedettävä ja se surraa hetken itsekseen, mutta on valitettavasti molempien mielestä tylsä. Paljastettakoon, että se tuli herra Pablolta (joka muuten osoitti joulukortin "Kassiselle ja Kiusankappaleelle", kiitosta vaan).

Ja tässä on maailman paras herkku. Kiitos tämänkin antajalle! Lisäksi he saivat terveellisempiä Maukas-merkkisiä "Kissan kanaherkkuja", joita kumpikaan ei syönyt. (Ne menivät jatkokäyttöön herra Pablolle, joka rakasti niitä, eli kiitos hänen puolestaan.)

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana: henkilökunta osallistui paikallisen koiratarvikkeiden erikoisliikkeen Sohvin Valinnan kissoille suunnattuun jouluarvontaan ja kohdalle osui voitto! Mikä ilon päivä!

Huomio Joensuun ja lähialueiden ihmiset: koiratarvikeliikkeestä tosiaan saa nykyään myös kissajuttuja. Valikoimassa taitaa olla joitain ruokia, herkkuja ja hiekkaa sekä kivannäköisiä leluja. Lisäksi, jos oikein onni käy, paikalla saattaa olla siliteltävä koira!

Miamor-lajitelma varmasti kelpaa molemmille mutta Arion on aivan tuntematon merkki. Jännityksellä odotamme tuomiota.  

Hyvä joulu oli!