sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Nordic Noir

Tässä jaksossa rikostutkijat Kassinen ja Seppo selvittävät, kuka kumma on yöllä riehunut ja kaatanut pyykkitelineet. Kovin tuhmaa. 

Tutkimuksen loppupuolella Seppo saa älynväläyksen: "Hetkinen! Se taisinkin olla minä."

P.S. Kiinnostaako blogikissakalenteriin osallistuminen? Ame ja Tuike infoavat lisää, vielä ehtii mukaan. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Oven sulkeminen II

Kassinen on jatkanut oven sulkemisen opettelua keittiön ruokakaapin kanssa. Edellisessä postauksessahan hän ehti päästä oveen teipatun kohteen, pahvineliön, koskettamiseen asti. Seuraavassa vaiheessa pahvi häivytettiin pois ja paljaasta, avoimesta ovesta tuli hänelle uusi kohde, ja sanakin muutettiin (koske -> kiinni). Lopulta häneltä alettiin vaatia vähän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkoi liikkua.

Tällä hetkellä oven sulkeminen sujuu joskus hyvin, joskus melko hyvin, joskus ei mitenkään. Jonkinlaista logiikkaa onnistumisista ja epäonnistumisista kuitenkin löytyy.

Näin tää menee! Ehkä...

Kassinen osaa sulkea oven erinomaisesti, jos temputtaja istuu maassa oven vieressä käänteenä kaapiston puoleen niin, että Kassinen on sivulla, tavallaan yksin oman kaapinovensa kanssa. Silloin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koettaa ansaita palkkaa tekemällä ovelle jotain.

Temppu on heti vaikeampi, jos ihminen istuu maassa ja on kääntyneenä Kassisen puoleen. Silloin hän yrittää tiuhaan kaikenlaisia ihmiseen kohdistuvia liikkeitä, kaapimisia ja tassutökkäyksiä. Loogista joo, eihän ovi häntä ruoki. Lopulta hän kuitenkin aina kääntyy viimeisenä oljenkortenaan oven puoleen.

Jos ihminen seisoo oven vieressä, Kassinen lähinnä työntää päätään kaappiin tai kiehnää jaloissa. Hän ei ole oppinut, että temppuja voi tehdä seisoen. Mitä se sellainen muka on?

Seuraavalla videolla (1 min 40 s) esitellään melko onnistuneita suorituksia. Ovi sulkeutuu kahdella tai kolmella tökkäyksellä, ja palkkaa tulee pääsääntöisesti oven onnistuneesta liikuttamisesta. Välillä Kassinen myös huitoo ilmaa, hivuttautuu kohti henkilökuntaa ja tuntuu joko olevan ihan pihalla tai haluavan tehdä jotain muuta. Tällaisten sekoiluepisodien jälkeen hän saa raksun helpommalla, pelkästä oven hienoisesta koskemisesta. Muutoin hän nimittäin joko jatkaa ihan muiden asioiden tekemistä tai tympiintyy ja lähtee pois.



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Anopinhammaslääkärin paluu

Anopinhammas asustaa nykyään ruokapöydällä, jossa siihen ei kohdistu yhtä innokasta puutarhurointia kuin aiemmin ikkunalaudalla.

Jalka kyllä menee ruukkuun joskus ihan vahingossa.

Ja hampaita alkaa kutittaa lehtien lähellä.

Ne etsiytyvät suuhun ihan itsestään.

Voi voi, taas on uusi reikä lehdessä.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Nopeaa etenemistä

Sepon luona vieraili taas se loputonta viihdykettä tarjoava täpläystävä.

Mutta nyt herra Pablo ei itkenytkään yksin eteisessä ja alistunut kiusattavaksi, vaan oli pirteämmällä mielellä. Ehkä alkeellista leikkiäkin oli havaittavissa!

Ainakin hän tyhjenteli kissojen aktivointilelut ammattilaisen ottein...

...ja järsiskeli vähän pingviiniä.

Mutta mikä on tuo pehmeä hahmo pahvilaatikkomeren takana?

Sehän on Kassinen! Hän jäi ensimmäistä kertaa kunnolla näkyville Pablon tullen, onpa hän urhea! Hehän ovat tunteneet vasta kaksi vuotta.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tehosterokotus

Seppo kävi eilen tehosterokotuksella. Edellisen kerranhan hän kävi Kassisen kanssa yhteisellä rokotusreissulla viime vuoden lokakuussa, joten nyt koitti Sepolle seuraavan piikittelyn aika. Kassinen jäi tällä kertaa kotiin, hänen seuraava tehosterokotuksensa on vasta kahden vuoden päästä.

Rokotusreissu oli helppo ja nopea. Tällä kertaa ei käyty kaupungineläinlääkärillä, vaan yksityisellä eläinasemalla, ja koko ekskursio oli ohi puolessa tunnissa. Vähemmänkin aikaa olisi kulunut, ellei henkilökunta olisi ollut hyvissä ajoin paikalla.

Seppo ei matkasta sen kummemmin traumatisoitunut. Yllättyi vain. Pian takaisin saavuttuaan hän leikki leluhiirellä kesken jäänyttä leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Raksuilla minut houkuteltiin tänne koppaan ja nyt ollaan ulkona! Ihme meininkiä!

Jännää täällä kyllä on.

Mutta vähän liian kylmä. Takaisin sisälle, Jeeves!

Sannalle kiitos kyydistä ja kuvista!


torstai 12. lokakuuta 2017

Kaksi vuotta Kassista

Kassisen ja Sepon taloudessa on useampi juhlapäivä näin syksyn tullen. Syyskuussa oli Sepon saapumisen vuosipäivä ja tällä kertaa on Kassisen vuoro juhlia. Hänen saapumisestaan tuli eilen kuluneeksi tasan kaksi vuotta!

Vuosipäivää juhlistettiin aamiaisella kanankaulatarjoilulla ja päivällä puklaamalla karvapallo-kaularustokombo suoraan sängyn valkoisen päiväpeitteen päälle

Kiitos Kassinen näistä kauniista hetkistä!


Juhlallinen yhteispotretti. 

Kassinen katuu elämänvalintojaan: "Olisinpa muuttanut muualle."

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kauneutta ja päärynää

Täti Kassinen ihailee kuvajaistaan ikkunasta.

Hän on Seppoa kauniimpi, joskaan ei enää suurempi.

Seppo on päärynänmuotoinen.

Hän ei kauneudella juhli, mutta onneksi hänen ei tarvitsekaan. Huvittavuutta riittää.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kynsien leikkaus

Kassiselta ja Sepolta leikataan kynsiä epäsäännöllisen säännöllisesti henkilövahinkojen välttämiseksi. Tylsemmillä kynsillä on myös mukavampi temppuilla, kun tassunantaja ei piikitä herkunantajaa kämmeneen.

Sepolta leikataan kynnet ns. torkkumetodilla: uneliaana nuokkuvan kissan luokse hiivitään ninjamaisesti ja aletaan kaivella tassuja esiin. Tärkeää on hitaus ja hiljainen juttelu sekä rauhoittava silittely sopivin väliajoin. Seppo sietää kynsihoitoja jo kiitettävän hyvin ja useimmiten häneltä saa käsiteltyä kaikki tassut yhdellä kertaa, siinä missä aiemmin hän ärsyyntyi ja lähti pois muutaman nipsaisun jälkeen. Kehitystä!  

Kassiselta ei torkkumetodilla koskaan saanut leikattua kaikkia kynsiä kerralla, sillä hän on Seppoa herkempi muuttamaan muualle kohdatessaan jotain epämiellyttävää. Hänen kanssaan siirryttiinkin tempputyyliseen leikkausmetodiin, eli hän saa palkkaa, jos vain jaksaa istua pöydällä ja antaa henkilökunnan työskennellä.

Kassisesta operaatio ei ole näinkään erityisen mukava, sillä varpaita joutuu litistelemään kynsien saamiseksi esiin. Hän kuitenkin sietää sen kiltisti, protestoiden lähinnä nykimällä tassuaan ja nuolemalla manikyristin kättä. Jokaisen kynnen jälkeen on sentään tiedossa herkullinen pieni raksu!

Seuraavassa videossa (1 min 30 s) Kassinen näyttää, miten homma nykyään sujuu. Videon äänet eivät muuten jostain syystä toimi, puheen sijaan kuuluu vain kohinaa. Onkohan kuvaajalla ollut sormi jonkin oleellisen osan päällä...





perjantai 6. lokakuuta 2017

Parvekkeella

Uudessa kodissa on iso parveke, jossa Seppo on muutaman kerran vieraillut.

Hän pitää parvekkeesta, erityisesti sinne varisseista lehdistä ja risuista, ja tutkii aina ympäristöään ylen touhukkaasti.

Niin touhukkaasti, että yksikään kuva ei onnistunut.

Kassinenkin pitäisi parvekkeesta.

Voi, hän suorastaan rakastaisi parveketta!

Hän kuitenkin pysähtyy kynnykselle, sillä henkilökunta on varannut valjaat aivan oven ulkopuolelle. Niitä hän ei halua ylleen, ei edes vaikka varattuna olisivat ne paremmat, vaaleanpunaiset valjaat (siksi Sepolla on näissä kuvissa yllään verkkokankainen asu).

Kassinen on sopeutuvaa sorttia ja tyytyy tarkkailemaan ulkomaailmaa hieman kauempaa.

Hän ei ole ulkona, eli häntä ei varmasti voida pukea!

Nautinto olisi täydellinen, jos Seppo ei leikkisi taustalla jollain typerällä pienellä risulla.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ihmeparantuminen

Seppo koki pikaisen parantumisen ja mahavaivat hävisivät heti edellisen blogipostauksen jälkeen. Ihanaa! 

Kotihoito ja kana riittivät avuksi, joten erikoisruokavalioon ei onneksi tarvinnut turvautua.

Täällä on siis palattu arkeen: tässä Seppo tähdittää kohtausta päivittäin esitettävästä tragediasta "Nälkäkuolema ruokakaapin oven edessä."

Näytelmä on tehokkaimmillaan, jos siinä on kaksi esiintyjää, mutta myös monologinomaisilla jaksoilla voi olla haluttua vaikutusta.

Kassinen nälkiintyy, kärsii ja kärvistelee vakuuttavasti yksinkin.

Aamun mössö saisi jo ilmestyä.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Mahavaiva-Seppo

Sepolla on mahavaivoja. Niitähän hänellä oli myös viime vuonna tähän samaan aikaan. Ja vielä samanlaisia mahavaivoja: kakka on todella, todella löysää ja sitä tulee aivan liian usein. Vaivaa on kestänyt nyt nelisen päivää.


Voi Seppo-raukkaa!

Onneksi hän on aikuistunut eikä kävele kakkaan joka ainoa kerta kuten edellisen episodin aikana. 

Seppo on myös oksentanut kerran, ja sen jälkeen lähinnä yökkäili tarjotulle perusruoalle. Kypsennetty kana kuitenkin kelpasi hyvin, joten ehkä häntä täytyy nyt ruokkia väliaikaisesti sillä. Sehän voisi auttaa mahaankin. Tähän mennessä Seppo on siis saanut
 tavallista märkäruokaa pieninä annoksina sekä vähän raksuja, ja hoitona ovat olleet maitohappobakteerit ja Avital Flora -tabletit, joiden pitäisi tukea suoliston toimintaa. 

Jos mahavaiva ei keitetyllä kanalla ja kotihoidolla ala pian paranemaan, täytyy seuraavaksi kokeilla sen aiemmin selättänyttä konstia. Royal Canin Veterinary -sarjan Gastro Intestinal -raksut auttoivat edelliskerralla ihmeellisesti, vaikka henkilökunta ei niihin oikein uskonutkaan. 

Pitänee käydä eläinlääkärissä ostoksilla.

Mahavaivoistaan huolimatta Seppo syö, leikkii ja härkkii. 

lauantai 30. syyskuuta 2017

Itku-Seppo

Seppo itkee, kun hänellä on tylsää. Hänellä on tylsää melko usein. Henkilökunta pitää itkuääntä pääasiassa huvittavana, mutta suurina annoksina kuultuna se on hieman ärsyttävä.

Henkilökunta vastaa usein Sepon itkuun juttelulla. Joskus se hiljentää hänet, mutta joskus hän vastaa vähän. Olisi hauskaa, jos hän oppisi vielä keskustelemaan pidemmän kaavan mukaan. 

Seuraavalle videolle saatiin salakuvattua Sepon (epätavallisen lyhytkestoista) itkua, kun hän yrittää etsiä keittiöstä jotain mielenkiintoista härkittävää. Valitettavasti allekirjoittanut ei osannut pitää suutaan kiinni: katselijat älkää säikähtäkö puhetta.




torstai 28. syyskuuta 2017

Itkuvieras

Hieno herra Pablo vieraili eilen ensimmäistä kertaa Kassisen ja Sepon uudessa kodissa. Hän tuli todella iloiseksi tavatessaan allekirjoittaneen ja henkilökunnan toisen puoliskon.

Valitettavasti hän ei pitänyt Sepon tapaamisesta, sillä Seppo kiusasi häntä koko ajan. Suurimman osan vierailusta herra Pablo itkeskelikin eteisessä sydäntä- ja korviasärkevästi.

Tuhma Seppo joutui lopulta suljetuksi makuuhuoneeseen miettimään, mikä meni vikaan.

Tuleeko meille vieraita varta vasten kiusattavaksi vai eikö? 

Kassinen piileskeli olohuoneessa.

Välillä hän kuitenkin nousi ihmettelemään vieraan nyyhkytystä. Ei se ennen ole ollut noin surullinen!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Sivutuote

Kassinen osaa pyydettäessä mennä sisään avoimeen kantokoppaan. Temppua harjoiteltiin hänen kanssaan pitkään ja hartaasti ja siitä on ollut ainakin vähäsen hyötyä niinä hetkinä, kun hänet täytyy tositilanteessa saada kuljetettavaksi.

Seponkin saa koppaan, kunhan sinne vain ensin heittää raksun. Henkilökunta haluaa siirtyä tästä kiristysmallista palkkamalliin, ja Sepon kanssa onkin nyt harjoiteltu tempunomaista "suorita ensin ja herkku sitten" -sisäänmenoa. 

Harjoittelun takia toinen kantokoppa on ollut keittiössä kuukauden päivät. Treenien sivutuotteena Seppo on keksinyt, että kopan yhteydessä tapahtuu mukavia asioita ja ehkä siellä kannattaa aina silloin tällöin käydä hengaamassa. Saattaa vaikka tippua herkkuja. 

Herkkuja?

Herkkuja Sepolle nyt!

Sepon koppaanmenosta on tulossa video jossain vaiheessa syksyä, kunhan tempun kaikki osat saadaan toimimaan. Hänelle haluttiin nimittäin tarjota haastetta, ja temppu on kolmiosainen: Sepon pitäisi avata kopan ovi, mennä sisälle ja vetää ovi taas kiinni! 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Yön olento

Kassinen on viime aikoina ollut jotenkin aiempaa aktiivisempi. Hän leikkii, villikoi, ilakoi ja höpelehtii; Sepon kanssa, henkilökunnan kanssa ja jopa yksinään. Johtuukohan se ympäristön muutoksesta vai ilmojen viilenemisestä syksyn tullen?

(Eräs ystävä ehdotti syyksi, että kenties vasta nyt, muuton myötä, Kassinen voi olla varma, ettei Karvanaama enää ilmesty mistään ja tule rankaisemaan häntä liiasta ilonpidosta.)


Kuvituksena epäaktiivinen kenkälaatikko-Kassinen.

Lisääntynyt aktiivisuus on pääasiassa ajoittunut henkilökunnan hereilläoloaikoihin, mutta onpa Kassinen sydänyölläkin kunnostautunut. Allekirjoittanut havahtui alkuviikosta merkilliseen ölinään ja säikähti, pomppasi ylös sängystä ja ryntäsi olohuoneeseen. Jotain on varmasti pahasti vialla, jos yleensä niin hiljaisesta Kassisesta lähtee moinen mekkala!

No, jotainhan oli vialla. Kassisella oli akuutti tylsyyskohtaus. Lelukori oli unohtunut imuroinnin jäljiltä työpöydän päälle ja yhtään hiirulaista ei ollut saatavilla, ja Seppokin oli nukkumassa. Kamalaa. Ihmehän se olisi, jos ei tuollaisessa tilanteessa huutoa irtoaisi.


Yöeläin.

Muutamana muuna yönä Kassisella on ollut myös toisenlaista vaivaa, nimittäin hellyydenkipeyskohtauksia. Hän on hiipinyt sänkyyyn ja kiivennyt allekirjoittaneen päälle, hurissut hiljaa ja leiponut. Hän pysyy silitettävänä jonkin aikaa, muttei asetu viereen nukkumaan vaan poistuu taas saatuaan tarpeekseen. Söpöä. Jos johonkin pitää yöllä herätä, niin mieluummin tähän kuin mekkalointiin.


Yön elämöivä eläjä.