torstai 31. joulukuuta 2015

Kassinen eläinlääkärillä

Kassinen kävi toissapäivänä eläinlääkärin pakeilla. Henkilökunta joutui taas sietämään molempien kissojen 12 tunnin paaston ennen lääkärikäyntiä, mutta yllättävän kivuttomasti siitä selvittiin. Karvanaama kylläkin ehti esittää kuolevansa nälkään: maukui, tuijotti silmiin ja kehräsi vaativasti, kaapi ruokakaapin ovea ja lopuksi rääkyi kuin tapettava. 

Syynä käyntiin oli Kassisen toinen yläkulmahammas, jonka henkilökunta oli havainnut katkenneen kärjestään melko paljon. Kassinen oli kyllä syönyt koko ajan normaalisti eikä muutakaan poikkeavaa käytöstä oltu havaittu, mutta oli silti paikallaan käydä se tarkistuttamassa.


Hajonnut hammas kuvassa vasemmalla ylhäällä. Oikeanpuoleinen on paljon pidempi, vaikka senkin kärjestä puuttuu pieni pala.

Kävi ilmi, ettei tapaturma antanut aihetta mihinkään suurempaan operaatioon. Hampaasta puuttuu kyllä osa, mutta se ei välttämättä koskaan tulehdu tai tule muuten haittaamaan Kassista. Eläinlääkärin mielestä sitä on turha lähteä poistamaan vain varmuuden vuoksi, kun kissa kuitenkin käyttää sitä tarttuessaan ruokaan ja leluihin. Jos hammas joskus sattuu tulehtumaan, niin kiskotaan se sitten pois. 

Kassinen sai tästä reissusta kiitokseksi vain nukutuspiikin takapuoleensa, kun lääkäri sen heti kättelyssä ehti tökkäämään. Visiitin jälkeen henkilökunta joutuikin todistamaan monta tuntia Kassisen sekavaa hortoilua ympäri kämppää. Illalla hän oli kuitenkin palannut normaaliksi itsekseen ja leikki iloisesti kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Henkilökunta huolehtii.
Nukkuu silmät auki.

Karvanaama oli tästä episodista hämmennyksissään. Hän kävi nuuhkimassa tajutonta Kassista pari kertaa ja jopa nuoli tämän päätä. Tällä kertaa näin päin!


Eläinlääkärikuvista ja -kyydistä kiitos Marille!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kassinen seikkailee

Henkilökunnalle jäi alussa vähän epäselväksi, mistä Kassinen oli saanut nimensä. Katto-Kassiselta? Kassinen kieltämättä viihtyi korkeilla paikoilla, esimerkiksi kävi kirjahyllyjen päällä oleilemassa tai nukkumassa. Nykyään tämä käytös on kuitenkin vähentynyt.

Mutta kyllähän se tässä ajan mittaan on selvinnyt. Kassinen nimittäin tykkää piiloutua kasseihin ja pusseihin, jos ne ovat sen verran isoja, että sinne mahtuu menemään. Siellä sitten hän piileksii aikansa. Kerran on asunnossa käynyt ihmisvieras säikähtänyt, kun on pitänyt ottaa tyhjä kassi eteisestä mukaan ja siellä onkin Kassinen!

Karvanaama ei aina pidä tästä piiloleikistä. Joskus hän menee rämpyttämään kassia, jossa Kassinen on piilossa, ja sitten sähistään ja Kassinen pakenee. Mutta jos Karvanaaman silmä välttää, taas on Kassinen menossa kassiin.

Seuraavassa kuvasarja Kassisen piilottelusta. Henkilökunta pahoittelee huonoa laatua, mutta kännykkäkamera oli ainoa joka oli saatavilla, ja sillä ei hämärässä kovin hyvää kuvaa saa.

Kassinen piileskelee ovelasti kassissa.

Pahaa-aavistamaton Karvanaama kulkee ohi.

Kassinen LASEROI Karvanaaman takaapäin!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmaa

Karvanaama ja Kassinen ovat hiljentyneet tällä viikolla joulun viettoon. Tai no, eivät ole hiljentyneet, sama hulinointi jatkuu edelleenkin. Eiväthän kissat mistään joulusta välitä, vaan ovat kissamaisia 365 vuorokautta vuodessa. Ja hyvä niin.

Jouluaterialla Karvanaamalle ja Kassiselle kuitenkin tarjoiltiin maukasta sian sisäelinseosta. Hyvin maistui, kuten kuvasta näkyy.

Lautasella jouluisen punaista sisäelinseosta. Maisk!

Joululahjoiksi kissat saivat erilaisia herkkuja, leluja ja yllätyksen, joka kuitenkin saapuu vasta joulun jälkeen. Näistä kerrotaan joulunpyhien jälkeen enemmän.

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! Myös Karvanaamalta, vaikkei hän suostunut yhteenkään hyvään kuvaan.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Lautapelaajat

Karvanaama ja Kassinen saivat lainaan älypelin. Pelin ideana on nostaa pieniä puupalikoita laudassa olevista koloista, että palikan alla olevaan herkkuun pääsee käsiksi. Älypeli (Karlie doggy brain train) on tarkoitettu pienille koirille, mutta henkilökunta arveli, että Karvanaama ja Kassinen voivat ainakin kokeilla.

Ensimmäisellä yrittämällä kumpikaan kissa ei keksinyt pelin ideaa. He tuijottivat vuorotellen pelilautaa ja vuorotelen henkilökuntaa, nuuhkivat lautaa ja selvästi tajusivat, että jossain on nyt herkkuja. Niihin ei vain päässyt mitenkään käsiksi. He luovuttivat melko nopeasti ja peli piilotettiin.

Käsittämätöntä.

Peli annettiin kissoille uudelleen muutamaa tuntia myöhemmin, jolloin Karvanaama kävi sen kimppuun uudella raivolla. Hän onnistuikin repimään palikoita ylös, joskin enemmän tuurilla kuin taidolla, Kassisen katsellessa vieressä apeana. Myöhemmin Karvanaama on kuitenkin selvästi ymmärtänyt pelin idean.

Karvanaama osaa, Kassinen makoilee oikeassa alakulmassa.

Karvanaama pelailee nykyään parin päivän välein, ainakin kunnes pelin omistaja kaipailee sitä takaisin. Laudan tyhjentämiseen menee muutama minuutti, sillä hän pitää usein pieniä miettimistaukoja. Kassinen osoittaa lievää kiinnostusta peliä kohtaan, käy tutkimassa, nuuhkimassa ja seuraamassa Karvanaaman pelailua, mutta ei oikeastaan edes yritä ratkaista sitä.

Kassinen on täysin tyytyväinen narunsa kanssa kiitos vaan.

torstai 17. joulukuuta 2015

Joululahjoja

Karvanaama ja Kassinen avustivat kiitettävästi joululahjojen paketoinnissa. Heitä sai koko ajan olla nostamassa alas pöydältä, kun he olivat tunkemassa pakettiin, pureskelemassa paperia, leikkimässä teipillä tai järsimässä koristenarua. Etenkin Karvanaama oli hulluna naruun ja olisi todellakin syönyt sitä, jos henkilökunnan silmä olisi välttänyt hetkeksikään.

Kassinen auttaa ystävällisesti.

Kassinen osaa hienosti hillitä itsensä, vaikka ihanaa narua käsitellään suoraan hänen edessään.

Karvanaamasta ei pystynyt ottamaan kunnollista kuvaa, sillä hänen vahtimisessaan oli niin paljon tekemistä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Painonhallintaa

Painonhallinta on osa terveen ja hyvinvoivan kissan elämää. Henkilökunta on punninnut Karvanaaman ja Kassisen tähän mennessä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla (4. marraskuuta) Karvanaama painoi 3,5 kg ja Kassinen 4,8 kg. Toisella kerralla (15. joulukuuta) Karvanaama painoi 3,7 kg ja Kassinen 4,7 kg.

Paino tuntuu olevan molemmilla ihan mukavissa lukemissa. Karvanaama on alun nirsoilun jälkeen syönyt paremmin kuin Kassinen, joten painoakin on tullut lisää. Tästä se ei kyllä enää saisi nousta. Kassinen puolestaan liikkuu enemmän, niin leikitettäessä kuin muutenkin (yksin hepuloidessaan), joten hänen linjansa kyllä pysyvät kunnossa.

Karvanaama tuli varastamaan rypsiöljyjäämiä, kun henkilökunta oli viemässä pullataikinaa kohoamaan.

Kassinen leikkii vauhdikkaasti.

Henkilökunta suunnittelee kissojen kuukausittaista punnitsemista ja jonkinlaisen graafisen esityksen väsäämistä.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Postipaketti

Karvanaama sietää Kassista nykyään kohtuullisen hyvin. Yleensä suhtautuminen on tyyliä "siinäpä olet, aivan sama, kunhan et tule liian lähelle." Sähinää, murinaa ja käpälöintiä esiintyy nykyään vain Kassisen pahimpien juoksuriehumisleikkien aikaan, tai jos Kassinen yrittää leikillään saalistaa Karvanaamaa. Kassis-raukka ei kuitenkaan lopeta leikkiyrityksiään, ja lähes päivittäin hän yrittää fyysistä kontaktia äksyyn vanhaan Naamaan.

Henkilökunta tilasi Zooplus-nettikaupasta Feliway-feromonivalmistetta toivoen, että sen avulla kissojen välinen suhde paranisi lisää. Samalla tilattiin myös iso satsi kissanruokaa, että ihmispalvelijoiden ei tarvitsisi sitä selkä vääränä kaupasta raahata. Posti kiikutti siis eräänä päivänä pahvilaatikon, jossa oli Feliwayn lisäksi 24 tölkkiä Animonda Carnya (nauta-siipikarja) ja 12 pahvitetraa Bozitaa (kana-kalkkuna). Tämän pitäisi riittää yli kuukaudeksi.

Kassista kiinnostaa, Karvanaama istuu mieluummin kuvaajan sylissä.
Karvanaama hyppäsi pöydälle heti purkin auetessa ja totesi uuden ruoan olevan hyvää.
Kassinenkin tunki mukaan ja henkilökunta totesi helpoimmaksi ruokkia heidät pöydällä.

Feliwayn käyttöönotossa oli odottamaton ongelma, sillä sopivaa sähköpistoketta ei meinannut löytyä. Nestepullon pitäisi olla tietenkin vaakatasossa, mutta suurin osa asunnon pistokkeista on vinossa olevaa mallia. Sopivia on vain kylpyhuoneessa ja keittiössä, ja nekin puolentoista metrin korkeudella. Näistä kahdesta vaihtoehdosta feromonihaihdutin päädyttiin laittamaan keittiöön. Toivottavasti pahimmat äksyilyt jäävät pois ja Karvanaamakin alkaa sietää Kassisen edesottamuksia paremmin.

Pahvilaatikko otettiin myös hyötykäyttöön. Siitä tehtiin kissoille pieni maja, ja Kassinen on nukkunut siinä pari kertaa makoisat nokkaunet.

Nukkuvasta Kassisesta ei saa kuvaa, sillä kameran äänen kuullessaan hän havahtuu ja tulee hakemaan silityksiä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukoriste

Keittiön ikkunalla on nyt kynttelikkö, joka peittää suuren osan parhaasta tarkkailutilasta. Kissat eivät arvosta.

Typerä tilanviejä.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Järjen jättiläiset

Joskus täytyy ihmetellä noiden kissaeläinten toimintaa. Välillä ollaan ihan normaalisti, ja sitten juostaan päättömästi ympäri kämppää. Välillä pysytään kiltisti omissa puuhissa, ja sitten vaanitaan ja ajetaan toista takaa. Välillä syödään ensin omalta lautaselta ja vähän myöhemmin yritetään hivuttautua toisen aterialle, vaikka ihan samaa ruokaa siellä on tarjolla. Ja jos toista leikitetään, niin tottakai oma naama pitää tunkea leikkeihin mukaan. 

Pääasiassa tuollaisia ääliömäisyyksiä harrastaa Kassinen, vaikka luulisi hänen jo tajuavan, ettei Karvanaama arvosta. Kassinen ei tarkoita pahaa. Hän ei vain syömisen, leikkimisen ja yleisen hölmöilyn tuoksinassa tule muistaneeksi, millainen Karvanaama on luonteeltaan. Vaanimiset ja takaa-ajotkin ovat Kassisen osalta vain leikkiä, kunnes Karvanaama sähisee ja nappaa käpälällä. Tai rääkyy kuin tapettava, jos Kassinen on uskaltanut koskea Hänen Korkeuteensa. 


Kassinen keksi maailman ovelimman piilon.

Kassinen osaa jossain määrin avata ovia, jos ne ovat vähänkin raollaan, mutta Karvanaama tyytyy yleensä vain kaapimaan niitä etutassuillaan. Tosin voi myös kysyä, onko Karvanaama tässä tapauksessa sittenkin fiksumpi? Henkilökunta kuitenkin auttaa loppupeleissä ja ovi aukeaa. 

Karvanaama kaapii ovia myös silloin, kun hänellä on tylsää. Mikään ei herätä paremmin henkilökunnan mielenkiintoa ja kerro heille, että nyt pitää tulla leikkimään, kuin kunnon kaapiminen. Vaikka keskellä yötä. Karvanaama ei onneksi käytä kaapimisessa kynsiään, joten hänet voi jättää huomiotta klo 03:15 ilman, että tarvitsee pelätä ovien tuhoutumista. 

Kassinen on kätevä käyttämään tassujaan, ja ovien avaamisen lisäksi hän osaakin esimerkiksi kaivaa raksuja aktivointilaitteesta. Karvanaama taas rämpyttää jokaista laitetta käpälällään, eikä edes yritä koukkia raksuja kynsillä. Yleensä tämä rämpytys toimii, mutta ei aina, ja niissä tilanteissa Karvanaamalla jää raksut saamatta.


Karvanaama rämpyttää sulamassa olevaa sydäntä.

Erilaisia papereita ja lehden sivuja pitää myös rämpyttää, koska totta kai. Erityisesti silloin, kun joku niitä koettaa lukea.

Ruokaääliöintiä. Joskus lihanpalasia ei voi syödä lautaselta, vaan ne pitää siirtää lattialle. Sitten ne voi syödä. Kassinen nostaa lihan lautasen viereen, Karvanaama voi kantaa sen kauaksikin. Lattia jää veriseksi, mutta sehän on henkilökunnan ongelma. Keittiöön ei tulla laittamaan mattoa.


Karvanaama söi sydäntä pöydän alla, mutta ei jaksanutkaan kaikkea.

Karvanaama ja Kassinen ovat kyllä hienoja kissoja.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nukkumispaikat

Karvanaaman ja Kassisen muutettua uuteen kotiin olivat nukkumisjärjestelyt ensin hakusessa. Karvanaama tuntui nukkuvan missä sattui, mieluummin jossain piilossa, joko henkilökunnan rakentamassa tai itse keksityssä. Myös henkilökunnan päällä tuli uinailtua yöaikaan moneen kertaan. Pari kertaa Karvanaama joutui vaihtamaan nukkumispaikkaa, koska Kassinen oli mennyt uinailemaan Karvanaaman "pesään." Kyseistä paikkaa ei tietenkään voinut enää käyttää. 

Kassinen nukkui myös monissa erilaisissa paikoissa, ja usein (lähinnä ehkä Karvanaaman äkäilyn takia) korkeilla paikoilla, kuten kirjahyllyjen päällä. Enimmäkseen molemmat kuitenkin nukkuivat olohuoneessa, joka vakiintui alusta lähtien kissojen nukkumalähiöksi.


Tyypillisiä alkuaikojen nukkumapaikkoja.

Kassisen nukkumiseen tuli pysyvä muutos, kun henkilökunta osti kirpputorilta pienen korin, joka sijoitettiin olohuoneeseen ikkunalaudan edustalle. Siinäpä Kassinen on sen jälkeen viettänyt uniaikansa lähes yhdeksänkymmentäprosenttisesti! Vanhasta neulepaidasta ja vanhojen, käytöstä poistettujen tyynyjen vanusta valmistettiin myös erillinen kissanpeti. Tämä sijoitettiin samalla tavalla ikkunalaudan edustalle, ja tätä Kassinen on joskus myös käyttänyt.

Kassinen korissa.

Vastaommeltu peti kiinnosti.

Karvanaama nukkuu nykyään enimmäkseen olohuoneen ja keittiön tuolien päällä. Pari kertaa hän on käyttänyt myös kissanpetiä, jolloin molemmat kissat ovat nukkuneet söpösti lähes vierekkäin. Heillä on kuitenkin selkeästi edelleen omat nukkumapaikkansa, eivätkä he juurikaan käytä samoja paikkoja vuorotellen.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Yöllä

Karvanaama on tykästynyt makuuhuoneen vaatekaappiin. Se on hänen luottopiilonsa epäilyttävien vieraiden saapuessa, ja hänellä on ollut tapana myös nukkua siellä joskus pyyhkeiden ja liinavaatteiden päällä. Henkilökunta on sallinut sen, sillä ei kissankarvoilta voi kuitenkaan välttyä.

Viime yönä henkilökunta heräsi oksennusääniin ja pomppasi ylös kiertämään koko asunnon. Kassinen löytyi unisena olohuoneesta, mutta Karvanaamaa ei näkynyt missään. Lopulta hänet bongattiin poistumasta vaatekaapista.

Tänään henkilökunta pyykkää kylpypyyhkeen, käsipyyhkeen ja kolme lakanaa.

Pahoinvointi yllätti nukkujan.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Nirsonaama

Karvanaama oli erittäin nirso muuttaessaan uuteen kotiin. Hän söi vähän ja harvoin: kaikki tarjottu märkäruoka oli pahaa merkistä riippumatta, raaka liha oli myös yäk, ja mahaan asti päätyi pääasiassa kuivaraksuja. Niitä pidettiin aina tarjolla, että Karvanaama söisi edes jotain joskus. Hän ei kuitenkaan juonut niin paljon kuin raksuruokavaliolla olisi ollut suotavaa, joten ruokataistelu oli luvassa heti, kun kissat kotiutuisivat kunnolla.

Kassiselle kelpasi alusta alkaen kaikki: märkäruoka, raksut ja raaka liha. Tässä hän syö kivipiiraa. Hänen mielestään liha on parasta, kun se ei ole lautasella.

Karvanaaman ruokavaliota laajennettiin tarjoamalla sinnikkäästi märkäruokaa ja vähentämällä raksuja. Raksujen vapaa tarjoilu poistui, ja niitä annettiin vain aktivointilaatikoista. Märkäruoasta Karvanaama yleensä nuoli vain kastikkeen, joten ruokapalat muusattiin ja sekaan laitettiin vettä, että ”kastiketta” olisi enemmän. Tämä toimikin, mutta tasapaino oli tärkeää: jos vettä meni liikaa, ruoka ei kelvannut.

Kuukauden aikana ruokatottumukset paranivat. Märkäruokaa meni yhä enemmän, ainakin jos annosta koristi parilla raksulla ruokahalun herättämiseksi. Liha liittyi myös osaksi ruokavaliota, tosin kypsennettynä. Se mikä raakana oli ällöttävää, oli kypsänä yllättäen ihan ookoo, tai jopa herkkua. Paistettu jauheliha, paistettu kana ja keitetty sian sydän kelpasivat kaikki.

Hammaskivenpoiston (ja ummetuslääkkeiden aloittamisen) jälkeen Karvanaaman ruokahalu parani valtavasti. Märkäruokaa oikein ahmitaan, eikä raksuja yleensä tarvita. Suurin ihmetys liittyy lihaan, sillä siinä missä Kassinen on todiaan syönyt raakaa lihaa hyvällä ruokahalulla...

Kassiselle maistuu sian sydän, lautaset on turhia.

...Karvanaamalle sama liha on pitänyt tarjoilla kypsänä.

Keitettyä sydäntä veri-vesikastikkeessa. Nam nam.

Toissapäivänä Karvanaaman päässä kuitenkin tapahtui jonkinasteista ajattelua, tai mielenhäiriö. Hän söi annoksen keitettyä sydäntä, kävi tutkimassa veristä leikkuulautaa, ja meni lopulta syömään Kassisen ruoan. Joka oli samaa sydäntä raakana. 

Ehkä voisi vähän nuolaistakin.

Kassisen annos katosi parempiin suihin. Mitäs ei ollut paikalla.

Henkilökunta oli iloinen Karvanaaman ruokatottumusten äkillisestä laajenemisesta ja ruokki Kassis-raukan märkäruoalla.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Eläinlääkäristä

Karvanaaman eläinlääkärivierailu meni hyvin. Hammaskivi lähti, verikokeita otettiin ja mahaa tunnusteltiin. Tuloksena oli yllättäen ja onneksi terve kissa! Verikokeista paljastui terveen kissan arvot ja mahassa ei tuntunut mitään omituista, kaiketi iso maha on yksilöllinen ominaisuus.

Eläinlääkärin kanssa juteltiin myös Karvanaamaa vaivaavasta ummetuksesta. Se on kuulemma yleistä vanhoilla kissoilla, ja kissaa voi lääkitä kotona Levolacilla ja kissanmaltaalla. Karvanaama on kuitenkin aina pirteä ja jatkaa syömistä vaikka ei olisi kolmeen päivään kakannut, niin ei tarvitse olla hirveän huolissaan.

Toipilasnaama ei ole vielä herännyt.

Ennen nukutusta Karvanaaman piti olla puoli vuorokautta syömättä, mikä tarkoitti sitä, että Kassinenkin näki nälkää. Kassinen ei arvostanut pitopalvelun puuttumista ja tuli yöllä moneen otteeseen hyppimään päälle, kiehnäämään ja kehräämään vaativasti. Kun henkilökunta kieltäytyi nousemasta, hän keksi omaa nakerreltavaa ja puri poikki kännykän laturin! Ääliökisu.

Oliko pakko kuvata tässä kauhean likaisen näköisellä eteisen matolla?

torstai 19. marraskuuta 2015

Eläinlääkäriin

Karvanaama menee huomenna eläinlääkäriin hammaskivenpoistoon ja verikokeisiin. Luvassa pitäisi olla niitä tavallisia vanhenevan kissan kokeita, esimerkiksi munuais- ja maksa-arvoja.

Karvanaama ei vaikuta sairaalta: hän on pirteä, syö ja leikkii. Kuitenkin hänellä on huolestuttavan iso maha, mikä ei johdu madoista, sillä hänet on madotettu jo kahdesti tässä kuukauden aikana (suolinkaisia nimittäin oli tänne muutettaessa). Karvanaama ei myöskään tunnu lihavalta, kylkiluut löytyvät hyvin. Maha on pehmeä eikä arista, mikä ilmeisesti voisi viitata nestekertymään. Neste mahassa olisi lievästi ilmaistuna tosi huono juttu.

Karvanaama-raukalla on hieman harittavat silmät. Tämä haittaa hyppäämistä, ja jokaista hyppyä edeltääkin tavaton päänheiluttelu mahdollisimman tarkan etäisyysarvion saamiseksi. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Koirien vierailuja

Karvanaaman ja Kassisen reviirillä vieraili tällä viikolla ihmisten lisäksi kaksi koiraa. Ei yhtään ollut tiedossa, miten katit asiaan suhtautuisivat, joten tapaamisten aikana oltiin hyvin vahvasti jännän äärellä. Jo aikaisemmin vierailulla kävi kääpiövillakoira Oliver, mutta K&K pysyivät visiitin ajan tiukasti sängyn tai päiväpeiton alla, ja Oliver-vanhusta eivät moiset otukset ollenkaan kiinnostaneet, joten tätä ei ehkä kohtaamiseksi lasketa.

Dalmatialainen Pablo on suunnilleen puolivuotias joka paikan höseltäjä, joka heti sisään tullessaan pelotti kissat olohuoneen sohvan alle ja makuuhuoneen vaatekaappiin. Pablo ei touhutessaan Karvanaamaa ja Kassista edes huomannut, ja väsyttyään meni makuuhuoneen sängyn päälle nukkumaan.

Kassinen uskaltautui pian hiljaisuuden laskeuduttua pois sohvan suojista ja alkoi tutkimaan ympäristöä. Pablo kuitenkin havahtui unestaan ja Kassinen kohtasi vieraan makuuhuoneen ovenraosta. Sähinää ja murinaa seurasi, niitä ei Kassiselta ole ennen kuultukaan! 

Pablo on jo sen verran tavannut kissoja (ja muita koiria), että tiesi murinasta seuraavan kynsiä kuonolle jos liian lähelle uskaltautuu. Hän päätti pysyä riittävän välimatkan päässä, Kassinen perääntyi takaisin olohuoneeseen ja tilanne laukesi. Hetken päästä Pablo seurasi, kun hänet laskettiin pois makuuhuoneesta, mutta saatuaan palkaksi uutta murinaa, päätti pysyä kaukana ja haukahti vain pari kertaa, kunnes haettiin pois. Kassinen totesi ilmeisesti näyttäneensä mustavalkealle koiraeläimelle, kuka tässä asunnossa määrää ja tyytyi tämän jälkeen vain tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Toisella Pablon vierailulla Kassinen oli enää vain etäisesti Pablosta kiinnostunut ja ainoastaan murisi tälle pari kertaa kun tämä liian lähelle uskaltautui.

Karvanaama-raukka ei ollut koiran vierailusta hyvillään ja tyytyi piileskelemään vaatekaapissa, kunnes Pablon nukahdettua livahti keittiön astiakaapin päälle. Sinne ei mikään koira yltäisi, siis hyvä paikka tarkkailla tilannetta koko vierailun ajan! Pablon lähdön jälkeen Karvanaama hiippaili hitaasti jonkin aikaa pitkin huoneistoa ilmiselvästi varuillaan. Kassinen taas jumputteli menemään asioilleen heti oven käytyä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Karvanaama piilottelee.

Kassinen laseroi korista käsin ja Pabloa hieman pelottaa. 

Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen glen of imaalinterrieri Keitsi oli taas toisenlainen tapaus, kun ei ollut kissoja kunnolla aikaisemmin tavannut. Tutustuminen ei onnistunut nytkään, koska Keitsi olisi halunnut metsästää kissaraukat. Näköhavainnosta seurasi ponnekasta kissojen luo pyrkimistä ja haukkumista, kissojen puolelta murinaa ja sähinää. Keitsi pidettiin tiukasti lieassa koko vierailun ajan ja K&K pysyivät hyväksi havaitsemissaan piilopaikoissa olohuoneen sohvan ja keittiön astiakaapin suojissa. 


Keitsi joutui pysymään hihnassa, sillä hän olisi halunnut maistella kissoja.

Mielenkiintoista olisi nähdä, tottuisivatko kissat koiravierailijoihin, mikäli heitä enemmän kävisi. Toivottavasti näin, ainakin Pablon toisella vierailulla oli hieman rauhallisempi tunnelma. Ehkä olisi kuitenkin parempi että seuraavalla visiitillä kävisi taas Oliverin kaltainen rauhallinen otus, ettei tarvitsisi taas kaikkien olla varpaillaan.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Yhteiselon alusta

Karvanaama ja Kassinen ovat kuulemma olleet ystävykset entisessä kodissaan. Kassinen on pentuna esitelty Karvanaamalle ja suurempia kissojen välisiä ongelmia ei ilmeisesti ole ollut. He ovat nukkuneet yhdessä ja syöneet samasta kupista. Kissat ovat saaneet myös ulkoilla vapaasti.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Ilmeisesti kaksi muuttoa on aiheuttanut stressiä erityisesti Karvanaamalle ja se näkyy kissojen välisinä jännitteinä. Heti ensimmäisellä viikolla uudessa kodissa Karvanaama murisi ja sähisi Kassiselle läimien samalla tassulla. Jopa yhdeksän kymmenestä kissojen kohtaamisesta asunnossa koostui Karvanaaman äksyilystä. Kassinen oli silminnähden ahdistunut, väisti aina konfliktitilanteissa ja joskus pelkkä kehollinen blokkaus/tuijotus riitti saamaan hänet kääntymään pois.

Karvanaaman käytöstä lähdettiin parantamaan antamalla hänelle jotain mukavaa tekemistä Kassisen ollessa lähellä, että kissat saisivat positiivisia mielleyhtymiä toisistaan. He mm. söivät lähekkäin, leikkivät (olivat leikitettävänä) vierekkäin, vuorotellen samalla tai eri lelulla, ja olivat silitettävänä yhtä aikaa. Tuijotustilanteet pyrittiin katkaisemaan leluilla tai kutsumalla toista kissaa. Feliwayta yritettiin myös hankkia, mutta se on loppu koko Suomesta. Lopulta sitä tilattiin Zooplussalta, mutta paketti ei ole vielä tullut.

Noin kuukaudessa tilanne parantui. Karvanaama äksyilee yhä muutaman kerran päivässä, erityisesti ollessaan nälkäinen. Murina on loppunut, sähinä ja tassulla lyöminen ovat päivittäisiä ja niitä näkee noin neljästä kahdeksaan kertaa päivässä. Usein ne tapahtuvat tilanteissa, joissa Kassinen on liian lähellä, tai jos se yrittää tulla samaan leikkiin mukaan. Karvanaama saattaa myös mennä itse haistelemaan Kassista, kerran myös suloisesti kävi nuolemassa Kassisen päätä, ja sen jälkeen päättää läimiä ympäri korvia. Kassisessakin on kyllä vikaa, hänellä ei nimittäin tunnu leikkitilanteissa olevan mitään tajua, milloin kannattaisi olla tunkematta toisen eteen. Onneksi hän ei juuri enää piittaa äksyilystä, vaan menee menojaan vähän tavallista nopeammin jatkaen omia hommiaan. Kassisesta tuli nopeasti paksunahkainen!

Yhteisenä harrastuksena raksujen etsiminen.

torstai 12. marraskuuta 2015

Kissakuvia


Muutamia otoksia kuluneen kuukauden varrelta:

Karvanaama tulee laatikosta.

Kassinen päiväunilla. Eipä hän muualla kuin tässä korissa nykyään nukukaan.

Karvanaama leikkii aktivointilaatikolla (Lue: Teeboksi, johon kätketty raksuja).
Harvinainen yhteiskuva.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Tästä se lähtee

Tässä ensimmäisessä päivityksessä esitellään itse blogin päätähdet: Karvanaama ja Kassinen. Entisen omistajansa kuoltua kissakaksikko päätyi Öllölän kissataloon, jossa pari kuukautta vietettyään he sijoittuivat sisäkissoiksi Joensuuhun. Kerrostalokaksiossa elää myös kaksi ihmispalvelijaa.


Karvanaama

















Karvanaama (s. 2005) on valkokirjokilpikonna leikattu tyttö. Karvanaama painaa noin 3,5 kg, ja on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Nirso hän kyllä on, ruokalajeista kelpaavat välittömästi vain kuivaraksut ja paistettu jauheliha, muut pitkin hampain ja lievän huijauksen jälkeen. Nälkänsä kyllä ilmoittaa kuuluvasti. 

Karvanaama on hyvin ihmisystävällinen, tulee syliin mielellään ja kehrää hyvinkin äänekkäästi. Jopa ihmisten nukkuessa hän voi tulla päälle pörisemään. Kassiseen Karvanaama suhtautuu joskus hieman pomottelevasti, ja varsinkin nälkäisenä tai muussa stressitilassa Karvanaama voi olla hyvinkin äksy. Kassinen ei joka tapauksessa koskaan ala riitelemään jos Karvanaama on huonolla tuulella ja väistää silloin nopeasti.


Kassinen


















Kassinen (s. 2010) on ruskeatabbyvalkea leikattu tyttö. Hyväkuntoinen ja energinen Kassinen painaa 4,8 kg. Ruoaksi kelpaa kaikki, jauhelihasta ja kivipiirasta aina peruskissanruokaan ja raksuihin asti. Ruokahalun kanssa ei koskaan ole ongelmia.

Myös Kassinen on erittäin ystävällinen ja muutenkin hieno tyyppi. Aina välissä tulee kehräämään ja puskemaan. Mielellään hän leikkisi myös Karvanaaman kanssa, joka ei kuitenkaan ymmärrä tuollaista huumoria. Se ei kuitenkaan estä Kassista yrittämästä, ja aina välillä esiintyy tietynlaista vaanimista ja leikkihyökkäyksiä. Kassinen viihtyy myös korkeilla paikoilla, monesti hänet on yhytetty kirjahyllyjen päältä nukkumasta.