Dalmatialainen Pablo on suunnilleen puolivuotias joka paikan höseltäjä, joka heti sisään tullessaan pelotti kissat olohuoneen sohvan alle ja makuuhuoneen vaatekaappiin. Pablo ei touhutessaan Karvanaamaa ja Kassista edes huomannut, ja väsyttyään meni makuuhuoneen sängyn päälle nukkumaan.
Kassinen uskaltautui pian hiljaisuuden laskeuduttua pois sohvan suojista ja alkoi tutkimaan ympäristöä. Pablo kuitenkin havahtui unestaan ja Kassinen kohtasi vieraan makuuhuoneen ovenraosta. Sähinää ja murinaa seurasi, niitä ei Kassiselta ole ennen kuultukaan!
Pablo on jo sen verran tavannut kissoja (ja muita koiria), että tiesi murinasta seuraavan kynsiä kuonolle jos liian lähelle uskaltautuu. Hän päätti pysyä riittävän välimatkan päässä, Kassinen perääntyi takaisin olohuoneeseen ja tilanne laukesi. Hetken päästä Pablo seurasi, kun hänet laskettiin pois makuuhuoneesta, mutta saatuaan palkaksi uutta murinaa, päätti pysyä kaukana ja haukahti vain pari kertaa, kunnes haettiin pois. Kassinen totesi ilmeisesti näyttäneensä mustavalkealle koiraeläimelle, kuka tässä asunnossa määrää ja tyytyi tämän jälkeen vain tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Toisella Pablon vierailulla Kassinen oli enää vain etäisesti Pablosta kiinnostunut ja ainoastaan murisi tälle pari kertaa kun tämä liian lähelle uskaltautui.
Karvanaama-raukka ei ollut koiran vierailusta hyvillään ja tyytyi piileskelemään vaatekaapissa, kunnes Pablon nukahdettua livahti keittiön astiakaapin päälle. Sinne ei mikään koira yltäisi, siis hyvä paikka tarkkailla tilannetta koko vierailun ajan! Pablon lähdön jälkeen Karvanaama hiippaili hitaasti jonkin aikaa pitkin huoneistoa ilmiselvästi varuillaan. Kassinen taas jumputteli menemään asioilleen heti oven käytyä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kassinen uskaltautui pian hiljaisuuden laskeuduttua pois sohvan suojista ja alkoi tutkimaan ympäristöä. Pablo kuitenkin havahtui unestaan ja Kassinen kohtasi vieraan makuuhuoneen ovenraosta. Sähinää ja murinaa seurasi, niitä ei Kassiselta ole ennen kuultukaan!
Pablo on jo sen verran tavannut kissoja (ja muita koiria), että tiesi murinasta seuraavan kynsiä kuonolle jos liian lähelle uskaltautuu. Hän päätti pysyä riittävän välimatkan päässä, Kassinen perääntyi takaisin olohuoneeseen ja tilanne laukesi. Hetken päästä Pablo seurasi, kun hänet laskettiin pois makuuhuoneesta, mutta saatuaan palkaksi uutta murinaa, päätti pysyä kaukana ja haukahti vain pari kertaa, kunnes haettiin pois. Kassinen totesi ilmeisesti näyttäneensä mustavalkealle koiraeläimelle, kuka tässä asunnossa määrää ja tyytyi tämän jälkeen vain tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Toisella Pablon vierailulla Kassinen oli enää vain etäisesti Pablosta kiinnostunut ja ainoastaan murisi tälle pari kertaa kun tämä liian lähelle uskaltautui.
Karvanaama-raukka ei ollut koiran vierailusta hyvillään ja tyytyi piileskelemään vaatekaapissa, kunnes Pablon nukahdettua livahti keittiön astiakaapin päälle. Sinne ei mikään koira yltäisi, siis hyvä paikka tarkkailla tilannetta koko vierailun ajan! Pablon lähdön jälkeen Karvanaama hiippaili hitaasti jonkin aikaa pitkin huoneistoa ilmiselvästi varuillaan. Kassinen taas jumputteli menemään asioilleen heti oven käytyä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Karvanaama piilottelee. |
Kassinen laseroi korista käsin ja Pabloa hieman pelottaa. |
Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen glen of imaalinterrieri Keitsi oli taas toisenlainen tapaus, kun ei ollut kissoja kunnolla aikaisemmin tavannut. Tutustuminen ei onnistunut nytkään, koska Keitsi olisi halunnut metsästää kissaraukat. Näköhavainnosta seurasi ponnekasta kissojen luo pyrkimistä ja haukkumista, kissojen puolelta murinaa ja sähinää. Keitsi pidettiin tiukasti lieassa koko vierailun ajan ja K&K pysyivät hyväksi havaitsemissaan piilopaikoissa olohuoneen sohvan ja keittiön astiakaapin suojissa.
Keitsi joutui pysymään hihnassa, sillä hän olisi halunnut maistella kissoja. |
Mielenkiintoista olisi nähdä, tottuisivatko kissat koiravierailijoihin, mikäli heitä enemmän kävisi. Toivottavasti näin, ainakin Pablon toisella vierailulla oli hieman rauhallisempi tunnelma. Ehkä olisi kuitenkin parempi että seuraavalla visiitillä kävisi taas Oliverin kaltainen rauhallinen otus, ettei tarvitsisi taas kaikkien olla varpaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti