Mielivaltaisia rajoituksia

Kassinen ja Seppo ovat tämän viikonlopun alennetulla palvelutasolla vain puolikkaan henkilökunnan huomassa.

Herra Pablo ja neiti Liinu nimittäin kutsuivat.

Helmikuussa, kun he olivat Kassisen ja Sepon kotona lomalla, oli kolmekymmentä astetta pakkasta ja nyt on sitten kolmekymmentä lämmintä. Kumpikaan ei ole hyvä.

Omasta mielestään he voisivat ottaa aurinkoa kuin mitkäkin liskot, mutta valitettavasti heidät pakotettiin pahimmasta paahteesta läähättämästä sisälle viileään.

Epäreilua, kun aina on elämässä perusteettomia rajoitteita.

Viikonloppuloma

Kassisen ja Sepon henkilökunnan allekirjoittanut puoli oli taas yhden yön lomalla heistä.

Herra Pablo ja neiti Liinu tarjosivat ulkoiluseuraa ja muutakin mielenvirikettä.

Lauantai oli tuulinen ja sateinen, mutta sunnuntaina aurinko paistoi.

Henkilökunta nukkui taas sohvalla että saisi olla rauhassa, mutta neiti Liinu halusi välttämättä nukkua vieressä. Onneksi hän on herra Pabloa kevyempi, niin häntä pystyi yöllä tönimään edes vähän pois tieltä.

Noin muuten neiti Liinu oli taas edelliskertaa järkevämpi eläin, mitä henkilökunta kiittää.

Hän osasi olla syömättä lattialle jääneitä pikkuleluja ja leikki vain omalla lelullaan, oli noin yleisesti ottaen vähemmän ärsyttävä, veti hihnassa vähemmän, eikä syönyt kakkaa.

Herra Pablo puolestaan maisteli vähän kakkaa ja hänellä alkaa olla valikoiva kuulo, kun jotain pyytää tekemään. Ehkä se hänelle sallitaan, sillä hän täytti alkukuusta 11 vuotta. Paljon onnea herra Pablo!

Viikonloppuraportti

Meillä oli vieraita. Ne haukkui meille ja siksi oltiin täällä vangittuina kaksi päivää.

Seppo oli eristystiloissa ihan rennon oloinen, mutta Kassisen täti vähän stressasi.

Hän nukkui usein lelukorissa ja lisäksi vuoti vettä toisesta silmästään. 

Hän kuitenkin söi, käytti hiekkalaatikoita, leikki henkilökunnan kanssa ja hurisi sylissä, niin että toivottavasti hänellä ei ollut liian rankka viikonloppu.

Lisäksi sekä Kassinen että Seppo halusivat vähän väliä pois eristyksestä, vaikka luulisi heidän ymmärtäneen, mitä toisella puolella oli odottamassa (alla video äänimaailmasta n. 12 s). Ehkä vieraat eivät sitten olleet niin kauhea asia...

Herra Pablo ja neiti Liinu olivat kuin kotonaan ja valtasivat sohvan ja sängyn. 

Vaikka sohva olisi kyllä saanut olla isompi, kun herra Pablo puolet ajasta koki, ettei mahtunut.

Yöt nukuttiin suunnilleen näin. Kassisen ja Sepon ei-allekirjoittanut puoli muutti evakkoon työhuoneeseen, kun ei jostain kumman syystä halunnut tähän viereen.

Tässä vielä kuva neiti Liinun sievästi yöpaidasta. Olisi ikävää, jos hänelle tulisi yöllä kylmä.

Kylmyyttä nimittäin oli jaossa aina ulos mennessä. Lenkit jäivät aika lyhyiksi ja pukemiseen ja riisumiseen tuntui välillä kuluvan enemmän aikaa kuin itse kävelyyn.

On Kassisessa ja Sepossa sellainen hyvä puoli, että he käyvät hiekkalaatikolla.

Kiitos tästä viikonlopusta, herra Pablo ja neiti Liinu! Saatte ehkä tulla joskus uudelleenkin.

Ehkä.

Loppuun vielä kuva vastavapautuneesta Seposta. Mitähän hän ajatteli tästä kaikesta?

Ystävänpäivä

Miksi on laitettu kodinhoitohuone hienoksi?

Kaikki mitä tarvitsee on täällä.

Ja jatkuu vielä.

Täällähän voisi vaikka joku asua.

Tuleeko meille vieraita tänne? Minä Seppo haluaisin vieraan.

Melkein oikein! Vieraita tulee, mutta tuonne toiselle puolelle.

Te kaksi asutte nyt täällä kaksi yötä. Ihan varmuuden vuoksi.

Herra Pablo ja neiti Liinu tulivat nimittäin viettämään ystävänpäiväviikonloppua.

Loma(?)

Kassisen ja Sepon henkilökunnan allekirjoittanut puoli vietti viikonlopun hienoa herra Pabloa hoitamassa.

Paikalla oli tietenkin myös se hirveä krokodiili, joka hänen elämäänsä nykyään piinaa.

Tässä sekalaisia kuvia viikonlopulta:

Herra Pablo sijasi ystävällisesti sängyn, mutta valitettavasti hoitohenkilökunta katsoi parhaaksi nukkua sohvalla.

Lenkkeily ilman katuvaloja ei ole henkilökunnan mielipuuhaa.

Ei voi ikinä tietää, mitä hirviöitä valon ulkopuolella vaanii.

Lenkin jälkeen on hetki rauhallista. Pieni hetki.

Ja sitten taas mennään.

Pakkasta oli huimat miinus yksi aste, joten heille oli tietenkin molemmille puettava joka kerta villaloimet päälle.

Kiitos herra Pablo ja neiti Liinu tästäkin aktiiviviikonlopusta!

Koirakeikka

Kassisen ja Sepon henkilökunnan allekirjoittanut puoli sai olla taas kaksi yötä hoitamassa herra Pabloa ja neiti Liinua.

Meno oli samanlaista kuin ennenkin, paitsi herra Pablo joutui pukeutumaan tötteröön hotspotin vuoksi.

Nukuttiin ja lenkkeiltiin ja syötiin ja leikittiin ja puuhailtiin kaikenlaista fiksua/tyhmää.

Herra Pablon onneksi tötterö ei päässyt lenkille...

...sillä siellä se olisi vain likaantunut. Herra Pablo söi nimittäin taas kakkaa, neiti Liinu söi oksennusta ja molemmat söivät multaa.

Oli hyvä kakka. En kadu.

Oli tosi hyvä oksennus! Siinä oli sulamattomia nappuloita, ihan kuin oikeaa ruokaa. Varmaan naapurin koira tarjoili.

Maha täynnä on kiva tulla syliin ja pussailla.

Neiti Liinu kerkisi myös jostain löytää ja pureskella yhden keltaisen tussin, yhden leluauton renkaan, yhden prinsessatiaran ja yhden rannekorun.

Mutta kun minun omat lelut on ihan tyhmiä.

Neiti Liinu kaatoi myös kupillisen kahvia härvätessään torstaiaamuna ja samana iltapäivänä tervetulokomitea yhteisesti kaatoi vesikuppinsa.

Herra Pablo ja neiti Liinu nukkuivat makuuhuoneessa ja neiti Liinu jatkuvasti laittoi itse valoja päälle. Hoitohenkilökunta oli kaukaa viisas ja nukkui itse sohvalla, että sai vähän yhtenäisemmäksi yöunet.

Kiitos tästä taas herra Pablo ja neiti Liinu! Oli mukavaa ja voidaan ottaa uusiksi, ainakin jos lupaatte yrittää vähentää ällöttävien asioiden syöntiä. 

Tähän loppuun vielä yhteislauluvideo.