Arki, ainakin melkein

Kassisen tädin elämä on ollut uomissaan jo pitkään, ja Seppokin on näin viikon jälkeen ehkä 80-prosenttisesti kotiutunut.

Tuolla taustalla hän harrastaa mattojen rullausta. Mukavaa, että hänellä on mielekäs harrastus!

Uusi koti

Kassinen ja Seppo ovat onnistuneesti muuttaneet uuteen kotiin! Heidän suhtautumisensa tilanteeseen on ollut vaihteleva.

Seppo kokee tulleensa siepatuksi ja pakkosiirretyksi maailman pelottavimpaan paikkaan.

Kassisen täti puolestaan on innoissaan tästä uudesta, suuremmasta maailmasta.

Molemmat tuntuvat kiittävän aiempaa maantasaisempia maisemia.

Uudessa kodissa Seppo on kohdannut monta itselleen tuntematonta konseptia. Kova lattia aiheuttaa paljon enemmän ääniä kuin aiempi muovimatto, ja jokaiseen kahahdukseen on reagoitava joko menemällä katsomaan tai menemällä piiloon.

Hän pelkää myös sälekaihtimia. Siis mikä ihme voi olla tuo, joka menee ikkunassa ylös ja alas? Paitsi että se on varmasti uhka Seppojen olemassaololle.

Uuden kodin kodinhoitohuone-kylpyhuone-sauna-osasto on myös liian outo paikka hänen herkälle tsyygelleen. Hän on kyllä käynyt tutustumassa, mutta selvästi jännittäen aika kovasti. 

Kassisen täti taasen rakastaa kodinhoitohuone-kylpyhuone-saunaa ja haluaisi olla siellä riesaksi asti.

Hän on varmasti jo unohtanut asuneensa ikinä missään muualla.

Toivottavasti Seppokin pian kotiutuu ja sekoilu loppuu.

Viime hetken tunnelmat

Seppo hei, se valkoinen laatikko oli tarkoituksella sen mustan laatikon päällä. Sinun ei tarvinnut työntää sitä alas. Siellä olisi voinut olla särkyviä asioita!

Ja sama täällä, sinulta ei odoteta laatikonsiirrostöitä tässä vaiheessa muuttoa. Olisit vaan antanut sen sinisen laatikon olla siinä pakastimen päällä.

Saattaa kuule käydä niin, että muuttoauto vie sinut vahingossa herra Pablon luo.

Sekalaisia kuvia ajankohtaisesta aiheesta

Kassinen ja Seppo henkilökuntineen muuttavat perjantaina uuteen kotiin. Blogi saattaa jättää päivityksen väliin, tai sitten ei. 

Muuttaessa kannattaa omistaa esim. kivikokoelma. 

Ja teetä, jota ei juoda. Täti Kassinen auttoi lajittelemaan ne.

Jokin tuntui hivelevän hänen aistejaan tässä "perinteisessä jouluteessä."

Henkilökunta joutui poistamaan hänet paikalta.

Noin muuten tädin muuttoapu paheksuu kaikenlaisia normaalista elämästä poikkeavia pakkaustapahtumia.

Seppo Johannes auttaa henkilökuntaa vähän liikaakin ja väärillä tavoilla. Tätäkin kirjoittaessa (aikaa kulunut n. 20 min) hänet piti ensin poistaa imeskelemästä muuttolaatikon teippiä ja sitten kynsimästä tapettia. Nyt hän pääsi hetkeksi makuuhuoneeseen arestiin henkilökunnan nukkuvan osapuolen kanssa, että tämän julkaisun saa tuupattua eetteriin.

Seppo, Seppo, voi jumalauta. Järki lähtee muutenkin ja sinä oot vielä tuommoinen ääliö. Tuhma! Joulu alkaa olla lähellä ja lahjat jää kyllä tulematta!

Syy ja seuraus

Seppo on kiipinyt tädin henkilökohtaisen laatikkopinon päälle.

Siitä voi seurata vain tappelu.

Lisää laatikoita

Kassisen täti sai taas lisää virikkeitä. Hän nukkuu mielellään sekä tyhjissä laatikoissa että täysien laatikkopinojen päällä.

Sepon mielestä laatikoiden suurin anti ovat niihin jääneet teipit. Henkilökunnalla on kova työ nyhtää niitä irti Seppoa nopeammin.

Muita uutisia: katsokaa, miten hyviltä tädin silmät näyttävät!

Inhorealismia

Terveisiä muuttolaatikoiden ja kissanhiekan keskeltä.

Tavaroita laatikoihin

Joo, hienosti avustatte pakkaamisessa, kiitosta vaan. Sinne pitäis kuulkaa laittaa muutakin kuin teidän lelut.

Muutto edessä

Vaikka karvainen herrasväki ei sitä vielä tiedäkään, ovat he ja henkilökunta muuttamassa uuteen kotiin. Kyseinen asunto on puolet vanhaa isompi, joten Kassisella ja Sepolla on siellä paljon uutta tilaa temmeltää.

Oon aika varma, että kiellätte temmeltämisen.

Joitain merkkejä muutosta on jo ilmassa: Isompia ja pienempiä pahvilaatikoita on ilmestynyt eteiseen ja olohuoneeseen. Karvahaalarit ovat ottaneet niistä luonnollisesti ilon irti.

Jotkut kirjahyllyt ovat myös salaperäisesti tyhjenneet. Kassisen on havaittu nukkuvan niissä.

Kyllä pitäisi Kassiselle olla oma hylly.

Epäreiluus

Joitain minun tavaroita on hävinnyt. Onkohan ne täällä?

Seppo, henkilökunnan tavaroita on siellä. Sinun tavaroita on heitetty pois. 

Tätijaloste

Suomen kaunein lihajaloste.

Karvanaama yhä mukana

Muutama viikko sitten (tarkalleen sanottuna 20.6.) Karvanaaman kuolemasta tuli kuluneeksi kolme vuotta. Naama tuhkattiin poismenonsa jälkeen ja tuhkat toimitettiin henkilökunnalle pienessä pahvilaatikossa, jotta ne voitaisiin jonain sopivana ajankohtana sirotella johonkin sopivaan paikkaan.

Naama-vainaa varastamassa ruokaa.

Naama-vainaa varastamassa ruokaa. Taas. Hän oli hyvin innokas sellaisissa hyvää ruokaa koskevissa asioissa.

Naaman tuhkat ovat edelleen tallessa eteisen yläkaapissa. Muutossakin ne kulkivat mukana kaiken muun tavaran seassa. Johtuneeko henkilökunnan järjestelykyvyn tai mielikuvituksen puutteesta, laiskuudesta vai jopa tunnearvosta, kun ei sopivaa aikaa ja paikkaa tuhkien sirottelulle ole löytynyt. 

No, säilyyhän se Karvanaaman muisto tällä tavalla hyvin konkreettisesti henkilökunnan mielessä.

Naama-vainaa hengaamassa niskassa samaan tapaan kuin Seppo tekee nykyään.

Seppo, joka ei tiedäkään, että hänen edeltäjänsä löytyy tuolta.

Eiku tiedän nyt kun kerroitte. Joudunko minäkin sitten joskus laatikossa kaappiin?

Et joudu, sinut täytetään ja asetetaan sohvapöydälle keskustelunaiheeksi.

Vitsi vitsi! Pitää nauraa jottei itketä.

Lamppusilmä

Viimeisiä kuvia edellisestä asunnosta: Seppo makoilemassa lattialla silmät suurina.

Aurinkoisella säällä punainen matto saa hänen silmänsä näyttämään kullankarvaisilta.

Hohtavan efektin takia tämä postaus sai melkein otsikon "Silmä on ruumiin lamppu."

Mutta sitten henkilökunta muisti, että sillä taitaakin olla jotain tekemistä jonkin uskonnon kanssa.

Ei se sitten sovi otsikoksi, sillä raamatunlauseiden merkityksiä googlailevat rippikoululaiset eivät ole blogin kohderyhmää. Pettyisivät tänne tullessaan, raukat.

Kuvakulma

Henkilökunta yrittää pitää blogia mielenkiintoisena vaihtelevalla valokuvauksella. Kuva ajalta em., ennen muuttoa.

Verhot

Uuteen kotiin on saatu laitettua verhot. Edellisessä asunnossa niitä ei koskaan ollut, koska siellä oli täydellisen toimivat sälekaihtimet ja verhot sisustusmielessä ovat asioita, joita tapahtuu muille ihmisille.

Seppo on siis elänyt koko elämänsä verhottomassa maailmassa ja henkilökunta vähän jännitti, miten hän niihin suhtautuu. Koettaisiko hän kiipiä niitä pitkin korkeuksiin?

Ai tällainen laitos on verho.

Kyllä, kyllä hän yrittää. Onneksi hänen kyntensä ovat lyhyet ja tylsät. Hän saa vain kaavittua ja heiluteltua verhoja, mutta näyttää saavan siitäkin sen verran iloa, että on tuskin lopettamassa hetkeen.

Sitä voi heilutella näin.

Ja kynsiä näin.

Ai mitenniin "ja nyt Seppo loppuu se verhojen härkkiminen" en kuule en ymmärrä laalaa.

Ainakin kynnenleikkuutiheys on helppo määrittää: sakset esille heti, kun verhoista alkaa saada otetta. 

Mitään en oo ikinä tehnyt.

Välillä henkilökunta salaisesti vähän toivoo, että myös Seppo kuuluisi niihin muille ihmisille tapahtuviin asioihin.