Sepon virike

Viimeisessä Mati-postauksessa eräs lukija ehdotti, että Sepolle pitää hankkia virikekoira.

Valitettavasti Seppo ei tähän hätään voinut saada omaa koiraa, mutta henkilökunta kuitenkin sai järjestettyä sellaisen vierailulle.

Tämä on Nata, yksi Alvan kuusikosta.

Hän on niin ihana, että henkilökunnalta lähtee järki.

Ei hän tänne muuten pelkästään Sepon virikkeeksi tullu. Tämä vierailu oli järjestetty jo aikoja sitten, sillä hän on siinä iässä, jossa koiranpentujen pitää päästä käymään kaikissa maailman paikoissa kaikenlaisten otusten luona.

Nata oli ehtinyt jo nähdä muutaman kissan, joten hän ei kauheasti niistä välittänyt. Kassista hän pääsi haistelemaan heti sisääntultuaan, jonka jälkeen Kassinen siirtyi parvekkeelle nukkumaan. Seppo pyöri lähituntumassa, tietenkin.

Nata oli kuitenkin liian touhukas kohde Sepon kiusausta varten. Hän ei huomannu tuijotusta, sillä hänellä oli liian kiire syödä herkkuja, tappaa kaikki kissojen lelut, pelata palloradalla, ihmetellä (ja ratkoa!) älypelejä, kulkea läpi tunnelista ja yrittää tappaa sitä.

Hän ehti myös vähän kaivella kissanhiekkalaatikkoa.

Fiksuna tyttönä hän ei kuitenkaan yrittänyt asioida kissanvessoissa vaan tunnisti kyllä oman sanomalehtensä. Vierailu meni siis oikein hyvin.

Seppo pysytteli pääosin lattiatasoa korkeammalla, sillä Nata yritti leikkiä hänen kanssaan, jos hän oli liian lähellä. Leikkiinkutsu koostui kummallisista, äkkinäisistä liikkeistä, joita Seppo ei alkuunkaan ymmärtänyt ja joita hän lähti karkuun. Nata tietenkin juoksi perässä. Kuvio toistui muutaman kerran, kunnes Seppo teki jahtaukselle stopin pysähtymällä, pörhistymällä suureksi ja lyömällä pentua nenään.

Voi pieni kultaraukka! Hän ulisi vähäsen, vaikka häneen ei tullut naarmuakaan. Seppo onneksi taisi tajuta pitää kyntensä piilossa pennun kanssa tekemisissä ollessaan. Ehkä hänellä on piilotettua sosiaalista älykkyyttä.

Nata lienee vähän viisaampi seuraavalla kerralla. Toivottavasti hän tulee taas pian käymään, sillä hän on mitä ihanaisin karvapörröeläin. Pusi pusi.

Koiranpentuja

No mutta sehän on Alva! Hän oli ovella vastassa, kun allekirjoittanut kävi hänen ja taustalla seisovan vanharouva Wandan luona.

Alvan tapaaminen oli mukavaa mutta ei kuitenkaan vierailun tähtihetki. Pääosassa olivat nimittäin hänen pyöräyttämänsä ihmeellisen ihanat karvapörröeläimet.

Niitä oli yhteensä kuusi kappaletta ja ne olivat toinen toistaan söpömpiä.

Heräämisen jälkeen porukka piti tietenkin viedä äkkiä ulos ja allekirjoittanut sai kantaa kolmea yhtä aikaa. Se oli suorastaan maaginen kokemus!

Hereillä olevien pentujen touhuja oli miltei mahdoton kuvata.

Söpöyden ja ihanuuden sai taltioitua lähinnä silloin, kun tyypit keskittyivät käyttämään hampaitaan. Paidanhelmannykijä oli hieno olento.

Sormienmaistelijat (eli kaikki) olivat hurmaavia.

Hampaillahan sitä maailmaan on tutustuttava, kun ei oikein muitakaan välineitä ole.

Niin söpö voi ei.

Miten voi olla olemassa mitään tällaista?

Kassisen ja Sepon onneksi kaikilla näillä on jo koti ja yksikään niistä ei muuta heidän ilokseen riesakseen seurakseen. Yhyy.

Maailmanparantaja

Henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli sai taas pitää lomaa Kassisesta ja Seposta hoitaa herra Pabloa pari päivää.

Plussat

- edelleenkin paljon ulkoilua

- edelleenkin yöuniseuraa

- edelleenkin päiväuniseuraa

- ei syönyt yhtään kakkaa!

Miinukset

- päiväunilla herra Pablo yritti tulla sänkyyn nukkumaan, tyynyn viereen silleen söpösti niin kuin Seppo joskus tekee, mahdollisimman lähelle. Herra Pablo on vain paljon suurempi eikä oikein mahtunut pieneen tilaan tyynyn vieressä ja allekirjoittanut havahtui siihen, että kolmekymmentäkiloisen koiran takapuoli laskeutui pään päälle.

Herra Pablo on monella tavalla erinomainen eläin ja hoitojakson aikana hän näytti vain parhaita puoliaan. Hänellä on esimerkiksi komea purukalusto.

Ja älykkyyttä hönkivä perusilme.

Koirissa on se hyvä puoli, että niitä voi viedä ulos kauniisiin paikkoihin ja pyytää poseeraamaan.

Se on oivaa vaihtelua kissakuvaukseen, jossa 75 % kuvista joko A) kissa ei ole lainkaan yhteistyökykyinen ja pesee lähinnä varpaitaan tai B) kissa on fotogeeninen mutta kuvan taustalla on tiskausta odottava astiapino/liian monta kertaa käytetyt sukat/henkilökuntaa ilman housuja, ja kuvaa ei sen takia kehtaa esitellä kaikelle kansalle blogissa.

Tässä ollaan taas menossa kauniiseen paikkaan...

...ja matkalla poseeraus aamuauringossa.

Matka jatkuu...

...ja poseeraus. 

Kaiken pönötyksen vastapainoksi herra Pablo pääsi uiskentelemaan.

Jokivartta kävellessä voi saman lenkin aikana päästä veteen vaikka viidesti, tai kymmenesti!

Myös kaverin kanssa voi pulikoida. Tässä on espanjanvesikoira Alva, joka kävi pikkuisena pentuna myös Kassista ja Seppoa katsomassa. Hänestä on tullut todella kaunis aikuinen!

Vesileikkien lisäksi herra Pablon sai nauttia keppien kantamisesta ja järsimisestä. Allekirjoittanut antoi hänen joskus päättää kävelyreitin (koska se on kuulemma tärkeää hänen hyvinvoinnilleen) ja tällä lenkillä hän suunnisti suoraan tälle ruohokentälle, etsi suurimman kepin ja halusi ensin leikkiä sillä ja sitten asettui järsimään sitä. Hän tulee niin onnelliseksi niin vähästä.

Eräällä lenkillä bongattiin roska.

Herra Pablo kantoi sen kotiin, jossa se heitettiin oikeaoppisesti roskiin. Maailma on taas vähän parempi paikka.

Myös yksittäisen ihmisen maailma on hetken parempi, tuhisevampi ja litistyneempi, kun tällainen tyyppi nukahtaa syliin.

Koiranpentu vierailee

Useasti on käynyt Kassisella ja Sepolla koiria vieraina. Tällä kertaa oli vuorossa Alva, kolmen kuukauden ikäinen espanjanvesikoira, jota oli tarkoitus hieman tutustuttaa kissoihin. Eli käytännössä opettaa vähän tervettä kunnioitusta terävillä kynsillä varustettuja ihmeotuksia kohtaan.

Alva saapui sisään touhottaen, niin kuin koiranpennut yleensä. Kassinen piiloutui olohuoneen vierassängyn alle heti havaiessaan, minkälainen karvaturilas ulko-ovesta saapui. Siellä hän pysyi melkein koko vierailun ajan. Seppo puolestaan ihmetteli pentua ensin keittiönpöydältä käsin, ja uskaltautui sitten eteiseen tutkimaan tunkeutujaa lähempää.

Jaaha, taas näitä. Taitaa olla pienempi kuin useimmat.

Siinä katseltiin ja nuuskittiin puolin ja toisin, turvallisen välimatkan päästä tietenkin. Kumpaakin kiinnosti, mutta myös vähän pelotti. Lopulta Alva uskaltautui liian lähelle, jolloin Seppo näpäytti pentua käpälällä päähän. Se on ilmeisesti Sepon mielestä aina hyvä toimintatapa oudossa tilanteessa! 

Tähän on hyvä parkkeerata ja pitää rölliä silmällä. 

Alva hoksasi jonkin ajan kuluttua, että olohuoneessa piileskeli Kassinen. Vierassängyn vieressä käytiin uutta ihmeotusta silmäilemässä ja sille haukkumassa. Kassinen vastasi murinalla. Onpa kiva. Toinen murisee ja toinen lyö.

Vierailun aikana nähtiin aika monta lyöntiä, mutta Alva osasi lopulta pitää puolensa keksiessään, miten Sepon saa juoksemaan karkuun. (Metodia emme paljasta, etteivät eräät muut vierailevat koirat vain opi sitä.) Jonkin aikaa touhuttuaan Alva nukahti keittiön lattialle, jolloin Seppo hiiviskeli takaisin paikalle tutkimaan.

Zzzzz...

Olen supersöpö ja hyvät unenlahjat on minulla myös.

Seppo tutkii lähietäisyydeltä.

Hyi yäk, haisipa pahalta.

Pennun nukkuessa saapui kissojen ruoka-aika ja heidät päätettiin uskaliaasti ruokkia, Seppohan oli jo paikalla. Kassinenkin uskaltautui piilostaan jääkaapin oven kolahtaessa, mutta alkoi perääntyä Alvan havahtuessa touhuiluun. Hänet otettiin kuitenkin ronskisti kiinni ja nostettiin liedelle syömään, ja hän söi ongelmitta ja tyytyväisenä. Nössö-Kassinenkin rohkaistuu!