Matonen II

Kassisen tädin paras lelu on edelleenkin tuo Rokkimimmien kesäkuussa lähettämä matonen, joka asuu piilossa kaapissa ja tulee ulos vain leikkimään (video n. 20, nopeutettu) ja kynittäväksi.

Yhteiskuulumiset

Rauhaa vain meille kuuluu.

Ontujan elokuukuulumiset

Seppo ontuu edelleen yhtä mystisesti kuin aiemminkin. Hän syö gabapentiiniä ja lisäravinteita, mutta otapa niistä nyt selvää, auttavatko vai eivätkö. Kohta Palmidol PEA -kapselit loppuvat ja pitäisi päättää, tilatako lisää vai jatkaako ilman.

Joskus ontuminen tuntuu vähentyneen ja sitten sitä taas näkee seuraavana päivänä.

Seppoa itseään yksi, joskus heikko jalka ei edelleenkään tunnu kauheasti häiritsevän.

Alla pari videota (15 s ja 20 s) aiheesta "ontuja leikkii eikä onnu yhtään."

Moittiva katse

Ai tuommoisia olit etsimässä etkä meitä hoivaamassa.

Tuoreet kuvat

Aamutäti.

Aamusipuli.

Ratsastamaan

Seppo et oo menossa sinne ylös, vaikka kuinka huutelisit. Haluutko tulla olkapäälle (video n. 30 s)?

Unilelut ja muuta

Kassisen ja Sepon serkut kävivät eilen pari tuntia heitä katsomassa. Seppo seurusteli ja söi herkkuja. Kassisen täti otti vastaan silityksiä ja nukkumaan mennessään unileluja.

Kylläpä hän oli kiltti ja kärsivällinen!

Serkkujen asettuessa keittiöön piirtelemään karvainen herrasväki rentoutui.

Onpa mukavaa, kun on vieraita ja sopivasti äksöniä.

Piilokuva

Missä luuraavat Kassinen ja Seppo?

Kaikkien pikkuotusten kauhu

Eilen tämä töröttelevä täti, suurin talouden saalistajista, pyydysti ja söi suihinsa heinäsirkan.

Toissailtana hän yritti kiusata tuhatjalkaista, mutta henkilökunta otti hänet siitä hyvästä terassilta sisään.

Uhkaus

Voi kun minusta vanhasta tädiltä olisi niin mukava yksin olla tässä pahvilaatikolla.

Niin että otahan tuo Seppo mukaan ja mee pois. Vai häädänkö sen itse ja sitten se itkee?

Koppaunet

 

Viimeinkin on löytynyt turvallinen tapa nukkua kantokopassa!

Ovea ei huomaamatta kiinni laiteta.

Maistuvuus

Tämä itsensä litimäräksi pessyt pieneläin arvostelee nyt tyyriit lisäravinteensa.

Seppo ei suosittele: Palmidol PEA tuo vähän pahan sivumaun ja Cartivet sekä haisee että maistuu inhottavalta. Henkilökunta ei osaa sanoa lisäravinteiden hyödyllisyydestä vielä mitään, niin että tässä vaiheessa niitä on vain syötävä.

Turilas

Tämä kiltin ja pehmeän näköinen eläintarhaeläin on ihan kauhea peto. 

Eräänä päivänä hänet löydettiin kiusaamasta tällaista pientä sievää ruskoturilasta.

Turilas sirisi, kun Kassisen täti käänteli sitä ympäri, mutta onneksi henkilökunta ehti pelastamaan sen ennen välipalaksi päätymistä.

Sisustusta

Kaadettu kiipeilypuu pystytettiin makuuhuoneen nurkkaan, jossa sen viereen sai apuhuonekalun alastuloa helpottamaan.

Puu uudessa paikassa oli karvaisen herrasväen mielestä tietenkin uusi ja jännittävä puu.

Onpa hieno kolo Seppo! Meinaatko alkaa siellä asumaan?

Tunnistus

Seppo Johannes on tutustunut uuteen tätinsä. Ihan näin läheisissä väleissä he eivät vielä ole, mutta viime yönä heitä ei enää pidetty erillään ja hyvin meni.

Alla söpö tätinpesuvideo ajalta ennen lääkärireissua (n. 25 s).

Eläinlääkärikertomus

Kassinen kävi tiistaina hammaskivenpoistossa, hammasröntgenissä ja verikoekontrollissa. Hammaskiveä oli kohtalaisesti ja se oli hyvä poistaa, sillä ikenet olivat olleet osin röpelöisen näköiset ja vuotaneet verta. Hammasröntgenissä ei ollut toimenpiteitä vaativia löydöksiä: mahdollista alkavaa syöpymää muutamassa hampaassa ja vuoden päästä olisi hyvä käydä kontrollissa.

Kassisen täti on kaapattu.

Hyi taas täällä.

Kassisen verikoetulokset olivat taas ihan normaalit. Kuinka mukavaa, hyvä täti!

Aika samanlaista kuin edelliskerrallakin. SDMA näköjään puuttuu mutta eiköhän ilman sitäkin pärjätä.

Toimenpiteen jälkeen täti oli kovin surkea. Hän oli jo lääkärissä kuolannut potilaskoppinsa litimäräksi ja jatkoi sitä koko illan. Onneksi häntä oli nesteytetty kunnolla!

Paha elämä on.

Kassisella oli huono ja hankala olo monta tuntia. Hankalaa oli myös henkilökunnalla, kun täti saattoi lähteä ihan varoittamatta juoksemaan ja yrittää hyppiä ties minne. Lopulta häntä oli turvallisinta säilytellä terassilla. Onneksi oli lämmintä!

Myöhään illalla olo parani ja jonkun hyvän lääkkeen vaikutus jatkui: täti vietti monta tuntia huristen ja puskien ja haluten hirveästi seuraa ja silityksiä vielä yöllä ja aamullakin. Ruokana tarjoiltiin velliä ja se maistui oikein hyvin

Kassinen toipui reissustaan nopeasti. Sepolla oli ja on vaikeampaa.

Kassisen tultua kotiin Seppo näki hänet kopassa, mutta tädin lähtiessä liikkeelle Seppo suljettiin makuuhuoneeseen. Seppo kävi haistelemassa Kassisen kamoja tämän ollessa terassilla mutta hän pääsi kunnolla näkemään tätinsä vasta, kun tämä käyttäytyi jo normaalisti. Valitettavasti Seppo ei silti tuntenut Kassista ollenkaan.

ONKO TÄMÄ MINUN TÄTI?

Ei ollut, oli joku vieras täti.

Vahdin sitä.

Tuijotteleva Seppo vietti keskiviikkopäivän makuuhuoneessa. Hän oli siellä monta tuntia ihan yksin ja ikävissään! Kaikessa surkeudessa hänellä oli ollut vatsavaivoja ja löysää kakkaa oli sekä hiekkalaatikossa että Sepon kintuissa, ja kakkainen Seppo oli tietenkin nukkunut sängyssä.

Kenelläpä ei olisi vähän ripulifiilis, jos tulisi teljetyksi vankilaan ja oven toisella puolella olisi joku tuntematon täti.

Kissat viettivät keskiviikkoillan ja viime yön edelleen erillään ja aamulla Seppo tuijotteli tätiään vähän vähemmän. Ehkä tämä yhteiselo taas tästä lähtee.

Kassisen tädin päiväretki

Kassinen menee tänään eläinlääkäriin. Hänelle on varattu hammaskivenpoisto, hammasröntgen ja varmaan verikokeitakin on luvassa.

Toivottakaa hänelle onnea koettelemukseen!

Mielivaltaisia rajoituksia

Kassinen ja Seppo ovat tämän viikonlopun alennetulla palvelutasolla vain puolikkaan henkilökunnan huomassa.

Herra Pablo ja neiti Liinu nimittäin kutsuivat.

Helmikuussa, kun he olivat Kassisen ja Sepon kotona lomalla, oli kolmekymmentä astetta pakkasta ja nyt on sitten kolmekymmentä lämmintä. Kumpikaan ei ole hyvä.

Omasta mielestään he voisivat ottaa aurinkoa kuin mitkäkin liskot, mutta valitettavasti heidät pakotettiin pahimmasta paahteesta läähättämästä sisälle viileään.

Epäreilua, kun aina on elämässä perusteettomia rajoitteita.

Ontumavideoita

Tässä postauksessa on neljä kahdeksan sekunnin videota Sepon ontumisesta. Sitä ei näy rauhallisessa kävelyssä vaan yleensä tuollaisessa kiireisessä kipityksessä, jossa alku menee hyvin mutta jossain vaiheessa joku(?) menee pieleen.

Kolme ensimmäistä videota on kuvattu peräkkäin, tarpeeksi nopean liikkeen saamiseksi heitettiin raksuja ja ne ovat tässä kuvaamisjärjestyksessä.

Ensimmäisessä Seppo ei onnu muuten, mutta ihan lopussa oikea takajalka löksähtää outoon asentoon.

Toisessa on selkeää ontumista, oikea takajalka on jotenkin kaarella. Se ei siis koskaan ole ilmassa niin, että sille ei varattaisi ollenkaan painoa.

Kolmannessa Seppo loikkii. Tässä vaiheessa raksuja on heitelty jo useampi, eli onko tämä rasitusta? Onko tuommoinen loikka helpompi kuin kipitys? Seppo loikkii myös leikkiessään, mutta myös laukkaa ja hyppii pöytätasoille esimerkiksi kärpäsen perässä rajustikin ja ilman näkyviä oireita.

Neljäs video on normaalitilanteessa kuvattu: Seppo lähtee makuuhuoneesta keittiöön innokkaana odottamaan ruokatarjoilua. Kipittää aluksi tavallisen näköisesti, sitten tassu pettää parin askelen verran ja sitten korjaa asennon.

Ontuminen korjautuu kahden tai muutaman askelen aikana, joskus Seppo pysähtyy hetkeksi ja sitten liikkuu taas ok. Ontuminen saattaa pahentua rasituksessa tai sitten ei. Ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä hänen nähtiin pariin otteeseen ontuvan hiekkalaatikolta tullessa, nyt sitä ei ole nähty. 

Lääkkeistä menee edelleen gabapentiini 1 tabletti aamuin illoin ja sen kanssa Seppo on kivuttoman oloinen, iloinen ja jutteleva, aktiivinen ja joka asiaan osallistuva.

Vaivaiselle hankittiin hienoja nivelvalmisteitakin, kun ei niistä kerran haittaakaan ole. Olivat niin tyyriitä, että henkilökunta syö nämä itse, jos Sepolle ei kelpaa.

Niin kun minun kiipeilypuu on edelleen kaadettuna niin hypin sitten täällä.