Viime viikon alkuviikko

Henkilökunnan allekirjoittaneen puoliskon kolmen päivän herra Pablo -keikka ei vaikuttanut Kassisen tädin elämään mitenkään.

Hän vaikutti taas lähinnä unohtaneen, että henkilökuntaa on joskus ollut kaksi kappaletta, ja oli tyytyväinen yhteen.

Seppo sen sijaan oli ikävöinyt kovasti ja imeskellyt taas häntäänsä. Hän on niin herkkä kukkanen.

Karvainen herrasväki sai herra Pablon henkilökunnalta tällaiset herkut korvaukseksi siitä, että he joutuivat olemaan vajaalla palvelulla. Kumpikaan ei suostu syömään niitä.

Hännän kimpussa taas

Seppo on viime aikoina pysynyt hyvin karvaisena ja hyvinvoivan ja tasapainoisen oloisena. Henkilökunta on kiitellyt itseään, taloyhtiötä, Joensuun kaupunkia ja suotuisten tähtien asentoja. 

Toissapäivänä hänet kuitenkin yllätettiin hännänimeskelypuuhissa. Toivottavasti tilanne ei kohta eskaloidu! 

Sepon hännänimeskelyongelman nykytilanne

Joinain öinä Seppo ei nukukaan tuolissa vaan kaivautuu henkilökunnan toisen osapuolen vaatekaappiin. Siellä hän palaa naurettavan pahan tapansa pariin ja imeskelee häntäänsä! Onneksi hännänimeskely on nykyään hyvin satunnaista: sitä taitaa tapahtua enimmillään vain muutaman kerran kuussa, ja melkein aina tässä vaatekaapissa yöllä.

Kaljukerholaisen tammikuu

Edellisestä katsauksesta Sepon karvatilanteeseen on kulunut jo yli kuukausi, joten lienee päivityksen aika. Tällä kertaa on kerrottavana pääasiassa hyviä asioita!

Seppo on karvojen suhteen selvästi plussalla ja karvaa on kasvanut enemmän kuin sitä on kadonnut. Uskomatonta. Hän on nyt karvaisempi kuin pitkään aikaan.

Käydäänpä läpi avainkohtia.

Ai taasko näitä karvajuttuja vatvotaan? Miks pitää kaikelle kansalle esitellä?

Vasen etujalka, jossa oli kaikkein suurin lyhytkarvaiseksi nyrhitty laikku. Kuvakulma on hieman huono ja suurin osa laikun kohdasta jää tuonne alle, mutta tästä kuitenkin näkyy, että karvaa on. Ei vielä ihan kaikkialla mutta kuitenkin.

Oikea etujalka, jossa oli laaja harvakarvainen alue. Harvakarvaisuutta on yhä havaittavissa muttei lainkaan niin silmiinpistävästi.

Oikea kylki ja polvi. Aiemmat selvästi kaljut pikkuläntit ovat nyt kasvamassa umpeen ja katoamassa.

Vatsa, jonka musta-valkea-rajan harvakarvaisuus oli joulukuussa Sepon uusin ongelmakohta. Eipä näytä enää lainkaan yhtä ongelmalliselta ja on selvästi karvaistumaan päin. 

Tässä lähikuva vatsaheltasta, jossa harvaisuutta vielä näkyy tuollaisena harmaana.

Hyvältä näyttää! Melkein liian hyvältä ollakseen totta.

No, ei kaikki hyvyys totta olekaan. Kerrottavana on myös yksi huono juttu, sillä onhan Sepolla yhä ongelmia: hän on edelleenkin satunnaisesti imeskellyt hännänpäätään, ja hännän imeskelyn lisäksi hän uutena asiana myös vähän parturoinut sitä.

Hännän sivut ovat jännästi jotenkin aiempaa lyhytkarvaisempia.

Henkilökunta ei juuri nyt ole häntäjutusta kauhean huolissaan. Sepon ahkeraa aktivointia jatketaan kuten ennenkin, ja ehkä häntäänkin kasvaa taas karva pääsiäiseen mennessä. Toivottavasti mikään muu kohta ei vain ala kaljuuntua.

Joo, ei tarvii olla huolissaan. Minun häntä, saan parturoida jos haluun. Aattelin tehä siitä kaljun ja jättää päähän tupsun että näytän uljaalta leijonalta.

Kaljukerholaisen takapakki

Sepon karvatilanne on ottanut askelen taaksepäin. Tietenkin. Koska eihän se nyt näin helppoa olisi voinutkaan olla.

Edelliset kaljukerholaisen kuulumiset kirjoiteltiin kuukausi sitten. Kirjoituksen jälkeenkin Seppo oli kunnossa ainakin viikon-pari, mutta sitten hän tuntui taas stressaantuvan jostain (ei esimerkiksi leikkinyt samalla innolla). Samaan aikaan henkilökunta alkoi epäillä, että karvat vähenevät taas.

Ensin kuitenkin kerrottakoon hyvät asiat. Tai hyvä asia. Yksi asia on hyvä.

Etutassulaikut kasvavat umpeen. Henkilökunta on varma, että Seppo ei enää koske niihin, mutta karvan ilmestyminen on vain kovin hi-das-ta. Tämä johtunee siitä, että Seppo on nyt siirtynyt talvikauteen ja on noin yleisesti ottaen vain menettämässä karvaa eikä kasvattamassa sitä. Hänen kantapäänsä ja korvansa ovat taas kaljut.

Etujalkakarvojen toinen tuleminen. Juhlitaan!

Sitten huonot asiat.

"Normaalin" talvikarvanlähdön ohessa Sepolle on ilmestynyt uusi laajahko, harvakarvainen alue mahaan. Oikeassa kyljessä ja polvessa hänellä oli jo aiemmin pieniä karvattomia laikkuja, mutta uusi alue on niistä erillään vatsan valkoisen ja mustan karvan rajalla.

Voi ei miten hirveä. On kyllä sanottava, että kylki näyttää pahemmalta kuin onkaan, sillä Seposta ei kerta kaikkiaan saa otettua todellisuutta vastaavia kuvia: tilanne näyttää aina joko pahemmalta tai paremmalta.

Tässä näkyy mahan valkea-musta-rajan harvakarvaisuus. Se alkaa suht' korkealta kyljestä ja jatkuu vielä takajalan alle... 

...ja näkyy tässä.

Tämä on siis epänormaali osuus. Sepon "vatsaheltat" alamahassa ovat aina vaaleanpunaiset, mutta tämän osan pitäisi olla selvästi valkoinen/selvästi musta.

Ja hei arvatkaas vielä mitä: Seppo on taas imeskellyt häntäänsä! Hän on nyt kahtena aamuna ollut torkkumassa vaatekaapissa ja tullut sieltä ulos hännänpää aivan litimäräksi imeskeltynä. Henkilökunta ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. 

Ihastuttavaa.

Zylkeneä on muuten syöty nyt vain joka toinen päivä, ettei sen loppuminen olisi ihan äkillistä, ja että se kestäisi joulun yli. Ehkä tämä oli virhe olisi varmaankin pitänyt tehdä päin vastoin ja antaa tälle otukselle kaksinkertaista annosta.

Huomio, Kassinenkin asuu täällä. Hänen kauneutensa ja karvaisuutensa korostaa Sepon koinsyömää olemusta.

Sepon karvatilanne

Pääsiäisen aikoihin Sepon huomattiin taas kasvattavan karvaa kantapäihinsä, jotka ovat talvisin aina kaljut. Kantapäät ovat olleet jo pitkään aivan normaalin näköiset mutta eräät muut talviturkin puutteesta kärsivät osat, Sepon korvat, pysyivät karvattomina aina keskikesään asti. Nyt ne kuitenkin ovat saaneet hyvän nukkapeitteen.

Hän näyttää jo melkein oikealta kissalta.

Katsokaa, mikä tuuhea korvanpäällyskarvaisto! Kuva otettu nyt elokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Tässä kesäkuun alkupuolen ihan muualle tarkentuneessa kuvassa näkee selvästi, miten Sepon korvat olivat silloin vain surkeat ihonväriset nahkasuikaleet.

Toinen Sepon karvakuuluminen liittyy hänen huhtikuussa aloittamaansa kaljuunnutusharrastukseen. Se on loppunut täysin tai ainakin 99-prosenttisesti. Seppo pureskeli karvat ensin etujalkojen sisäpuolelta ja sitten etujalkojen ulkopuolelta, ja tekipä pikkuruiset laikut toiseen polveensakin. Harrastuksen aiheuttamat karvattomat kohdat olivat laajimmillaan touko-kesäkuussa, ja sitten ne alkoivat kasvaa umpeen. Seppo lopetti karvojen pureskelun yhtä mystisesti kuin sen aloittikin.

Kuva juhannuksen tienoilta, etujalkojen ulkosyrjissä suuret harvakarvaiset laikut.

Alkuperäinen epäily kaljuunnutukselle oli tylsyydestä johtuva stressi. Sepon aktivointia lisättiin, mikä varmasti osaltaan auttoi. Nyt henkilökunta on kuitenkin alkanut epäillä, että Sepolle aiheutti tuolloin huhtikuussa stressiä myös parvekkeen oven pitkäaikainen aukioleminen. Kevät, uudet äänet ja hajut (esimerkiksi alakerran asunnossa asuu kissa, joka tuntuu myös olevan omalla parvekkeellaan) eivät kait mahtuneet hänen päähänsä. 

Karvojen pureskelun lopettamisen jälkeen, joskus juhannuksen tienoilla, Seppo yritti vielä palata vanhaan tuttuun ongelmakäytökseen: hänet saatiin pari kertaa kiinni imeskelemästä häntäänsä! Käytös ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja kerran jäivät yksittäisiksi, joskin häntä näyttää satunnaisesti vieläkin vähän käsitellyltä.

Tässä kuvassa (upouusi, 12.8.) hännänpäässä on muutama yhteenliimautunut karva, mistä näkee, että häntää on imeskelty joskus kuvanottopäivän aikana.

Kun karvojenpureskelun sanottiin loppuneen, niin se todellakin on loppunut normaaliarjessa täysin ja sitä ei esiintynyt yli kuukauteen, kun karvat ehtivät kaikki kasvaa takaisin. Valitettavasti henkilökunnan allekirjoittanut osapuoli oli pari viikkoa sitten kotoa poissa kokonaisen viikonlopun(!), jona aikana Seppo aiheutti itselleen pienen, hienoisesti kaljuhkon kyynärpäälaikun. 

Pieni harvakarvainen kohta näkyy epäselvänä vaaleampana laikkuna kyynärpään paikkeilla tässä kuvassa, jossa Kassisen ja Sepon serkku on ominut kissojen herkut ja yrittää syödä niitä itse.

Voi Seppo, millaista elämää täällä oikein täytyisi viettää, että karvat pysyisivät siellä missä niiden kuuluukin olla ja häntäkin jätettäisiin rauhaan?

No ainaki kaiken pitää olla just tälleen aina, et saa mennä mihinkään tai olla missään yhtä päivää pitempään. Pitää olla Sepon luona aina aina aina.

Seppo rakastaaaaaa.

Murheenkryyni

Pari postausta sitten esiteltiin Sepon karvaa kasvattavia kantapäitä suurella ilolla. Valitettavasti eräät toiset osat hänestä kaljuuntuvat, eivätkä vain vuodenaikojen vaihtelun vuoksi.

Jokunen viikko sitten henkilökunta huomasi, että Sepon toisen etujalan sisäpuolella oli pieni laikku, josta vaikutti puuttuvan osa karvoista. "Kassinen on varmaan nyhtänyt ne tappelun tuoksinnassa", ajatteli henkilökunta ja unohti koko homman. Kunnes parin viikon päästä siitä huomattiin, että Sepon molempien etujalkojen sisäpinnalla oli samanlainen lyhytkarvainen, noin kolikon kokoinen laikku. Ja sitten yhden kerran huomattiin, että Seppo itse pikaisesti parturoi toista jalkaa kesken kiihkeän leikin.

Voi Seppo miksi olet tuollainen?

Ai mitä millainen? Oon seponlainen niinku aina!

Kevät tietää näköjään ongelmia. Viime vuonna tähän aikaan Sepolla oli se tylsyyteen ja huomionhakuun hännänimeskelyongelma, joka kuitenkin saatiin kuriin muutamassa kuukaudessa lisäaktiviteettia tarjoamalla. Talven hän eleli ihan hyvin ja aktivointia vähennettiin ja tarjottiin sitä saman verran kuin Kassiselle. Kassinen kun on henkilökunnan mittari normaalille siinä, missä Seppo on kummallinen ja epänormaali, onneton olento.

Joo söin tällaset läntit jalkoihin, näitäkö haluut kuvata? On kuulemma muotia kun parit kaveritkin tekee täntyylisiä juttuja niin aattelin kokeilla. 

Tein tähän toiseen vähä isomman läntin...

...ja tähän vähä pienemmän. Eiks oo hienot?

Parturointia ei ole nähty kuin tuon yhden kerran vain, ja se ei oikein näyttänyt samalta kuin allergiaan, kutinaan, kipuun tai sellaiseen liittyvä käyttäytyminen näyttäisi. Kotidiagnoosi oli siis aktiviteetin puutteeseen liittyvä stressi, jota varmisteltiin aktivoimalla Seppoa ihan urakalla. 

Lisääntyneen aktivoinnin aikana, jota on kestänyt parisen viikkoa, karvattomat laikut eivät ole suurentuneet ja parturointitilanteita ei ole nähty. Joo-o. Ei mennä lääkäriin, jos tämä tuntuu näin helposti selviävän. Eli lisää tekemistä Sepolle ja katsotaan, kasvavatko karvat takaisin.

Hei tää oli kivaa tekemistä, kateltiin lelulaatikkoa. Lisää tämmöistä kiitti.

P.S. Seppo on muutenkin nyt aivan ylivirittynyt. Kevät on saanut hänen päänsä viiraamaan, mikä näkyy ilmeisen lisääntyneen aktivointitarpeen lisäksi lisääntyneenä säikähtelynä. Hän säpsähtää milloin mitäkin asiaa ja hänen häntänsä pörhistyy kaksinkertaiseksi. Monta kertaa päivässä. Ei voi olla tervettä. Yleensä reaktion aiheuttaa Kassinen, mutta onpa hän säikkynyt myös sohvalla olevaa vilttiä kolmena päivänä peräkkäin. 

Joo se viltti oli epäilyttävä. Säikähin sitä monta kertaa ennen ku nuo siirsi sen tuolille, ja tuolilla se ei oo yhtään pelottava. Miks ei voineet siirtää heti? Tyhmää porukkaa.

Ruokaa jännittävästi II

Kassisen ja Sepon henkilökunta on kaavoihinsa kangistunutta ja annostelee kissojen ruoan lautasille ihan ajattelematta. Ota lautanen - lusikoi ruoka - laita lautanen lattialle. Toista muutaman tunnin päästä, ettei porukka kuole nälkään. 

Tylsääkin tylsempää.

Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty astetta aktivoivamman ruokailun suhteen, vaikka päivän mössö olisi jo lautasella. Sitä lautasta ei nimittäin tarvitsekaan aina laittaa keittiön lattialle ruokailualustan päälle, vaan sen voi asettaa ihan odottamattomaan paikkaan. Mikä neronleimaus!

Ruokapaikan vaihto

Yksinkertaista, naurettavan yksinkertaista, ja silti toimii jollain oudolla tavalla todella hyvin. Vierekkäin keittiössä syödessä Seppo useimmiten lopettaa ensin ja siirtyy sitten muina seppoina Kassisen lautaselle, mutta tällä tavalla siirtyminen ei olekaan niin helppoa. Kassinen saa syödä rauhassa, Seppo ei ylensyö kahden kissan edestä ja, mikä tärkeintä, Seppo on vähän rauhallisempi syönnin jälkeen.

Kassisen lautanen nostetaan usein kiipeilypuuhun. Siinä hänen on hyvä syödä Sepon ulottumattomissa, ja yleensä hän syö suuremman osan ruoastaan kerralla kuin mitä lattialla söisi.

Joskus Kassisen lautanen viedään olohuoneeseen muuttaneen kissahuonekalun päälle. Hyvä paikka sekin, joskin hieman alttiimpi Seppohäiriölle.

Kassisen syödessä korkeuksissa maan matonen Seppo syö useimmiten Zooplus-laatikossa. Kyllä häntä niin taas sorretaan ja epätasa-arvoisesti pidetään.

Onneksi hän ei itse sitä tajua.

Ihminen kuvittelisi, että helpointa olisi mennä kokonaan laatikkoon ja syödä siellä, kun sinne kuitenkin mahtuisi, mutta ei.

Löytäessään ruokaa Seppo tuntuu unohtavan, että hän koostuu muistakin osista kuin hotkimiseen soveltuvasta kidasta, ja epäolennaiset osat jäävät helposti laatikon ulkopuolelle. 

Näin.

Mutta samapa tuo, kun ruoka kuitenkin katoaa.

Seuraava askel olisi varmaan siirtyä yhdestä lautasesta per nenä kahteen eri paikoissa olevaan lautaseen per nenä. Tosin sitten kissojen pitäisi syödä eri huoneissa vahdinnan alla, ettei Seppo löytäisi kolmea lautasta. Kyllä hän varmaan olisikin onnellinen sellaisesta onnenpotkusta...

Ruokaa jännittävästi I

Kassinen ja Seppo saavat pääosan ruoastaan märkäruokana. Se tarjoillaan pieniltä sieviltä lautasilta nenän eteen noin viidesti päivässä, suunnilleen odotettavissa olevina kellonaikoina. Henkilökunta on vakuuttunut siitä, että pienten annosten syöminen usein on hyvästä heidän ruoansulatukselleen ja lisää heidän aktiivisuuttaan ja hyvinvointiaan.

Jokaista lautasta on kaksi kappaletta, paitsi oikean yläkulman lautasia on neljä. Lisäksi kuvassa Seppo, joka on vakuuttunut siitä, että pian hänelle katetaan tähän juhla-ateria.

Aktiivisuutta voi lisätä myös tarjoilemalla ruokaa muutenkin kuin lappamalla sitä lautasille keittiön nurkkaan. Raksujen/herkkujen syöttämiseen on helppo keksiä monenlaisia aktivoivia tapoja mutta henkilökunta on jo kauan miettinyt, miten märkäruokaa voisi tarjota edes hieman vaihtelevammin. Miettiminen sai konkreettisemman muodon kun Aadan emäntä ehdotti, että tarjoilemalla aamuruoan jollain pitkällisempää työstämistä vaativalla prosessilla voisi ehkä vähentää Sepon aamuvarhaista hännänimeskelytaipumusta. 

Tässä luultavasti lyhyeksi jäävässä ja epäsäännöllisesti ilmestyvässä juttusarjassa esitellään valikoima erilaisia tapoja tarjoilla märkäruokaa (ja lihaa!). Joitakin on esitelty ennenkin, mutta ei anneta sen häiritä.

Aloitetaan ilmiselvimmästä.

Aktivointikuppi

Joku muu on jo tehnyt suurimman työn eli suunnitellut ja valmistanut tuotteen. Tämä on helppo ihmisen hankkia ja kissan käyttää. Suositellaan! Kuppeja on useita erilaisia, tämä on toinen Kassisen ja Sepon käyttämä malli. Tilattavissa Zooplussalta.

Seppo onkii broilerinsydäntä.

Kassisen ja Sepon mielestä lihapalatarjoilu tätä kupista on ihan ookoo. Vähän haastetta mutta ei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Valitettavasti märkäruokatarjoilu kupista tuntuu olevan inhottavaa: tassut menevät likaisiksi, ruoka tarttuu varpaisiin, ja niitä on pestävä ja pestävä ja pestävä uudelleen ja uudelleen. Ruokailu kestää kauan mutta ei sillä tavalla kuin olisi tarkoitus. Märkäruokaa ei tästä siis enää tarjotakaan, vaan se on liharuokakuppi, josta annetaan myös raksuja aktivointimielessä. Ehkä joku muu kissa söisi järkevämmin, ensin kauhoisi kaiken ruoan ja sitten vasta pesisi tassun?

Ja hei lukijat, ruoantarjoilutapoja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään! Myös villit ideat kiinnostavat! Koe-eläimet Kassinen ja Seppo testaavat ja henkilökunta kirjoittaa raportin.

Kiipeilypuu keittiössä

Edellisessä postauksessa, henkilökunnan kerjätessä lisäehdotuksia hännänimeskelyhommaan, Tassulinnan emäntä mietti, että Sepon suosiman huonekalun voisi kokeilla siirtää pois keittiöstä. Henkilökunta teki työtä käskettyä ja vaihtoi sen paikkaa olohuoneessa sijainneen kiipeilypuun kanssa. Voisiko se olla näin helppoa?

Vaihto huoneesta toiseen sai puun näyttämään aivan uudelta ja jännittävältä kapistukselta Kassisen ja Sepon silmissä.

Seppo pääsee yläpesään melko helposti, Kassinen ei.

Hän siis joutuu tyytymään muihin tasoihin, mutta onneksi niistäkin näkee hyvin ulos.

Vastasiirretty puu sai aikaan pienet riehaantumiset.

Kassinen intoutui metsästämään Seppoa.

Seppo pakeni...

...mutta palasi pian uudella innolla.

Kassisen ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Oliko vaihto sitten ihmelääke? No ei. Kiipeilypuun toiseksi ylimmäinen taso sopii Sepon mielestä erinomaisesti hännänimeskelyyn. Mutta ehkä tämä tästä.

Parasta elämässä on oma häntä.