Syntymäpäiväkuvaukset

Virallisia syntymäpäiväkuvia koetettiin ottaa ensin sisällä, mutta Sepon täti halusi osallistua liikaa.

Sehän ei haittaisi mitään, jos he vain osaisivat olla kuvissa nätisti yhtä aikaa.

Herkkuja oli tarjolla ja heidän mielestään se tarkoitti temppuja.

Tai ainakin jotain huitomista.

Kassinen ei nyt jaksaisi odottaa.

Jos ottaisi itse niin saisi.

Älä täti etuile, nämä ovat minun Sepon kuvat.

Mitä tökit?

Loppuu nyt se tökkiminen.

Loppuu kerta kaikkiaan nyt.

Karvanaaman kuolemasta 5 vuotta

Tänään on kulunut päivälleen viisi vuotta Karvanaaman poismenosta.

Hämmentävää, kuinka aika on kulunut äkkiä. Ja kuinka Naamasta on vielä nytkin paljon muistoja, vaikka hän ei ehtinyt viettää henkilökunnan huomassa kuin vähän yli 8 kuukautta.

Niin Suuri Persoona hän oli. Karvanaama muistellaan varmaan koko loppuelämä.
Alla joitain allekirjoittaneen suosikkikuvia Naamasta.

Hallitsija oikealla paikallaan. Kassinen palvoo.

Tässä odotellaan ruokaa.

Naama selällään.

Kaapissa nukutaan jos voidaan.

Aktivointia.

Temppuilua.

Karvanaama.

Uskomattoman vaikuttava temppu

Kassinen on keksinyt uuden tempun henkilökunnan ei-allekirjoittaneen osapuolen kanssa. Hän antaa tassua jalalle. Kuinka vaikuttavaa! Tai sitten ei.

Seuraavalla videolla (kesto 50 s) nähdään Kassisen hyyyyvin hidastempoinen tempputuokio. Hän antaa tassua, kököttää, pyörii ympäri ja antaa taas tassua. Seppokin vilahtaa videolla, kun hänelle heitellään raksuja saalistettavaksi ja etsittäväksi. 

Kassinen ja henkilökunnan ei-allekirjoittanut osapuoli ovat muuten aiemminkin kunnostautuneet yhteistemppuilussa. 

Ravintoa aivonystyröille, että voisi keksiä taas uusia temppuja.

P.S. Jos video ei puhelimella näy, sen saa esiin rullaamalla ruudun alalaitaan ja valitsemalla sivusta internetversion.

Kehitystä (huonompaan?)

Kassisen ja Sepon serkku kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Hän kävi viikonloppuna kylässä ja oli hyvin kiinnostunut kissoista, selvästi älyten niiden päälle taas hieman enemmän kuin edelliskerralla. Kissatkin olivat kiinnostuneita hänestä ja hänen lähellään auliisti annostelluista herkuista.

Kassinen loisti tapaamisessa älynlahjoillaan. Serkku osoittelee mielellään asioita etusormellaan, jonka Kassinen tulkitsi temppumielessä kohteeksi: hän alkoi tarjota tuollaista serkun sormen koskettamista.  

Sormitemppua tehtiin muutaman toiston verran, kunnes serkku innostui liikaa ja alkoi huitoa käsillään kuin olisi lentoon lähdössä. Kassinen sai läimäyksen naamaansa ja läheinen seuranpito loppui siihen. Voi raukkaa! Serkulla on vielä opittavaa.

Seppokin sai osansa serkun yli-innostuksesta: häntä läimäytettiin takapuolelle ja jahdattiin takaa horjuvalla kaksijalkaiskäynnillä.

Kassisen ja Sepon huhtikuu

Näin heinäkuun loppupuolella on hyvä ajatella kevättä ja sitä aikaa, kun ei ollut niin kuuma, että kissatkin vain sulavat lammikoiksi. Miten ihanaa aikaa se olikaan! Tai oikeastaan, oikeasti, Pesosen porukan kanssa oli vähän puhetta siitä, miten jotkin jutut jäävät roikkumaan ja julkaisematta, niin että julkaistaanpa nyt sitten yksi vanha juttu.

Ai noin vanhoja kaivelee? Onko muka uutisten puutetta?

Eikö voisi laittaa ihan vain nämä kuvat ja lukuisia ylistäviä sanoja siitä, miten erinomaisen näköisiä me ollaan?

Huhtikuussa henkilökunta pyrki kirjaamaan ylös kaikki Kassisen ja Sepon kanssa tehdyt jutut. Taulukolla yritettiin selvittää, mitä aktiviteetteja heidän kanssaan harrastetaan ja miten paljon. Samalla pyrittiin pitämään huolta siitä, että joka päivä tehdään kummankin kanssa edes jotain, jossa melko hyvin onnistuttiinkin. 

Taulukkoon merkittiin:

- leikki (lasketaan vain oikeat muutaman minuutin leikkituokiot, jossa ihminen ei puuhaile samalla muuta)

- aktivointi (temppuilu, ruokaan liittyvä aktivointi)

- ulkoilu (tai siis "ulkoilu" rappukäytävässä ja parvekkeella)

- muu (kynsien leikkaus yms. huoltotoimenpiteet)

Kassinen on vihreä pallo ja Seppo on oranssi rasti.  

Taulukko ehkä vähän valehtelee aktiviteettimääristä, sillä joitakin on varmasti unohtunut kirjata, ihan lyhyitä hetkiä (kolme temppua tms.) ei ole kirjattu ja toisaalta joitakin on harrastettu normikuukautta enemmän (koska henkilökunta on helpommin esimerkiksi mennyt lattialle istumaan ja leikittämään sen sijaan, että olisi vain heitellyt hiirulaista tietokoneelta käsin, koska silleen saa sitten laittaa merkinnän taulukkoon ja se on hienoa se). 

Taulukko myös paljastaa huutavan vääryyden: 28.4. on ollut Kassisen syntymäpäivä ja hänen kanssaan ei ole silloin tehty mitään! Mutta eipä ole Seponkaan kanssa. Mitähän ihmettä?

Pitäisi tehdä tämä uusiksi ja merkitä aktiviteetit vaikka kultaisilla ja hopeisilla tähtitarroilla, niin vähänkö olisi joka päivällä vähintään viisi asiaa suoritettuna!

Hyppy-Seppo

Seppo on kevään ja kesän aikana oppinut hyppäämään käsien muodostaman renkaan läpi. Oppimisprosessi oli pitkä (edettiin suunnilleen tämän ohjeen mukaan) ja yllättävän vaivalloinen, ja temppu ei kuulu Sepon lempipuuhiin. Palkan onkin oltava todella hyvä, että hän suostuu edes harkitsemaan hyppäämistä. 

Seppo suorittaa ja Kassinen arvostelee: nolla pistettä.

Seuraavalla videolla (1 min 15 s) Seppo hyppää muutaman kerran. Suurin osa videosta koostuu siitä, että hän syö palkkaansa, joka on sitä sellaista Latz-tyyppistä Brit Premium -pussimärkäruokaa. Se on hänelle kuin karkkia.

Kuten videosta näkyy, temppua tehdään lähellä seinää, sillä niin sitä on koostettu ja harjoiteltu. Seuraavaksi voisi yrittää saada Sepon hyppäämään myös keskellä lattiaa, mutta ensin temppu täytyisi tehdä hänelle innostavammaksi. Hän nimittäin mieluummin joko kiertää kädet (koska hänen mielestään idea tuntui olevan, varsinkin aluksi, päästä toiselle puolelle käsiä eikä hyppääminen varmaankaan ollut pakollista) tai ei tee mitään (muistaessaan kiertämisen olevan väärä ratkaisu ja jotenkin ahdistuessaan/paineistuessaan siitä, että haluaisi kuitenkin juuri sillä hetkelllä kiertää eikä hypätä). Ehkä hän tarvitsee vain lisää treeniä tällä parhaimmalla palkalla?

Temppua kokeiltiin myös Kassisen kanssa, mutta se on, no, vaiheessa. Hänen kanssaan jatkettiin muilla jutuilla ja hyppyyn palataan ehkä joskus.

Temppu: kaverin silitys

Kassinen ja Seppo pitävät tempuista ja pitävät toisistaan. Tästä lähtötilanteesta oli helppoa lähteä opettamaan sellaista söpöä silitä kaveria -temppua, jollainen löytyy ainakin Kissan aktivointi -kirjasta ja Pikkupetojen blogista. 

Pidetään toisistamme joo. Tai ehkä oikeammin Kassinen pitää Seposta ainakin 75 % ajasta ja Seppo rakastaa Kassista sataprosenttisesti koko ajan. Pientä tunteiden epäsuhtaa havaittavissa.

Temppua voi alkaa opettaa houkuttelemalla kissaa numero yksi nostamaan tassua kissan numero kaksi läheisyydessä vaikkapa oman käden malliliikkeellä tai herkun tavoittelun varjolla. Täällä kuitenkin lähdettiin eri reittiä kohti samaa päämäärää ja kokeiltiin, saisiko tempun toimimaan ihan muilla periaatteilla. Koska miksipä ei, aikaa on ja ehkä matkalla keksitään muita kivoja juttuja, kun hiljalleen edetään.

Kassisen ja Sepon kanssa on vuoden alusta alkaen hömpöttelytemppuiltu erilaisten asioitten koskemisilla. Se on heistä mukavaa ja he tietävät jo, että kun henkilökunta istuu herkkupurkin kanssa lattialle ja esittää heille jonkin uuden esineen, niin sitä kannattaa mennä tökkimään. Se on heistä niin mukavaa, että toiminto jää päälle: jos esineen nostaa piiloon niin he edelleenkin kohottelevat tassujaan, harovat ilmaa tai henkilökuntaa. Tai joskus, hyvin harvoin, vahingossa, toisiaan.

Tästä se siis lähti: annetaan kissoille jokin esine, vahvistetaan siihen koskemista, otetaan esine pois ja vahvistetaan tassunnostoliikkeen jatkamista ilman esinettä. Pikkuhiljaa sitten vahvistetaan enemmän kaverin suuntaan osuvia liikkeitä eikä palkata enää henkilökunnan haromisesta tai muusta. Tässä vaiheessa kissojen välille syntyi ero: Kassinen ei oikein ymmärtänyt, että hän sai palkkaa Sepon suunnasta, kun hänelle ei sitä kädenliikkeellä tms. osoitettu, mutta Seppo ymmärsi, että hänelle palkkaa tuli Kassisen suunnasta. Seposta tuli siis silittäjä ja Kassista alettiin palkata lähinnä paikoillaan pysymisestä. 

Temppua harjoiteltiin aina silloin tällöin, aloittaen aina jollain satunnaisella esineellä muutaman toiston ajan. Lopulta Seppo alkoi esineen kadottua kosketella Kassista selvästi tarkoituksenmukaisesti. Seuraava video (n. 1 min) taitaa olla ensimmäinen tällainen treeni, joissa hän on selvästi hoksannut idean. 

Sanallista pyyntöä tässä tempussa ei vielä ole, sillä kosketus on vain pikainen tökkäisy eikä pitkällinen silitys. Katsellaan, saako silitykseen kestoa, jos vain odotellaan. Onhan tässä aikaa. Ja jos sattuu odotellessa käymään niin, että Kassinen haroo Seppoa takaisin, niin aletaan sheippailla kahden kissan yläviitosta.

Oliko tätä temppua kokeiltu muissa blogeissa? Jäikö henkilökunnalta joku huomaamatta?

Hömpöttelytreeniä

Kassisen ja Sepon kanssa on viime aikoina harjoiteltu koskemista erilaisiin kohteisiin. He ovat opetelleet koskettamaan palloa, lasipurkkia ja talouspaperirullaa. Eri juttuja on harjoiteltu ensin kerran tai kahdesti kummankin kissan kanssa erikseen ja sitten yhdessä. 

Näissä harjoituksissa on oikeastaan kaksi ideaa

- saada toiminto kohdistumaan johonkin muuhun kuin herkkuja pitelevään henkilökuntaan, mikä on Kassiselle edelleenkin hyvin vaikeaa. Välillä hän koskettelee kohdetta ja sitten taas kokeilee, että saisiko tuosta ihmisestä kuitenkin ulos jotain. 

- saada Seppo toimimaan vaikka Kassinen on läsnä. Yleensä Seppo menettää suuren osan temppuiluinnostaan, jos Kassinen kököttää vieressä arvostelevasti. Hän vain jäätyy eikä yritäkään tehdä mitään, tai korkeintaan menee maahan jossain kauempana. Yleensä näissä temppuiluissa, joissa he tekevät samaa asiaa, Kassinen tekee heti alusta asti mutta Seppo täytyy ensin pitkällisesti houkutella paikalle ja sitten rohkaista kokeilemaan edes jotain.

Kassinen osaa liikuttaa palloa.

Ja niin osaa Seppokin, kun lopulta yrittää. Vau.

Sepon into muuten lopahtaa heti myös silloin, jos hän ei saakaan palkkaa vaikka hän

a) aloittaa tekemään oikeaa juttua mutta tekeminen jää puolitiehen: esimerkiksi nostaa tassun kohti kohdetta mutta ei aivan kurkotakaan loppuun. Jos palkkaa ei "hyvästä yrityksestä" huolimatta tule, Seppo ei yleensä yritä enää. (Kassisellekin saattaa käydä tämä sama juttu.)

b) tekee melkein oikein muttei aivan sitä toivottua juttua: esimerkiksi koskettaa taouspaperirullaa aivan tyvestä eikä korkeammalta, niin kuin on opeteltu aiemmilla kerroilla. Palkkaa on ensin saatava muutamasta tyvikosketuksesta, että hän tajuaa tekevänsä oikeaa asiaa, ja vasta sitten voi alkaa palkata vain niistä korkeammalle osuvista tökkäyksistä. Jos palkkaa ei alusta asti tule, hän kehittää jotain muuta tekemistä.

c) tarjoaa jotain ihan muuta, omasta mielestään ilmeisen hienoa temppua (eli nykyään hän aina menee maahan tai kierii. Ennen kierimisen opettelua hän nosti kädet ylös). Jos palkkaa ei näistä omista keksinnöistä tule, saattaa Seppo häipyä paikalta kokonaan.

Kassinen läimii lasipurkkia.

Lopulta Seppokin saatiin houkuteltua paikalle.

Seppo on muutenkin välillä haastava temppukaveri, sillä hän on hyvin herkkä häiriöille. Siis muillekin kuin vieressä toljottavalle Kassiselle. Usein hyvin alkanut temppuhetki loppuu, kun rappukäytävästä/yläkerrasta/alakerrasta/ulkoa kuuluu ääni tai henkilökunnan toinen puolisko/Kassinen/kuvitteellinen mörkö puuhailee jotain joko samassa tai eri huoneessa ja Sepon on aivan pakko mennä tutkimaan. 

Kassista eivät moiset häiriötekijät haittaa, hän on kiinnostunut vain herkuista.

Kassinen kaataa talouspaperirullan.

Seppo tökkää varovaisesti.

Alla vielä video (3 min 40 s) viime aikojen puuhailuista. Videoinnista on ainakin se hyöty, että henkilökunta keksii itselleen kaikenlaisia kehittämiskohteita: liian hidas, jättää kehumatta, ei huomaa onnistunutta suoritusta, liian korkea kriteeri jne. Ainakin osa henkilökunnan ongelmakohdista näkyy tälläkin videolla. 

- 0:00-1:12 Kohteena pieni pallo (Seppo kierii ja saa palkkaa vaikkei osukaan palloon.)

- 1:13-2:25 Kohteena sienillä täytetty lasipurkki (Tämän pätkän loppuvaiheessa menee aika hyvin, tökkimistä tapahtuu nonstoppina ja herkkuja tulee.)

- 2:26-3:38 Kohteena talouspaperirulla (Kassinen on tosiaan oppinut kaatamaan rullan ja tekee sitä innokkaasti mutta Seppo, vaikka on myös oppinut kaatamaan, ei nyt haluakaan kaataa vaan vain tökkii vähän. Paitsi että ensiksi hän menee maahan kauempana. Ota tässä nyt selvää hänen aivoituksistaan.)

Kierähdys

Sepon kanssa opeteltiin loppukesällä maahanmenoa ja siitä lähdettiin jalostamaan kierimistä. Seppo oppi tempun aika hitaasti mutta kärsivällisellä naksuttelulla hän esitteli kerta kerralta enemmän mahaansa. Lopulta hän alkoi joskus kierimään ympäri.

Hän ei vieläkään aina esitä temppua pyydettäessä, vaan saattaa jättää sen puolitiehen ja yrittää saada palkkaa pelkästään kellottamalla selällään. Seuraavalle videolle (n. 20 s) saatiin kuitenkin tallennettua yksi kokonainen kierähdys.

Kassinen ja naksutin

Kassisen kanssa kokeiltiin naksuttelua pian Karvanaaman kuoleman jälkeen. Hän ei kuitenkaan millään päässyt mukaan juttuun ja naksausten merkitys pysyi hänelle salattuna. Ehkä Kassinen on vain typerä erityinen, henkilökunta ajatteli, kun jopa iäkäs Naama ehti hoksata naksuttelun lyhyenä aikanaan henkilökunnan huomassa.

Naksutinkoulutus on ollut Sepon kanssa toimiva menetelmä. Hän oppi naksuttelun jujun nopeasti ja on oppinut tarjoamaan erilaisia käytöksiä. Hänen kanssaan on mukavaa opetella uusia asioita.

Sepon menestyksen myötä henkilökunta käänsi taas katseensa Kassiseen. Pitäisikö hänen kanssaan kokeilla kuitenkin vielä kerran?

Pitäisi. Ei kuitenkaan Sepon naksuttimella, ettei kumpikaan kissa vain vahingossakaan mene sekaisin millään tavalla. Kassisen naksuttimeksi valikoitui pilttipurkin kansi, jota joku suositteli hyvänä vaihtoehtona. Kansi on pieni, käteen mahtuva, ja siitä lähtee hieman erilainen naksaus.

Korkealaatuista teknologiaa.

Kassiselle alettiin ehdollistamaan pilttipurkkinaksausta. Naksherkku-naksherkku-naksherkku-naksherkku-naksherkku. Hän oli hyvin tyytyväinen saadessaan herkkuja ilmaiseksi, temppuja tekemättä, kunhan vain kuunteli naksuttelua.

Naksherkkua jatkettiin aika kauan. Syy-seuraussuhteen ymmärtämistä testattiin välillä naksauttamalla Kassisen selän takana ja seuraamalla, kääntyykö hän mielimään herkkua. Lopulta hän kääntyi ja henkilökunta päätteli hänen oppineen ainakin jotakin. 

Kassinen suosittelee.

Aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Naksuttimen kanssa pitäisi olla helppoa opettaa eläin tarjoamaan toimintoja. Usein se tehdään ns. laatikkoleikillä, eli annetaan eläimelle pahvilaatikko ja palkataan kaikesta mahdollisesta laatikkoon liittyvästä toiminnasta. Leikin pitäisi opettaa aktiivisuutta ja oma-aloitteellisuutta, joita Kassinen kovasti tarvitsisi: hänellehän opetettu paljon temppuja houkuttelemalla ja hän jää yleensä odottamaan jotain vihjettä toiminnalle sen sijaan, että tarjoaisi jotain itse.

Kassinen ei saanut pahvilaatikkoa, vaan näköispatsaan. Kyllä senkin kanssa voisi tehdä vaikka mitä.

Seuraavassa videossa (n. 2 min) Kassisen kanssa leikitään patsasleikkiä. Videossa on neljä osaa: ensimmäisessä osassa on alkuhankaluuksia ja Seppo, toisessa palkataan patsaan hännän haistelusta ja kolmannessa patsaan hännän ja korvien haistelusta. Neljännessä osassa hän saa herkun kohottaessan käpälää kohti patsasta.

Kassinen keksi leikin idean jopa yllättävänkin nopeasti, joten hän ei ehkä olekaan typerä erityinen. Mitähän yllätyksiä hänellä vielä henkilökunnalle onkaan?

Kassisen leikin loputtua Seppo tuli ihmettelemään patsasta, naksutinta ja herkkumurenia.

Kokeneena  härkkijänä hän tarjosi heti patsaan taputttelua saadakseen viimeiset raksut.

Kohdetyöskentelyn satoa

Kassisen kanssa opeteltiin oven sulkemista aluksi kohdetyöskentelyn kautta. Kohteena hänellä oli pieni pahvineliö, ja hän opetteli koskemaan sitä tassullaan. Aiemminhan hän on myös harjoitellut yksinkertaista kosketuskeppijuttua.

Kassinen ei ole koskaan ollut temppuiluissa järin luova, eli hän ei lähde tarjoamaan asioita. Hän tekee osaamiaan temppuja ja on aivan tyytyväinen niihin. Hän on yksinkertainen eläin.

Kassinen haluaisi aina vain antaa tassua. Hän osaa sen täydellisesti ja herkkujen tuloa ei voi välttää. 

Pahvineliön kautta hänelle kuitenkin tuntuu avautuneen uusi maailma, tai ainakin uuden maailman ovi on raottunut hiukkasen. Hän nimittäin keksi aivan itse uuden tempun!

Eräänä iltana hän temppuili keittiön pöydällä henkilökunnan toisen osapuolen kanssa. Pöydällä oli myös tietokone, jonka kannessa on sellainen pyöreä selvästi erottuva merkki (ei omena). Kassinen alkoi tarjota tämän merkin koskettamista. 

Ootteko huomanneet, että tässä on tämmöinen erinäköinen osa?

Seuraavalla videolla (50 s) Kassinen demonstroi keksintöään. Välillä hän osuu tarkasti merkkiin, välillä ohi siitä, mutta ajatus on tärkein. Palkkaajana toimii henkilökunnan toinen osapuoli, joka kehuu kaikista yrityksistä, antaa raksun ja vielä silittääkin. Hänen mielestään Kassinen ei voi koskaan tehdä mitään väärin ja on täydellisin olento maan päällä.

Myös henkilökunta osaa koskea erinäköiseen osaan. Vautsi. Aplodeja odotellessa.

Oven sulkeminen II

Kassinen on jatkanut oven sulkemisen opettelua keittiön ruokakaapin kanssa. Edellisessä postauksessahan hän ehti päästä oveen teipatun kohteen, pahvineliön, koskettamiseen asti. Seuraavassa vaiheessa pahvi häivytettiin pois ja paljaasta, avoimesta ovesta tuli hänelle uusi kohde, ja sanakin muutettiin (koske -> kiinni). Lopulta häneltä alettiin vaatia vähän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkoi liikkua.

Tällä hetkellä oven sulkeminen sujuu joskus hyvin, joskus melko hyvin, joskus ei mitenkään. Jonkinlaista logiikkaa onnistumisista ja epäonnistumisista kuitenkin löytyy.

Näin tää menee! Ehkä...

Kassinen osaa sulkea oven erinomaisesti, jos temputtaja istuu maassa oven vieressä käänteenä kaapiston puoleen niin, että Kassinen on sivulla, tavallaan yksin oman kaapinovensa kanssa. Silloin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koettaa ansaita palkkaa tekemällä ovelle jotain.

Temppu on heti vaikeampi, jos ihminen istuu maassa ja on kääntyneenä Kassisen puoleen. Silloin hän yrittää tiuhaan kaikenlaisia ihmiseen kohdistuvia liikkeitä, kaapimisia ja tassutökkäyksiä. Loogista joo, eihän ovi häntä ruoki. Lopulta hän kuitenkin aina kääntyy viimeisenä oljenkortenaan oven puoleen.

Jos ihminen seisoo oven vieressä, Kassinen lähinnä työntää päätään kaappiin tai kiehnää jaloissa. Hän ei ole oppinut, että temppuja voi tehdä seisoen. Mitä se sellainen muka on?

Seuraavalla videolla (1 min 40 s) esitellään melko onnistuneita suorituksia. Ovi sulkeutuu kahdella tai kolmella tökkäyksellä, ja palkkaa tulee pääsääntöisesti oven onnistuneesta liikuttamisesta. Välillä Kassinen myös huitoo ilmaa, hivuttautuu kohti henkilökuntaa ja tuntuu joko olevan ihan pihalla tai haluavan tehdä jotain muuta. Tällaisten sekoiluepisodien jälkeen hän saa raksun helpommalla, pelkästä oven hienoisesta koskemisesta. Muutoin hän nimittäin joko jatkaa ihan muiden asioiden tekemistä tai tympiintyy ja lähtee pois.

Sivutuote

Kassinen osaa pyydettäessä mennä sisään avoimeen kantokoppaan. Temppua harjoiteltiin hänen kanssaan pitkään ja hartaasti ja siitä on ollut ainakin vähäsen hyötyä niinä hetkinä, kun hänet täytyy tositilanteessa saada kuljetettavaksi.

Seponkin saa koppaan, kunhan sinne vain ensin heittää raksun. Henkilökunta haluaa siirtyä tästä kiristysmallista palkkamalliin, ja Sepon kanssa onkin nyt harjoiteltu tempunomaista "suorita ensin ja herkku sitten" -sisäänmenoa. 

Harjoittelun takia toinen kantokoppa on ollut keittiössä kuukauden päivät. Treenien sivutuotteena Seppo on keksinyt, että kopan yhteydessä tapahtuu mukavia asioita ja ehkä siellä kannattaa aina silloin tällöin käydä hengaamassa. Saattaa vaikka tippua herkkuja. 

Herkkuja?

Herkkuja Sepolle nyt!

Sepon koppaanmenosta on tulossa video jossain vaiheessa syksyä, kunhan tempun kaikki osat saadaan toimimaan. Hänelle haluttiin nimittäin tarjota haastetta, ja temppu on kolmiosainen: Sepon pitäisi avata kopan ovi, mennä sisälle ja vetää ovi taas kiinni! 

Oven sulkeminen I

Kassinen on harjoitellut heinäkuun lopusta asti uutta temppua: oven sulkemista. Idea on taas peräisin Kertulta, jonka blogissa on myös hyvät toteutusohjeet, joita vähän sovellettiin kissaa ajatellen.

Temppua opetellaan kohdetyöskentelyn kautta. Ensin Kassinen opetettiin koskettamaan pientä pahvineliötä, ja sen avulla hänet saadaan (toivottavasti, teoriassa) koskemaan muitakin asioita.

Ennen koskemista kohde pitäisi löytää...

Pahvineliön koskeminen opetettiin tassun antamisen kautta. Henkilökunta pyysi kättelyä kohde keskellä kämmentä, ja sitten hiljalleen hivutti sitä sormiotteeseen ja siitä lattialle. Lattialla olevasta kohteesta käsi irrotettiin varovasti, sentti sentiltä, jolloin Kassisella oli suuria ongelmia, sillä hän vähän väliä yritti saada palkkaa koskemalla kättä kohteen sijasta.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.

Käden häivyttämistä opeteltiin varmaan kuukauden päivät. Henkilökunta alkoi olla jo epätoivon partaalla, sillä temppu on ihmisnäkökulmasta ei-niin-kovin-vaikea. Onneksi Kassisen temppuilua katsoneet vieraat osasivat kannustaa, että lisää treeniä vaan, onnistuu se joskus. Ja onnistuihan se. 

Tästä napista saa herkkuja.

Kassisella muuten on temppuilussa vahva ihmisfokus, tyyliin "tuossa on herkkuautomaattini, miksi katsoisin muualle tai koskisin mitään muuta", mikä ehkä vaikeutti käden häivyttämistä. Seppo puolestaan on oppinut ja osaa yleistää sen idean, että myös ympäristön esineillä voi saada palkkaa. 

Lattialla olevaa pahvineliötä alettiin siirrellä ympäriinsä, mikä oli myös hieman vaikeaa. Kassisen ja henkilökunnan välissä olevaa kohdetta on helppo taputella, sivulla olevaa ei. Kassinen myöskään ei halua liikkua: jos hän on parkkeerannut itsensä johonkin, hän ei nouse yltääkseen kauemmas siirretylle kohteelle vaan lähinnä kurkottelee puolivillaisesti sitä kohti. 

Tällä hetkellä temppu on siinä vaiheessa, että kohteen voi teipata kiinni kaapinoveen ja Kassinen osaa koskea sitä. Allaolevalla videolla (1 min 20 s) esitellään temppua kolmessa eri vaiheessa: ensimmäisessä pätkässä Kassinen koskee kädessä olevaa kohdetta (ja välillä kättä), toisessa lattialla olevaa ja kolmannessa kaapin oveen teipattua.

Seuraavassa vaiheessa ovea raotetaan ja Kassiselta odotetaan vähän enemmän voimaa tassutökkäyksiin, että ovi alkaa liikkua. Uuden kodin keittiönkaapeissa on muuten paremmat ovet kuin edellisessä, sillä täällä ovet sulkeutuvat hiljaisesti, ilman kovia ääniä. Se tästä harjoittelusta vielä puuttuisi, että Kassinen säikähtäisi jotain kolahdusta!

Suljetussa ovessa olevan kohteen kosketus sujuu melko hyvin.

Maahanmeno

Sepon kanssa harjoiteltiin lopputalvella ja alkukeväällä noutamista. Hän ei innostunut siitä ja noutotreenit ovatkin olleet määrittelemättömän pituisella tauolla, mutta tekemistä on silti riittänyt. Noutamisliikkeiden sijasta Seppo nimittäin tarjosi mielestään parempaa tekemistä, makaamista.

Maahanmenon, tai Sepon tapauksessa kyljelleen kellahtamisen, harjoitteluun onkin kulunut koko kesä. Temppua on työstetty hitaasti niin, että häntä ei houkuteltu eikä esimerkiksi autettu hellällä painamisella, vaan maahanmenon odoteltiin esiintyvän itsestään muiden temppujen, leikkimisen ja yleisen elämän lomassa. Maahanmenosta sai palkkaa, vaikka sitä tarjosikin jonkin toisen pyydetyn tempun sijasta (eli teki periaatteessa virheen) ja kehuja ja silityksiä, jos kylkimakuulle mentiin vaikkapa eteisessä henkilökunnan kotiintuloja tai -lähtöjä tuijottaessa.

Huhti-touko-kesäkuun satunnaisen sieppailun jälkeen Seppo keksi jutun juonen ja alkoi tarjota maahanmenoa yhä useammin. Heinäkuussa liikkeeseen yhdistettiin käsimerkki, lattian taputus, ja sanallinen pyyntö, ja temppu alkoi saada lopullista muotoaan.

Seuraavalla videolla (n. 50 s) Seppo esittelee maahanmenotaitojaan. Henkilökunta on niin ylpeä hänestä! 

Maahanmenotemppua jatkojalostetaan parhaillaan: tavoitteena on saada Seppo lopulta joko käymään selälleen tai kierähtämään ympäri! 

Kylkimakuulta selälleen ja siitä kierimiseen ei ole kovinkaan pitkä matka, joten ehkä sellaisen tempun opetteluun kuluu hieman vähemmän aikaa kuin tähän perusmakuuseen. Seppo myös hakee usein huomiota kellimällä selällään lattialla ja näyttämällä vastustamattoman suloiselta, mistä häntä yritetään kehua kovasti, sillä onhan se parempi vaihtoehto kuin huomion hakeminen huonekasveja härkkimällä. Tämä auttanee myös jatkotempun opettelussa.

Ei ota II

Kassisella ei ole lainkaan itsehillintää raksujen ollessa kyseessä. Hän on muutaman kerran varastanut niitä suoraan kupista ja temppuillessa hän haluaisi saada kaiken heti eikä kuunnella, mitä raksun eteen pitäisi oikeastaan tehdä. Se vaikeuttaa temppujen opettamista, sillä herkunhimossaan hän saattaa lopettaa ajattelemisen ja jumittua tekemään aivan vääriä asioita.

Kassinen onkin jonkin aikaa opetellut kärsivällisyyttä ja malttia muiden temppujen ohessa. Harjoittelu aloitettiin perusteista: hänen eteensä lattialle laitettiin raksuja mutta niitä suojattiin kädellä niin, ettei hän päässyt niitä syömään. Erillisen palkkaraksun hän sai sivusta heti, kun lattialla olevien aktiivinen tavoittelu loppui.

Kassinen niin mielellään ottaisi herkun.

Ottamatta olemista on harjoiteltu epäsäännöllisen säännöllisesti kolmisen kuukautta ja tuloksia alkaa näkymään. Kassinen tunnistaa sanat "ei ota" ja osaa olla koskematta raksuihin, kun hänelle tarpeeksi niitä hoetaan. Harjoittelun tässä vaiheessa hän saa palkkaa vielä (henkilökunnan mielestä) melko helposti, kahdella eri kriteerillä: 

a) Kassinen tuijottaa raksuja tiiviisti mutta kuitenkin kärsivällisesti, useita sekunteja, yrittämättä syödä niitä
b) Kassinen kääntää päänsä pois raksuista, edes vähäsen

Niin herkullinen, niin lähellä, niin helppo olisi syödä, mutta kun ei voi. Kärsimystä!

Videolla (1 min 20 s) on tyypillinen harjoitus. Kassinen osaa hienosti olla ottamatta, mutta henkilökunnalla on pari opetuksellista ongelmaa, ensimmäisenä hyvä-sanan ajoitus. Välillä henkilökunta nimittäin kaivaa raksukupista palkan ennen kuin sanoo mitään, ja silloin Kassinen jo kääntyy odottamaan sitä itseensä tyytyväisenä. Hänelle siis oikean suorituksen merkkinä toimii joko "hyvä" tai raksujen rapina (tai käden liike kohti raksuja)! 

No, henkilökunnan moka. Pitäisi pysytellä passiivisena. Jostain syystä se on vain paljon vaikeampaa ilman naksutinta. Kai sitä on jo itse ehdollistunut siihen, että Sepon kanssa treenataan hiljaa istuen ja Kassisen kanssa jollain muulla tavalla.

Videolla ei esitellä harjoituksen suurinta ongelmaa: Kassiselle ei olla saatu opetettua sitä, milloin lattialla olevan raksun sitten saa ottaa! 

Vaikka henkilökunta "ei ota" -sanojen sijaan sanoisikin jotain muuta ("ole hyvä") ja käyttäytyisi tiukkapipoisuuden sijaan sallivasti (huitaisu kädellä raksujen suuntaan meiningillä että siinäpä olisi, syö pois), niin Kassinen ei syö. Hän vai tuijottaa. Henkilökunta ei tajunnut huomioida sitä, että Kassinen ei oikein lue ihmisen eleitä...

Olisiko lukijoilla vinkkejä sallitun ottamisen opettamiseen? Pitäisikö hänelle hokea "ole hyvää" aina, kun hänelle jotain tarjoillaan, että se oikein uppoaisi aivoon? Kassinen on kyllä huono yleistämään mitään, yhdessä tilanteessa opittujen sanojen merkitys ei useinkaan aukea aivan toisessa tilanteessa. Voisiko ottamisen opettaa jollain muulla tavalla?

Pusu

Henkilökunnasta on kauhean kivaa pussailla Kassista ja Seppoa. He eivät sitä arvosta, mutta ovat oppineet sietämään moista ällöttävää käytöstä. Joskus kuitenkin tuntuu, että sietämisen sijaan kissalta tuleva vastakkainen, edes jonkinlaista hellyyttä kuvastava ele auttaisi jaksamaan harmaassa arjessa.

Voisihan sitä huijata ja opettaa pussailutempun, ajatteli henkilökunta. Olisi hauskaa, jos kissan saisi ystävällisesti vaikka nuolaisemaan pussaajan nenänpäätä, ajatteli henkilökunta. Seppo olisi varmaankin helppo oppilas, ajatteli henkilökunta.

Joo ei.

pusut ällöjä tv.seppo

Temppua aloittaessa ensin katsottiin, mitä Seppo tekee, jos häntä oikein ilmeisin töröhuulin lähestytään. Ensimmäinen reaktio oli uhkaavan pussailijan estäminen tökkäämällä tassulla naamaan. 

Eipä siinä mitään. Henkilökunnan mielestä tökkäys oli niin hauska, että oikean pusun opettaminen sai jäädä. Tätäkin versiota harjoiteltiin kuukauden päivät, että Seppo oppi osuttamaan tassunsa useimmiten pussaajan nenään eikä esimerkiksi suuhun.

Ehkä Kassiselle voisi opettaa tempun sillä tavalla oikeasti.