Hammastuomio

Seppo Johannes Virolainen sai eilen kauan odotetun hammaslausunnon: otetaan kaikki loputkin pois!

Hänellä on nyt suussaan viisi hammasta, josta kolme on poistokuntoisia. Kahdesta ei-syöpyneestä hampaasta toinen on pieni etuhammas ja toinen on viimeinen hänen kulmahampaistaan. Tässä tilanteessa niiden säästäminen on ihan turhaa eli kaikki pois vain. Loppuu riesa niistä.

Hampaanpoistoaikaa ei saanut vielä varattua ja se tulee menemään marraskuulle.

Eläinlääkäri totesi potilaan olevan ahdistunut.

Potilas kotona katselemassa lautassilmillään toisiin ulottuvuuksiin.

Vastaanotolla puhuttiin lisää Sepon ontumisesta. Henkilökunta olisi halunnut lisää gabapentiinitabletteja mutta ilmeisesti 50 mg:n tabletit ovat loppu koko maailmasta tai jotain sellaista. Joskus kyseinen pitoisuus on tulossa takaisin myyntiin kapselimuotoisena, mutta sitä odotellessa Seppo sai gabapentiiniliuoksen. Se on ilmeisesti tunnetusti pahanmakuinen...

Uutena kokeiluna ontumiseen Seppo sai Solensia-piikin! Seuraavan kerran sen voisi pistää hampaaanpoiston yhteydessä, jos sen ajan saisi noin kuukauden päähän, jonka jälkeen pitäisi jo olla selvää, onko sillä vaikutusta vai eikö.

Lisäksi Seppo sai suosituksen toisesta eläinlääkäristä, joka on erikoistunut kivun hoitoon ja jolla voisi olla jotain apua ontumiseen. Henkilökunta palaa tähän, kuhan hampaat on hoidettu.

Ontujan varvasvälikuulumiset

Seppo päätti taannoin alkaa imeskellä oikean takajalan varvasvälejä.

Tassunpohja oli harvakarvainen, punertava, mustapilkkuinen ja kerran siellä tuntui ehkä pieni pattikin, jota ei enää sitten löytynyt. Henkilökunta katseli, että ei hyvä, ja pisti kuvat eläinlääkärille.

Eläinlääkäri sanoi kuvista, että ihan siisti tassu. Seppo lopetti samoin tein tassunpohjan liiallisen pesun ja nyt iho on ihan normaalin vaalea ja karvakin kasvanee takaisin.

Eläinlääkärin kanssa viestiteltiin myös siitä, että ontuminen ei vain lopu. Seppo testailee nyt elämää ilman gabapentiiniä ja pitää seurata, onko liikkuminen samanlaista vai muuttuuko huonommaksi.

Otusrukka outoine vaivoineen!

Ontujan elokuukuulumiset

Seppo ontuu edelleen yhtä mystisesti kuin aiemminkin. Hän syö gabapentiiniä ja lisäravinteita, mutta otapa niistä nyt selvää, auttavatko vai eivätkö. Kohta Palmidol PEA -kapselit loppuvat ja pitäisi päättää, tilatako lisää vai jatkaako ilman.

Joskus ontuminen tuntuu vähentyneen ja sitten sitä taas näkee seuraavana päivänä.

Seppoa itseään yksi, joskus heikko jalka ei edelleenkään tunnu kauheasti häiritsevän.

Alla pari videota (15 s ja 20 s) aiheesta "ontuja leikkii eikä onnu yhtään."

Maistuvuus

Tämä itsensä litimäräksi pessyt pieneläin arvostelee nyt tyyriit lisäravinteensa.

Seppo ei suosittele: Palmidol PEA tuo vähän pahan sivumaun ja Cartivet sekä haisee että maistuu inhottavalta. Henkilökunta ei osaa sanoa lisäravinteiden hyödyllisyydestä vielä mitään, niin että tässä vaiheessa niitä on vain syötävä.

Ontumavideoita

Tässä postauksessa on neljä kahdeksan sekunnin videota Sepon ontumisesta. Sitä ei näy rauhallisessa kävelyssä vaan yleensä tuollaisessa kiireisessä kipityksessä, jossa alku menee hyvin mutta jossain vaiheessa joku(?) menee pieleen.

Kolme ensimmäistä videota on kuvattu peräkkäin, tarpeeksi nopean liikkeen saamiseksi heitettiin raksuja ja ne ovat tässä kuvaamisjärjestyksessä.

Ensimmäisessä Seppo ei onnu muuten, mutta ihan lopussa oikea takajalka löksähtää outoon asentoon.

Toisessa on selkeää ontumista, oikea takajalka on jotenkin kaarella. Se ei siis koskaan ole ilmassa niin, että sille ei varattaisi ollenkaan painoa.

Kolmannessa Seppo loikkii. Tässä vaiheessa raksuja on heitelty jo useampi, eli onko tämä rasitusta? Onko tuommoinen loikka helpompi kuin kipitys? Seppo loikkii myös leikkiessään, mutta myös laukkaa ja hyppii pöytätasoille esimerkiksi kärpäsen perässä rajustikin ja ilman näkyviä oireita.

Neljäs video on normaalitilanteessa kuvattu: Seppo lähtee makuuhuoneesta keittiöön innokkaana odottamaan ruokatarjoilua. Kipittää aluksi tavallisen näköisesti, sitten tassu pettää parin askelen verran ja sitten korjaa asennon.

Ontuminen korjautuu kahden tai muutaman askelen aikana, joskus Seppo pysähtyy hetkeksi ja sitten liikkuu taas ok. Ontuminen saattaa pahentua rasituksessa tai sitten ei. Ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä hänen nähtiin pariin otteeseen ontuvan hiekkalaatikolta tullessa, nyt sitä ei ole nähty. 

Lääkkeistä menee edelleen gabapentiini 1 tabletti aamuin illoin ja sen kanssa Seppo on kivuttoman oloinen, iloinen ja jutteleva, aktiivinen ja joka asiaan osallistuva.

Vaivaiselle hankittiin hienoja nivelvalmisteitakin, kun ei niistä kerran haittaakaan ole. Olivat niin tyyriitä, että henkilökunta syö nämä itse, jos Sepolle ei kelpaa.

Niin kun minun kiipeilypuu on edelleen kaadettuna niin hypin sitten täällä.

Ontujan kuulumiset

Sepon ontuminen jatkuu edelleen.

Hänen viikon Metacam-kuurinsa loppui perjantaina ja nyt hän syö vielä gabapentiiniä. Siitä oli ohje käyttää kaikki mukaan annetut tabletit, ensin puolikkaina ja sitten annosta saisi nostaa kokonaisiin.

Lauantaina päivän hän söi kaksi puolikasta päivässä, mutta vaikutti horjuvammalta, joten eilen hän sai kokonaisen tabletin aamulla ja illalla.

Hän oli ehkä vähän väsyneen oloinen, mutta normalisoitunee. Yöllä oli jonkinlainen ottelu Kassisen tädin kanssa, niin että hän ei varmaan ole liian kipeä.

Minulla hyvät lääkkeet on ja herkkuruokaa saan vieläkin.

Nyt otan aurinkoa ylähuuleen.

Sepon kuulumisia

Seppo on syönyt lääkkeitään kiltisti. Hän saa aamulla ja illalla puolikkaan gabapentiinin ja iltapäivällä Metacamia, ja kaikki menevät alas höystettynä teelusikallisella herkkuruokaa. Toivottavasti PrimaCatin kanafilee vedessä ei ala tympiä häntä ihan heti.

Sepon olotila näyttää paremmalta. Hän on iloinen ja juoksentelee ja leikkii enemmän, rennommin ja vähemmän varoivaisesti. Hän on vähemmän jäykkä, joskin aamuisin pitkien yöunien jälkeen hän on kyllä kankeampi kuin päivällä. 

Oikean takajalan ontumista on etenkin aamuisin mutta myös päivällä. Seppo ottaa muutaman askeleen niin, että jalka antaa periksi, sitten hän jotenkin korjaa asentonsa ja jatkaa normaalisti. Hän ontuu jalkaa nyt ehkä näkyvämmin tai enemmän kuin aiemmin: piilottiko se aiempi jäykkä kävely ontumista, kun hän liikkui koko ajan varovaisesti?

Kuvituskuvana Seppo syömässä kymmenvuotissynttärikakkuaan. Oli niin hyvää, että nenä meni vähän ruttuun.

Hieno kakku kyllä oli.

Alla video (n. 35 s), jossa Seppo leikkii itsekseen pillillä. Välillä hän harrastaa räjähtäviä liikkeitä, mutta eivät ne tunnu haittaavan otuksen oloa. 

Videolla näkyy, että eteisen korkea kiipeilypuu on edelleen kaadettuna lattialla, sillä Seppo hyppää sieltä aika korkealta alas ja henkilökunnan mielestä se ei voi olla terveellistä. Eläinlääkäri tosin sanoi, että lihaskunnon ylläpitoon puiden käyttö olisi hyvästä. Mitähän tässä oikein tekisi? Pitäisikö puu laittaa jonnekin, missä alas tultaisiin välitason kautta eikä mäjähdettäisi lattiaan että pläts vain?

Minä ottaisin nyt minun herkkuruokaa. Ja mielellään vähän enemmän kuin teelusikallisen.

Sepon vino selkänikama

Seppo kävi eilen eläinlääkärissä valittamassa ontumisvaivaansa. Lääkäri katseli ensin henkilökunnan ottamia videoita ja aloitti sitten kopeloinnin. Seppo ei arvostanut laisinkaan ja kiemurteli vain. Lääkäri arveli Sepon aristavan selkää ja oikean polven tuntuvan löysältä, ja Seppo rauhoitettiin parempaa tunnustelua ja röntgenkuvia varten.

Eläinlääkäriä odottamassa. Seppo painoi 4,8 kg ja lääkäri sanoi, että enempää ei saisi tulla.

Eläinlääkärin käsittelyn jälkeen.

Tajuttoman Sepon polvissa ei ollut ristisidevaurion merkkejä mutta ne olivat hieman yliliikkuvat ja alkavaa kulumista oli. Lonkat olivat kuvissa ok. Varsinainen diagnoosi löytyi selästä: Asentovirhe L7; ahdas L7-S1 väli.

Sepon vointi eläinlääkärin sanoin.

Röntgenkuvat sai mukaan. Selkä on ihmeellisen näköinen maallikonkin silmään.

Kuvassa kolmanneksi ylimmäinen nikama on aivan vino ja epämuotoinen.

Se aiheuttaa sitten ahtautta seuraavaan väliin.

Toinen kuva samasta aiheesta.

Ja tässä vielä oikea polvi, jossa ilmeisesti polvilumpion terävä pää kertoo kulumisesta.

Ahdas nikamaväli voi aiheuttaa kipeän hermopinteen ja Sepon oireilua hoidetaan nyt Metacam- ja gabapentiini-kuurilla. Parin-kolmen viikon päästä pitää ottaa yhteys eläinlääkäriin ja kertoa kuulumiset, ja sitten päätetään jatkohoidosta. Polvien jonkinasteinen löysyys voi myös osaltaan aiheuttaa horjumista, mutta niille ei tällaisenaan mitään tehdä. Nivelravinteita voi tarjota, niistä ei ole haittaakaan.

Kotona tokkurainen potilas välillä horjui ympäriinsä ja yritti hypellä pöydille, välillä oli surkea mytty lattialla ja lopulta hänelle tuli nälkä ja hän kieriskeli lattialla jääkaapin edessä. Vääryyttä on se, ettei voi muka syödä, jos vaarana on lautaselle nukahtaminen.

Yöllä kahden jälkeen Seppo loiskutteli vähän vesikupissa, vaikkei ollut edes saanut kunnon huumeita niin kuin hammasoperaatioitten yhteydessä. Hän myös kieri selällään, hyrisi ja oli ylen iloinen, kun hänen puuhiaan tultiin katsomaan.

Toivottavasti elämä voittaa tujun lääkityksen myötä. Voi Seppo-rukkaa, mikä kakkoslaadun selkä hänelle onkaan osunut.

Onko blogin lukijoilla suosituksia nivelravinteiden suhteen? Onko muita suosituksia tarpeellisten toimien suhteen: hierontaa, fysioterapiaa, jumppaa?

Seppo ontuu

Seppo näkyi ontuvan ensimmäisen kerran viikko sitten viikonloppuna. Istui lattialla pesemässä itseään, ja siitä liikkeelle lähtiessään linkkasi selvästi kolmen askelen verran ja sitten normalisoitui.

Joskus Seppo on ontunut hetkellisesti, kun joku takajalan varpaankynsi on kasvanut liian pitkäksi ja tökännyt viereiseen varpaaseen. Nyt kynnet näyttivät ihan hyviltä, mutta ne leikattiin vielä vähän lyhyemmiksi ja jäätiin seuraamaan. Kiipeilypuu kaadettiin lattialle makaamaan.

Ontuminen on jatkunut epämääräisenä. Yksi, kaksi ja kolme askelta kerrallaan, ei enempää. Joskus vähän horjuu tai pysähtyy korjaamaan asentoaan. Muutaman kerran päivässä ilmenee.

Selvin oire on päättömän rynnimisen puute. Seppo ei enää kipitä paikasta toiseen kovaa vauhtia vaan mieluummin kävelee. On kyllä jonkun verran spurttaillut leikkiessä tms. 

Omasta mielestään on ihan kykeneväinen hyppimään pöydille ja alas sieltä, mutta joskus alastulo saattaa aiheuttaa pienen ontumisepisodin. Useimmiten ei aiheuta. Joskus venyttely etujalat pitkänä ja takapää ylhäällä saa aikaan horjumista, mutta ei läheskään aina.

Alla muutama video muistiin.

Tulee alas pahvilaatikolta, ensin kävelee normaalisti, venyttelee ja sitten pysähtyy korjaamaan asentoaan, lopulta jatkaa normaalisti.

Pahin video: hiekkalaatikolta tulossa, peittää kurkotellen korkean reunan yli (takajalat ja selkä jännittyneet?) ja sitten toinen takajalka ei pidä usean askelen verran.

Sama hiekkalaatikko, sama peittelyasento, pieni horjahdus/asennonkorjaus.

Tätä videota ennen hyppäsi keittiön penkiltä lattialle, ontui pari askelta ja meni huonekalun alatasolle imeskelemään varpaitaan. Siitä lähtiessä alkaa video, jossa selvä horjahdus. (Onko etutassujen varpaiden imeskely ollut oire kivusta selässä/polvessa/muualla?)

Tässä eilisaamulta juoksuvideo: itsekseen alkoi leikkiä ja riehua. Ehkä ihan normaalin näköistä. Ei kai se noin tekisi, jos olisi tosi kipeä koko ajan?

Tässä puuhasteluvideo: melko normaalisti eli kovaa vauhtia lähtee heitetyn raksun perään, hidastaa sitten. Laittaako takajalat epänormaalin haralleen kun saavuttaa raksun? Vai onko ihan normaali? Kävelee kuitenkin takaisin alustalle ihan ok ja tekee vähän kierto/sivuttaisliikettä, mitä on oppinut tuossa kirjalla tekemään. Ei vaikuta horjuvan tai muuta.

Sepon ei tiedetä pudonneen mistään eikä jääneen oven väliin tai tallotuksi tai Kassisen puremaksi tai muuta. Ei ole tarkempaa tietoa milloin vaiva alkanut, mutta toissaviikolla ainakin vielä taisi juoksennella ympäriinsä ihan normaalisti täysillä. Elämä noin muuten on uomissaan, naaman ilme on normaali eikä kipuilme, nukkuu eri asennoissa ja eri paikoissa, ei oleskele piilossa, peseytyy ja ruoka maistuu. Myös Kassisen ruoka maistuu.

Onko Seppo lihava? Ehkä on. Pitänee laihduttaa, jos kerran on nivelissä vaivaa. Ja muutenkin tietenkin.

Eläinlääkäri torstaina, mahdollisuus röntgeniin on, jos eläinlääkäri katsoo tarpeelliseksi.

Mutta entä jos ei halua mennä lääkäriin?

Ei pitäis haitata jos vähän joskus horjuu.

Ja ite oot lihava.

Sepon parempi vointi

Paikallinen vellipohjainen elämänmuoto voi jo niin hyvin, että toivoo pääsevänsä terassille.

Hän on lopettanut ontumisen, mahavaiva meni ohi ja hän kävelee taas normaalisti. Vessahommat ovat onnistuneet ja ruokaakin menee alas.

Nyt aamulla hänelle annettiin viimeinen gabapentiini, jota hän siis sai yhden päivän suunniteltua pidempään. Metacam jatkuu ja niin myös ruoan soseuttaminen.

Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Sepon huono vointi

Sepon sairaskertomusta lisää muistiin ja selvennystä siihen. 

Edellisestä postauksesta jäi pois, vaikka videoilts vähän ehkä näkyykin, että keskiviikkona illalla ja yöllä ja siitä eteenpäin Sepon kävelytyyli oli ontumisen lisäksi erikoisen näköistä: hän eteni selkä hieman köyryssä ja vain lyhyitä matkoja kerrallaan. Hänen vatsansa oli pullean ja pyöreän näköinen, mutta hän ei tunnustellessa aristanut sitä. 

Vellitarjoilu surkeille eläimille suoraan pesään.

Eilen torstaina aamulla Seppo oli kipeämpi kuin aiemmin ja todella köyryselkäinen. Yöllä hänellä oli hyvin löysä maha, kuten jo edellisessä postauksessa kerrottiin, ja ripulia löytyi mm. sängystä, mutta aiemmilla levolac-yliannostuksilla hän ei ole koskaan ollut varsinaisesti kipeä. Nyt aamulla hän liikkui paikasta toiseen vauvalloisesti ontuen, meni sängyn alle ja myös makaamaan hiekkalaatikkoon surkean näköisenä. Ruoka ei maistunut, paitsi ahkerasti tyrkyttämällä suostui syömään.

Henkilökunnan allekirjoittanut puoli soitti eläinlääkäriin uudelleen heti sen auettua. Köyryssä kulkeminen ja ruokahaluttomuus vaikuttivat kipeältä mahalta, mutta mahakivun ei pitäisi johtua levolacista, vaikka sitä olisikin liikaa saanut. Seppo sai puhelimitse yhden vuorokauden annoksen lisää gabapentiiniä ja lisäksi kahden päivän annoksen cerenia-pahoinvointilääkettä, jonka pitäisi auttaa vatsavaivoihinkin. Metacamin antamista on jatkettava. Metacamia on sietänyt hyvin aiemmilla kerroilla ja gabapentiinin ei pitäisi aiheuttaa mahakipua. 

Näytillä ei torstaina kuulemma kannattaisi käydä sen aiheuttaman lisästressin takia, mutta perjantaina heti aamusta soitto uudelleen, jos kuitenkin on aika varattava tai muuta ilmenee. Jotain opioidipohjaista kipulääkettä voisi periaatteessa eläinlääkärissä käydä pistättämässä, mutta ilmeisesti ei nyt, kun saa jo kahta muuta lääkettä.

Torstaina päivällä, henkilökunnan ei-allekirjoittaneen puolen vahtiessa, Seppo oli syönyt itse puoli lautasellista ruokaa. Hän oli käynyt pissillä ja kaivautunut nukkumaan peiton alle, jonne tarjoiltu metacam oli maistunut hyvin välipalana. Unien jälkeen hän oli neljän jälkeen syönyt taas gabapentiinin ruokaan sekoitettuna ja vähän innostunut räpeltämään lelua.

Paremminvoiville eläimille velliä voidaan tarjoilla vaikka pahvilaatikkoon.

Henkilökunnan allekirjoittaneen puolen palatessa kotiin vastassa oli aamusta paljon piristynyt Seppo! Hän ontui selvästi vähemmän eikä kulkenut samalla tavalla köyristyneenä. Hän oli kiinnostunut ihmisistä ja tapahtumista. Hän halusi ruokaa ja söi sitä. Hän yritti kiivetä kiipeilypuuhun. Hän tuli syliin nukkumaan.

Piristymisestä johtuen hänelle ei annettukaan heti cereniaa. Onpahan tallessa vastaisuuden varalle.

Puu piti kaataa, että Seppo ei satuta itseään yrittämällä liikaa. Niin pirteä hän oli!

Kassisen täti muuten nautti tästä virikkeestä.

Ehkä se elämä tästä voittaa.

Seppo ontuu

Ylimääräinen päivitys muistiin ylimääräisen huolenaiheen takia.

Voi kipeää otusrukkaa.

Seppo alkoi eläinlääkärikäynnin jälkeen ontumaan oikeaa takajalkaansa. Jo illalla henkilökunta mietti, että hän tuli vähän niiaten alas tuolilta, vaikka oli jo muutoin hyvin liikkuva. Hän ei päässyt putoamaan mistään ja yölläkin hän kuului vain kävelevän ja lotraavan vedellä, eikä mitään epäilyttäviä mahdollisen tippumisen ääniä kuulunut. Aamulla hän kuitenkin ontui selvästi.

Alla muutama lyhyt video talteen.

Seppo ei tunnu mitenkään erityisesti aristavan jalan niveliä tai selkää, mitä henkilökunta koetti tunnustella. Hän syö hyvin, mutta on vaisun oloinen. Toki operaation aikana annetut lääkkeet ovat nyt menettäneet tehonsa, eli hänellä on varmasti suukin kipeä. Gabapentiiniä hän sai ensimmäisen kerran keskiviikkona aamulla kahdeksalta ja metacamia keskipäivän aikaan, mutta yhteisvaikutuksesta huolimatta hän ontui. Gabaa lisäksi neljältä ja yhdeltätoista yöllä. 

Henkilökunta soitti eläinlääkäriin. Sieltä sanottiin, että syynä voi olla nukutuksessa annetut kaksi piikkiä, ja jalka voi olla arka ihan vain lihaksesta. Siinä on siis mustelma. Kipulääkkeitä on annettava ohjeen mukaan ja pidettävä jalka lämpimänä, ja jos lääkkeistä huolimatta ei enää varaa jalalle painoa, lopettaa syömisen tai ei pissi, niin pitää olla yhteydessä lääkäriin.

No, Seppo kyllä syö ja käyttää jalkaa. Pissi tuli ensimmäisen kerran yöllä operaation jälkeen ja toisen kerran noin 20 h myöhemmin eilen illalla, mutta nyt on pissinyt sitten jo yöllä uudelleen ja lisäksi juuri äsken klo 6 aamulla.

Kakkaakin tuli, ensin oli ilmeisesti ummetusvaikeuksia mutta levolac auttoi. Ja sitten oli liian löysä maha jo, kun henkilökunta huolissaan annosteli levolacia liikaa. Seppo antoi pyyhkiä pyllyn liian hyvin, eli lienee väsynyt ja kipeä, ja varmaan gabapentiinikin rauhoittaa.

Viime yön Seppo nukkui sängyssä, eli on siinä mielessä normaalimpi. Hänellä oli vaikeuksia hypätä sänkyyn.

Lääkäriin pitää kuitenkin soitella, sillä gabapentiiniä saatiin mukaan kuusi tablettia, ja ne loppuvat tänään. Pitää kysyä, voiko ontumiseen saada sitä lisää, vai olisiko joku muu valmiste hyvä, kun pelkkä metacam ei varmasti riitä.