lauantai 21. heinäkuuta 2018

Viilennystä (ja lämmittelyä)

Kassisen ja Sepon residenssissä on kuuma, kuten kaikkialla muuallakin. Tuuletusikkunoiden edustat ovat suosittuja vilvoittelupaikkoja, jos tuuli vain vähänkään käy sisään. Mutta kun ei tuule, on keksittävä jotain muuta.


Lukijamme IlonaK muistutti onginnan iloista, joten robottikala kaivettiin esiin. Ehkä vedellä läiskyttely viilentää edes hippusen?

Kastuneiden tassujen kuivaksi nuolemisessa saa ainakin vähän nestettä.

Muiden valittaessa kuumuudesta vastarannan kiiski Seppo hakeutuu lämpöön. Tuskaisen henkilökunnan sängyn viereen pudottama peitto on oivallinen pesä!

Peiton sisällä oleva möykky on vain vaarassa joutua tallotuksi ihmisen noustessa vuoteesta.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Punkkivitsaus

Joensuun alueella on paljon punkkeja. Sisäkissojen luulisi niiltä välttyvän mutta ei, kun henkilökunta kantaa niitä sisään minkä ehtii. 

Viikko sitten lattialta löytyi harhailemasta pikkuruinen punkki, joka ei ollut vielä ehtinyt kiinnittyä ja syödä. Otus tuli liiskatuksi hyvin nopeasti. Turha luulo, että pääsisi ruokailemaan Kassisella ja Sepolla! Henkilökunta valvoo.


Pieni punkki.

Eilen aamulla lattialta löytyi valtava, kiiltelevä, lihava punkki. Henkilökunnan valvonta petti pahan kerran. Pieni tutkiminen paljasti puremakohdan Kassisesta; kuinkas muutenkaan, sillä Seposta niin iso pallukka varmaan paistaisi kilometrin päähän. Kassistakin on tietenkin edellispäivän aikana silitelty ja rapsuteltu yltympäriinsä mutta eipä se sattunut kohdalle. 


Iso punkki.

Pitänee alkaa syynätä vaatteita läpi entistä tarkemmin, kun palaa kotiin punkkirikkaista lenkkimaastoista. Tai ehkä pitäisi ulkoilla vain asfalttiteillä ja keskustassa, kaukana kaikenlaisesta luonnosta? Tai Sepon tapaan rajoittaa reissut rappukäytävään?

No joo, näin jälkeenpäin ajatellen tällaiset heinikot ovat ehkä punkkien kerjäämistä.

Kissablogin pakollinen kissakuva: loisittu Kassis-rukka ääliökavereineen.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ahneuden huippu

Olipa kerran Seppo, joka piti kuivatuista broilerinsydämistä. Hän piti niistä niin paljon, että halusi niellä ne kokonaisena. Tästä johtuvan tukehtumisvaaran vuoksi hänen henkilökuntansa usein syötti sydämiä kädestä niin, että hänen täytyi pureskella irti pieniä nokareita kerrallaan.

No, perjantaiaamuna Seppo sitten puri sydämen lisäksi myös allekirjoittanutta peukalosta. Vahingossa vain. Yksi pieni reikä, kulmahammas upposi, ei edes kokonaan.

Minäkö tämän tein?

Haava putsattiin (Sepon jatkuvalla avustuksella) juoksevalla vedellä, saippualla ja Betadinella. Laastari sormeen ja eipä siinä mitään. Perjantaipäivän haavaa särki mutta niinhän kaikki haavat särkevät. Lauantaina peukalo oli vähän turvoksissa. Sunnuntaina vähäinen turvotus jatkui ja peukalon niveliä, peukalon tyveä ja rannetta särki. 

Allekirjoittanut hermostui ja meni päivystykseen, kun tilanne näin hiljalleen tuntui pahentuvan. Ei olisi maanantaina kiva herätä peukalo mustana tai jotain. Se on aika tarpeellinen. 

Lääkäri katseli silleen, että "ei tämä tulehtunut ole. Seuraa tilannetta. Jos muuttuu kuumaksi ja punaiseksi ja turpoaa lisää, tai kehittyy kuumetta tai muuta, niin tule takaisin. Ranteessa varmaan särkee jänne. Ja nivelsärky ei välttämättä liity tähän puremaan mitenkään. Ei pistetä jäykkäkouristusta, se on uusien suositusten mukaan voimassa 15-20 vuotta. Vahvisteen saisi sitten kymmenen vuoden jälkeen, jos olisi likainen haava. Tämähän ei ole likainen haava."

Allekirjoittanut tuli kotiin vähän pöllämystyneenä. Homma oli vähän niinkuin jotkut ylihuolestuneen kissanomistajan eläinlääkärikäynnit eli turha reissu mutta saipahan mielenrauhan. Ja ihmettelemistäkin jäi: Sepolla on ilmeisesti steriili suu, siinä missä eläinten puremat yleensä ovat likaisia haavoja.

Ja mikä on tilanne nyt? Vähän särkee niveliä mutta peukalo on muuten ookoo. Ehkä tästä oikeasti selvisi säikähdyksellä. Toivottavasti.

Voisikohan Seposta johtuvan ihmislääkärireissun laskea vuoden kissakuluihin?   

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ei mitään uutta

Kassinen makasi ikkunan ääressä raittiissa ilmassa ja typerä Seppo asettui hänen viereensä.

Mitä eikö muka sais tulla viereen? Entä jos tykkää kovasti?

Hetken ajan Kassinen sietää vieressä venkuloivaa Seppoa, mutta sitten ärsytyskynnys jostain syystä ylitetään.

Kassinen rankaisee! Jostain henkilökunnalle tuntemattomaksi jääneestä väärinteosta. Liiasta rakastamisesta?

Voi Seppo-raukkaa.

Hänpä puree takaisin.

Nappaa kiinni korvasta ja roikkuu siinä.

Taistelu on lyhyt mutta raivokas.

Sepon jo luovuttaessa Kassista ärsyttää yhä. Kuinka epäurheilijamaista käytöstä!

Lopputuloksena Seppo paheksuu tädin äksyyttä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Nälkää ja tylsyyttä

Kun nälkä tai tylsyys uhkaa, on otettava kovat keinot käyttöön ruoan ja/tai huomion saamiseksi.

Kassinen esittää kuollutta ruokalautasen äärellä. Ihme on, jos ei kohta sapuskaa tipu!

Seppo hyppii seinille (10 s).



Henkilökunta sekoilee päivissä ja julkaisi tämän liian aikaisin...

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kisatuliainen

Henkilökunta kävi viime viikonloppuna katsomassa koirien agilitykilpailua.

Mielenkiintoista seurattavaa ja hienoja suorituksia! Kassisen ja Sepon kannalta oleellisimpia kuitenkin olivat kisakentän laidan myyntikojut.

Tuliaiseksi valikoitui kuivattu, karvainen jäniksenkorva. 

He ovat saaneet samanlaisen korvan aiemminkin, jolloin Seppo sitä söi mutta Kassinen ei innostunut. Tällä kertaa molemmat kuitenkin järsivät korvaa.

Seppo lyhensi korvannipukkaa ja Kassinen nyrhi lihan jäänteitä korvan kiiinnittymiskohdasta, joskin hän menetti mielenkiintonsa melko nopeasti. 

Sepon strategia korvan suhteen on sama kuin monen muunkin ruoan:

"Mitä enemmän suuhun saa kerralla tungettua, sitä parempi."


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Vieraileva tähti (se sama)

Allekirjoittanut sai hoitaa hienoa herra Pabloa taas yhden yön. Parasta!

Plussat (ne samat)
- paljon lenkkeilyä
- yö- ja päiväuniseuraa
- ei syönyt kakkaa

Miinukset (ei samat)
- yksi kauppakassista napattu ja kuolattu villalankakerä mutta hähää, siitä langastapa tehdään juttuja hänen henkilökunnalleen
- täydellinen avuttomuus kiusaavan kärpäsen edessä



Mennäänkö eikä vain meinata? Tuolla olis vettä ja haluisin uimaan.

Niin iloinen!

En aina polta sikaria, mutta kun poltan, teen sen joessa.
Lentoon lähdössä.

Edustuskuva: komeinkin herrasmies saattaa välillä näyttää possulta. 

Tyyppi nukkui koko yön tälleen! Niin söpöä. Niin ahdasta.


Seuraavaksi lyhyt video kärpäsen aiheuttamasta kärsimyksestä. Se kierteli ja kaarteli ja esti herra Pabloa nukahtamasta. Niin julmaa. Varahenkilökunta yritti ottaa kärpästä hengiltä rullatulla sanomalehdellä muttei voinut, sillä ötökkä kökötti paikoillaan lähinnä herra Pablon päässä ja siitä mäjäytyksestä olisi tullut entistäkin onnettomampi sivullinen uhri.




Herra Pablon olemattomat saalistustaidot ja -into saattavat olla haitaksi näissä kärpästilanteissa mutta hyvästä noin muuten: hänet uskaltaa laskea irti hihnasta oikeissa olosuhteissa, sillä hän pysyy nätisti tiellä eikä lähde ryötämään pitkin puskia pikkueläimiä syöden. Lisäksi hän kuuntelee todella kiltisti, mitä ulkoiluttajalla on sanottavana, ja tulee iloisesti luokse heti kun pyytää. 


"Oikeat olosuhteet" ovat esimerkiksi sunnuntaiaamuna viideltä. 6,7 km, ei yhtään vastaantulijaa.

Seesteinen aamu.

Lämmintä ja mukavaa. Vain ihminen ja koira ja miljoona itikkaa kahdestaan maailmassa.