Käytiinpä sittenkin eläinlääkärissä

Seppo pääsi sitten kuitenkin iloiselle retkelle eläinlääkäriin. Henkilökunta alkoi epäillä, että hän oli torstai-perjantaiyönä nuollut varvastaan enemmän kuin viikolla aiemmin, ja kellon lähestyessä kahdeksaa hän nuoli sitä enemmän ja enemmän. Viikonloppu oli tulossa, joten eipä siinä auttanut muu, kuin alkaa soitella vastaanottoaikaa.

Perjantaiaamun varvaskuva: henkilökunnan silmään turvonneen ja punoittavan oloinen.

Ai onko joku lähdössä matkalle?

Olinkin minä ite. En olis ikinä arvannut. 

Yhden päivän varoitusajalla on hankala saada lääkäriaikaa, mutta onneksi Eläintohtori Kivuton antoi ajan klo 13.45. Tässä välissä henkilökunnan allekirjoittanut puoli haluaakin syvästi kiittää rakasta työkaveriaan Hanneletta, joka tarjosi kyydin eläinlääkäriin, ja superymmärtävää esihenkilöään Anna Liisaa, joka päästi kaksi ihmistä käymään omilla asioilla kesken päivän. Ei ihan joka paikassa olisi onnistunut. Kiitos, kiitos. Seppokin kiittää!

Eläinlääkärissä todettiin, että osa varpaan sarveiskynnestä on irronnut ja ydin on osittain paljaana, mutta ei tulehtunut, ja että kynsivalli on lievästi turvonnut ja punoittava. Eläinlääkäri leikkasi kynnen aivan tyngäksi ja puhdisti sen, ja antoi kotihoito-ohjeet: puhdistusta ja Vetramilia jatketaan ja muutamana päivänä annetaan tulehduskipulääkettä. Lisäksi Seppo sai antibioottireseptin, jonka voi hakea, jos kynnen tilanne näyttää pahenevan.

Seppo-rukka sai myös määräyksen pitää kauluria, kunnes kynsi paranee. Hänellä ei ole koskaan ennen ollut sellaista.

Potilaskertomus eläinlääkärin sanoin. Huomatkaa, että eläinlääkäri piti Seppoa kilttinä. Henkilökunta voi vain ihmetellä.

Surkea tötteröpää vastikään kotiutuneena.

Kotona Seppo käveli takaperin, törmäili ympäristöönsä ja yritti irrottaa kauluriaan. Hän kuitenkin suostui syömään herkkuja eikä vaikuttanut niin ahdistuneelta kuin henkilökunta pelkäsi. Lopulta hän oppi myös esimerkiksi hyppäämään pöydälle sen sijaan, että kolahtaisi sen reunaan.

Harmillisesti Seppo jotenkin traumatisoitui eläinlääkäristä ja oli eilen illalla selvästi hoitokielteisempi kuin aiemmin, eikä olisi antanut henkilökunnan putsata kynttä ollenkaan. Tänä aamuna meni onneksi jo vähän paremmin.

Yöpöydälle on päästy.

Ruokaa odotetaan normaalisti.

Ensimmäinen ateria tarjottiin avustavasti, mutta siitä seurasi akuutti tarve pestä tötterö.

Ruokailun ajan Seppo saa siis olla ihan alasti. Ruoan jälkeen hän on saanut myös vähän kauluritonta leikkiaikaa, mutta se loppuu lyhyeen heti, jos hän alkaa peseytyä.

Kaulurin irrottaminen syömistä varten tarkoittaa sitä, että se on laitettava takaisin. Joskus häntä on metsästettävä ympäri kämppää mutta useimmiten sen saa asennettua ihan nätisti. Nyt aamulla hän jopa ihan itse työnsi päänsä kaulurin läpi, kun häntä vähän lahjottiin herkulla. Aika hyvin otukselta, jonka ensikosketus moiseen kidutusvälineeseen oli alle vuorokausi sitten!  

Seppo toivoisi myös kauluritonta älypeliaikaa, kun näin on hankalaa.

Henkilökunta on hieman huolissaan tästä ilmiöstä: Seppo roikkuu ympäriinsä. Hän on aiemminkin tehnyt sitä, mutta eilen hän roikkui koko ajan eri paikoissa. Liekö kauluri näin aluksi epämukavan tuntuinen niskalle tai korville, jos päätä pitää pystyssä?

Illalla hän roikkui yöpöydän vieressä.

Nukkumaan meneminen tuntuu olevan vaikeaa, kun kauluri rajoittaa iltapesuja ja nukkumisasentoja. Eilen hän pyöri sängyllä aika pitkään, ennen kuin jäi viereen nukkumaan. Nyt hän torkkuu sohvalla karvaviltin päällä, hieman epänormaalissa asennossa, mutta kuitenkin. Hiekkalaatikolla hän on myös onnistunut käymään, vaikka se tavallista vaikeammalta näyttääkin. Onneksi ei ole katollisia laatikoita.

Kyllä tämä tästä. Henkilökunta haluaisi muuten mielellään kuulla kanssaihmistkissojen kaulurikokemuksia!

Hei tällä tötteröllä voi lapioida hiekkaa! Sain kannettuu sitä tuohon matolle ilman, että yhtään murua jäi välille. Näättekö? Eikö oo aika hyvin?

Sepon kynsivamma

Seppo loukkasi itsensä maanantaina. Henkilökunnan allekirjoittanut puoli oli kotona koko päivän ja puoliltapäivin kävi vieraita, josta kissat olivat tietenkin hyvin iloisia. Kaikki oli ihan normaalia, kunnes Seppo tuli kävelemään keittiön pöydälle verisen tassun kanssa. Yhdestä varpaanvälistä näytti vuotavan verta ja tarkemmassa syynissä havaittiin, että vasemman etutassun ulommaisen varpaan kynsi oli tavallista pienempi.

Varoitus: alla tulee kuva tassusta.

Tällainen kynsi löytyi makuuhuoneesta päiväpeitolta. Ilmeisesti ulkokuorta on irronnut jotenkin enemmän, liikaa. Vai onkohan kynsi jäänyt kiinni peittoon?

Tältä tassu näytti tuoreeltaan. Seppo ei oikein noteerannut vammaansa, ei aktiivisesti pessyt puhtaaksi tai muuta. Henkilökunta pyyhki verta pois ja laittoi kynteen ensiavuksi Vetramil-hunajavoidetta, jolla hoidettiin Kassisen anturahaavaa viime vuonna. 

Seppo ei onneksi vaikuttanut kipeältä, ei ontunut ja antoi tutkia ja hoitaa kynttä oikein nätisti. Alkupaniikin jälkeen henkilökunta päätti seurailla tilannetta ja katsella, josko selvittäisiin ilman eläinlääkärireissua.

Hyvä päätös, en haluu eläinlääkäriin.

Oon ihan terve ja hyvissä voimissa, ja nyt on puhdas varpaanvälikin. Jos oisin pessyt sen heti ite niin ette ikinä tietäis, mitä on tapahtunut.

Seuraavina päivinä Seppo on jatkanut normaaliutta. Hänelle laitetaan Vetramilia pari kertaa päivässä ja hän sallii sen ihan hyvin. Tähän asti vaikuttaa oikein hyvältä. Toivottavasti paraneminen jatkuu ja ei tule mitään takapakkia!

Tässä kuvassa Sepolle on juuri laitettu voidetta tassuun ja hän miettii, pitäisikö nousta ylös vai jatkaa unia.

Kuusi vuotta Kassista

Eilen oli taas pieni juhlapäivä: Kassinen on asunut kotona kuusi vuotta! Henkilökunta oli suunnitellut tarjoavansa hänelle herkkuja, mutta jotenkin ne jäivät pois menuusta. Ehkä myöhemmin tällä viikolla asiaintila korjataan. Ehkä.

Hän on sietänyt ominaisuuksiltaan vajavaista henkilökuntaa jo kuuden vuoden ajan, eikä edes saanut kakkua siitä hyvästä.

Selkärangaton

Kassinen, mikä asento se tuo nyt on? Harvassa ovat ne hetket, kun Seppo on teistä kahdesta järkevämpi, mutta sellainen taitaa olla nyt meneillään.

Pitäisikö ottaa varovaisemmin niitten vanhojen luiden kanssa? Entäs jos jotain niksahtaa ja jäät tuohon asentoon ja henkilökunta joutuu viemään sinut lääkäriin ja hierontaan ja fysioterapeutille. Ei olisi mukavaa sellainen. Huutaisit ja kakkisit vain autossa.

Pakkokeino

Seppo hengailee pöydällä henkilökunnan katsellessa ohjelmaa. Hän on sellainen ystävällinen seuramies! Tai sitten hänellä on vähän nälkä.

Täti Kassinenkin pitää seuraa ja hänellä on karmea nälkä. Koska henkilökunta ei ymmärrä ruokkia ja toljottaa vain typerää ruutuaan, hän purkaa turhautumisensa pahaa-aavistamattomaan Seppo-rukkaan (video n. 20 s), jonka jälkeen hänelle on pakko antaa iltapalaa. 

 

Viimeisiä viedään

Joensuussa vietetään varmaankin vuoden viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.

Sunnuntaina Kassinen nukkui parvekkeella koko päivän ja Seppokin kävi ihailemassa ruskaa ja parveilevia pikkulintuja.

Kassisen syksy

Syksyn tullen Kassinen on aktivoitunut. Taas. Hänelle käy niin joka syksy, yksi aiemmista kerroista on raportoitu täällä v. 2017. Nyt on ihan sama meininki. Aktivoituminen on tietenkin hyvä juttu: tietääpähän, ettei hän ole liian vanha ja vaivainen tekemään mitään.

Kassinen siis leikkii, villikoi ja elämöi taas enemmän kuin kesällä. Hän puuhastelee päivisin sitä sun tätä, esimerkiksi ratkoo aktivointipelejä ja metsästää Seppoa, ja öisin hän kaapii makuuhuoneen ovea ja päästelee surullisia äy-ääniä, kun ei pääse sisään. Jos ovea joskus pidetäänkin auki, hän tulee kävelemään huristen henkilökunnan päältä tai rallittelee sängyn alta, ja henkilökunnan allekirjoittanut puoli ei nuku ollenkaan.

Aktiivisuuden odotetaan kestävän jonkin aikaa ja hiipuvan viimeistään kesäksi, jolloin Kassinen on lötkömpää seuraa.

Luulisi tuossa olevan paha nukkua, mutta ei!

Tähän loppuun hauska juttu.

Jos makuuhuoneen ovi on auki, myös Seppo on mukana aamuyön rallikisoissa. Erään kerran hän juoksi sängyn yli ja otti vauhtia henkilökunnan ei-allekirjoittaneen puolen mahan päältä. Nukkuva henkilökunta teki sellaisen vaikuttavan katkarapu-linkkuveitsiliikkeen ja ölisi, mutta ei aamulla muistanut mitään ja väitti nukkuneensa oikein hyvin.

Henkilökunnan allekirjoittanut puoli on hirvittävän kateellinen moisista unenlahjoista.