maanantai 21. tammikuuta 2019

Kassisen toipuminen

Kassinen tuntuu selvinneen suolitukoksestaan. 

Hän on selvästi pirteämpi. Hän nukkuu hyvin, on leikkinyt henkilökunnan kanssa moneen otteeseen ja tulee itse kärttämään ruokaa. Ruoka tosin maistuu vain pieninä määrinä kerrallaan ja Kassinen vaikuttaa silloinkin keskittyvän lähinnä ruokien hyytelökerroksen tai nesteiden nuolemiseen, mutta henkilökunta on tyytyväinen tähänkin vähään. 

Hän kävi eilen kakkimassa uudelleen, mistä on syytä iloita. Tuotoksena oli lähinnä ruskeaa nestettä ja karvoja, jotka hän lienee niellyt yrittäessään pestä itseään kaikesta koettelemuksen aiheuttamasta sotkusta. Tai siis hoitojen aiheuttamasta sotkusta: kissanmallas, Levolac ja parafiiniöljy ovat saaneet hänet todella rasvaiseksi.

Hän joutuu varmaankin pesulle kunhan elämä normalisoituu.

Kassis-rukka ei tiedäkään, mikä häntä odottaa.

Hänen leukansa, kaulansa ja etujalkansa ovat niin rasvaiset, että hän ei itse tule saamaan niitä puhtaiksi.

Onneksi rasvaisuus ei tunnu haittaavan häntä (huom. taustalla Seppo ihmettelee hiekkalaatikon outoa sijoituspaikkaa).

Haasteitakin toipumisessa on, lähinnä ruokailupuolessa. Henkilökunta yrittää pitää huolta Kassisen nesteytyksestä ja lisää ruokalautasille vettä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Jos vettä laittaa liikaa, Kassinen kieltäytyy syömästä. Hänellä tuntuu olevan tarkka käsitys siitä, missä nestemäärässä kulkee syömisen ja juomisen välinen ero (jossain teelusikallisen ja ruokalusikallisen välillä), ja jos syömään on tultu niin silloin ei juoda.

Toipilaat saavat olla vaateliaita.

Pienet ruokamäärät tarkoittavat myös monen montaa ruokintaa ja Kassisen eteen onkin tarjoiltu lautasta lähemmäs kaksikymmentä kertaa päivässä. Ruokaa on todellakin tarjoiltava joka kerta erikseen, sillä valvomatta esille jätetty lautanen jää välittömästi Sepon uhriksi. 

Ruokia yritetään vaihdella, että Kassisen mielenkiinto pysyisi yllä.

Hänelle tarjoillaan muun muassa Bozitan kanaa ja Miamorin pikkupusseja, joista maistuu erityisesti hyytelö, sekä PrimaCatin kana- ja tonnikalapusseja. Noita viimeisiä täällä ei yleensä syödä mutta henkilökunta arveli niiden olevan maistuvaa ja hyvin sulavaa toipumisruokaa. 

Kassinen tuntuu olevan tyytyväinen palveluun.

Seppokin on tyytyväinen, sillä hän saa syödä Kassisen herkkuruokien jämät. Syödessään hän hurisee ja surisee kuin pieni jätemylly kone. 

lauantai 19. tammikuuta 2019

Kassinen ja suolitukos

Kolmisen viikkoa sitten Kassisella oli kummallinen yhden päivän oksennustauti. Hän söi aamulla broilerin jauhettua liha-luu-seosta eikä sen jälkeen enää mitään, oksenteli vain vaahtoa ja nesteitä. Hän kuitenkin nuoli margariinia henkilökunnan sormista ja piristyi myöhäisillalla, ollen aamulla taas oma itsensä. Henkilökunta oli hyvää vauhtia unohtamassa koko episodia. Samaa ruokaa on kuitenkin tarjoiltu koko hänen täällä asumisensa ajan, joten oksentelu oli ehkä sattumaa.

Keskiviikkona aamiainen oli samaa broilerimössöä samasta pussista. Kassinen söi hyvällä ruokahalulla, kuten on aina ennenkin syönyt. Päivällä alkoi oksentelu, mutta tällä kertaa piristyminen jäi tulematta. Hän oli onnettoman oloinen vielä seuraavanakin päivänä: ei syönyt eikä ollut kiinnostunut henkilökunnan tai Sepon tekemisistä, lähinnä hän makasi "limppuna" tassut mahan alla. Lisäksi hän kävi itse juomassa, mitä hän ei yleensä koskaan tee. Hänelle annettiin vähän margariinia ja pakkosyötettiin kissanmallasta. 


Keskiviikkoillan kipeä Kassinen.

Torstaina päivällä Kassinen oksensi taas, vaikkei ollut syönyt oikeaa ruokaa yli vuorokauteen. Soitettiin kunnaneläinlääkärille ja sieltä sanottiin, että pakkaa kissa autoon ja tule tänne.

Tähän väliin Jennille valtavan iso kiitos siitä, että lähdit viemään meitä lääkäriin ja että olit siellä meidän kanssamme kolme tuntia. Kesto ei johtunut niinkään Kassiselle tehdyistä toimenpiteistä vaan siitä, että tupa oli täynnä sekä ajan varanneita että akuutteja potilaita. Kunnaneläinlääkäri ottaa (onneksi) vastaan kaikki.

Kassinen nukutettiin ja hänestä otettiin röntgenkuva ja verikokeet. Verikokeissa ei ollut mitään syömättömyyden ja oksentelun selittävää, joskin tulehdusarvo oli vähän koholla. Röntgenissä näkyi luumassaa suolessa. Suolitukosepäily.

Hoito-ohjeeksi tuli juottaminen, kissanmallas ja ummetuslääke Levolac. Lisäksi Kassinen sai eläinlääkärissä antibioottia ja pahoinvoinninestolääkettä, joita tuli kotiinkin neljän päivän kuuri. Eläinlääkäri sanoi, että toivottavasti näillä tokenee, ettei tarvitse leikata auki. 

Kotona Kassisen annettiin vähän heräillä ja illan mittaan hänelle pakkosyötettiin kissanmallasta, Levolacia ja parafiiniöljyä sekä juotettiin vettä.


Seppo pörhisti taas häntänsä tullessaan katsomaan, kuka kumma tuli kotiin.

Rauhoituksesta tokeneminen vei aikansa.

Antibiootti ja pahoinvointilääke tulivat piikkinä. Piikitys ei sinällään tuntunut (henkilökunnasta) pahalta mutta pahoinvointilääkkeen varoitettiin kirvelevän ja sitä se tekikin. Kassinen huusi kuin syötävä kun se häneen laitettiin.

Perjantaiaamuna Kassinen oli pirteämpi: hän kehräsi ja puski, joi itse vettä ja söi noin teelusikallisen märkäruokaa, pari herkkuraksua ja vähän margariinia. Lisäksi hän jopa leikki sulkalelulla. Valitettavasti pirteys ei pysynyt ja hän muuttui apeammaksi päivän mittaan, ei syönyt tai pitänyt seuraa. Tämä tosin saattoi johtua myös osin siitä, että häntä pakkojuotettiin parin tunnin välein, hänelle syötettiin suolenliukastusaineita ja nutriplussaa ja vielä piikitettiinkin; kukapa sitä kiduttajiensa kanssa haluaisi hengata. 


Seuraavan juotto-syöttökerran lähestyessä Kassinen piilottelee sängyn alla.

Nenän edessä on superherkkuraksu mutta se ei maistu. Leuka on veden ja kissanmaltaan ja Levolacin sotkema.

Kassinen oli selvästi mahakipuinen koko episodin ajan, hän nukkui hyvin vähän ja kökötti limppuna. Hänen mahastaan kuului välillä joitain huonosti vetävää viemäriä muistuttavia kovia ääniä. Ruoka ei maistunut, hän ei edes tullut keittiöön vaan käveli olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Olohuoneeseen laitettiin pari ruokalautasta ja lisävesikuppeja, jos niistä vaikka vahingossa jotain menisi alas. Hän kävi pissillä normaaliin tapaan mutta kakkaa sai odotella. Neljäs hiekkalaatikko taiottiin pyöreästä pesuvadista (ikään kuin suolen toiminta nyt olisi puitteista kiinni).

Perjantaina yöllä yhdentoista jälkeen alkoi tapahtua. Kassinen tuotti pari pientä luupökälettä ja hirveästi ällöttävänhajuista, öljyistä, ruskeaa nestettä. Sitten hän juoksi olohuoneen poikki ja jätti jälkeensä vanan. Henkilökunta ei ole koskaan ollut näin iloinen ripulista matolla.

Kahdentoista jälkeen Kassisesta tuli vielä vähän öljynestekakkaa ja sitten hän rauhoittui unille.

Neljältä tänä aamuna hän tuli keittiöön hakemaan ruokaa! Hän söi ehkä ruokalusikallisen, mutta on se selvästi enemmän kuin kahtena edellisenä päivänä.


Ensimmäinen syöntikerta!

Kai tässä voi jo vähän huokaista helpotuksesta: tänä viikonloppuna ei taidetakaan viettää Kassisen avajaisia. Pitäkää peukkuja, että hyvä suunta jatkuu.


P.S. Kassisen syömässä broilerin jauhetussa liha-luu-seoksessa pitäisi olla 80 % lihaa ja 20 % luuta. Hänhän tosiaan on syönyt samaa mössöä aiemmin ilman ongelmia mutta ilmeisesti tässä kyseisessä erässä on luuta enemmän, mitä Kassinen ei nyt pystynytkään käsittelemään. Sepolle ei aiheutunut ongelmia mutta taitaa tämä mössö nyt kuitenkin jäädä pois molempien ruokavaliosta.

P.P.S. Sepolle aiheuttivat ongelmia ihan muut asiat: hän tosiaan ei taaskaan tunnistanut lääkäristä palaavaa Kassista ja pelkäsi seuraavan vuorokauden ajan kotiinsa ilmestynyttä tunkeilijaa. 

Heikkopäistä Seppo-rukkaa pelotti kamalasti.

torstai 17. tammikuuta 2019

Teeveen orja

Kaikki alkoi viattomalla seuranpidolla... 

...mutta pian Seppo jo vaati aitiopaikan ja kaikki Eläinsairaala-jaksot peräjälkeen esitettynä. 

tiistai 15. tammikuuta 2019

Puupohjainen kissanhiekka

Henkilökunta yritti tilata kissanhiekkaa vuodenvaihteen jälkeen. Valitettavasti molemmat täällä käytetyt hiekat eli Tigerino Canada (paras) ja Biocat's Micro (ihan ookoo) oli loppuunmyyty, tai ainakin niiden hajusteettomat versiot olivat. Henkilökunta ei ihan luota siihen, että Kassinen ja Seppo arvostaisivat sitruunaruohon tuoksuista vessamateriaalia, joten jotain piti keksiä.

Tilaukseen valikoitui Cat's Best Original, puupohjainen kissanhiekka. Raekoko on suurempi kuin tutuissa bentoniittisavimikrohiekoissa mutta paakkuuntumisominaisuuksia luvataan kuitenkin löytyvän. Myös muita hyviä puolia löytyy: hiekka on ihanan kevyttä, siinä on miellyttävä lievä puuntuoksu ja mikä parasta se on ekologinen vaihtoehto. Henkilökunta pitää hiekasta jo nyt!

Hiekkaa laitettiin yhteen laatikkoon kolmesta. Sittenpähän näkee selvästi, onko sillä käyttöä vai kohdistuuko asiointi kahteen muuhun laatikkoon ja niiden sisältämään Tigerinoon.

Kassinen on epäuskoinen.

Oikeastiko tätä täytyisi käyttää?

Hiekkaa on ollut tarjolla nyt yhden yön ja kukaan ei ole vielä ehtinyt siinä käymään. Toivottavasti Kassinen ja Seppo kuitenkin ovat sille myötämielisiä, kunhan tottuvat ajatukseen. 

Aikaisemmin kissanhiekkaa on ajateltu tässä postauksessa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Aamuisin

Huomenta Seppo. Mitäs oikein kuvittelet tekeväs siellä?

En tiijä vielä.

Ehkä meen tuohon kaappiin.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Loogista jatkoa edelliseen

Edellisessä postauksessa kerrottiin Sepon nerokkuutta ja ärsyttävyyttä ilmentävästä uudesta harrastuksesta eli keittiön yläkaappien availusta ja niissä olevien tavaroiden käpälöimisestä. No, nyt häntä ei näköjään voi jättää enää yksin keittiöön, kun sieltä saattaa silloin kuulua epäilyttäviä ääniä, ja henkilökunnan tullessa paikalle voi yksi kaapinovi olla raollaan ja sisältönä olla muutakin kuin astioita.


Sitten muita uutisia: tilattiin Zooplussasta pari pakettia Postin tuomina. Kahdesta paketista toinen tuli kotiin niin, että sitä oltiin vastaanottamassa. Toinen paketti tuli eri päivänä ja henkilökunta ei ollut kotona oikeaan aikaan. Postiluukusta oli pudotettu saapumisilmoitus ja Postin nettisivujen paketinseurannassa oli merkitty epäonnistunut kotiintuonti, jonka jälkeen paketti katosi.

Se oli kaksi päivää kadoksissa. Henkilökunta kävi Postissa (tai siis S-Marketin yhteydessä olevassa "Postissa") penäämässä pakettinsa perään, ensin saapumispäivänä tiistaina illalla ja uudelleen eilen torstaina, mutta eipä siellä osattu auttaa. Kun jäljet loppuvat niin ne loppuvat. Kiltti S-market-ihminen otti kuitenkin henkilökunnan puhelinnumeron ylös ja lupasi kaivella vielä ja soittaa, jos löytyy.

Pian sieltä soitettiinkin: paketti oli löytynyt! Se oli hyllytetty ulkomaisella seurantanumerolla.

Jaa-a, eipä tiedetty että niinkin voi käydä. Eipä mitään. Tärkeintä on, että se on jossain olemassa eikä vaikka pudonnut postiauton kyydistä.

Onneksi edes osa ruoasta tuli ajallaan, ettei Seppo-rukka päässyt kuolemaan nälkään!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Jos Kassinen ja Seppo olisivat

Ilonan ja Zetorin blogista lähti liikkeelle kiva ajatusleikki, johon on tietenkin liityttävä mukaan! Mitkä olisivat Kassisen ja Sepon nimet, jos heidät olisi nimetty...


Henkilökunnan lempijuomien mukaan?

Kassinen olisi raikasta ja vilvoittavaa vettä suoraan solisevasta vuoripurosta. 

Seppo olisi vettä, joka on nostettu kivikaivosta, jossa elää sammakoita ja vesiliskoja - hyvää myös, mutta saattaa sisältää ylimääräisiä ravinteita.

Henkilökunta pitää kyllä myös esimerkiksi kahvista ja teestä, mutta ne ovat nyt niminä hieman tylsiä. Kyllä Vuoripurovesi ja Kakkavesi ovat paremmat.


Kassinen aistii, että tässä taas nauretaan Sepon kustannuksella.

Henkilökunnan lempikarkkien mukaan?


Kassinen olisi Fazerin sininen. Mukava, tuttu ja aina yhtä herkullinen. 

Seppo olisi ehkä Metrilaku, joka on pitkä ja ohut kuten hänen häntänsäkin, ja josta ei aina oikein tiedä, maistuuko se nyt hyvältä vai eikö, ja joita syö helposti niin paljon että tulee paha olo.

Metrilaku on ihan jees.


Henkilökunnan lempisäveltäjän mukaan?

Kassinen olisi Vivaldi. Tietenkin. Onhan Vivaldi säveltänyt hänen teemamusiikkinsakin

Seppo olisi Mozart. Tämä on ilmiselvää, jos on sattunut näkemään elokuvan Amadeus, joka muuten voitti mm. parhaan elokuvan Oscarin v. 1985 (henkilökunta suosittelee myös). Elokuvassa Mozart kuvataan ärsyttävänä mutta samalla nerokkaana hahmona ja öö, tuota noin, kuulostaa ihan tuolta yhdeltä tyypiltä, joka täällä parhaillaan aukoo keittiön yläkaappien ovia ja yrittää vetää tavaroita alas.


Nerokkuuden huippu. 

Henkilökunnan lempisatuhahmon mukaan?

Kassinen olisi kapteeni Picard. 

Seppo olisi kapteeni Kirk.

Henkilökunta pitää Star Trekistä.


Tässä ei muuten edes naureta Sepolle. Seppo on aina hurmaava.

Henkilökunnan lempivärin mukaan?


Kassinen olisi Vihreä, kuten hänen silmänsäkin (ja Hulk, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään (tai liittyy ehkä niin, että Kassinen edelleenkin voittaa kaikki painiottelut tässä talossa)).

Seppo olisi Kulta, sillä hänen silmänsä hohtavat kultaisina auringonvalossa ja henkilökunta todellakin pitää siitä väristä. Kultahan on myös pehmeää ja heikkoa, kuten Seppokin.


Voittaja ja häviäjä. Yhdessä he muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Lisäksi listaan kuului vielä aihealue "lempibändin tai -artistin mukaan." Tähän henkilökunta ei keksinyt mitään kunnollista koska kärsii surkeasta luovuuden puutteesta ja skippaa kohdan surutta. Tilalle kehitettiin uusi kysymys:

Henkilökunnan lempielokuvien mukaan?

Kassinen olisi Les Miserables eli Kurjat. Se musikaaliversio vuodelta 2012. Hänen elämänsä on välillä kertakaikkisen hirveää, kun ruoka ei tule ajallaan tai muuta sellaista, ja hän kuitenkin kestää sen jalosti, nöyrästi ja ylevästi (toisin kuin eräät Sepot).

Seppo olisi Itse ilkimys. Piirretyn elokuvan pääosassa on superrikollinen Gru, joka... ja enempää ei varmaan tarvitsekaan sanoa.