tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ahneuden huippu

Olipa kerran Seppo, joka piti kuivatuista broilerinsydämistä. Hän piti niistä niin paljon, että halusi niellä ne kokonaisena. Tästä johtuvan tukehtumisvaaran vuoksi hänen henkilökuntansa usein syötti sydämiä kädestä niin, että hänen täytyi pureskella irti pieniä nokareita kerrallaan.

No, perjantaiaamuna Seppo sitten puri sydämen lisäksi myös allekirjoittanutta peukalosta. Vahingossa vain. Yksi pieni reikä, kulmahammas upposi, ei edes kokonaan.

Minäkö tämän tein?

Haava putsattiin (Sepon jatkuvalla avustuksella) juoksevalla vedellä, saippualla ja Betadinella. Laastari sormeen ja eipä siinä mitään. Perjantaipäivän haavaa särki mutta niinhän kaikki haavat särkevät. Lauantaina peukalo oli vähän turvoksissa. Sunnuntaina vähäinen turvotus jatkui ja peukalon niveliä, peukalon tyveä ja rannetta särki. 

Allekirjoittanut hermostui ja meni päivystykseen, kun tilanne näin hiljalleen tuntui pahentuvan. Ei olisi maanantaina kiva herätä peukalo mustana tai jotain. Se on aika tarpeellinen. 

Lääkäri katseli silleen, että "ei tämä tulehtunut ole. Seuraa tilannetta. Jos muuttuu kuumaksi ja punaiseksi ja turpoaa lisää, tai kehittyy kuumetta tai muuta, niin tule takaisin. Ranteessa varmaan särkee jänne. Ja nivelsärky ei välttämättä liity tähän puremaan mitenkään. Ei pistetä jäykkäkouristusta, se on uusien suositusten mukaan voimassa 15-20 vuotta. Vahvisteen saisi sitten kymmenen vuoden jälkeen, jos olisi likainen haava. Tämähän ei ole likainen haava."

Allekirjoittanut tuli kotiin vähän pöllämystyneenä. Homma oli vähän niinkuin jotkut ylihuolestuneen kissanomistajan eläinlääkärikäynnit eli turha reissu mutta saipahan mielenrauhan. Ja ihmettelemistäkin jäi: Sepolla on ilmeisesti steriili suu, siinä missä eläinten puremat yleensä ovat likaisia haavoja.

Ja mikä on tilanne nyt? Vähän särkee niveliä mutta peukalo on muuten ookoo. Ehkä tästä oikeasti selvisi säikähdyksellä. Toivottavasti.

Voisikohan Seposta johtuvan ihmislääkärireissun laskea vuoden kissakuluihin?   

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ei mitään uutta

Kassinen makasi ikkunan ääressä raittiissa ilmassa ja typerä Seppo asettui hänen viereensä.

Mitä eikö muka sais tulla viereen? Entä jos tykkää kovasti?

Hetken ajan Kassinen sietää vieressä venkuloivaa Seppoa, mutta sitten ärsytyskynnys jostain syystä ylitetään.

Kassinen rankaisee! Jostain henkilökunnalle tuntemattomaksi jääneestä väärinteosta. Liiasta rakastamisesta?

Voi Seppo-raukkaa.

Hänpä puree takaisin.

Nappaa kiinni korvasta ja roikkuu siinä.

Taistelu on lyhyt mutta raivokas.

Sepon jo luovuttaessa Kassista ärsyttää yhä. Kuinka epäurheilijamaista käytöstä!

Lopputuloksena Seppo paheksuu tädin äksyyttä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Nälkää ja tylsyyttä

Kun nälkä tai tylsyys uhkaa, on otettava kovat keinot käyttöön ruoan ja/tai huomion saamiseksi.

Kassinen esittää kuollutta ruokalautasen äärellä. Ihme on, jos ei kohta sapuskaa tipu!

Seppo hyppii seinille (10 s).



Henkilökunta sekoilee päivissä ja julkaisi tämän liian aikaisin...

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kisatuliainen

Henkilökunta kävi viime viikonloppuna katsomassa koirien agilitykilpailua.

Mielenkiintoista seurattavaa ja hienoja suorituksia! Kassisen ja Sepon kannalta oleellisimpia kuitenkin olivat kisakentän laidan myyntikojut.

Tuliaiseksi valikoitui kuivattu, karvainen jäniksenkorva. 

He ovat saaneet samanlaisen korvan aiemminkin, jolloin Seppo sitä söi mutta Kassinen ei innostunut. Tällä kertaa molemmat kuitenkin järsivät korvaa.

Seppo lyhensi korvannipukkaa ja Kassinen nyrhi lihan jäänteitä korvan kiiinnittymiskohdasta, joskin hän menetti mielenkiintonsa melko nopeasti. 

Sepon strategia korvan suhteen on sama kuin monen muunkin ruoan:

"Mitä enemmän suuhun saa kerralla tungettua, sitä parempi."


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Vieraileva tähti (se sama)

Allekirjoittanut sai hoitaa hienoa herra Pabloa taas yhden yön. Parasta!

Plussat (ne samat)
- paljon lenkkeilyä
- yö- ja päiväuniseuraa
- ei syönyt kakkaa

Miinukset (ei samat)
- yksi kauppakassista napattu ja kuolattu villalankakerä mutta hähää, siitä langastapa tehdään juttuja hänen henkilökunnalleen
- täydellinen avuttomuus kiusaavan kärpäsen edessä



Mennäänkö eikä vain meinata? Tuolla olis vettä ja haluisin uimaan.

Niin iloinen!

En aina polta sikaria, mutta kun poltan, teen sen joessa.
Lentoon lähdössä.

Edustuskuva: komeinkin herrasmies saattaa välillä näyttää possulta. 

Tyyppi nukkui koko yön tälleen! Niin söpöä. Niin ahdasta.


Seuraavaksi lyhyt video kärpäsen aiheuttamasta kärsimyksestä. Se kierteli ja kaarteli ja esti herra Pabloa nukahtamasta. Niin julmaa. Varahenkilökunta yritti ottaa kärpästä hengiltä rullatulla sanomalehdellä muttei voinut, sillä ötökkä kökötti paikoillaan lähinnä herra Pablon päässä ja siitä mäjäytyksestä olisi tullut entistäkin onnettomampi sivullinen uhri.




Herra Pablon olemattomat saalistustaidot ja -into saattavat olla haitaksi näissä kärpästilanteissa mutta hyvästä noin muuten: hänet uskaltaa laskea irti hihnasta oikeissa olosuhteissa, sillä hän pysyy nätisti tiellä eikä lähde ryötämään pitkin puskia pikkueläimiä syöden. Lisäksi hän kuuntelee todella kiltisti, mitä ulkoiluttajalla on sanottavana, ja tulee iloisesti luokse heti kun pyytää. 


"Oikeat olosuhteet" ovat esimerkiksi sunnuntaiaamuna viideltä. 6,7 km, ei yhtään vastaantulijaa.

Seesteinen aamu.

Lämmintä ja mukavaa. Vain ihminen ja koira ja miljoona itikkaa kahdestaan maailmassa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Hyppy-Seppo

Seppo on kevään ja kesän aikana oppinut hyppäämään käsien muodostaman renkaan läpi. Oppimisprosessi oli pitkä (edettiin suunnilleen tämän ohjeen mukaan) ja yllättävän vaivalloinen, ja temppu ei kuulu Sepon lempipuuhiin. Palkan onkin oltava todella hyvä, että hän suostuu edes harkitsemaan hyppäämistä. 


Seppo suorittaa ja Kassinen arvostelee: nolla pistettä.


Seuraavalla videolla (1 min 15 s) Seppo hyppää muutaman kerran. Suurin osa videosta koostuu siitä, että hän syö palkkaansa, joka on sitä sellaista Latz-tyyppistä Brit Premium -pussimärkäruokaa. Se on hänelle kuin karkkia.





Kuten videosta näkyy, temppua tehdään lähellä seinää, sillä niin sitä on koostettu ja harjoiteltu. Seuraavaksi voisi yrittää saada Sepon hyppäämään myös keskellä lattiaa, mutta ensin temppu täytyisi tehdä hänelle innostavammaksi. Hän nimittäin mieluummin joko kiertää kädet (koska hänen mielestään idea tuntui olevan, varsinkin aluksi, päästä toiselle puolelle käsiä eikä hyppääminen varmaankaan ollut pakollista) tai ei tee mitään (muistaessaan kiertämisen olevan väärä ratkaisu ja jotenkin ahdistuessaan/paineistuessaan siitä, että haluaisi kuitenkin juuri sillä hetkelllä kiertää eikä hypätä). Ehkä hän tarvitsee vain lisää treeniä tällä parhaimmalla palkalla?

Temppua kokeiltiin myös Kassisen kanssa, mutta se on, no, vaiheessa. Hänen kanssaan jatkettiin muilla jutuilla ja hyppyyn palataan ehkä joskus.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

"Se" jostakin

Tiedättekö sen rekikoirakohdan kauhuelokuvassa The Thing - "Se" jostakin? Sen kohdan, jossa paljastuu että koira onkin oikeasti ulkoavaruuden olio ja se alkaa vääntelehtimään ja muuttumaan muodottomaksi. Sen kohdan, jossa näkyy vain sileä pää ja iso kita pitkine kielineen.

Jos ette tiedä, niin täältä löytyy eräs Seppo valmiina toisintamaan kohtauksen ja aiheuttamaan herkimmille painajaisia.


AAAAAAAAAAAAAAAAAA

AAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Huh, onneksi kuvan tarkentuessa olio paljastuu vain salaattia himoavaksi Seppuliksi. Maassa makaava uhrikin oikeasti vain torkkuu.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Raekuuro

Sepon torkut avoimen ikkunan ääressä loppuivat lyhyeen, kun taivas aukeni äänekkäästi.

Rakeita satoi sisään asti...

...ja Seppoa pelotti.

Kuuro oli onneksi lyhyt mutta Sepon mieli jäi epäileväiseksi.

Uskaltaako tässä enää nukkua? Mitä jos seuraavaksi sataa sammakoita sisään?