torstai 16. elokuuta 2018

Väärin hengitetty

Kiipeilypuussa on se vika, että Kassinen ja Seppo eivät oikein mahdu siihen nätisti vierekkäin. Ei mahdollisuutta samanlaisiin toverikuviin kuin kissojen huonekalun kanssa. 

Kassinen tuntuu jäävän usein taka-alalle Sepon patsastellessa parrasvaloissa kaikenlaisten naurettavien ongelmiensa kanssa. Tässä kuitenkin yksi sarja aiemmin julkaisemattomia kuvia, jonka pääosassa on Kassinen ja hänen satunnaisesti esiintyvä Seppolähtöinen asenneongelmansa.

Kassinen torkkui ja Seppo tuli läheisyyttä hakemaan.

Kassista ärsyttää.

Hänen tehtävänsä maailmassa ei ole Seppojen paapominen se on henkilökunnan tehtävä.

Seppo vaihtaa asentoa, tai hengittää liian kuuluvasti, tai ajattelee jotain typerää, ja Kassisen ärsytys ylittää toimintakynnyksen ja hän pureutuu Sepon niskaan.

Krunts. 

Henkilökunta koettaa puuttua tällaisiin selviin syyttä suotta puremisiin ja mennä väliin, sillä ei Seponkaan nyt kaikkea tarvitse kestää. Vaikka oikeastaan hän tässä tapauksessa ei tuntunut edes huomaavan joutuneensa kurinpitotoimien kohteeksi.

Kassista kiellettiin (kyllä Sepollakin on oikeus olla olemassa), hänet irrotettiin Seposta ja siliteltiin vähän paremmalle mielelle. 

Pientä ärtymystä taisi silti jäädä ilmaan...

tiistai 14. elokuuta 2018

Kiipeilypuu keittiössä

Edellisessä postauksessa, henkilökunnan kerjätessä lisäehdotuksia hännänimeskelyhommaan, Tassulinnan emäntä mietti, että Sepon suosiman huonekalun voisi kokeilla siirtää pois keittiöstä. Henkilökunta teki työtä käskettyä ja vaihtoi sen paikkaa olohuoneessa sijainneen kiipeilypuun kanssa. Voisiko se olla näin helppoa?

Vaihto huoneesta toiseen sai puun näyttämään aivan uudelta ja jännittävältä kapistukselta Kassisen ja Sepon silmissä.

Seppo pääsee yläpesään melko helposti, Kassinen ei.

Hän siis joutuu tyytymään muihin tasoihin, mutta onneksi niistäkin näkee hyvin ulos.

Vastasiirretty puu sai aikaan pienet riehaantumiset.

Kassinen intoutui metsästämään Seppoa.

Seppo pakeni...

...mutta palasi pian uudella innolla.

Kassisen ilme kertoo kaiken tarpeellisen.

Oliko vaihto sitten ihmelääke? No ei. Kiipeilypuun toiseksi ylimmäinen taso sopii Sepon mielestä erinomaisesti hännänimeskelyyn. Mutta ehkä tämä tästä.

Parasta elämässä on oma häntä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Häntäpäivitystä

Henkilökunta on kohta puoli vuotta miettinyt, mitä tehdä Sepon hännänimeskelyn kanssa. Siitä päivitettiin maaliskuussa, kun käytös oli satunnaista. Valitettavasti huolestunut henkilökunta alkoi tällöin kiinnittää käytökseen ja Seppoon enemmän huomiota, jolloin imeskely tietenkin lisääntyi

Himputti.

Tämä on sitten aika pitkä teksti.

Voi ei...

Hännänimeskely oli pahimmillaan huhti-toukokuussa, ja siinä oli havaittavissa selviä säännönmukaisuuksia. Henkilökunta yritti analysoida tiilannetta parhaansa mukaan.

- Käytöstä esiintyy pääasiassa keittiössä, aamuisin kolmen  ja viiden välillä, kun henkilökunta (allekirjoittanut) istui juomassa aamukahvia.
- Käytöstä esiintyy pääasiassa keittiön kissahuonekalun päällä, henkilökunnan suorassa näkökentässä
- Käytöstä edeltää (15-5 min) esimerkiksi kaapinovien availu, tavaroiden pudottelu keittiön tasoilta, huutelu olohuoneessa/eteisessä, sallituilla leluilla yksin leikkiminen ja/tai henkilökunnan pyytäminen leikkiin (ei toimi, kahvinjuonti kesken)
- Käytöstä edeltää (5-1 min) huonekalun päälle hyppääminen ja verhojen raapiminen/heiluttelu.
- Käytöstä edeltää (välittömästi) se, että Seppo istuu huonekalulla, katselee ympärilleen, bongaa oman häntänsä ja pyörii ympäri kerran tai pari sen perässä. Hän istuu taas ja käpälöi häntäänsä, ja nostaa sen tassullaan nuoltavaksi muutaman lipaisun ajaksi. 
- Itse hännänimeskely koostuu sitä, että hän ottaa hieman nuoleskellun hännänpään poskihampaidensa väliin imeskeltäväksi/kaluttavaksi, kuolaa sen märäksi ja lopulta nuolee kuolasta puhtaaksi. Tämän jälkeen häntä unohtuu.

Hännänimeskely siis liittyi aika selvästi huomionhakuun ja tylsyyteen, ehkä osittain myös nälkään (aamupalaa ei vielä tullut). Käytös tuntuu itsessäänkin olevan palkitsevaa (häntä leluna?), sillä miksi muuten hän olisi sitä alunperin aloittanutkaan, mutta se lisääntyi vasta henkilökunnan huomion myötä. Ja lisääntyi ja lisääntyi melkein järkyttäviin mittoihin, sillä fiksuna tyyppinä Seppo tajusi, että hänellä on vain voitettavaa: jos käytöksestä ohjataan pois/kielletään = huomiota, ja jos ei kielletä = kivaa.

Henkilökunta pyrki kirjaamaan huhtikuussa ylös häntäkäyttäytymistä pahimmillaan: tässä viikon kellonajat, mikä hännänimeskely-yritystä edelsi ja miten henkilökunta yritti sitä lopettaa. Kamalaa luettavaa!

15.4. klo 03:00 Ensin verhot, sitten häntä. Lopetti kun alettiin tehdä vähän temppuja. Klo 03:20 ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun nostettiin alas huonekalulta ja laitettiin pyyhkeeseen muutama raksu etsittäväksi. Klo 3:25-4:00 4 krt ensin verhot, sitten häntä, sitten poistettu huonekalulta. Ei nimittäin yleensä imeskele, jos ei saa olla huonekalulla ihmisen silmien alla.

16.4. klo 04:30-05:00 3 krt ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun nostettiin pois huonekalulta ja leikittiin.

17.4. klo 04:40 ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun pyydettiin. Vähän myöhemmin ensin verhot, sitten häntä, lopetti kun laitettiin raksuja purkkeihin kaiveltavaksi.

18.4. klo 04:00-05:00 ensin verhot, sitten häntä. Kolme kertaa yritti, lopetti kaksi kertaa (hetkeksi) pyydettäessä ja lopullisesti sitten, kun samaan aikaan huonekalulla ollut Kassinen ärsyyntyi ja ajoi hänet alas. Päivällä oli imeksinyt häntäänsä olohuoneessa, kun henkilökunnan ei-allekirjoittanut osapuoli ei ollut leikittänyt Sepon sitä halutessa.

19.4. klo 04:15 2 krt ensin verhot, sitten häntä.

20.4. 03:45 ensin verhot, sitten häntä, poistettiin huonekalulta ja sitten leikki Kassisen kanssa. Vähän ajan päästä kokeili uudelleen, ensin verhot, sitten häntä, kielto auttoi.

21.4. nukkui yönsä vaatekaapissa ja tuli sieltä häntä imeksittynä.

Tähän väliin pari videota (hännänimeskelytilanne 50 s ja loppukuivausvaihe 15 s). Ei näytä hyvältä! Ensimmäisellä videolla näkyy alkupyöriminen, hännäjahtaus, ensimmäiset lipaisut ja se, miten Seppo katsoo henkilökuntaa päin kesken kaiken, ennen kuin siirtyy eteenpäin prosessissa. Loppukuivausvaihe on vain kuolasta märän hännänpään nuolemista, eikä lainkaan "maanista" samalla tavalla kuin itse hännänimeskelytilanne - itse asiassa Sepolle käy hyvin myös se, että henkilökunta kuivaa kuolahännän vaikka talouspaperilla, jolloin hän ei itse nuole sitä lainkaan.





Ja miten Sepon hännänimeskely sitten on maalis-huhtikuun jälkeen jatkunut? Tilanne parantui, onneksi! Henkilökunta mietti vaihtoehtoja tilanteeseen (kiitos edellisen blogipostauksen kommentoijat, Aadan emäntä ja muut) ja keksi ainakin seuraavia

1. Imeskelyn jättäminen huomiotta. Käytös usein sammuu, mikäli se ei johda haluttuun lopputulokseen. Tässä sitä ei kuitenkaan uskaltanut käyttää, sillä imeskely oli jo itsessään palkitsevaa, ja lisäksi jo niin vakiintunut tapa, että se todennäköisesti olisi kuitenkin jatkunut. 
2. Muun aktiviteetin tarjoaminen. Toimi erittäin hyvin, jos aktiviteettia  tarjottiin tarpeeksi, mutta liian lyhyt aktivointi auttoi vain hetkeksi ja hännän pariin palattiin myöhemmin. 
3. Kieltäminen. Sepolle "ei" tarkoittaa lähinnä "lopeta mitä olet tekemässä", silloin kun se toimii. Tosin samalla tavalla tuntuu toimivan mikä tahansa muu sana, kun sen vain sanoo tarpeeksi painokkaasti... Toimi joskus ja katkaisi käytöksen lyhyeksi ajaksi (muutama sekunti-minuutti), mutta vain harvoin oli lopullinen ratkaisu. 
4. Sepon poistaminen huonekalulta sen suuremmitta seremonioitta. Joskus toimi mutta usein vain antoi hänelle tilaisuuden esimerkiksi mennä olohuoneeseen ja juosta sitten täysillä keittiöön ja hypätä taas ylös. Hänen mielestään kyseessä oli niin hyvä leikki, että sitä saattoi leikkiä vaikka kymmenen kertaa aamussa.
5. Paremmista, rauhallisemmista huomionhakutavoista kehuminen ja huomion antaminen niistä. Eli lähinnä siitä, että hän tulee kierimään selälleen keittiön lattialle: kehuja ja silityksiä tulee. Tämä vaati tietenkin sen, että Seppo ensin itse tarjosi käytöstä, mitä ei tapahtunut samoina aamuina kuin hännänimeskelyä. Häntäkäytös liittyy enemmän "tekemishuomion" hakemiseen (haluan huomiota koska minulla on tylsää), ja lattialla kieriminen "silityshuomion" hakemiseen (haluan huomiota koska minulla on halipula). Mutta ehkä tämäkin vähän auttaa/auttoi?

Kohdilla 2, 3 ja 4 (ja 5) mentiin ja ne toimivat, niin kauan kuin niitä käytettiin hännänimeskelykäytöksen ensimmäisissä vaiheissa (alustava huomionhaku muissa paikoissa kuin huonekalulla-verhojen heiluttelu-hännän käpälöinti-ympäri pyöriminen), jolloin käytös oli vielä katkaistavissa. Sepon edetessä hännän nuolemiseen käytöstä oli miltei mahdotonta saada loppumaan ja oli helpointa vain antaa hänen imeskellä. Menetetty tapaus.

Hännänimeskely väheni hiljalleen muttei loppunut kokonaan. Joka aamu monta kertaa käytävä tahtojen taistelu harveni muutaman kerran viikossa ja kerran aamussa tapahtuvaksi. Kesän alussa oltiin oikeastaan samassa tilanteessa kuin talvella, eli Seppo oikeasti imeskeli häntäänsä lähinnä satunnaisesti. Yrityksiä oli yhä vähän enemmän, mutta henkilökunta sai yleensä katkaistua prosessin ennen varsinaista imeskelyvaihetta. 

Hellejaksolla imeskely-yritykset loppuivat kuin seinään. Kuumuus teki tehtävänsä ja Seppo oli ilmeisesti niin väsynyt, ettei jaksanut puuhailla mitään ylimääräistä. Muutama viikko meni todella hyvin! Hännänpäässä ollut vähäkarvaisempi lovi katosi.

Valitettavasti nyt helteiden loputtua Seppo on taas muutaman kerran yrittänyt. Viileys on tuonut energiaa eli aamut tuntuvat hänestä varmaankin loputtoman tylsiltä: hän käy läpi keittiötä, käpälöi patalappuja ja tutkii tiskiallasta, huutelee olohuoneessa ja kantaa lelujaan, nousee huonekalulle, heiluttelee verhoja ja pyörii ympäri ja viimeistään tässä vaiheessa henkilökunta jättää kahvinsa ja keskeyttää puuhat. Hännänimeskelykäytös ei ole vielä kertaakaan päässyt etenemään loppuun asti. Pidetään peukkuja, ettei pääsekään, ja että yrityksetkin jäisivät pois.

Ajatuksia, kommentteja?


Olen Seppo ja olen omasta mielestäni täydellisen normaali.

perjantai 10. elokuuta 2018

Vaaksiainen

Seppo on havainnut tunkeilijan.

Hän haluaisi saalistaa sen mutta tunkeilija on hänelle liian ovela ja pysyttelee korkeuksissa.

Pitkäraajainen, hyväntahtoinen vaaksiainen oli henkilökunnan mielestä liian suloinen syötäväksi. Se pyydystettiin ja päästettiin vapauteen. 

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tasapainoiset

Uskokaa tai älkää, he molemmat painavat 4,7 kg.

Kuukausittaiset punnitustulokset. Heidän painonsa vaihtelevat keskimäärin 4,5-4,7 kg välillä.

Henkilökunta haluaisi muuten myös kiinnittää huomionne Sepon hobittivarpaisiin.

maanantai 6. elokuuta 2018

Kantapääpäivitystä

Seppo on kasvattanut tuuheamman ja vahvemman turkin kesähelteiden keskelle. Henkilökunta raportoi aiemmin hänen lähes karvattomista kantapäistään ja kaljuista korvistaan, mutta nyt ne alkavat olla historiaa. Vaaleanpunainen iho ei enää vilku jaloista eivätkä korvat tunnu nahkasohvalta.

Hyvännäköiset kintut!

Vain hyvin tarkasti tihrustamalla voi yhä erottaa alati pienentyvän vähäkarvaisemman kaistaleen kauneuspilkun vieressä.

Korvissa on vielä työtä, mutta ovat ne selvästi aiempaa karvaisemmat.

Karvat kasvoivat ihan itsestään; ruokinnassa ei mikään muuttunut eikä edes ehditty ostaa sitä suositeltua sinkkiä... Tassulinnan emäntä taisi tämän ennustaakin: olikos se niin, että Pepsille on käynyt samoin?  

Mielenkiintoinen ilmiö. Saas nähdä, pitääkö Seppo vaivalla kasvattamansa karvat vai harveneeko turkki taas talveksi.

Myös Sepon tassukarvat ovat tiuhentuneet, vaikka kunnollista vanhaa vertailukuvaa ei olekaan.

Kassiseen ei oikein voi verrata, sillä hän ja hänen varvasvälikarvansa painivat aivan omassa luokassaan.

lauantai 4. elokuuta 2018

Myrsky ja mylväys

Täällä Joensuussakin on nautittu (tai no, nautittu ja "nautittu") kuumasta ja aurinkoisesta kesäsäästä jo usean viikon ajan. Nyt tällä viikolla kuuma ja kuiva säätyyppi muuttui kuumaksi ja nihkeän kosteaksi. Ei tarvinnut olla meteorologi aavistaakseen, että kunnon ukkoskuurojahan sieltä on tulossa.

Torstaina päivällä ukkonen jo murahteli ja vähän sateli vettä, mutta kunnon myräkät tulivat vasta myöhään illalla. Vettä satoi kaatamalla ja salamoita välähteli tuon tuosta. Ja tietenkin jyrisi. Ensin vähän kauempana ja lopulta ihan päällä.

Kassinen ja Seppo olivat puoli yhdentoista jälkeen jo nukkumassa: Seppo henkilökunnan toisen puoliskon vieressä sängyssä ja Kassinen missä lie. Henkilökunnan allekirjoittanut puolisko oli vielä hereillä, kuten yleensäkin.

VÄLÄHDYS! PAMAHDUS! JYRINÄÄ!!!

Henkilökunnan nukkuva puolisko säikähti ja heräsi. Seppo pomppasi ainakin metrin ilmaan ja siirtyi lennossa sängyn alle piiloon. 

Kassinen hätkähti myös äkillistä meteliä, mutta otti vähän rauhallisemmin. Hän asettui makaamaan eteisen lattialle, kaikkein kauimmaksi ikkunoista. Siellä hän sitten torkkui, kunnes ukkoskuuro oli mennyt ohitse.

Henkilökunta ihaili vähän aikaa kaukaisuudessa välähteleviä salamoita ja laittoi sitten nukkumaan sateen takoessa ikkunaa. Loppuyöstä Seppokin oli jo täysin palautunut kauhustaan ja kulutti aikaa yrittämällä pudottaa herätyskelloa yöpöydältä lattialle. Hän joutui poistetuksi makuuhuoneesta. Normiyö.


Seppo oikeasti pelkää ukkosta ja katselee taivaita aina jyrinän lähestyessä.

Päällä oleva pilvi on pahin ja siltä on piilouduttava sängyn alle tai eteiseen; muutaman kilometrin päässä olevat aiheuttavat vain huolestumista.

Kassinen haukottelee ukkosille päin naamaa.

Eivät ne sisään tule.

Ei mitään syytä nysvöillä piilossa. 

torstai 2. elokuuta 2018

Edelliseen liittyen

Usein Kassisen on niin hankala nukkua, kun joku ääliö tulee esim. säilyttelemään häntäänsä hänen päällään.

Kerta toisensa jälkeen.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Harvinaista

Mitäs tölläät? Kyllä Kassinen voi nukkuu rauhassa vaikka oon vieressä!!!?!!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Hämärän roikkujat

Kassinen roikottaa yhtä tassua. Rennosti mutta ylväästi. Suorastaan kuninkaallinen näky.

Seppo seuraa esimerkkiä.

Valitettavasti lopputulos ei ole kaksinverroin hienostuneempi, kuten voisi kuvitella, vaan naurettava.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kassisen ja Sepon huhtikuu

Näin heinäkuun loppupuolella on hyvä ajatella kevättä ja sitä aikaa, kun ei ollut niin kuuma, että kissatkin vain sulavat lammikoiksi. Miten ihanaa aikaa se olikaan! Tai oikeastaan, oikeasti, Pesosen porukan kanssa oli vähän puhetta siitä, miten jotkin jutut jäävät roikkumaan ja julkaisematta, niin että julkaistaanpa nyt sitten yksi vanha juttu.

Ai noin vanhoja kaivelee? Onko muka uutisten puutetta?

Eikö voisi laittaa ihan vain nämä kuvat ja lukuisia ylistäviä sanoja siitä, miten erinomaisen näköisiä me ollaan?

Huhtikuussa henkilökunta pyrki kirjaamaan ylös kaikki Kassisen ja Sepon kanssa tehdyt jutut. Taulukolla yritettiin selvittää, mitä aktiviteetteja heidän kanssaan harrastetaan ja miten paljon. Samalla pyrittiin pitämään huolta siitä, että joka päivä tehdään kummankin kanssa edes jotain, jossa melko hyvin onnistuttiinkin. 

Taulukkoon merkittiin:
- leikki (lasketaan vain oikeat muutaman minuutin leikkituokiot, jossa ihminen ei puuhaile samalla muuta)
- aktivointi (temppuilu, ruokaan liittyvä aktivointi)
- ulkoilu (tai siis "ulkoilu" rappukäytävässä ja parvekkeella)
- muu (kynsien leikkaus yms. huoltotoimenpiteet)

Kassinen on vihreä pallo ja Seppo on oranssi rasti.  



Taulukko ehkä vähän valehtelee aktiviteettimääristä, sillä joitakin on varmasti unohtunut kirjata, ihan lyhyitä hetkiä (kolme temppua tms.) ei ole kirjattu ja toisaalta joitakin on harrastettu normikuukautta enemmän (koska henkilökunta on helpommin esimerkiksi mennyt lattialle istumaan ja leikittämään sen sijaan, että olisi vain heitellyt hiirulaista tietokoneelta käsin, koska silleen saa sitten laittaa merkinnän taulukkoon ja se on hienoa se). 

Taulukko myös paljastaa huutavan vääryyden: 28.4. on ollut Kassisen syntymäpäivä ja hänen kanssaan ei ole silloin tehty mitään! Mutta eipä ole Seponkaan kanssa. Mitähän ihmettä?

Pitäisi tehdä tämä uusiksi ja merkitä aktiviteetit vaikka kultaisilla ja hopeisilla tähtitarroilla, niin vähänkö olisi joka päivällä vähintään viisi asiaa suoritettuna!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kirjatoukka

Kas, lattialla on vihreä paperinpala. Mistähän ihmeestä se on peräisin?

Tästä näköjään. Millainen mielenköyhä nyt repisi ihanaa kasvikirjaa?

Tällainen, tietenkin. Olisihan se pitänyt arvata.

Syyllinen katselee kaukaisuuteen yrittäen näyttää viattomalta mutta henkilökunta kyllä tietää.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Viilennystä (ja ruokaa)

Edelliseen postaukseen liittyen henkilökunta meni ja keksi niin hyvän aktivointikeinon, että häikäistyi itsekin. Pesuvadissa uiva robottikala on sekä Kassisen että Sepon mielestä kiinnostava katseltava, jota on jännä  tassulla täppäillä, mutta se ei kelpaa syötäväksi. Voisiko vedestä kuitenkin kalastella jotain oikeaa suuhunpantavaa?

Tuumasta toimeen: kala uimaan ja sen kaveriksi pallo ja pari kelluvaa muovista purkinkantta lautasiksi. Lautasille vähän raksuja.

Seppo keksi jutun juonen heti.

Hän osaa taitavasti lipaista raksut suuhunsa upottamatta lautastaan.

Siksi hän ehtiikin ahmaista melkein kaikki Kassisen vielä miettiessä strategiaansa.

Kassinenkin yrittää, mutta Sepon tekniikka on hänelle jostain syystä hyvin vaikea. Kaipa hänen naamansa on hiukkasen lyhyempi ja leveämpi.

Kassinen keksii omat keinonsa!

Tassut mukaan työhön... 

... ja koko lautanen ylös.

(Tällä tyylillä ruoka-alusta saattaa valitettavasti usein joko upota tai kipata ympäri, joten se ei ole yhtä luotettava kuin Sepon lipominen)

Nyt uhkapeli kuitenkin onnistui ja Kassista onnisti!

Vadin sijaan voi myös kokeilla erilaista vesiastiaa. Seuraavaksi täällä yritettiin piirakkavuo'alla, jos Kassinen vaikka pääsisi siinä paremmin osingoille eikä Seppo imuroisi 90 % herkuista.

Spoileri: ei toiminut täysin, Sepon kitaan meni ehkä noin 80 %.


Tällainen järjestely.

Sepon tekniikka toimii.

Kassinen näkyy painavan alustaa aika voimakkaasti raksua hamutessaan; ilmankos kannet joskus hörppäävät vettä.

Hän kokeilee toista tekniikkaa...

...ja onnistuu...

...kalastamaan pallon! Täh? (Seppo puuhailee taustalla jotain ihan omiaan näköjään)


Sepon mielestä tämä tuntuu olevan aika mukavaa, Kassinen hankkisi mieluummin herkkunsa muilla tavoilla. Ehkä seuraava askel Kassisen kiusaamisen tiellä olisi vaihtaa purkinkannet muihin astioihin ja kokeilla, millä yhdistelmällä ruoan määrä menisi suunnilleen puoliksi. Ja sitten kun menee, niin voisi harkita jopa arkisapuskan tarjoamista näin. Tosin sen sitten pitäisi olla jotain tosi hyvää, että herrasväki toteaisi sen vaivan arvoiseksi.